Kansalaisaloitteesta ja sen käsittelystä lakivaliokunnassa

Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että käynnistetään lainvalmistelu mahdollistamaan huumausaineiden käyttötilakokeilu. Huumeiden käyttötilat (jäljempänä myös "käyttöhuoneet") ovat valvottuja tiloja, joissa sallitaan huumausaineiden käyttö puhtaissa ja valvotuissa olosuhteissa.  

Kansalaisaloitteen mukaan useat tutkimukset ja selvitystyöt niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla tulevat näkemystä, jonka mukaan valvotut käyttötilat tuovat hyötyjä pistämällä huumeita käyttäville. Lisäksi tuodaan muun muassa esiin, että valvotut käyttötilat vähentävät myös häiriöitä julkisissa tiloissa ja pistovälineistä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Aloitteen mukaan käyttötilat eivät lisää huumeiden pistämistä, huumekauppaa tai rikollisuutta lähiympäristössä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyytänyt lakivaliokunnalta lausuntoa kansalaisaloitteesta. Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kansalaisaloitteen terveydenhuollollisia lähtökohtia ja tavoitteita pidetään yleisesti ottaen oikeina ja kannatettavina, ja huoleen huumeriippuvaisten suonensisäisten huumeiden käyttäjien tilanteesta yhdytään laajasti. Asiantuntijoiden näkemykset aloitteessa ehdotetusta käyttötilakokeilusta kuitenkin jakaantuivat, sillä osa suhtautuu siihen myönteisesti ja kannattaa lainvalmisteluun ryhtymistä, kun taas osa suhtautuu siihen jossain määrin tai varsin kriittisesti. Osa myös katsoo, että kannan muodostaminen edellyttää tarkempaa tietoa käyttöhuonetoiminnan sisällöstä, toteutustavasta ja vaikutuksista. Useissa lausunnoissa tuodaan esiin sekä aloitetta puoltavia näkökulmia että sen mahdollisia haasteita. 

Lakivaliokunta ei lausunnossaan ota kantaa siihen, tulisiko kansalaisaloitteessa ehdotettua lainvalmistelua huumausaineiden käyttöhuoneiden kokeilemiseksi käynnistää. Kuten aloitteessa todetaan, ehdotus liittyy pääasiallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alaan. Toimialansa mukaisesti lakivaliokunta tarkastelee aloitetta rikosoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta sekä tuo asiantuntijakuulemisten valossa esiin muita seikkoja, joita asiassa on aiheellista huomioida. 

Suomen nykytila

Huumausaineiden käyttötiloista ei Suomessa ole nykyisin sääntelyä. Voimassa olevan sääntelyn puitteissa käyttöhuoneita ei ole mahdollista perustaa. 

Huumausaineiden hallussapito ja käyttö on huumausainelain (373/2008) 5 §:n 1 momenttiin sisältyvän yleiskiellon mukaan kielletty. Kiellosta voidaan kuitenkin lainkohdan mukaan poiketa lääkinnällisissä, tutkimuksellisissa ja valvonnallisissa sekä teollisen käytön tarkoituksissa siten kuin niistä erikseen huumausainelaissa tai muualla laissa säädetään.  

Huumausaineiden käyttö ja hallussapito ovat rangaistavia tekoja. Rangaistavuudesta säädetään rikoslain (39/1889) 50 luvussa. Lisäksi rikokseen sovelletaan yleisiä avunantoa ja yllytystä koskevia rikoslain 5 luvun säännöksiä.  

Rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaan "joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, on tuomittava huumausaineen käyttörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi." Muu huumausaineen hallussapito kuin 2 a §:ssä tarkoitettu hallussapito omaa käyttöä varten on säädetty rangaistavaksi rikoslain 50 luvun 1 §:ssä.  

Rikoslain 50 luvussa säädetään myös toimenpiteistä luopumisesta. Luvun 7 §:n mukaan huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta samassa luvussa säädetystä rikoksesta voidaan, sen lisäksi, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos epäiltyä rikosta tai rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksesta epäilty tai tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. 

Esitutkinta puolestaan saadaan esitutkintalain 3 luvun 9 §:n mukaan jättää toimittamatta tai jo aloitettu esitutkinta lopettaa sellaisen rikoksen johdosta, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena arvostellen pidettävä ilmeisen vähäisenä. Lisäksi esitutkintalain 10 luvun 3 §:n mukaan poliisi tai tutkinnanjohtajana toimiessaan syyttäjä voi antaa rikoksesta epäiltynä olleelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen, jos esitutkinta lopetetaan 3 luvun 9 §:n nojalla.  

Suhde kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-oikeuteen

Kansainväliset huumausaineyleissopimukset tai EU-lainsäädäntö eivät saadun selvityksen perusteella muodosta estettä huumausaineiden käyttöhuonekokeilulle. 

Suomi on liittynyt huumausaineiden valvontaa koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten YK:n huumausaineyleissopimukseen (SopS 43/1965), YK:n psykotrooppisia aineita koskevaan yleissopimukseen (SopS 60/1976) sekä YK:n yleissopimukseen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan (ns. Wienin huumausaineyleissopimus, SopS 44/1994). Yleissopimuksista seuraa Suomelle kriminalisointivelvoitteita. Velvoitetta säätää huumausaineiden käyttö rangaistavaksi ei niistä kuitenkaan johdu.  

EU:n jäsenvaltioita velvoittaa neuvoston puitepäätös laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevista vähimmäissäännöistä (2004/757/YOS). Puitepäätöksen 12 artiklan mukaan kansallisessa lainsäädännössä voidaan määritellä, miten henkilökohtaiseen käyttöön ja hallussapitoon suhtaudutaan.  

Kansainvälinen vertailu

Lakivaliokunta on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä oikeusministeriöltä tietoja huumeiden käyttötilojen käyttöönotosta ja asiaa koskevista sääntelyratkaisuista muissa maissa. Tiivistettynä valiokunnan saamasta selvityksestä ilmenee seuraavaa.  

Euroopassa ensimmäiset käyttötilat perustettiin Sveitsiin vuonna 1986. EU-maista huumausaineiden käyttöhuoneita on Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa, Luxembourgissa, Hollannissa, Belgiassa ja Sloveniassa. Irlannissa toiminta alkaa syyskuussa 2024. Lisäksi käyttöhuoneita on muun muassa Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. 

Ruotsissa ei ole valvottuja käyttötiloja, eikä niiden käyttöä ole kokeiltu. Asiasta on kuitenkin tehty selvitys (SOU 2023:62), jossa on pidetty mahdollisena, että käyttötilakokeilu olisi hyödyllinen myös Ruotsissa ja se voitaisiin toteuttaa tietyin lainsäädäntömuutoksin. Asian käsittelyn etenemisestä ei ole tietoa.  

Seuraavassa tarkempia tietoja Norjan, Tanskan ja Saksan tilanteesta.  

Norja

Norjassa sekä laiton huumausaineiden käyttö että hallussapito ovat lääkelain (Lov om legemidler) mukaan kiellettyjä (24 §:n 1 mom.). Rangaistuksena tuomitaan sakkoa ja/tai vankeutta enintään 6 kk (lääkelain 31 §:n 2 mom.).  

Norjaan avattiin kokeilumielessä ensimmäinen käyttötila vuonna 2005. Pysyviä käyttötiloista tehtiin vuonna 2009. Käyttötilat koskivat ensin heroiinin suonensisäistä käyttöä, mutta myöhemmin käyttötilojen soveltamisalaa laajennettiin koskemaan muita huumausaineita, joita käytetään injektoituna. 

Käyttöhuoneista on säädetty erillislaki (Lov om ordning med brukerrom for inntak av narkotika), jonka mukaan kuka tahansa, jolla on laillinen pääsy valtuutettuun käyttöhuonejärjestelmään a) käyttää huumausaineita järjestelmän injektio- tai inhalaatiohuoneessa, tai b) pitää hallussaan käyttöannoksen huumausaineita omaan käyttöönsä käyttöhuonejärjestelmän tiloissa tai viereisessä hoitohuoneessa, ei voi saada tästä rangaistusta (4 §:n 1 mom.). Lisäksi käyttöhuoneen henkilökunta saa lain mukaan antaa käyttäjille yksilöllistä ja erityistä neuvontaa huumausaineiden käyttöön liittyen injektio- ja inhalaatiohuoneessa (4 §:n 2 mom.).  

Käyttöhuoneita koskevassa asetuksessa (Forskrift om ordning med brukerrom for inntak av narkotika) säädetään tarkemmin siitä, kenellä on oikeus mennä käyttöhuoneeseen ja mikä siellä on sallittua. Oikeus käyttää käyttöhuonetta on rekisteröityneillä käyttäjillä, ja jotta voi rekisteröityä, tulee henkilöllä olla pitkäaikainen huumausaineriippuvuus ja haitalliset injektointitavat. Lisäksi käyttäjän tulee olla täyttänyt 18 vuotta. Rankaisemattomuus käyttöhuoneessa koskee vain yhtä annosta huumausainetta, jota käytetään injektoituna.  

Rankaisemattomuus hallussapidosta ja käytöstä koskee vain käyttöhuonetta ja sen yhteydessä olevaa odotushuonetta ja keskusteluhuonetta. Muut tilat eivät ole rankaisemattomuuden piirissä. Hallussapito matkalla käyttöhuoneeseen on siten edelleen rangaistavaa. Poliisien ja syyttäjien harkintavaltaan on jätetty se, ettei vakavasti huumeongelmaisten käyttäjien osalta, jotka ovat matkalla käyttöhuoneen tiloihin tai sieltä pois, ryhdytä toimenpiteisiin. Jos rankaisemattomuuden alue koskisi käyttöhuoneen ulkopuolisia tiloja, on arvioitu, että niistä muodostuisi tiloja, joissa saatettaisiin myydä huumausaineita eikä poliisi pystyisi tätä kunnolla valvomaan.  

Laki mahdollistaa kuntien järjestää palvelun itse arvioimansa tarpeen mukaan. Velvollisuutta palvelun järjestämiseen ei ole. Valtio osallistuu toiminnan kustannuksiin. 

Oslon käyttöhuone on auki vuoden jokaisena päivänä klo 09.00—22.00. Vuosittain palvelussa käy 900 eri henkilöä, mikä tarkoittaa 35 000 käyntiä. Oslon käyttöhuone on osa integroitua matalan kynnyksen palvelua. Palvelun vuosikustannus on noin 2,2 miljoonaa euroa (25 miljoonaa NOK), minkä lisäksi tulevat vuokra- ja toimintakulut.  

Oslon käyttöhuoneesta tehdyn arvioinnin perusteella käyttötila on vähentänyt häiriötä julkisella paikalla, lisännyt käyttäjien ihmisarvoista kohtelua, lisännyt käyttäjien kontakteja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja myönteistä puuttumista käyttäjien tilanteeseen. Varmaa näyttöä ei ole siitä, miten toiminta on vaikuttanut yliannoskuolemiin. Arvioinnin mukaan lieveilmiöihin on pystytty vastamaan aktiivisella poliisin, henkilökunnan ja asiakkaiden yhteistyöllä. Alueiden turvallisuuden ja asumisviihtyvyyden koetaan parantuneen, kun huumeita on aiemmin käytetty avoimesti julkisilla paikoilla.  

Tanska

Tanskan huumausainelain (Lov om euforiserende stoffer) mukaan huumausaineiden hallussapito on kielletty, ellei siihen ole erikseen laissa säädettyä lupaa (1 ja 2 §). Huumausaineiden käyttöä ei ole laissa kielletty. Lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta (3 §).  

Tanskassa mahdollistettiin valvottujen käyttötilojen avaaminen vuonna 2012. Taustalla oli kuntien toive lisätä huumehaittojen ehkäisyä. Lainsäädäntö mahdollistaa sen, että kunta järjestää palvelun itse arvioimansa tarpeen mukaan. Velvollisuutta palvelun järjestämiseen ei ole. Valtio osallistuu toiminnan kustannuksiin. 

Käyttöhuoneet on tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille henkilöille, joilla on pitkäaikaisen ja jatkuvan huumausaineiden väärinkäytön seurauksena voimakas riippuvuus (huumausainelain 3 b §). Terveys- ja ennaltaehkäisyasioista vastaava ministeri vahvistaa käyttötiloja koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien hygieeninen ympäristö, pätevän henkilökunnan suorittama valvonta, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja raportointi.  

Lain esitöiden mukaan huumausaineiden hallussapitokielto muihin kuin lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin säilytetään, mutta lähtökohta on, että huumausaineiden hallussapito omaan käyttöön huumausaineiden käyttöhuoneessa ja sen välittömässä läheisyydessä ei käytännössä yleensä johda poliisitutkintaan, jos asianomainen on vähintään 18-vuotias ja hänellä on pitkäaikaisen ja jatkuvan huumausaineiden väärinkäytön seurauksena voimakas riippuvuus kyseisestä aineesta. Omaan käyttöön tarkoitettu hallussapito arvioidaan hallussa pidettävien aineiden määrän mukaan. Lain esitöiden mukaan käyttötilan välittömän läheisyyden määrittelyn tulee perustua tapauskohtaiseen arviointiin, mukaan lukien kyseisen paikan maantieteelliset olosuhteet. Käyttötilan välitöntä läheisyyttä ei ole katsottu voitavan määritellä tarkoin etäisyyksin.  

Käyttöhuonetoiminnasta tehdyn arvionnin mukaan toiminta saavutti sille asetetut tavoitteet. Toiminta on jatkunut ja laajentunut sekä vakiintunut osaksi haittoja vähentäviä palveluita.  

Saksa

Saksassa ensimmäinen käyttöhuone avattiin Hampurissa vuonna 1994, ja toiminta vakiinnutettiin liittovaltiotasolle lainsäädännöllä vuonna 2000.  

Saksan huumausainelaissa (Gesetz über den Verkehr mit Betäubungmitteln) säädetään käyttöhuoneilta edellytettävästä toiminnasta, mutta tarkemmat säännökset annetaan osavaltiotasolla. Osavaltioiden sääntöjen tulee sisältää vähintään säännöt siitä, millaisia toimia tulee tehdä käyttöhuoneissa tapahtuvien rikosten ennaltaehkäisemiseksi, pois lukien huumausaineen hallussapito omaa käyttöä varten pienessä määrin. Lisäksi niiden tulee sisältää säännöt yhteistyöstä yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaavien paikallisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan mahdollisimman hyvin estää rikosten tekeminen huumausaineiden käyttöhuoneiden välittömässä läheisyydessä. Sääntöjen tulee sisältää selvä määritelmä henkilöistä, jotka ovat oikeutettuja käyttämään käyttöhuonetta, erityisesti liittyen käyttäjien ikään, huumausaineiden tyypin ja sallittujen käyttötapojen osalta, ilmeiset ensikertalaiset tai satunnaiset käyttäjät on suljettava käyttöhuoneen ulkopuolelle.  

Saksan huumausainelain mukaan huumausaineiden hallussapito on rangaistavaa (29 §). Käyttö ei ole rangaistavaa. Huumausainelain mukaan syyttämättä jättäminen tehdään, jos rikoksentekijä pitää hallussaan vähäisiä määriä huumausainetta omaa käyttöä varten käyttötilassa. Syyttämättä jättäminen vähäisen määrän hallussa pitämisestä omaa käyttöä varten muutoin on harkinnanvaraista.  

Arviointia

Käyttöhuonetoiminnan tavoitteet ja vaikutukset

Kansainvälisen vertailun valossa käyttötilatoiminnan alkuperäisinä tavoitteina on ollut saada avointa huumeiden käyttöä pois puistoista ja julkisilta paikoilta, lisätä katuturvallisuutta ja ehkäistä tartuntatauteja ja huumekuolemia.  

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, että käyttöhuonetoiminnalla ei Suomessa todennäköisesti olisi suoraa vaikutusta huume(yliannos)kuolemien ehkäisyyn. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että Suomessa myrkytyskuolemia aiheuttaa eniten pitkävaikutteisten ja keskushermostoa lamaavien huumausaineiden samanaikainen käyttö, jossa vaarallinen myrkytystila tapahtuu vasta useita tunteja käyttämisen jälkeen. Yliannostuksista johtuvien kuolemien suora estäminen ei siten voisi olla käyttöhuonetoiminnan päätavoite Suomen olosuhteissa. Tilanteen arvioidaan voivan kuitenkin muuttua, jos Suomeenkin leviää vahvoja synteettisiä opioideja. Toisaalta arvioidaan, että toiminnalla on mahdollista ehkäistä vakavia infektioita ja tulehduksia, tartuntatauteja ja muita terveyshaittoja, vähentää huumeiden käyttöä julkisissa tiloissa sekä tavoittaa hoidon ulkopuolella olevia ihmisiä ja siten vähentää huumeiden käytön haittoja.  

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että käyttöhuoneet voidaan tulkita viestiksi siitä, että huumausaineiden käyttöön suhtaudutaan aiempaa sallivammin, ja ne voivat lisätä huumausaineiden käyttöä ja kysyntää. Tämä voi vuorostaan lisätä niiden maahantuontia ja kauppaa, jonka taustalla on kansainvälistä, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Erityistä huomiota on kiinnitetty nuorten huumausaineiden, huumaavien lääkkeiden ja muiden päihdyttävien aineiden käytön lisääntymiseen, suhtautumiseen huumeiden käyttämiseen sekä huumeiden helppoon saatavuuteen. Poliisitoimessa on havaittu, että entistä nuoremmat käyttävät huumeita, heillä on hallussaan vaarallisia huumausainetta ja entistä nuoremmat myyvät ja välittävät huumeita. Esiin on tuotu, että nuoret voivat hakeutua käyttöhuoneisiin, jotka saattavat alentaa kynnystä suonensisäisiin huumeisiin siirtymiseen tai ylipäänsä huumausaineiden kokeiluun.  

Huolena on myös käyttöhuoneiden lähialueilla tapahtuvien erilaisten rikosten ja järjestyshäiriöiden lisääntyminen sekä huumausainekaupan keskittyminen käyttöhuoneiden läheisyyteen. Huomiota on kiinnitetty myös käyttötilojen ja niiden lähialueiden valvontaan sekä käyttöhuoneiden henkilökunnan turvallisuuteen. Poliisin mukaan käyttötilakokeilun lieveilmiöiden torjuntaa ei voida merkittävissä määrin perustaa poliisin näkyvään ja jatkuvaan valvontaan.  

Julkisen talouden määräraha- ja henkilöstöresurssiongelmien vuoksi huomiota on kiinnitetty myös käyttöhuonetoiminnan taloudellisiin vaikutuksiin terveydenhuoltoon ja hyvinvointialueille. Kansainvälisen vertailun valossa käyttötilakustannukset vaikuttavat vaihtelevan palvelun tason ja maiden kustannustason mukaan, ja merkitystä on erityisesti aukioloajoilla. Kustannuksia aiheutuu muun muassa tiloista, henkilökunnasta ja tarvikkeista.  

Helsingin kaupunki on tuonut esiin, että palvelu voitaisiin perustaa olemassa olevien päiväkeskusten yhteyteen. Päiväkeskus tarjoaa jo sellaisia palveluita, joita on muissa maissa tarjolla myös käyttötilan yhteydessä. Jos käyttötila liitetään tällaiseen päiväkeskukseen, joka on auki arkisin klo 10—15, kaupunki on arvioinut, että käyttöhuonetoiminnan lisäkustannus olisi noin 300 000 euroa (neljä uutta hoitajaa ja tarvike- ym. kulut). Jos tällainen käyttötila on auki 365 vrk klo 8—18, lisäkustannus olisi noin 1,3 milj. euroa (20 uutta työntekijää ja tarvike- ym. kulut).  

Myös käyttötilojen mahdollisiin säästövaikutuksiin on kiinnitetty huomiota. HUS-yhtymä on arvioinut, että käyttötilojen avulla voidaan säästää merkittävästi terveydenhuollon resursseja ja kustannuksia verrattuna vain ruiskujen- ja neulojenvaihto-ohjelmaan. HUS-yhtymän mukaan erityisesti terveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat nykyisin huumeiden pistoskäyttöön liittyvät vakavat, hoitamattomina henkeä uhkaavat infektiot, jotka vaativat pitkän, useita viikkoja kestävän sairaalahoidon usein erikoissairaanhoidossa, sekä mahdolliset leikkaushoidot. 

Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, että olennaista on arvioida, millaisia tavoitteita käyttöhuonetoiminnalle on mahdollista asettaa sekä millaisia vaikutuksia, hyötyjä ja haittoja sillä oletettaisiin olevan Suomen olosuhteissa. Pohtia tulisi myös sitä, onko käyttöhuonetoiminta tehokas ja tarkoituksenmukainen keino vähentää huumausaineiden käyttöä ja siitä aiheutuvia ongelmia ja onko käyttötilakokeilun tavoitteita mahdollista saavuttaa esimerkiksi muiden haittoja vähentävien palveluiden tai muiden tukipalveluiden lisäämisellä tai kehittämällä joitain uusia palveluita.  

Sääntelyyn ja sääntelytapaan liittyviä kysymyksiä

Suomen huumausainepolitiikka on pitkään perustunut huumeiden käytön ja hallussapidon laajaan kieltoon ja rangaistavuuteen. Toisaalta on myös ymmärretty tarve tuki- ja hoitotoimenpiteille, ja korostettu sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteiden ensisijaisuutta. Laaja-alaisen kriminalisoinnin vaikutuksia on lievennetty myös toimenpiteistä luopumista koskevilla säännöksillä. Poliisi ja syyttäjä ovat myös nuorten osalta linjanneet erityisiä menettelyjä.  

Kansalaisaloitteessa ehdotettu käyttötilakokeilu edellyttää siten huolellista pohdintaa suhteessa siihen, että huumausaineiden käyttö ja hallussapito on huumausainelain 5 §:n 1 momentin mukaan kielletty ja rikoslain 50 luvussa säädetyn mukaisesti rangaistavaa.  

Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö laativat viime hallituskaudella virkamiesselvityksen siitä, minkälaisia lainsäädäntömuutoksia huumausaineiden käyttöhuoneiden kokeileminen Suomessa vaatisi. Selvityksen mukaan valvotun käyttötilan kokeileminen olisi mahdollista siten, että erillisessä käyttötilaa koskevassa laissa tai huumausainelaissa säädetään poikkeus huumausaineiden käytön ja omaa käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon kielloista tai vaihtoehtoisesti muutetaan rikoslain toimenpiteistä luopumista koskevaa 50 luvun 7 §:ää.  

Jos erillisessä käyttötilaa koskevassa laissa tai huumausainelaissa säädettäisiin poikkeus huumausaineen käytön ja omaa käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon kiellosta, merkitsisi se saadun selvityksen mukaan sitä, että huumausaineen käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten käyttötilassa ei olisi kiellettyä. Tällöin se ei myöskään täyttäisi rikoslain 50 luvun 2 a §:n mukaista käyttörikoksen tunnusmerkistöä, joka edellyttää, että kyse on "laittomasta" huumausaineiden käytöstä ja hallussapidosta omaa käyttöä varten. Poikkeus merkitsisi tällöin sitä, että huumausaineiden käyttö ja hallussapito ei olisi rangaistavaa siltä osin kuin käyttö ja hallussapito tapahtuvat omaa käyttöä varten käyttöhuoneessa. Jälkimmäisen sääntelyvaihtoehdon mukaan vuorostaan syyte olisi jätettävä nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos huumausaineen käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten on tapahtunut käyttöhuoneessa. Tällöin teko säilyy edelleen rangaistavana, mutta syyte voidaan yksittäistapauksessa jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta.  

Lakivaliokunta toteaa edellä esitetyn valossa, että aloitteessa ehdotettuun liittyy kysymys siitä, säilytetäänkö huumausaineiden käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten käyttöhuoneessa rangaistavana vai ei ja millaisia vaikutuksia eri sääntelyvaihtoehdoilla on. Kyse ei ole siten vain sääntelyteknisestä, vaan myös periaatteellisesti ja käytännön kannalta merkittävästä kysymyksestä, joka edellyttää huolellista pohdintaa. Käyttöhuoneessa tapahtuvan teon lisäksi pohtia tulisi myös kysymystä siitä, miten huumausaineiden hallussapitoon suhtaudutaan, kun henkilö on matkalla käyttötilaan.  

Huumausaineiden käyttötilakokeilun mahdollistaminen edellyttää laaja-alaista sääntelyä useista muistakin seikoista, kuten toiminnan tavoitteista, sisällöstä, kohderyhmästä, sallituista päihteistä, henkilökunnan ja asiakkaiden oikeuksista ja velvollisuuksista sekä turvallisuuteen ja valvontaan liittyvistä kysymyksistä.  

Aloitteessa on kyse huumausaineiden käyttöhuonekokeilun mahdollistamisesta. Yleensä kokeilulait kohdistetaan maantieteellisesti tai muulla tavalla rajattuun henkilöjoukkoon tai ne ovat ajallisesti määräaikaisia. Kokeilulainsäädännön toteuttamiseen liittyy useita kysymyksiä, jotka edellyttävät huolellista arviointia. Huomioitava on erityisesti perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden, asettamat reunaehdot. Myös käyttöhuonekokeilun järjestämistapaa tulee pohtia.  

Oman toimialansa näkökulmasta lakivaliokunta toteaa, että kokeilulainsäädäntö on perusteltua sijoittaa muualle kuin rikoslakiin, koska rikoslakiin on lähtökohtaisesti perustelua tehdä vain pysyviksi tarkoitettuja muutoksia. Rangaistavuudella ei ole lähtökohtaisesti perusteltua tehdä myöskään alueellisia kokeiluja. 

Lopuksi

Kansalaisaloitteessa ehdotettu huumausaineiden käyttötilakokeilu vaatii edellä kuvatuin tavoin muutoksia sekä voimassa olevaan lainsäädäntöön että uutta sääntelyä useista seikoista. Lakivaliokunta katsoo edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella, että tämä edellyttää laaja-alaista ja huolellista arviointia poikkihallinnollisesti muiden maiden esimerkit ja kokemukset huomioon ottaen.