Hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä ulkomaalaislain muuttamiseksi, jossa on tarkoitus nostaa työntekijän oleskeluluvan palkkarajaa siten, että se on alakohtainen työehtosopimuksen minimipalkka, kuitenkin vähintään 1600 euroa kuukaudessa. Palkkaraja asetettaisiin valtioneuvoston asetuksella, joten lakiin lisättäisiin asetuksenantovaltuus. Kannatamme sinällään 1600 euron palkkarajan asettamista, mutta hallituksen esitystä tulisi täsmentää seuraavaksi esitetyin tavoin.  

Tällä hetkellä esityksessä ei määritetä sitä, milloin palkkaraja päivitettäisiin valtioneuvoston asetuksella seuraavan kerran ja miten usein sitä tultaisiin päivittämään sen jälkeen. Asetuksenantovaltuus on tästä syystä nykymuodossaan epäselvä ja epäjohdonmukainen. Esityksen tavoitteet työntekijöiden mahdollisuudesta elättää itsensä ansaitsemallaan palkalla ja kokoaikatyön lisäämisestä eivät myöskään toteudu ilman palkkarajan säännöllistä päivittämistä, sillä hallituksen esityksessä todetaan palkkarajan vaikutuksen katoavan vuoteen 2029 mennessä kokonaan. Uhkana on myös, että asetetusta palkkarajasta muodostuu maksimitaso, johon työntekijän oleskeluluvalla Suomessa olevan työntekijän palkkaus tulee nojamaan. Se, että palkkarajan tasoa tarkasteltaisiin säännöllisesti, auttaisi varmistamaan työntekijän palkan asetettavan ja sen jälkeen pysyvän muun muassa ansiotasokehityksen tahdissa. Samalla haluamme korostaa, että myös ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla palkan määrittelyn tulee aina ensisijaisesti tapahtua alan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn ja palkkaa koskevien määräysten mukaisesti siten, että esimerkiksi työntekijän aiempi kokemus ja osaaminen tulee huomioiduksi palkassa.  

Näiden syiden johdosta esitämme, että palkkarajan tasoa tulee tarkastella vuosittain huomioiden yleinen ansiokehitys, työehtosopimusten kokoaikaisen työn vähimmäispalkat, työvoiman saatavuus sekä työperäisen maahanmuuton vaikutus julkiseen talouteen. Palkkarajan tason määrittämisen apuna käytettäisiin samanlaisia laskelmia kuin hallituksen esityksen taustalla olevassa selvityksessä. Tilanteessa, jossa palkkarajan tasoa nostettaisiin, tulisi myös huomioida kertakorotuksen kohtuullisuus.  

Jatkolupaharkinnassa tehtävää palkkarajan ylittämisen tarkastelua tulisi myös muuttaa. Tällä hetkellä esitetään, että palkan tulisi ylittää palkkaraja laskennallisesti kuukausittain työntekijän oleskeluluvan voimassaoloaikana. Palkan riittävyyttä tulisi kuitenkin tarkastella siten, että se ylitetään keskimääräisesti koko luvan aikana. Näin pystytään ottamaan paremmin huomioon erilaiset alakohtaiset erityispiirteet, esimerkiksi työaika- ja tasoittumisjärjestelmät. Samalla on selvennettävä sitä, että esitys palkkarajan ylittämisestä on yhteensopiva tulevan hallituksen esityksen kanssa, jossa säädetään työttömyyden suoja-ajoista. Siksi myös suoja-aikojen puitteissa olevan työttömyyden tulisi olla jatkolupaharkinnassa hyväksyttävä syy palkkarajasta poikkeamiseen toteutunutta toimeentuloa arvioitaessa.  

Palkkarajan arvioinnin takautuvasta vaikutuksesta ei ole säädetty lakiesityksen pykälätekstissä, vaan siihen viitataan ainoastaan perusteluissa. Yksilön oikeuksiin olennaisesti vaikuttavat asiat tulee säätää lailla, ei lain perusteluilla ja hallituksen esitystä on näiltä osin pidettävä huonosti valmisteltuna, erityisesti kun esityksen perusteluissa ehdotettu tulkinta poikkeaa ulkomaalaislain toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioinnista noudatettavasta tulkintatavasta. 

Lisäksi pidämme epäoikeudenmukaisena ja epätarkoituksenmukaisena, että uutta palkkarajaa sovellettaisiin jatkolupaharkinnassa myös heihin, jotka ovat saapuneet maahan vanhan toimeentuloedellytyksen aikana. Esityksen sisältämä kolme kuukautta on useassa tilanteessa liian lyhyt aika uuden, paremmin palkatun työn löytämiseen. Siksi asetettavaa palkkarajaa ei tulisi soveltaa aiemman toimeentuloedellytyksen aikana maahan saapuneisiin työntekijöihin. 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtaman hallituksen ohjelmaan on kirjattu noin 50 huolestunutta mainintaa työvoimapulasta. Hallituksen vastaus työvoimapulaan on ollut leikata koulutuksesta sekä kaikin keinoin kiristää työperäistä maahanmuuttoa. Siksi ei ole yllätys, että Suomen kansantalous ei enää kasva, vienti ei vedä sekä työttömien ja konkurssien määrät ovat voimakkaassa kasvussa. Hallitus on politiikallaan ajamassa Suomen näivettymistilaan sekä loputtomien menoleikkausten ja veronkorotusten tielle.  

Tällä esityksellä kokoomusjohtoinen hallitus ei ole kuunnellut edes kokoomusta lähellä olevan elinkeinoelämän viestejä ja varoituksen sanoja. Myös kansalaisuuslain kiristykset sekä eduskunnalle hiljattain annettu esitys ulkomaalaiselle hankkia kolmen kuukauden sisällä uutta työtä välttääkseen maasta poistaminen on osoitus siitä, että hallituksessa päälinjat vetää perussuomalaiset. Politiikallaan hallitus on talouskasvun lisäksi rapauttamassa myös Suomen mainetta ja maakuvaa ulkomailla tilanteessa, missä EU-maat kilpailevat osaavasta työvoimasta. 

Luonnollisesti pidämme ensisijaisena, että suomalaiset työttömät saadaan työllistettyä. Useiden hallitusten yrityksistä huolimatta tavoite ei ole toteutunut. Samaan aikaan suomalaisen työvoiman eläköityminen kiihtyy eikä työmarkkinoille saada riittävästi uusia osaajia. Siksi valtiovarainministeriön kansantalousosasto on aiemmin keväällä arvioinut Suomen tarvitsevan vuosittain jopa noin 40 000 työperäistä maahanmuuttajaa. Muutoin avoimia työpaikkoja ei saada täytettyä, yritykset eivät kasvaisi, investoinnit Suomeen jäisivät toteutumatta ja kansantalouden kasvu jatkuisi miinusmerkkisenä. 

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä hallituksen esitys asettaa jatkossa työperäisen oleskeluluvan ehdoksi kaavamainen 1 600 euron tuloraja kuukaudessa on hallitusohjelman vastainen ja yksi esimerkki lisää siitä, että hallituksen puheet ja teot eivät kohtaa.  

Paitsi että esitys on hallitusohjelman taloudellisten tavoitteiden vastainen. Haluamme myös huomauttaa, että Suomessa palkoista on perinteisesti sovittu työehtosopimuksin. Ennen kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamaa hallitusta valtiovalta ei ole asettanut vähimmäisansiovaatimusta mihinkään ammattiin. 

Jos esityksen tavoitteena on tulla omalla palkallaan toimeen ja minimoida ulkolaisten työntekijöiden turvautuminen sosiaaliturvaan, niin valiokunnassa kuultujen asiantuntijalausuntojen perusteella esitystä voidaan pitää myös turhana. 

Voimassa olevan lain (Laki asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa 7 §) mukaan, johon hallitus ei esitä muutoksia, Suomeen työntekijänä tulevan henkilön oikeus etuuksiin ratkaistaan ensi sijassa työskentelyä koskevan säännöksen perusteella. Säännös sisältää vaatimuksen kuukausikohtaisesta ansiotasosta. Se täyttyy, kun kuukausitulo on vähintään 800,02 euroa kuukaudessa (vuonna 2024) eli alle puolet lakiin nyt kirjatun palkkavaatimustasosta. Tämän jälkeen työntekijällä on etuuskohtaisten edellytysten täyttyessä oikeus sairausvakuutusetuuksiin ja Kela-korttiin. 

Lisäksi nykytilanteessa ja myös jatkossa oleskelulupaharkinnassa on yleisemmin merkitystä työttömyysturvan työssäoloehdon palkkaa koskevalla tulorajalla (palkka vähintään 1399 € kuukaudessa vuonna 2024). Tämä ansio täyttää työnteon perusteella esimerkiksi kausityöntekijälle myönnettävän oleskeluluvan kriteerinä olevan toimeentuloedellytyksen. Työssäoloehdon täyttävälle työttömälle työnhakijalle voidaan edelleenkin maksaa Kelan peruspäivärahaa, vaikka puheena oleva lainmuutos hyväksyttäisiin. 

Se sijaan on selvää, että lainmuutos lisäisi maahanmuutto- ja työvoimaviranomaisten sekä työnantajien hallinnollista työtaakkaa, kun ne joutuvat käsittelemään ja tuottamaan erinäisiä lisäselvityksiä, kuten esimerkiksi kielteisiä osapäätöksiä ja täydennyspyyntöjä. Se on vastoin hallitusohjelman lupausta lyhentää työperusteisten oleskelulupien käsittelyaikaa yhteen kuukauteen ja erityisosaajien kohdalla yhteen viikkoon. Lisäksi hallitus on syyskuun budjettiriihessään asettanut muun muassa Maahanmuuttovirastolle lähes 10 miljoonan euron säästövaatimukset ensi vuodelle, joka voi poikia henkilöstövähennyksiä.  

Esitetty kaavamainen tuloraja ei myöskään huomioi eri ammattien erityispiirteitä eikä työmarkkinoilla tapahtuvia muutostilanteita. Palkkarajan asettamisella saattaa olla vaikutusta etenkin osa-aikatyöhön ja tiettyihin matalimmin palkattujen alojen työntekijöihin.  

Esityksen vaikutukset kohdistuisivat erityisesti maatalouteen, jossa ulkomainen työvoima on monen kriittisen työtehtävän kannalta elintärkeää. Moni tällainen tehtävä on luonteeltaan sellainen, ettei ulkomaista työvoimaa voida käyttää kausityölain mukaisilla luvilla. Kaikilla aloilla kokoaikatyö ei työn luonteen takia ole välttämättä realistista tai mahdollista.  

Esitetyllä palkkarajalla saattaa olla vaikutuksia sellaisilla aloilla tai ammateissa, joissa työ on kausi- tai sesonkiluonteista tai joissa palkka nykyiselläänkin jää lähelle työttömyysturvalain työssäoloehdon mukaista vähimmäistoimeentuloa (matalapalkka-alat). Tällaisia ovat esimerkiksi maatalous- ja puutarha-ala, teknologiateollisuuden ala, lentoemännät ja stuertit, sanomalehtien varhaisjakelijat, henkilökohtaiset avustajat, parturit ja kynsiteknikot sekä kotitaloustyöntekijät ja lastenhoitajat. Palkkarajan asettamisella on näiden ammattialojen osalta erilaisia vaikutuksia eri alueilla, koska mainitut matalapalkkaiset alat ovat perinteisesti keskittyneet tiettyihin kuntiin. 

Palkkarajalla voi olla vaikutusta myös oppisopimuskoulutukseen, joka on yleinen erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, tilanteissa, joissa työntekijä ei tee kokoaikaista työtä ja oppisopimukseen sisältyy työn ohessa koulupäiviä, joista ei makseta palkkaa. Jatkolupaa hakevien kohdalla ehdotettu lainmuutos jättää myös epäselväksi, jos työntekijä ei ole yltänyt vaadittavaan palkkarajaan lomautuksen takia.  

Epävarmuutta työn jatkuvuuteen tuo myös palkkarajaan liittyvä asetuksenantovaltuutus ja palkkarajan mahdollinen nostaminen, jos työnantajalla ei ole mahdollista tarjota työtä siten, että palkkaraja jatkossa ylittyisi. 

Lainmuutoksen myötä asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille myös riski naamioida työsuhteita yrittäjätyöksi, jolloin työ naamioitaisiin lähettämiseksi, vaikka kyse ei ole aidosta lähettämisestä. Tämä lisäisi työsuojeluviranomaisten valvontatyötä. Seurauksena voi olla myös paikkaan sidottujen töiden ulosliputtaminen ulkomaille. Lainmuutos kannustaisi esimerkiksi siivous- ja maataloustöiden siirtämistä ulkomaalaisille toimijoille, jotka myyvät palveluitaan ja tuotteitaan Suomeen, jolloin Suomi menettäisi verotulojaan. 

Edellä olevin perustein Keskustan valiokuntaryhmä katsoo, että lukuisten ongelmakohtien vuoksi esitys on hylättävä. Esitys ei ole edes vastaus lakiesityksen perusteluissa väitettyihin ongelmiin. Sen sijaan esityksellä on todennäköisemmin kielteisiä vaikutuksia suomalaisten yritysten mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä. Kustannusten nousu sekä työvoiman saatavuuden heikkeneminen ilman vastaavaa tuottavuuden kasvua johtaisivat yritystoiminnan kannattavuuden alenemiseen ja lopulta toiminnan hiipumiseen ja jopa lakkaamiseen. Silloin olisi vaarassa suomalaistenkin työpaikat. 

Vaikka elämiseen riittävä palkka on sinällään perusteltu edellytys työperäisen oleskeluluvan myöntämiselle, tiukka euromääräinen palkkaraja voi tuottaa vaikeasti ennakoitavia ongelmia. Näin etenkin siksi, että ulkomaalaislainsäädäntö on monimutkainen ja siihen tehdään jatkuvasti osauudistuksia, jolloin yksittäisten oleskelulupaehtojen ja -kategorioiden keskinäisiä suhteita on haasteellista hahmottaa. 

Ongelmia voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa perheen kokonaistulot sinällään ylittäisivät muualla maahanmuuttolaissa säädetyt tulorajat, mutta perheenkokoajan tulot yksin eivät siihen riitä ja puolisolle haetaan työperäistä oleskelulupaa osa-aikaisen, palkkarajan alittavan työn tekemiseksi. Toisaalta tarve palkkarajan joustoon voisi syntyä myös silloin, kun matalien elinkustannusten alueella tarvitaan työvoimaa aloille, joissa työehtosopimusten turvaamat aloituspalkat alittavat asetetun palkkarajan. Myös lapsen etu voi vaatia poikkeamista pääsäännöstä.  

Kohtuuttomien tai epätarkoituksenmukaisten seurausten ehkäisemiseksi on palkkarajaan siis tarpeen jättää tilaa viranomaisharkinnalle.  

Palkkarajan arvioinnissa tulisi huomioida kaikki sellaiset palkanlisät, jotka johtuvat lainsäädännöstä tai sovellettavaksi tulevasta työehtosopimuksesta ja jotka ovat ennakoitavissa.