​Valiokuntien asiantuntijakuulemiset 

Eduskunnan valiokuntalaitos toimi pitkään alkuperältään hyvin vanhojen säädösten puitteissa. Valiokuntalaitos on ollut institutionaalisessa mielessä vakaa. Se säilyi keskeisiltä rakenteiltaan ja toiminnallisilta piirteiltään melko muuttumattomana aina säätyvaltiopäivien ajalta 1980-luvun lopulle saakka. Vasta suuri valiokuntauudistus 1990-luvulla muutti valiokuntalaitosta merkittävästi.

​Historia

Säätyvaltiopäiviltä siirtyivät yksikamarisen eduskunnan valiokunniksi lakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta, pankkivaliokunta, talousvaliokunta ja laki- ja talousvaliokunta. Edellä mainittujen pysyvien valiokuntien lisäksi asetettiin perustuslakivaliokunta, maatalousvaliokunta ja työväenasiainvaliokunta sekä eduskuntauudistuksen yhteydessä perustettu suuri valiokunta. Vuonna 1908 asetettiin sivistysvaliokunta. 

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 asetettiin ulkoasiainvaliokunta ja vuonna 1929 kulkulaitosvaliokunta. Vuonna 1937 valtiovarainvaliokunnan jaostorakenne vakiintuu yhdeksään jaostoon ja samalla asetettiin pysyvästi puolustusasiainvaliokunta, jonka nimi oli vuoteen 1925 saakka sotilasasiainvaliokunta. 1960-luvulla työväenasiainvaliokunnan nimi muuttuu sosiaalivaliokunnaksi ja maatalousvaliokunnan nimi puolestaan maa- ja metsätalousvaliokunnaksi. 

Vuonna 1968 toimivat toistaiseksi viimeisimmät ad hoc valiokunnat alkoholilakivaliokunta ja verolakivaliokunta. Vuonna 1973 muutettiin kulkulaitosvaliokunnan nimi liikennevaliokunnaksi ja edelleen vuonna 2003 liikenne- ja viestintävaliokunnaksi.

Tulevaisuusvaliokunta perustettiin alun perin tilapäiseksi valiokunnaksi vuonna 1993. Tulevaisuusvaliokunnan asema vakinaistettiin uuden perustuslain myötä vuonna 2000.

Tiedusteluvalvontavaliokunta on eduskunnan valiokunnista nuorin. Se aloitti työskentelynsä vuonna 2019. Tiedusteluvalvontavaliokunta asetetaan eduskunnan työjärjestyksen (40/2000) 17 §:n perusteella muista valiokunnista poiketen vasta sen jälkeen, kun valtioneuvosto on eduskuntavaalien jälkeen tullut nimitetyksi. Eduskunta tosin voi puhemiesneuvoston ehdotuksesta päättää asettaa valiokunnan aikaisemminkin. Ennen tiedusteluvalvontavaliokunnan asettamista tiedusteluvalvontavaliokunnan jäseneksi tai varajäseneksi aiottu kansanedustaja pyytää tietosuojavaltuutettua tarkastamaan, sisältyykö suojelupoliisin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 48 §:n 1 momentin perusteella tallettamiin henkilötietoihin tietoja asianomaisesta kansanedustajasta. 

​Valiokunnan tehtävät

Eduskunta päättää asioista täysistunnossa, jossa käsittelyn pohjana on kussakin asiassa erikoisvaliokunnan laatima mietintö. Erikoisvaliokuntien pääasiallisena tehtävänä on käsitellä asioita valmistelevasti valiokuntien toimialajaon mukaisesti ja laatia asioista täysistuntoa varten mietintöjä. Erikoisvaliokunnat osallistuvat myös Euroopan unionin asioiden käsittelyyn antamalla asioista lausuntoja suurelle valiokunnalle tai ulkoasiainvaliokunnalle. Lisäksi erikoisvaliokunnat antavat toimialaltaan lausuntoja asioita valmistelevasti käsitteleville mietintövaliokunnille. Perustuslakivaliokunnan erityisenä tehtävä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Tarkastusvaliokunnalla ja tulevaisuusvaliokunnalla on niin ikään muista erikoisvaliokunnista poikkeavia erityistehtäviä.

Asian käsittely valiokunnassa voidaan jakaa tiedonhankinta-, keskustelu- ja ratkaisuvaiheisiin. Tiedonhankinnasta tärkeimpänä keinona voidaan pitää asiantuntijoiden kuulemista. Niinpä asian saavuttua täysistunnon lähetekeskustelun päätyttyä valiokuntaan, aloitetaan sen käsittely useimmiten asiantuntijoiden kuulemisella. Yleensä ensin kuullaan asian valtioneuvostossa esitelleen ministeriön edustajaa tai edustajia ja sen jälkeen muita asian valmisteluun osallistuneita taikka esimerkiksi yliopistollisen tai muun koulutuksensa vuoksi asiaa tuntevia henkilöitä. Samoin kuullaan esimerkiksi sellaisten virastojen, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen edustajia, joita käsiteltävänä oleva asia erityisesti koskee tai jotka toimialansa takia muuten tuntevat asiaa.

Valiokunta päättää kutsuttavista asiantuntijoista ja asiantuntijakuulemisen laajuudesta. Estettä ei kuitenkaan ole sille, että valiokunnan sihteeri kutsuu asiantuntijat ainakin ensimmäiseen kuulemiseen asiassa. Asiantuntijakuulemisen laajuus vaihtelee kulloinkin käsiteltävänä olevan asian mukaan. Asian käsittelyä ei kuitenkaan saa aiheettomasti viivyttää (TJ 34 §:n 1 mom.) esimerkiksi kutsumalla asiantuntijoita asian laatuun nähden liian laajasti kuultaviksi. Ulkomailta tulevien asiantuntijoiden kutsumista harkittaessa on kiinnitettävä huomiota tästä aiheutuviin kustannuksiin.

​Asiantuntijat

Valiokuntalaitos edustaa jo sellaisenaan varsin pitkälle ulottuvan erikoistumisen tuomaa asiantuntemusta. Samalla se edustaa mitä suurimmassa määrin myös asiantuntijavaltaa. Kuitenkin valiokunnan asiantuntemuksen katveeseen jää paljon sellaista erikoistietoa, joka on päätöksenteolle ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että valiokunnat haluavat käyttää hyväkseen myös ulkopuolelta saatavissa olevaa erikoisasiantuntemusta tekemiensä ratkaisujen tueksi. Suomalainen asiantuntijakuuleminen on ollut lähtökohdiltaan suhteellisen väljää. Valiokuntia kuitenkin kehotetaan noudattamaan asiantuntijakuulemisissa harkintaa. Erityisesti huomautetaan siitä, ettei ole tarkoituksenmukaista uudistaa ministeriöissä asian eri valmisteluvaiheissa suoritettua koko lausuntokierrosta enää uudelleen valiokuntavaiheessa.

Asiantuntijainstituutio on kehittynyt hitaan ja pitkän kehityksen tuloksena sellaiseksi, jollaisena se nykyisessä valtiopäivätyössä näyttäytyy. Virkamiesasiantuntijoiden käyttö pysyi 1920-luvulle asti melko satunnaisena. Ratkaiseva käänne asiantuntijakuulemisissa tapahtui Jaakko Nousiaisen mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kun suurin osa valiokuntien mietinnöistä ei vielä sotien välisellä kaudella sisältänyt mainintoja asiantuntijakuulemisista, väheni tällaisten mietintöjen määrä sotia seuranneiden vuosikymmenien aikana olennaisesti. Valiokunnissa kuultujen asiantuntijoiden määrät ovat kasvaneet selvästi 1960-luvulta lähtien. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että eduskunta on tietoisesti pyrkinyt rajoittamaan asiantuntijoiden käyttöä.

Asiantuntija kutsutaan valiokunnan kokoukseen kuultavaksi tai häneltä pyydetään kirjallinen lausunto. Yleensä asiantuntijoita kuullaan valiokunnan kokouksessa suullisesti ja heidän toivotaan jättävän valiokunnan käyttöön myös kirjallisen muistion asiasta. Valiokuntien asiantuntijalausuntojen saatavuus

Valiokunnan käytettävissä ei ole oikeudellisia keinoja yksittäisen asiantuntijan velvoittamiseksi saapumaan valiokunnan kokoukseen tai antamaan kirjallista lausuntoa (ks. kuitenkin Perustuslain 731/1999 47 §:n 2 mom. sekä 90 §:n 3 mom., 96 §:n 3 mom. ja 97 §). Käytännössä valiokunnan kutsusta tai lausuntopyynnöstä kieltäytyminen on kuitenkin hyvin harvinaista.

Saman asian ollessa käsiteltävänä useammassa kuin yhdessä valiokunnassa, voivat asiaa käsittelevät valiokunnat kuulla asiantuntijoita yhteisessä kokouksessa. Siinä johtaa puhetta iältään vanhin valiokunnan puheenjohtaja, jollei muusta sovita.

​Asiantuntijalistaukset

Valiokunnilla oli käytössä vuosina 1997–2015 niin sanottu Valiokunta-Fakta (käytännössä valiokuntien diaari). VK-Faktan käytön loputtua eduskunnan tietojärjestelmäuudistuksen yhteydessä vuonna 2015 VK-Faktasta otettiin Excel-tiedostoiksi kaikki asiantuntijakuulemiset/lausunnot. Hakuun on otettu mukaan ne VK-Faktan asiantuntijakuulemisen (Kuultavana) ja asiantuntijalausunnot (Antanut lausunnon) -vaiheet, joiden VK-Faktan vaiheen päivämäärä on myöhempi kuin 3.2.1997. Luetteloissa on mukana sekä henkilö- että organisaatioasiantuntijat. Taulukot on järjestetty henkilön nimen mukaan aakkosjärjestykseen, joten organisaatioasiantuntijat ilman yhteyshenkilön nimeä tulevat luettelojen loppuun.

Valiokuntien kuulemien asiantuntijoiden taustaorganisaatiot on pääsääntöisesti merkitty näkyviin mietintöihin ja lausuntoihin. Poikkeuksen tekevät vain yksityishenkilöt, joiden edustamaa tahoa ei ole pantu näkyviin. Yksityishenkilöistä suurimman ryhmän muodostavat tutkijat. Merkintätavoissa voi kuitenkin olla eroja valiokuntien kesken.

Valtiopäivistä 2015 alkaen tiedot on koottu eduskunnan avoimen datan palvelusta ja ne on koostettu vaalikausittain omiin taulukoihin. Taulukossa kuullut asiantuntijat ja lausunnon antaneet organisaatiot on lueteltu valtiopäiväasioittain valiokunnan mukaiseen aakkosjärjestykseen. Asiantuntija voi olla kuultavana samasta asiasta valiokunnassa useaan otteeseen. Taulukon tietosisältöä on kuvattu tarkemmin tiedoston Johdanto-välilehdellä.

​Lähteet

Suomen eduskunta 100 vuotta. Osa 7, Valiokunnat lähikuvassa. Helsinki, 2007. Eduskunnan vahvistuva valiokuntalaitos / Voitto Helander ja Kyösti Pekonen. Varsinainen työhän tehdään valiokunnissa / Jouni Vainio. Valiokuntapersoonia viideltä vuosikymmeneltä / Tapani Kunttu.
– Suomen eduskunta 100 vuotta, Osa 7 -julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa

Suksi, Markku: Valtiopäivien valiokuntalaitoksista : vertaileva katsaus. Helsinki, 1990. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 1/1990.
– Valtiopäivien valiokuntalaitoksista -julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa

Valiokuntaopas 2019 : valiokuntien yleisohjeet. Helsinki : Eduskunta, 2019. Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2019.
– Valiokuntaopas 2019 -julkaisun saatavuus Eduskunnan kirjastossa

VAKE-toimikunta : raportti. 1, Valiokuntalaitos. Puhemiesneuvoston valiokuntalaitoksen kehittämistä selvittämään asettaman toimikunnan (VAKE) mietintö. Eduskunta, 1986.
– VAKE-toimikunnan raportin saatavuus Eduskunnan kirjastossa