Taustaa
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kirjanpitolakia ja tilintarkastuslakia. Ehdotuksella pannaan täytäntöön tietyn kokoisten yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen maakohtaista ilmoittamista koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Sääntelyllä otetaan käyttöön maakohtaisten tuloverotietojen julkinen raportointi tavoitteena lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Tuloveroja koskeva julkistamisvelvollisuus koskee suuria, kansainvälisesti toimivia konserneja. Direktiivi on luonteeltaan minimisääntelyä.
Ehdotetulla raportoinnilla ei kerätä tietoja verotusta varten eikä ehdotettu sääntely aseta uusia velvoitteita Verohallinnolle. Ehdotettu sääntely on erillinen verotusmenettelylain 14 d §:ssä säädetystä verotuksen maakohtaisesta raportista, joka annetaan Verohallinnolle. Verohallinnolle annettava maakohtainen raportti on tarkoitettu viranomaiskäyttöön eikä sitä julkisteta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on pääosin esitetty huomioita yksittäisiin kysymyksiin. Yksi kuultavista on kuitenkin arvioinut ehdotettua sääntelyä laajemmin ja pitänyt julkiseen maakohtaiseen veroraportointiin velvoittavaa sääntelyä tehokkaana keinona ennaltaehkäistä ja läpivalaista aggressiivista verosuunnittelua tuoden samalla kuitenkin esille sen, että Suomen tulisi mennä säännösten kansallisessa implementoinnissa direktiiviä pidemmälle. Tältä osin on nostettu esille muun muassa se, että sekä eritellyn maakohtaisen raportoinnin piiri että raportoitavien tietojen lista ovat liian suppeita, ja liikevaihtoraja liian korkea.
Hallituksen esityksestä ilmenevien seikkojen ja saadun selvityksen perusteella valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna. Esityksen mukaisesti ehdotettu tuloveroraportointi vahvistaisi yritysten yhteiskuntavastuuta tuodessaan julki sen, miten yritykset tukevat maakohtaisella veronmaksulla sikäläistä hyvinvointia. Lisäksi raportoinnin julkisuuden myötä on mahdollisuus tietopohjaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aggressiivisen verosuunnittelun syistä ja seurauksista. Ottaen huomioon, että kyse on EU-direktiiviin perustuvasta sääntelystä, asiantuntijakuulemisessa esille nostettuja mahdollisia tarpeita soveltamisalan laajennuksiin on tarkoituksenmukaisinta arvioida EU-tasolla kansallisen sääntelyn sijaan.
Seuraavassa on käsitelty eräitä valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esille nostettuja seikkoja.
Tuloverokertomuksen laatimisaika ja julkistaminen
Ehdotuksen mukaan tuloverokertomus tulee laatia ja julkaista neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tuloverokertomus tulee rekisteröidä 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Asiantuntijakuulemisissa laatimiselle ja julkaisemiselle ehdotettua neljän kuukauden aikarajaa on kritisoitu liian lyhyenä ja katsottu, että määräajan tulisi olla 12 kuukautta direktiivin mahdollistamalla tavalla. Toisaalta on esitetty myös, että esityksessä ehdotettu tuloverokertomuksen 12 kuukauden rekisteröimisaika on liian pitkä ja katsottu, että rekisteröimisajan tulisi olla 6 kuukautta.
Verotusmenettelystä annetun lain 14 d §:n nojalla tehtävä verotuksen maakohtainen raportti on toimitettava Verohallinnolle 12 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Yhdenmukaisuus laatimisajoissa on omiaan vähentämään yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Ehdotetussa kirjanpitolain 7 b luvun 7 §:n 1 momentissa mahdollistetaan myös se, että esityksen tarkoittamassa julkisessa tuloverokertomuksessa tiedot määritetään verotuksen maakohtaisessa raportoinnissa noudatettavalla tavalla. Nämä seikat huomioon ottaen valiokunta pitää perusteltuna, että myös julkisen tuloveroraportin laatimisessa ja julkistamisessa noudatettaisiin 12 kuukauden määräaikaa, ja saattaa tämän talousvaliokunnan tietoon.
Väliaikainen poikkeus tuloverokertomukseen sisältyvän tiedon julkistamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että yritys voisi jättää väliaikaisesti julkaisematta sensitiivisen tiedon, jos julkistaminen voisi aiheuttaa vakavaa taloudellista haittaa tuloverokertomuksen tarkoittamille yrityksille. Jos tarve julkistamatta jättämiselle koskee kahta vuotta pidempää aikaa, yrityksen olisi pyydettävä kirjanpitolautakunnalta poikkeuslupa. Enimmillään poikkeus voisi kestää viisi vuotta.
Eräät kuultavat ovat pitäneet ehdotettua kahden vuoden yritysaloitteista määräaikaa liian lyhyenä ja esittäneet, että lakiin otettaisiin suoraan direktiivin mahdollistama viiden vuoden määräaika ilman hallinnollista menettelyä kirjanpitolautakunnassa. Toisaalta kuulemisessa on esitetty myös, että väliaikaisesta poikkeuksesta tulisi luopua kokonaan.
Esityksen perusteluiden mukaan harkitessaan kahta vuotta pidempää poikkeuslupaa kirjanpitolautakunta harkitsisi asiaa yhtäältä direktiivin tarkoituksen toteutumisen ja toisaalta yritysintressin kannalta. Hallituksen esityksessä kirjanpitolautakunnan tehtäväksi asetettu poikkeuslupamenettely on tarkoitettu varmentamaan, että peruste yli kahden vuoden kestävälle julkistamatta jättämiselle on objektiivisesti arvioiden konkreettinen eli yrityksen tilanteeseen liittyvä erityinen syy. Tähän nähden valiokunta pitää hallituksen esityksessä ehdotettua sääntelymallia perusteltuna. Poikkeusmahdollisuus tietojen julkistamiselle on sallittu tavalla, joka ei ajallisesti supista suomalaisten yritysten mahdollisuutta sensitiivisten tietojen väliaikaiselle julkistamatta jättämiselle siitä, miksi se direktiivin mukaan saadaan enimmillään säätää, mutta ehkäisee kuitenkin osaltaan väärinkäytösmahdollisuuksia.