On välttämätöntä, että sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelu-uudistuksen jälkeenkin kuntien edellytykset järjestää ja tuottaa palveluita sekä kyky tehdä investointeja turvataan. Kuntien tietä kohti sote-uudistuksen jälkeistä aikaa on tasoitettava samalla, kun kuntatalouden tilanne on tulevina vuosina hyvin haastava. Helpotusta tilanteeseen ei tuo tosiasia siitä, että hallitus on päättänyt siirtää eteenpäin kuntien kannalta hyvin tärkeän valtionosuusuudistuksen toteuttamista. Päätös uudistuksen siirtämisestä ei ainakaan vähennä kuntien tulevaisuudennäkymien ennakoinnin monia haasteita. Kiirehdimme uudistuksen valmistelua.  

Vuoden 2025 alusta alkaen työllisyys- ja elinkeinopalveluiden järjestäminen siirtyy kuntien vastuulle. Uudistus on kannatettava, sillä sen tavoitteena on tuoda työllisyys-, elinkeino- ja yrityspalvelut lähemmäs kuntalaisia sekä työnantajia. Uudistus ei kuitenkaan voi onnistua ilman valtiovallan aktiivisuutta kuntien tukena uudistuksen toimeenpanossa. Jotta kunnat eivät joudu heti alkuvuodesta valitsemaan, tekevätkö ne sopeutustoimia työllisyyspalveluista vai jostakin muualta, esitämme valtiolta kunnille siirtyviin työllisyysmäärärahoihin 37 miljoonan euron lisäystä osana kuntien peruspalvelujen valtionosuusrahoitusta. Kuntia on tuettava TE-uudistuksen hallitussa toimeenpanossa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallitus siirtää TE-uudistukseen liittyvien palveluiden rahoituksen alimitoitettuna kunnille.  

Hallitus on heikentämässä kuntien tilannetta monin tavoin. Esimerkiksi kuntien laskennallisia kotoutumiskorvauksia ollaan leikkaamassa ensi vuonna 60 miljoonalla eurolla. Myös kuntien toimeentulotukimenot ovat kasvavamassa merkittävästi hallituksen tekemien sosiaaliturvaleikkausten myötä. Valitettavasti kuntien tilannetta vaikeuttavat myös hallituksen suorat leikkaukset. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuden indeksikorotuksen yhden prosenttiyksikön leikkaus tulisikin perua, jolla parannettaisiin kuntien tilannetta noin 25 miljoonalla eurolla. Lisäksi hallitus leikkaa kunnilta valtionosuuksia 23 miljoonaa euroa vedoten normien purkamineen, jota ei todellisuudessa tapahdu. Katsomme, että kuntien rahoitusta ei pitäisi vähentää ilman tietoa vastaavalla laajuudella kunnilta poistettavista tehtävistä. Kannatamme sitä, että kuntien normeja pyritään purkamaan kestävästi. Tämän tulee kuitenkin tapahtua siten, että sekä purettavaa normit että vähennettävä rahoitus kulkevat käsi kädessä. Hallituksen normienpurku jättää kunnat tyhjän päälle. 

Esitys on vuosittain annettava teknisluonteinen täsmennys kuntien peruspalveluiden rahoituslakiin, jolla toimeenpannaan kunkin varainhoitovuoden budjettilakeja, jotka käsitellään eduskunnassa erikseen. Siksi puheena olevaan esitykseen ei voi enää tehdä muutoksia, jotka olisivat ristiriidassa budjettilakien kanssa. Keskustan eduskuntaryhmä on omassa vaihtoehdossaan hyväksynyt yhden prosenttiyksikön indeksileikkauksen, joka on sisällytettynä puheena olevaan esitykseen.Tämän lakiesityksen yksityiskohtaisten perusteluiden alle hautautuu kuitenkin kokonaisuus ja itse pääasia eli se, kuinka kuntien valtionosuudet ja rahoitus kokonaisuudessaan kehittyvät ensi vuonna ja kuinka kunnat selviävät niille säädettyjen tehtävien hoitamisesta.Valiokunnassa käytyjen asiantuntijakuulemisten perusteella niin sanotut sote-uudistuksen hännät jäytävät kuntataloutta vielä vuosina 2025—2027. Tähän vuoteen vertailukelpoinen peruspalvelujen valtionosuus ilman TE-rahoitusta olisi kasvamassa vain 39 miljoonaa eli 2,4 %. Oletettavaa on, että kuntien nykyisten lakisääteisten tehtävien eli erityisesti varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kustannusten nousu on tätä nopeampaa. Vuodesta 2022 vuoteen 2023 menojen kasvu oli perusopetuksessa 9,1 prosenttia ja varhaiskasvatuksessa peräti 13,2 prosenttia. Täydelliseen pimentoon jää se, millainen puheena oleva lainmuutosesitys olisi, jos hallitus noudattaisi omaa hallitusohjelmaansa.Alkaa vähitellen näyttää siltä, että oppositiopuolueen kansanedustajina joudumme puolustamaan hallitusohjelman toteuttamista hallituspuolueiden vastustaessa tai osoittaessaan välinpitämättömyyttä sen toteuttamiselle.Kokoomuksen ja perusuomalaisten johtama hallitus on kirjannut kesäkuussa 2023 julkistettuun ja eduskunnan hyväksymään ohjelmaansa, että "Kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia ja sote-uudistuksen voimaantulon sekä TE-uudistuksen jälkeistä tilannetta. Uudistuksen lähtökohdaksi otetaan tavoite varmistaa eri kokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut kaikkialla Suomessa, ottaa huomioon muuttotappiokuntien tarpeet ja eri alueiden demografisen kehityksen sekä vahvistaa kasvavien kuntien ja kaupunkien edellytykset investoida kasvuun ja hoitaa sosiaalisia ongelmia." Hallitusohjelman mukaan kuntien uusi valtionosuusjärjestelmä pitäisi astua voimaan 1.1.2026.Tämän lisäksi hallitus on luvannut ohjelmassaan seurata tarkoin kunkin kunnan mahdollisuuksia selviytyä kasvavista palvelukysynnästä ja -kustannuksista erityisesti varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, ja reagoida niihin. Hallitus on luvannut keventää myös kuntien tehtäviä ja velvoitteita purkamalla normeja. Lisäksi hallitus on valtiontalouden säästötoimenpiteenä lisännyt kuntien rahoitusvastuuta valtiolle kuuluvissa tehtävissä. Tästä esimerkkinä voidaan mainita maahanmuuttajien kotouttaminen, jossa hallitus on lisännyt kuntien vastuita kahdella erillisellä kotouttamislain muutosesityksellä. Tässä hallitus toimii samalla tavalla kuin edellinen kokoomusjohtoinen hallitus vaalikaudella 2011—2015. 

Hallitus on myös rikkonut ohjelmassaan kunnille annetun lupauksen rahoittaa uudet tai laajenevat tehtävät täysimääräisesti. Hallitus on päättänyt leikata ensi vuonna kunnille siirrettävien TE-palveluiden rahoitusta 37 miljoonalla eurolla. 

Hallitus on ohjelmassaan luvannut purkaa kunnille turhia kustannuksia aiheuttavia tehtäviä ja velvoitteita. Kunnat ovat jo antaneet hyvissä ajoin yhteensä noin 500 norminpurkuehdotusta ja noin 60 ehdotusta erilaisista kokeiluista. Hallitus ei ole saanut vielä mitään aikaan. Silti se on leikkaamassa kuntien valtionosuuksista ensi vuonna 100 miljoonaa euroa tehtävien vähentämisperusteella ilman, että tehtäviä ja velvoitteita olisi vähennetty. Tässäkin hallitus rikkoo kunnille ohjelmassaan antamansa lupauksen. 

Hallitus ei ole toteuttamassa kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista. Näillä näkymin hallitus toteuttaisi vain kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisen, joka on hallitusohjelmassa luvattua suppeampi ja jonka toteutuminen on osoittautumassa epävarmaksi. 

Kokoomuslainen kuntaministeri ilmoitti tiedotteellaan lokakuun lopussa 2024, kun lakiluonnoksen piti jo olla lähtenyt kuntien lausuttavaksi, että kunnille aivan välttämätön valtionosuusuudistus viivästyy ainakin vuodella. Se tulisi voimaan aikaisintaan vuoden 2027 alussa, siis vaalikauden viimeisenä vuotena. Kuntaministeri kertoi viivästymisen syyksi tarvittavat lisäselvitykset niitä yksilöimättä, vaikka tietääksemme kaikki uudistamisen kannalta olennaiset selvitykset on jo tehty (mm. VATT, Tilastokeskus sekä virkatyönä tehdyt muut tarvittavat selvitykset). Tämä kertoo huonosta lainvalmistelun poliittisesta johtamisesta asiassa, joka on kunnille tämän vaalikauden tärkein lainsäädäntöhanke.  

Kuntaministerin 21.11.2024 antamassa vastauksessa kirjalliseen kysymykseemme kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistuksen viivästymisestä saa kuitenkin sellaisen käsityksen, että hallitus olisi vasta nyt arvioimassa hallitusohjelmansa kirjausten toteuttamiskelpoisuutta. Toisin sanoen hallitusohjelma olisikin kuntien kannalta ollut vain pelkkää sanahelinää. Siitä seuraa, että hallituksen täytyy tehdä poliittisia valintoja. Kuntaministerin vastauksesta voikin hyvällä syyllä vetää johtopäätöksiä, että kuntien uusi valtionosuusjärjestelmä on vahvasti politisoitumassa. Hallitus olisi muun muassa tarkastelemassa, kuinka paljon uudistus saisi kasvattaa lisää kuntien välisiä taloudellisia eroja vielä nykyisestäkin, kuinka paljon kuntien verotuloja olisi sallittua tasata valtionosuusjärjestelmän kautta sekä millä painoarvolla esimerkiksi vieraskielisten määrä tulisi ottaa huomioon. Tällainen pohdinta antaa viitteitä, että hallituksella olisi yhteinen päämäärä leipoa valtion rahanjakoa sellaiseksi, jossa huomattavasti huokeampaa kunnallisveroprosenttia kantavat suuret kaupungit olisivat voittajina.  

Mielestämme ainoa oikea lähtökohta perustuslakiin kirjattu ns. rahoitusvastuun periaate. Sen mukaan valtiovalta eli kulloinenkin hallitus vastaa kuntien riittävästä rahoituksesta selviytyä lakisääteisistä tehtävistään. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan tarkastelua tulisi tehdä kuntakohtaisesti. 

Yhteenvetona voidaankin todeta, että hallitus on valmistautumassa huhtikuun puoliväliriiheensä tilanteessa, missä hallitusohjelman kaikki kirjaukset ja lupaukset kuntien kannalta on toteuttamatta. Vain säästötoimena toteutettava yhden prosenttiyksikön indeksijäädytys on toteutunut. 

Toimettomuudellaan hallitus syventää kuntien ja kuntalaisten välisiä eroja. Kunnallisella ansiotuloverorasituksella mitattuna pienimmän ja korkeimman kunnallisveroeron suuruus on ensi vuonna vuonna 6,2 prosenttiyksikköä. Maakunnittain tarkasteltuna ero on noin kolme prosenttiyksikköä. Sote-uudistuksen jälkimainingeissa jopa 11 kuntaa maksaa ensi vuonna valtiolle siitä, että se järjestää asukkailleen lakisääteisiä palveluja (ns. negatiiviset valtionosuudet). Kunnat pyrkivät välttämään veronkorotuksia viimeiseen asti, jolloin sopeuttamistoimet kohdistuvat asukkaiden tarvitsemiin palveluihin. Hallitus ei ole kommentoinut tilannetta millään tavalla. 

Edellä olevan perusteella on todettava, että tilanne kuntien kannalta on käymässä kestämättömäksi. Tekemättömyys kertoo joko hallituksen johtamisongelmista, osaamattomuudesta tai välinpitämättömyydestä taikka niistä kaikista. Viime kädessä hallituksen tekemättömyys koituu kuntien asukkaiden tappioksi joko korkeampana verotuksena tai heikentyvinä palveluina. 

Sen sijaan hallitus on nakertamassa kunnallista itsehallintoa. Edellä mainitulla kuntien sidosryhmäyksikkösääntelyn muutoksella hallitus haluaa sanella kunnille, kuinka niiden pitää tuottaa palvelut ja mitä ne saavat omistaa. Parhaillaan selvityksessä oleva peruskoulu-uudistus sekä perusopetuksen järjestämispohjavaatimukset antavat viitteitä tulossa olevista minimioppilasrajavaatimuksista, jossa kunnille opetetaan sanelemalla myös oikeita ja vääriä tapoja järjestää palveluja. Kummassakaan esimerkissä ei ole hallitusohjelmassa luvatusta erilaisten kuntien tunnustamisesta tietoakaan. 

Siksi on perusteltua syytä epäillä, että kokoomuksen johdolla hallitus on toteuttamassa kokoomuksen ikiaikaista ja itseisarvoista ideologista tavoitetta vähentää kuntien lukumäärää sekä keskittää asumista, palveluja ja päätöksentekoa. Emme voi hyväksyä sitä, että päähallituspuolue yksin sanelee ja toinen päähallituspuolue katsoo sivusta sitä, missä ihminen saisi elää, asua ja yrittää. Kun yli 200 suomalaisen kunnan vähentämistavoite ei toteutunut edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen aktiivisilla lainsäädäntötoimilla vaalikaudella 2011-2015, yrittää hallitus piirtää nyt kuntakarttaa uusiksi olemalla passiivinen ja tekemättä yhtään mitään. Pidämme tätä vastuuttomana, koska viime kädessä siitä kärsii palveluja tarvitsevat ihmiset heikompina palveluina tai korkeampina veroina. Kuntien tehtävät huomioiden erityisesti nuoret ja lapset.  

Pidämme hallituksen tekemättömyyttä vakavana. Eduskunnalla on oikeus tietää, miksi hallitusohjelmassa kunnille kirjatut lupaukset ovat viivästymässä tai niitä ei toteuteta.