Rahoituksen omavastuu

Hyvinvointialueiden tilanne sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelu-uudistuksen toimeenpanon alkuvuosina on ollut ennakoitua vaikeampi, monilta osin alueista riippumattomista syistä. Monet hyvinvointialueiden talouden haasteista johtuvat asioista, joita ei voitu ennakoida alkuperäistä hyvinvointialueiden rahoituslakia säädettäessä. Esimerkiksi sote-alan palkkaratkaisu, korkea inflaatio ja pula henkilöstöstä ovat vaikuttaneet hyvinvointialueiden sote-kustannusten kasvuun. Ison haasteen hyvinvointialueille tuo nykyisen lain edellytys alijäämien kattamisesta. Sen mukaan hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että alueiden kertynyt alijäämä pitää nykyisen lainsäädännön olosuhteissa kattaa vuoteen 2026 mennessä. 

Hallintovaliokunnan useissa asiantuntijakuulemisissa on kuultu hyvinvointialueiden viesti alijäämien kattamisaikataulun epärealistisuudesta. Tähän hallitus ei ole reagoinut. Sen sijaan hallitus on nyt käsittelyssä olevalla esityksellä vaikeuttamassa hyvinvointialueiden tilannetta entisestään tilanteessa, jossa hyvinvointialueiden toiminta on yhä alkuvaiheessa ja toiminnan vakiintumisen jälkeinen peruskustannustaso ei ole vielä täysin selvillä. Hyvinvointialueiden rahoitus tulisi ensin saada vakaalle ja riittävälle uralle ja hyvinvointialueille tulisi antaa riittävästi aikaa toimintansa järjestämiseksi siten, että lyhytnäköisiltä leikkauksilta voitaisiin välttyä ja säästöjä saataisiin tehtyä pidemmällä aikavälillä. 

Hallituksen esityksen mukaan yksittäisille alueille myönnettyä lisärahoitusta ei jatkossa otettaisi huomioon jälkikäteistarkistuksessa. Hallitus esittää, että siirtymävaiheen jälkeen rahoituksen jälkikäteiskorjaus tehtäisiin vain 70 prosenttisesti, jolloin 30 prosenttia jäisi hyvinvointialueiden itsensä katettavaksi mahdollisessa alijäämätilanteessa. Nykyisiin alijäämiin verraten 30 prosenttia alijäämästä on suuri summa tuottavuustoimilla alijäämän kattamisaikataulussa katettavaksi, ja se voi pahimmillaan uhata perustuslain mukaisten riittävien palveluiden turvaamista. Muutos on myös ristiriitainen hyvinvointialueiden rahoituslain 11 pykälän ja 26 pykälän kanssa, koska niissä määritetään, että lisärahoitusta voidaan myöntää vain, jos rahoituksen taso on todettu olevan riittämätön perustuslaissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen tehtävien järjestämiseen. Rahoituksen myöntäminen on siis edellyttänyt arviointia, että se on välttämätöntä. 

Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, että kannustavuusnäkökulmasta nykyinenkin jälkikäteistarkastusmalli on itsessään jo hyvin kannustava hyvinvointialueille. Jälkikäteistarkistuksen mukainen rahoituksen lisäys tai vähennys viedään osaksi koko maan laskennallista rahoitusta, jolloin se jakautuu hyvinvointialueille rahoituslain määräytymistekijöiden mukaisesti. Tällöin esimerkiksi rahoituksen tason korotus jälkikäteistarkastuksen myötä ei siten kohdennu juuri niille hyvinvointialueille, joilla kyseisen vuoden rahoitus on jäänyt toteutuneita kustannuksia pienemmäksi. Tämän vuoksi hyvinvointialueille syntyy jo tällä hetkellä voimakas kannuste olla muita hyvinvointialueita tai keskimääräistä hyvinvointialuetta kustannustehokkaampi. Hallituksen esityksen ajoituksesta syntyy väistämättä käsitys, että esitys on tarkoitettu lähinnä säästölaiksi. 

Asiakasmaksuihin tehtävien muutosten huomioiminen rahoituksessa

Hallituksen esityksessä myös säädettäisiin siitä, milloin asiakasmaksujen muutokset otettaisiin rahoituksessa etukäteen huomioon. Tällaisia muutoksia olisivat maksujen tasoon, perusteisiin tai maksullisuuden alaan tehtävät muutokset, joiden vaikutus rahoitukseen voidaan etukäteen arvioida ja ottaa huomioon hyvinvointialueiden rahoituksen turvaavalla tavalla. Näin pyritään myös osaltaan varmistamaan, että hyvinvointialueilla tehdään hallitusohjelman mukaiset asiakasmaksujen korotukset. Hallitus on tekemässä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin merkittävät 22,5-45 prosentin korotukset. Suomessa maksetaan jo tällä hetkellä kansainvälisesti arvioituna korkeita asiakasmaksuja. Me allekirjoittaneet katsomme, että asiakasmaksut eivät saa muodostua esteeksi hyvinvointialueilla ihmisten tarvitsemaan hoitoon ja palveluihin pääsylle. 

Suurimmassa osassa hallintovaliokunnan saamista asiantuntijalausunnoissa esitettyyn muutokseen asiakasmaksujen vaikutuksista hyvinvointialueiden rahoitukseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Lukuisat lausunnonantajat katsovat, että asiakasmaksumuutosten ei tulisi vaikuttaa hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen ennakoivasti. 

Hallintovaliokunnan saamien lausuntojen mukaan asiakasmaksuihin liittyy huomattavia riskejä ja asiakasmaksukorotusten maksutuottoja nostava vaikutus on erittäin epävarma. Maksukertymän ennakoidussa kokonaismäärässä ei ole huomioitu esimerkiksi maksukattokertymää tai luottotappioiden määrää. Perintään siirtyvien maksujen ja asiakasmaksusaatavien poistojen määrät ovat hyvinvointialueilla tällä hetkellä merkittävässä kasvussa. Esitystä tulisi vähintäänkin lieventää niin, että asiakasmaksumuutosten euromääräiset vaikutukset laskettaisiin vasta todellisen nettovaikutuksen mukaisesti. Tähän lievennykseenkään hallitus ei ole kuitenkaan ryhtymässä. 

Asiakasmaksujen huomattava korottaminen voi aiheuttaa myös sen, että hoitoon hakeutuminen heikkenee ja hoidon saamisen viivästyksistä tulee viime kädessä lisäkustannuksia hyvinvointialueille. Tältäkin osin hallituksen esitys alueiden asiakasmaksujen pakkokorotuksista on huonosti harkittu. 

Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin myös huoli esityksen vaikutuksista hyvinvointialueiden itsehallintoon. Kun rahoitusta vähennetään korotusten arvioidulla määrällä, hyvinvointialueilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa asiakasmaksut ylärajoihin, vaikka alueella voisi olla perusteltua olla niitä nostamatta. Pidämme tätä merkittävänä puutteena esityksessä. 

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä puheena oleva esitys on pelkkä valtiontalouden säästölaki, jolla ei ole mitään tekemistä esityksessä tavoitteiksi luvattujen kustannusten kasvun hillinnän eikä rahoituksen kannustavuuden ja ohjaavuuden hallitun parantamisen kanssa puhumattakaan siitä, että esitettyjä muutoksia oltaisiin toteuttamassa hallitusti ja ennakoitavasti perustuslain mukaiset palvelut turvaten. 

Esitys on myös uusi esimerkki kokoomuksen ja perussuomalaisten johtaman hallituksen omaksumasta huonosta lainsäädäntökulttuurista tuoda samaa asiakokonaisuutta tarkoittavia lainmuutosesityksiä sirpalemaisesti eduskunnan käsittelyyn, jolloin eduskunnalla on mahdotonta muodostaa kokonaiskuvaa hyvinvointialueiden rahoituksen kiristämisen vaikutuksista perustuslain 19.3 §:n näkökulmasta, jossa julkisen vallan eli kulloisenkin hallituksen on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Tässä esityksessä on käytetty kyseenalaista luovuutta ratkaisemalla perustuslaillinen haaste väitteellä, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa lisärahoitusta. Kuitenkin hallintovaliokunnan parhaillaan käsittelyssä olevassa toisessa lakiesityksessä (HE 78/2024 vp) tämä lisärahoituspyyntö johtaisi arviointimenettelyn käynnistämiseen, joka voisi johtaa hyvinvointialueen lakkauttamiseen. Huomautamme myös, että hallitus on tällä vaalikaudella evännyt kaikki hyvinvointialueiden lisärahoituspyynnöt, joten pyydetyn lisärahoituksen saaminen ei ole lähimainkaan automaatio.  

Toinen vakava ongelma on, että tämäkin esitys on omiaan viemään hyvinvointialueiden sekä niiden vastuulla olevien sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalveluista sekä pelastustoimen rahoituksesta käytävää keskustelua entistä enemmän harhapoluille. Se osoittaa myös surullisella tavalla, että hallitusta ei joko kiinnosta tai siltä puuttuu osaaminen arvioida tilannetta tosiasioiden pohjalta sekä toimeenpanna sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksia hyvinvointialueiden tukena. Hämmästystä herättää myös hallituksen jatkuva into lisärahoittaa yksityislääkärikäyntejä myymällä valtion omaisuutta, kun se samalla on romuttamassa rahoitusleikkauksillaan julkisia sote-palveluita ja pakottamassa hyvinvointialueiden sote-työntekijöitä jatkuviin muutosneuvotteluihin. 

Hallituksen luomassa kaaoksessa olennaisinta olisi kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja löytää haasteille ratkaisu. 

Siksi Keskustan valiokuntaryhmä haluaa tässä vastalauseessa avata laajemmin hyvinvointialueiden vaikean rahoitustilanteen juurisyitä, kuinka hallitus on niihin vastannut sekä mikä on Keskustan perusteltu vaihtoehto vallitsevassa tilanteessa. Tähdennämme, että lyhytaikaisella säästövimmalla hallitus tulee aiheuttaneeksi pitkäaikaista vakavaa vahinkoa palveluja tarvitseville ihmisille ja julkiselle taloudelle sekä mahdollisesti myös oikeudellisia ongelmia, joiden selvittely oikeudenkäynteineen kestäisi pitkään.  

Hallituksella on väärä mielikuva hyvinvointialueiden menokasvusta

Lokakuussa 2024 pääministerin ilmoituksessa (PI 4/2024) käydyssä eduskuntakeskustelussa pääministeri Orpo ja hallituspuolueet pitivät hyvinvointialueiden menokasvun arvioinnin lähtötasona kunnilta siirrettyä rahoitusta 22,5 miljardia. Kuitenkin jo aiemmin on käynyt ilmi, että se ei ole ollut oikeudenmukainen eikä kohtuullinen lähtökohta hyvinvointialueille. 

Näyttää siltä, että hallitus on joko unohtanut, ei ole ymmärtänyt tai ei halua ymmärtää, että palkkojen, korkojen, energian ja tarvikkeiden hintojen raju nousu varsinkin vuosina 2022—2023 on koskenut myös hyvinvointialueita. Lisäksi lääkkeiden ja terveysteknologian menot kasvavat historian valossa kaksi kertaa nopeammin kuin muut menot. Väestön ikääntyminen lisää menoja noin yhden prosentin joka vuosi. Näistä hallitus ei puhu sanallakaan. 

Siksi tosiasiassa vuodelle 2023 varatussa hyvinvointialueiden valtionrahoituksessa oli jo lähtötilanteessa miljardiaukko. Siitä ei voi syyttää ketään, koska vääristymän syyt ovat tapahtuneet kesäkuun 2021 jälkeen, jolloin eduskunta hyväksyi hyvinvointialueita sekä sote- ja pelastustoimen uudistuksia koskevan yhteensä 52 lakia sisältäneen yli 1 600-sivuisen lakipaketin. 

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan asiantuntijoiden kanssa talvella 2024 teettämän selvityksen (O 17/2024 vp) yksimielinen johtopäätös oli, että kustannusnousun sekä alijäämien syyt kiteytyivät erityisesti Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan alkaneeseen voimakkaaseen inflaatioon, kalliiseen sote-palkkaratkaisuun sekä keikkalääkärifirmojen rahastukseen. 

Kustannuskehitystä vääristi myös koronapandemia, jolloin valtio maksoi koronasta aiheutuvia menoja kunnille. Tuona aikana ei-kiireellisiä sote-palveluja ei annettu. Näiden summana kuntien maksamien sote-menojen nettokasvu hidastui vuosina 2021—2022.  

Edellä kerrotuin syin ja tilastotarkastelun perusteella nettokäyttökustannusten kasvu koronapandemia-aikana jäi 290—350 miljoonaa alle palvelutarpeen kasvun. Hyvinvointialue-indeksi, jolla tarkistettiin menoja vuodelle 2023, oli alimitoitettu oikaisemaan näin voimakkaita ja samanaikaisia kustannusten nousuun liittyviä tekijöitä. Asiantuntijoiden arvion mukaan hyvinvointialueindeksi kattoi vain 17 % hyvinvointialueiden kustannustennousun todellisesta muutoksesta. 

Sote-palveluiden siirtymävaiheessa kunnilta uusille hyvinvointialueille vuonna 2023 inflaatio oli kaikkia ennusteita korkeampi. Kuluttajahinnoissa se oli 6,3 %, mutta sote-menoja nostettiin puolta pienemmillä prosenteilla. Lisäksi hyvinvointialueita koskevan lain mukaan alueiden on vuokrattava kaikki sote-kiinteistöt vähintään kolmeksi vuodeksi vuoden 2025 loppuun saakka. Kiinteistöille vahvistetut vuokraperusteet nostivat hyvinvointialueiden kuluja sadoilla miljoonilla vuoteen 2022 verrattuna. 

Edellä mainituista syistä hyvinvointialueiden valtionrahoitus vuodelle 2023 jäi vähintään miljardi euroa alle todellisen rahoitustarpeen. Tähän tilanteeseen hyvinvointialueet eivät voineet mitenkään vaikuttaa. Nyt niiden vastuulle on sälytetty rahoitusvajeen umpeen kurominen, joka on näkynyt jokaisella hyvinvointialueilla suurina alijääminä. Hallitus on vastannut hätään lähinnä moittimalla hyvinvointialueita ja syyllistämällä edellistä hallitusta tekemättä itse yhtään mitään. 

Riittävän rahoitusarvioinnin lähtötasoksi tulisi ottaa vuoden 2023 toteutuneet menot

Hyvinvointialueiden menojen kasvua ja hillintää arvioitaessa lähtötasoksi tulisi ottaa vuoden 2023 toteutuneet nettomenot eli 24,6 miljardia, kun hallitus käyttää lukemaa 22,5 miljardia, joka edellä perustelluin syin on virheellinen. 

Tämän hetken ennusteen mukaan kuluvana vuonna hyvinvointialueiden nettomenot ovat 25,6 miljardia. Jos se toteutuu, niin nettomenojen kasvu on 4,1 prosenttia. Se on hyvä saavutus huomioiden sote-menojen kasvuhistoria ja myös siitä näkökulmasta, että suurten uudistusten toimeenpano uudistuksineen vie normaalisti aikaa ainakin viisi vuotta. Tilastojen mukaan sote-menojen reaalikasvu ennen sote-uudistusta ja koronapandemiaa vuosina 2010—2018 oli 2,1 %. Vuosittainen inflaatio huomioiden kasvu oli siten keskimäärin 4 %:n luokkaa. 

Jos hyvinvointialueet saavat puristettua vuonna 2025 menokasvun alle 3 prosenttiin, päästään valtion vuoden 2025 budjettiin varattuun 26,2 miljardiin eli tasapainoon valtakunnan tasolla. Se on vielä epävarmaa, mutta ei mahdotonta. Tasapaino edellyttää, että ne alueet, jotka ovat lähteneet myöhemmin mukaan voimakkaisiin saneerauksiin, saavuttavat tavoitteensa. Alueiden väliset erot jäävät silti edelleen suuriksi, josta pitäisi myöskin olla huolissaan. Keskusta on, mutta hallitus ei näyttäisi olevan. 

Sote-lainsäädännössä on jo rahoituskannustimia

Toisin kuin hallitus väittää, jo nykyisessä hyvinvointialueiden rahoituslaissa on kannusteita. Palvelutarpeen kasvun rahoituksesta huomioidaan vuoden 2025 lähtien vain 80 %. Se koskee voimakkaimmin väestörakenteeltaan nuorempia hyvinvointialueita. 

Toisin kuin yleisesti luullaan, esimerkiksi vuonna 2025 toteutettava vuoden 2023 alijäämän kattaminen toteutetaan valtakunnan tasolla ja rahat jaetaan alueille samassa suhteessa kuin muukin rahoitus. Se palkitsee niitä alueita, joiden alijäämä on suhteellisesti keskimääräistä pienempi.  

Kuten edellä jo totesimme, kustannustennousua kompensoiva hyvinvointialueindeksi ei kata kustannustennousua täysimääräisesti. Myös se kannustaa hyvinvointialueita toimimaan tehokkaasti. 

Sen sijaan jatkuvat hyvinvointialueiden rahoitusleikkaukset kaikilla mahdollisilla perusteilla tai ilman niitä eivät kannusta, vaan lamauttavat, vievät hyvinvointialueilta työrauhan ja vaarantavat ihmisten tarvitsemat lähipalvelut ja koituvat ajan mittaan julkiselle taloudelle erittäin kalliiksi. 

Johtopäätökset

Edellä kerrotuin syin hyvinvointialueiden taloustilanne on ollut jo alun perinkin vaikea ja hoitamattomana siitä on tulossa vakava palveluja tarvitsevien ihmisten kannalta. Olemme huolissamme myös ammattitaitoisen sote-henkilöstön jaksamisesta jatkuvien muutosneuvotteluiden kierteessä. 

Normaalisti hallitukset tekisivät vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseksi toimenpideohjelman, jollainen taas kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamalta hallitukselta puuttuu. Näyttäisi siltä, että hallitus on takertunut kesäkuussa 2023 sopimaansa hallitusohjelmaan ja sen kirjauksiin eikä osaa elää ajassa eikä reagoida kulloisenkin eteen tulevan tilanteen vaatimuksiin. Tämä taas johtuu siitä, että hallitukselta puuttuu kokonaisvaltainen ote johtamisessa, missä kovakorvaisuudesta on tehty hyve. Hallituksen toiminta näyttäytyy pääosin keskittyvän suuriin sanoihin ja katteettomiin lupauksiin sekä muiden syyllistämisiin, mutta tekojen osalta toiminta on kamreerimaista puuhastelua, pölhöpopulismia (esim. puheet hyvinvointialueiden liian suuresta lukumäärästä ja aluevaltuustojen lakkauttamisista) ja satunnaisia kokeiluideointeja, joilla pyritään häivyttämään varsinainen asia taka-alalle. Toisaalta se ei ole uutta kokoomusjohtoisille hallituksille, kun historiaa tarkastellaan.  

Hallitus on kuitenkin todistettavasti myös tälläkin esityksellä tehnyt arvovalinnan, jossa valtiontalouden lyhytaikaiset säästöt ohittavat täysin sote-palvelujen turvaamisen ja hallitun uudistamisen, vaikka ne eivät olisi osaavammissa käsissä toisilleen vaihtoehtoisia. Tästä esimerkkinä hyvinvointialueiden ohjausvalta on keskitetty valtiovarainministeriölle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluohjauksen kustannuksella. 

Ymmärrämme hyvin, että tilanne ei ole hallitukselle helppo. Se ei kuitenkaan helpotu sillä, että hallitus nostaa kädet pystyyn ja hokee kaikkeen "ei käy", leikkaa rahoitusta leikkaamasta päästyään ja vierittää vastuuta hyvinvointialueille tai edelliselle hallitukselle tekemättä itse mitään. Haasteisiin aina löytyy ratkaisut, jos vain löytyy halua ja tahtoa. Tähän mennessä tahtoa ei ole ollut. 

Hallitus on toki päättänyt hyvinvointialueiden kannalta yksittäisistä helpotuksista (esim. hoitotakuun ja vanhuspalvelumitoituksen väljentämiset), mutta samalla se on imuroinut siitä saadut säästöt itselleen. Sama pätee myös asiakasmaksujen pakkokorotuksiin, joka koskeva esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä toisessa hallituksen esityksessä. 

Asiakasmaksujen pakkokorotukset eivät helpota hyvinvointialueiden rahoitushaasteita tai luo niille toiminnallisia kannusteita. Asiakasmaksujen raju korotus tulee näkymään palveluja tarvitsevien ihmisten maksuvaikeuksina sekä hyvinvointialueille koituvina luottotappioina. Parhaimmassakin tapauksessa korotus näkyisi asiakasmaksutuloissa viiveellä, mutta hallitus haluaa imuroida korotusta vastaavan summan itselleen välittömästi. 

Hallitus on myös kehunut ensi vuodelle tulevaa 2,2 miljardin lisäystä kertomatta, että siitä on noin 1,5 miljardia lainmukaista vuoden 2023 rahoitusalijäämän korvausta ja loput indeksikorotusta. Käytännössä hallitus ei ole antamassa hyvinvointialueille euroakaan aitoa lisärahaa, vaan on oikaisemassa voimassa olevaan rahoituslakiin perustuen vuoden 2023 alimitoitettua lähtötason rahoitusta. Sama kaava toistuu myös 2026 ja siitä eteenpäin, tosin jälkikäteisrahoitusta leikaten, jos puheena oleva esitys hyväksytään. 

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että vuosien 2023 ja 2024 alijäämiä, arviolta yhteensä noin 3 miljardia euroa, ei pystytä kattamaan lakiin säädetyssä kahden vuoden määräajassa kuin korkeintaan muutamien hyvinvointialueiden osalta. Jokaisen, myös hallituksen, pitäisi osata päätellä, että siinä ajassa on mahdotonta kääntää vuosien 2025 ja 2026 tuloslaskelmat niin ylijäämäisiksi, että niillä voitaisiin kattaa kahden ensimmäisen vuoden alijäämät. Aika on aivan liian lyhyt varsinkin, kun hallitus tässä esityksessä leikkaa hyvinvointialueiden jälkikäteisrahoitusta ja imuroi itselleen takaisin kaikki hyvinvointialueille lainsäädäntömuutoksilla koituvat taloudelliset helpotukset. Hallitus tekee juuri päinvastoin mitä tilanne vaatisi. 

Siksi alijäämien kattamisvelvollisuuden tilapäinen muutos niin, että se tulisi voimaan vasta vuodesta 2025 alkaen, olisi välttämätön toimenpide. Sille ei olisi estettä julkisen talouden suunnitelman kannalta, koska määräaikainen pidennys ei lisäisi valtion rahoituksen yhteismäärää vuosina 2023—2027. Keskustan eduskuntaryhmä on jättänyt tästä lakialoitteen jo reilu vuosi sitten (LA 6/2023 vp). 

Ellei hallitus osallistu aktiivisemmin hyvinvointialueiden vuosien 2023 ja 2024 alijäämäongelman ratkaisemiseen, vaan jatkaa rahoitusleikkauksia eikä suostu kattamisvelvollisuuden siirtämiseen määräajaksi olettaen, että hyvinvointialueet karsivat menojaan niin, että alijäämät tulevat katetuksi, joudutaan suurimmalla osalla alueita perustuslain vastaiseen tilaan. 

Esimerkiksi Etelä-Karjalan hyvinvointialue on joutumassa alijäämien kattamisajan takia vähentämään sote-henkilöstöään 40 prosentilla ja HUS on aloittamassa 800 sote-henkilön vähentämiseen tähtäävät muutosneuvottelut. Ongelma siis koskee niin suuria kuin pieniäkin alueita. Tämäkään ei ole saanut hallituksessa herätyskelloja soimaan. 

Väistämättä näin rajuissa henkilöstön vähennyksissä eteen voi tulla tapauksia, missä kansalainen ei ole saanut perustuslaissa hänelle kuuluvia sote-palveluja. Hyvinvointialueiden päättäjät joutuisivat silloin puun ja kuoren väliin samalla kun hallitus seisoo vieressä tumput suorina. Alijäämien kattamisaikaa koskevaa lakia noudattaakseen hyvinvointialueet joko joutuvat ajamaan sote-palveluja liian alas joutuen siitä vastuuseen tai heidän voi olla vaikeaa saada tili- ja vastuuvapautta, jos on menty ihmisten tarvitsemat palvelut edellä eikä alijäämiä ole saatu katettua lakiin kirjatussa määräajassa. Viime kädessä sormi kohdistuu aina valtiovaltaan eli vastuussa olevaan hallitukseen. Pahimmassa tapauksessa voi syntyä noidankehä ja kaaos sekä oikeudenkäyntien sarja, joka ei olisi kunniaksi kenellekään. 

Suhtautuminen esitettyihin muutoksiin

Hyvinvointialueiden rahoitusongelmien ratkaisemiseksi hallitus ei ole esittänyt mitään muuta kuin rahoitusleikkauksia, valtiovarainministeriön ohjausvallan kiristämistä ja hyvinvointialueiden itsehallinnon kaventamista. Tämä esitys ei tee siihen poikkeusta. 

Nyt esitetyt muutokset (hyvinvointialueiden jälkikäteisrahoituksen leikkaukset ja asiakasmaksujen pakkokorotusten imurointi takaisin valtion kassaan) eivät tuo helpotusta hyvinvointialueille vaan pahentavat ennestäänkin vaikeaa tilannetta. 

Mihin hallituksen pitäisi kiinnittää huomiota ja mikä on hyvinvointialueiden rahoitusongelmien juurisyy, on vuoden 2023 rahoituksen alimitoitus, joka näkyy kertyneenä alijäämänä. Ja kuinka alijäämät saataisiin katettua ihmisten tarvitsemia sote-palveluita vaarantamatta. Alijäämät taas johtuvat useampien kustannuksia voimakkaasti nostaneiden tekijöiden samanaikaisuudesta, josta kerroimme perustellusti aikaisemmin. Tilanne on siltä osin rauhoittunut, joskin kustannukset ovat jääneet korkeiksi. Toki hallituksen toimintatavoillaan aiheuttama jännite työmarkkinoilla voi aiheuttaa hyvinvointialueille uusia rahoitushaasteita tulevan palkkakierroksen jälkeen. 

Keskustan vaihtoehto sote-palveluiden turvaksi

Keskustan eduskuntaryhmä on tehnyt konkreettisen toimenpideohjelman hallituksen tueksi. Se sisältää yhteensä noin 15 konkreettista toimenpide-ehdotusta. Valitettavasti yksikään ehdotuksemme ei ole kelvannut hallitukselle, vaikka suurin osa niistä ei maksaisi mitään. 

Koska valiokunnissa tehtävien mietintöjen vastalauseet on aina kohdistettava käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotettuihin asioihin, nostamme Keskustan kehys- ja budjettivaihtoehdosta puheena olevaan vastalauseeseen vain neljä kohtaa: lainmuutoksilla hyvinvointialueille koituvia taloudellisia helpotuksia ei tule imuroida takaisin hyvinvointialueille ja jälkikäteisrahoituksen leikkaukset pitää hylätä (Vastalauseen muutosehdotukset) sekä hyvinvointialueiden alijäämien kattamisaikaa tulee pidentää määräaikaisesti, hallituksen ei tule leikata enempää hyvinvointialueiden rahoitusta ja hallituksen tulee laatia toimenpideohjelma hyvinvointialueiden tueksi (Vastalauseen lausumaehdotukset).