​Eduskunta matkusti yöllä kohti määränpäätä

Eduskunnan siirtymistä Kauhajoelle enteili pitkä jännitystila sodan alkamisesta. Tällöin kansanedustajat työskentelivät vielä normaaliin tapaansa Helsingin eduskuntatalolla ilman erikoisia järjestelyjä. Kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, haluttiin pitää istunto tilanteen arvioinnista, kulusta ja tulevaisuuden toiminnasta.

Aluksi istunto aiottiin pitää eduskunnan ruokasalissa, mikä ei kuitenkaan onnistunut sisäministerinä toimineen Kekkosen mielestä: istunto oli hänen mukaansa liian vaarallinen järjestää siellä. Kupolikattoinen istuntosali oli toinen vaihtoehto istuntoa varten, mutta sekin oli paikkana liian heikko ja helppo kohde pommituksia ajatellen, joten edustajat vietiin linja-auto kyydein kohti Vallilan työväentaloa.

Vallilassa pidettiin suljettu istunto. Siellä pääministeri A. K. Cajander esitti valtioneuvoston tiedonannon, johon liittyivät kahden herran, ulkoministeri Eljas Erkon ja puolustusministeri Juho Niukkasen selonteot. Istunto oli hyvin tiivis ja puolueiden edustajista vain puheenjohtajat saivat pitää lyhyen puheosuuden. Yksi istunnossa päätetty asia oli Cajanderin hallituksen erottaminen ja Rytin ministeriön muodostaminen.

Istunnon jälkeen tieto tulevien istuntojen järjestämisestä oli epävarmaa. Niiden järjestämistä pidettiin kuitenkin tärkeänä budjetin luomisen ja tilanteen seuraamisen takia. Hallitus halusi keskeiset toimielimet pois kaupungista, jonnekin suojaisempaan paikkaan.

Edustajien välillä oli eripuraa sijoituspaikasta: edustajat Reinikainen ja Kares halusivat lähialueelle evakkoon, mutta Antti J. Rantamaa kauas Pohjanmaalle, jossa turvallisimpana pitäjänä pidettiin Kauhajokea. Kurikkalainen edustaja Juho Koivisto toimi paikallisena asiantuntijana ja apuna puhemiehistön päätöstä varten. Eduskunnan lähtö Kauhajoelle alkoi Helsingin asemalta junalla aamuyöllä kello kolme.

​Kohti tuntematonta määränpäätä

Vielä kerran ennen lähtöä Helsingistä kansanedustajat kuljetettiin valaisemattomalla linja-autolla eduskuntatalolle, josta he saivat noutaa tavaroitaan taskulamppujen valossa. Vahtimestareilla sekä henkilökunnalla oli paljon tekemistä nopean päätöksen vuoksi. He pakkasivat mukaan edustajien tärkeimpiä asiakirjoja, äänestyslippuja sekä muita välttämättömiä tarvikkeita. Edustajat lähtivät lähes valmistautumattomina matkaan, suurella osalla vain kertavaatteet mukanaan.

Puhemiehistö ei kertonut, minne eduskunta siirtyy, ja edustajat eivät ilmeisesti vielä junan lähdettyäkään tienneet, mikä olisi määränpää. Vasta juuri ennen Kauhajoelle saapumista he saivat tietää, missä uusi eduskuntatalo sijaitsee. Matkanteko oli melko hidasta, koska joka paikka oli pimennetty, jopa juna-asemat jotka ohitettiin. Lopulta 12 tunnin junamatkan jälkeen he olivat saapuneet määränpäähänsä. Arviolta noin puolet eduskunnasta siirtyi evakkojunalla Kauhajoelle. Edustajia oli paljon poissa, ja jotkut virkamiehet jäivät ilmeisesti perhesyistä Helsinkiin.

Muun muassa Martta Salmela-Järvinen lähti huolehtimaan perhettään turvaan sukulaisiin Tyrväälle, kun Helsingin pommitukset alkoivat. Palatessaan Helsinkiin Salmela-Järvinen totesi sodan vaikutukset pääkaupungissa. Kaupungin kadut olivat autioita ja raitiovaunut, kuorma-, paketti- sekä henkilöautot seisoivat pimeinä ja tyhjinä. Salmela-Järvinen oli kuullut eduskunnan siirtyneen maaseudulle, mutta minne, se oli huolellisesti varjeltu salaisuus.

Hän soitti ministeri Väinö Salovaaralle, joka kehotti lähtemään Vaasan suuntaan löytääkseen eduskuntatoverinsa. Juniin ja linja-autoihin oli pitkät jonot, mutta hän pääsi Elannon leivänkuljetusautossa äitinsä, nuoremman tyttärensä ja parinkymmenen muun kanssa pois kaupungista. Hän pääsi taksilla Tyrväälle, josta hän matkusti Vaasaan miehensä kanssa ja sai selville, että edustaja Kalliokoski asuu Kauhajoen apteekissa. Päästyään Kauhajoelle junalla oli asemalla vastassa bussi, koska muitakin edustajia oli päässyt Kauhajoelle.

Keskipohjalaiset kansanedustajat Viljami Kalliokoski, Kauno Kleemola ja Matti Lepistö eivät olleet Helsingissä sodan syttyessä, koska he olivat lähteneet marraskuun 29. päivänä junalla kohti Viipuria tapaamaan Merikallion rykmenttiä Suvannolla. Räisälän kansanopistolla heille tuli kertomaan kenraali Heinrichs, kuinka sota oli nyt syttynyt. Tieto sodan alkamisesta oli ollut raskas ja lamauttava. Päästyään Suvannolle heidän ensimmäinen sotanäkymänsä oli pudonnut venäläinen hävittäjä. Iltapäivällä he lähtivät takaisin päin ja näkivät, kuinka rajan suunnalla loimusi tulipaloja. Viljami Kalliokoski soitti Helsinkiin ja sai tiedon eduskunnan siirtymisestä Kauhajoelle.

​Vastaanotto Kauhajoella

Helsingistä oli tulossa eduskunnan virkailijoita täynnä oleva juna, jota he jäivät sitten odottamaan. Saavuttuaan Seinäjoelle he tapasivat eduskuntatovereita, jotka olivat käyneet jo Kauhajoella ja kertoivat seuraavan istunnon olevan vasta tiistaina 5.12. Näin edustajat kokoontuivat monien vaiheiden jälkeen Kauhajoelle.

Eduskunnan saapumisesta Kauhajoelle saatiin tieto entisen kansanedustajan Antti Kauran taloon. Eeva Kaura muistelee päivän 1. joulukuuta olleen perjantai, kun he saivat taloon puhelun eduskunnan saapumisesta. Eduskunta oli tuolloin jo saapunut Seinäjoelle, ja arveltiin kuluvan vain tunti siihen, että seurue olisi Kauhajoella. Aikaa järjestelyille oli siis huonosti.

Juna-asemalle saavuttuaan matkalaiset lähtivät kohti Kauhajoen kirkonkylää muutamien ajoneuvojen ja hevosten voimin. Osa seurueesta majoittui Kauhajoen kotitalousopistolle, jonka opetustyöt keskeytyivät poikkeuksellisen tilanteen vuoksi. Kotitalousopistolle perustettiin kahvila sekä opiskelu- ja sanomalehtihuone.

Kotitalousopiston uusi päärakennus valmistui 1927 ja sitä laajennettiin 1936. Talo toimi kansanedustajien ruokailupaikkana ja siellä asui moni naiskansanedustaja. Kuva: Keijo Jaakola.

Kauhajoen kunnallistalo oli ehdolla eduskunnan työskentelypaikaksi, mutta kunnallistalon salista löytyi vain yksi puukamiina, joka ei kolmenkymmenen asteen pakkasilla olisi riittänyt. Niinpä työskentelytilaksi valittiin Kauhajoen yhteislyseo.

Lyseon toiminta oli jo aiemmin lokakuussa keskeytynyt, kun reserviläiset olivat sijoittuneet rakennukseen. Koulu oli reserviläisten lähdettyä täydessä käynnissä, kun tieto koululle eduskunnan saapumisesta tuli aamulla 1.12.1939. Opettajat, siivoojat ja osa oppilaista ryhtyivät siistimään rakennusta korkeiden “koululaisten” eli eduskunnan käyttöön.

Koulun omaisuus siirrettiin kahteen kokoelmaluokkaan ja niin lyseon juhlasali valjastettiin täysistuntoja varten. Rehtorin kansliasta tehtiin puhemiehen huone, opettajainhuone otettiin käyttöön puhemiesneuvostolle ja eri luokista tehtiin kansliatiloja ja valiokuntien kokoontumistiloja. Ruokapuoli ja kansliatilat järjestyivät sujuvasti, painatustyö onnistui koulun tiloissa ja kiireettömämmät painatustyöt hoidettiin entiseen tapaan Helsingissä.