Aloitteessa ehdotetaan sotilasvammalakia muutettavaksi siten, että sotainvalideille korvataan yksityisessä laitoksessa annettu huolto tai osa-aikainen huolto myös silloin, kun sen tarve johtuu muusta kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta.
Laitoshoidon tai osa-aikaisen laitoshoidon (päiväsairaala) kustantaa tällöin Valtiokonttori sille, joka ei terveydentilan heikentymisen vuoksi selviydy kotona. Osa-aikainen laitoshoito tarkoittaa päiväsairaalatyyppistä hoitoa, jossa invalidi on päivät laitoksessa ja yöt kotona. Hoidot on tarkoitus järjestää jaksoittaisina, jolloin niillä voidaan tukea kotona selviytymistä mahdollisimman hyvin. Tällaista jaksottaista laitoshoitoa ja osa-aikaista laitoshoitoa voidaan järjestää sotainvalidien sairaskodeissa ja muissa hoitolaitoksissa, joiden kanssa Valtiokonttori on tehnyt sopimuksen kyseisten palvelujen järjestämisestä. Laki koskee myös Ruotsissa asuvia sotainvalideja.
Suomen vuosina 1939—1945 käymissä sodissa palvelleiden sotiemme veteraanien keski-ikä on tällä hetkellä jo 93 vuotta, joten heidän asemansa parantamiseksi tehtävillä lakimuutoksilla on kiire. Lisäksi veteraanien määrä vähenee, mutta samanaikaisesti korkean iän seurauksena hoitotarve kasvaa. Poistuman ja ikääntymisen seurauksena olisi perusteltua kustantaa laitoshoito tai osa-aikainen laitoshoito kaikille vuosina 1939—1945 Suomen sodissa palvelleille henkilöille. Laitoshuollon ja osa-aikaisen laitoshuollon korvaaminen aloitteen mukaisesti merkitsee tuntuvaa etua asianomaisille invalideille ja helpottaa heidän aviopuolisoidensa taloudellista asemaa.
On katsottava, että sotiemme veteraanien aseman parantamiselle on olemassa poliittisia, moraalisia ja taloudellisia perusteita. Tämä ilmenee lainsäädäntökehityksessä. Esimerkkeinä voidaan mainita, että vuoden 2000 alusta rintamaveteraanien kuntoutuksesta aiheutuviin kustannuksiin on voitu käyttää Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa (HE 50/1999 vp — rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain 5 §:n 1 momentti), vuodesta 2017 alkaen kunnan tai kuntayhtymän järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista aiheutuvat kustannukset on korvattu niille vuosien 1939—1945 sotien johdosta vahingoittuneille tai sairastuneille, joiden sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on vähintään 10 prosenttia, entisen 15 prosentin sijasta (HE 154/2016 vp — sotilasvammalain 6 §:n 4 momentti ja 6 e §:n 1 momentti). Vuoden 2013 alusta pysyvän laitoshoidon korvattavuuden haitta-asteraja laski 25 prosentista 20 prosenttiin (LA 75/2012 vp). Niin ikään vuonna 2017 lakialoitteessa ehdotettiin sotilasvammalain 6 §:n 4 momentin muuttamista siten, että Suomen sodissa vuosina 1939—1945 palvelleella henkilöllä on oikeus säännöksessä mainittuihin palveluihin ja korvauksiin työkyvyttömyysasteesta riippumatta (LA 76/2017 vp).
Lakialoitteella on myös ehdotettu työkyvyttömyysasteen vähimmäisprosenteista luopumista sosiaalihuoltolain 14 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisten kotipalvelujen saamiseksi (LA 20/2018 vp). Kyseinen lakialoite on mahdollisesti vaikuttanut mallina tai esikuvana myös sille kanavalle, jolla varsinaisesti ehdotukset uuden lain säätämisestä siirretään eduskunnan käsiteltäviksi. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta ehdotetaan, että vuosien 1939—1945 sotiin osallistuneille rintamaveteraaneille, joilla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelutunnus tai rintamatunnus, korvataan kotona asumista tukevat palvelut. Valtiokonttori korvaisi tästä kunnille ja kuntayhtymille aiheutuneet kustannukset. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä marraskuuta 2019. (HE 207/2018 vp).
Lainsäädäntökehityksen sisältöä ja muutoksia selittävät ja tukevat merkittävällä tavalla yleisluonteiset taloudelliset tekijät. Edellä mainitun lainsäädäntömuutoksen toteutumiseksi asialle perustetaan vuosille 2019—2022 uusi arviomäärärahamomentti (HE 207/2018 vp — rintamaveteraaneille mahdollisestaan samat kotona asumista tukevat palvelut kuin sotainvalideille).
On myös tuotu esiin, että valtion vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan sotilasvammakorvauksista ja valtion korvauksista sota- ja sotilasinvalidien kuntoutus- ja hoitolaitosten kustannuksiin siirtynyt ylijäämä (57 milj. euroa) olisi riittänyt kattamaan sotainvalidien laitoshoidon kustannukset prosenttirajojen laskemisen jälkeenkin. Samoin kuluvalta vuodelta tulee jäämään käyttämättä runsaasti edellä kerrottuja määrärahoja.
Myös tästä syystä vuosien 1939—1945 sotien johdosta vahingoittuneelle tai sairastuneelle ehdotetaan korvattavaksi laitoksessa annettu huolto tai osa-aikainen huolto myös, kun sen tarve johtuu muustakin kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta.