Perusteet uudelle sääntelylle

(1) Hallituksen esityksen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa sotilaskurinpitoa ja rikostorjuntaa Puolustusvoimissa koskevan sääntelyn ajantasaisuus ottaen huomioon lain voimaantulon jälkeen tapahtuneet toimintaympäristön muutokset sekä voimassa olevassa lainsäädännössä käytännön soveltamistilanteiden yhteydessä havaitut ongelmat. 

(2) Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa. Samalla voimassa oleva sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annettu laki kumottaisiin. Voimassa olevaan lakiin verrattuna sotilaskurinpitomenettelyä koskeviin säännöksiin ehdotettaisiin vain teknisiä muutoksia tai ei muutoksia lainkaan. 

(3) Nykymuotoinen sotilaskurinpitomenettely rinnastuu nopeutettuun ja yksinkertaistettuun rikosprosessiin. Sotilaskurinpitomenettelyä koskevia säännöksiä on päivitetty viimeksi vuonna 2021, jolloin lakiin on lisätty esimerkiksi säännökset siitä, että Puolustusvoimien asessori tai Pääesikunnan tutkinnanjohtajana toimiva sotilaslakimies ja poliisi voivat aloittaa esitutkinnan itsenäisesti ilman kurinpitoesimiehen päätöstä. Muutoksilla on tehostettu rikosvastuun toteutumista Puolustusvoimissa ja parannettu tutkinnan riippumattomuutta. Sotilaskurinpitomenettelyä sovelletaan myös Rajavartiolaitoksen sotilasvirassa palveleviin ja Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuttaan sekä naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittaviin sotilaisiin. 

(4) Sotilasrikosten estämistä ja paljastamista ei voimassa olevassa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa annetussa laissa säädetä nimenomaisesti minkään tahon tehtäväksi. Voimassa olevan lain mukaan Pääesikunnan tehtävänä on vain sotilasrikosten selvittäminen. Sotilasrikosten estämistä ja paljastamista ei ole myöskään nimenomaisesti säädetty poliisin tehtäväksi. Esityksen yhtenä tavoitteena on, että Puolustusvoimien osalta sääntelymalli olisi yhdenmukainen muita rikostorjuntaviranomaisia (poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos) koskevan sääntelyn kanssa, eli että viranomaisten toimivaltuuksista säädetään kyseistä viranomaista koskevassa laissa. 

(5) Uusilla toimivaltuuksilla pyritään tehostamaan maanpuolustusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten estämistä ja paljastamista sekä sotilasrikosten estämistä ja paljastamista. Erilaiset vakavat omaisuusrikokset sekä muiden vakavien sotilasrikosten valmistelu voidaan lain voimaantulon jälkeen nykyistä paremmin estää tai jo aloitettu teko keskeyttää. Puolustusvoimien tehtävä rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa liittyy luonteeltaan hyvin vakavien rikosten ehkäisemiseen (esimerkiksi vakoilu, maanpetos ja turvallisuussalaisuuden paljastaminen). Saadun selvityksen mukaan tehtävä on poliisin yleistoimivaltaa rajatumpi. 

(6) Hallituksen esitys lähetettiin lausunnolle perustuslakivaliokuntaan, lakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Perustuslakivaliokunta toteaa esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 36/2024 vp), että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 93 §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon ja 3. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 16 b §:stä tekemä valtiosääntöoikeudellinen huomautus otetaan asianmukaisesti huomioon. 

(7) Puolustusvaliokunta pitää hallituksen esityksen tavoitteita kannatettavina ja korostaa, että turvallisuusympäristön muutos huonompaan suuntaan vain korostaa tarvetta sellaiselle sääntelylle, jossa Puolustusvoimat pystyy nykyistä tehokkaammin ennalta ehkäisemään ja paljastamaan maanpuolustusta vaarantavan toiminnan. Valiokunta korostaa, että Puolustusvoimien on kyettävä hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä kaikissa olosuhteissa ja valmiustilanteissa normaalioloista poikkeusoloihin. Puolustusvoimilla on oltava jatkuvasti ajantasainen tilannekuva, jotta se voi varautua erilaisiin uhkiin asianmukaisesti. Tämä edellyttää riittäviä toimivaltuuksia myös rikostorjuntatehtäviin. Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen perusteella puolustusvaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Erikoisvaliokuntien huomioita hallituksen esityksestä

(8) Hallituksen esitys lähetettiin perustuslakivaliokuntaan (PeVL 36/2024 vp), hallintovaliokuntaan (HaVL1/2024 vp) ja lakivaliokuntaan (LaVL 9/2024 vp) lausunnolle. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tuodaan esiin, että merkittävin esityksessä ehdotettu muutos on, että Pääesikunnan tehtäväksi osoitetaan sotilasrikosten estäminen ja paljastaminen, jotka kuuluvat nykyisin poliisille. 

(9) Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että valiokunta on aikaisemmin kiinnittänyt yleisesti huomiota siihen, että poliisilain rikosten torjuntaa koskevien toimivaltuuksien sääntelylle on pakkokeinojen ja esitutkinnan sääntelyn tavoin ollut ominaista kehitys, jossa toimivaltuuksia lisätään tai niitä laajennetaan vähittäin. Lainmuutoksilla toteutettavat toimivallan laajennukset voivat sinänsä olla vähäisiä, mutta välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon myös jo aiemmin säädetyt valtuudet. Vähäinenkin laajennus toimivaltuuteen, jonka perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossa arvioinut olevan valtiosääntöoikeudellisesti moitteeton, voi antaa aihetta muuttaa välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden arviointia. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vastaava lähtökohta koskee myös Puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevaa sääntelyä. 

(10) Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan muun muassa, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on lainsäädännössä osoitettu poliisin tehtäväksi. Lähtökohtaisesti poliisille kuuluvien tehtävien ja toimivaltuuksien osoittaminen muulle viranomaiselle on poikkeuksellista ja edellyttää erityisiä perusteita. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että poliisin käytössä olevien toimivaltuuksien kanssa samojen valtuuksien säätäminen muulle viranomaiselle ei välttämättä ole sopusoinnussa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyysvaatimuksen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa, että toimivaltuuksien epäsymmetria ei sellaisenaan ole perusoikeuksien rajoitusedellytysten vaatima painava yhteiskunnallinen tarve, joka perustelisi toimivaltuuksien välttämättömyyden. Lisäksi poliisilla on perusoikeuksiin kajoamista sisältävien valtuuksien käyttöön erityinen koulutus ja kokemus. 

(11) Perustuslakivaliokunta tuo lausunnossaan myös esiin, että esitystä arvioitaessa merkitystä on sillä, että hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi tiedonhankinnan tuloksellisuus 89 §:n mukaisessa tehtävässä edellyttää lähes poikkeuksetta pitkää sekä kiinteää luottamuksellista suhdetta kohdehenkilön kanssa ilman, että kohdehenkilö on tietoinen yhteydenpidostaan viranomaisen kanssa. Sellaista luottamuksellista suhdetta ei ole mahdollista rakentaa ja ylläpitää toisen viranomaisen toimenpitein etenkään tehtävässä, joka edellyttää perusteellista Puolustusvoimien, sen organisaation sekä tehtävien tuntemista. Perustuslakivaliokunta kiinnittää tässä sääntelykontekstissa huomiota myös turvallisuuspoliittisen tilanteen muutoksen merkitykseen. 

(12) Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan edelleen, että esityksessä ehdotetun sääntelyn taustalla oleva sotilasrikosten torjunta on hyväksyttävä ja painava yhteiskunnallinen intressi. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyn saattaminen ajan tasalle on myös epäilemättä perusteltu tavoite. Ehdotuksen perusteluissa (s. 22) mainitaan myös, ettei sotilasrikosten estämistä ja paljastamista ole nimenomaisesti säädetty poliisin tehtäväksi. Perustuslakivaliokunta toteaa, ettei sanottu juurikaan perustele nyt ehdotettua sääntelyä. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa, yksityiskohtaisissa perusteluissa ja säätämisjärjestysperusteluissa esitetyt perustelut Pääesikunnan tehtäville ja toimivaltuuksille rikostorjunnassa ovat verraten suppeita ja yleispiirteisiä. Perustuslakivaliokunta toteaa kuitenkin, että sinänsä ehdotettujen tehtävien antamiselle Pääesikunnan tehtäväksi ei valiokunnan mielestä ole valtiosääntöistä estettä. 

(13) Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä esityksen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina. Esityksen tavoitteena on perusteluista ilmi käyvin tavoin (HE, s. 21) varmistaa sotilaskurinpitoa ja rikostorjuntaa Puolustusvoimissa koskevan sääntelyn ajantasaisuus ottaen huomioon lain voimaantulon jälkeen tapahtuneet toimintaympäristön muutokset sekä voimassa olevassa lainsäädännössä käytännön soveltamistilanteiden yhteydessä havaitut ongelmat. 

(14) Lakivaliokunta toteaa, että esityksen perustelujen mukaan lain rakenne noudattelee mahdollisimman pitkälle poliisilain, pakkokeinolain ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain rakennetta ja systematiikkaa erityisesti salaista tiedonhankintaa koskevien säännösten osalta (HE, s. 23). Lakivaliokunta pitää edellä mainittua systemaattista lain kirjoitusasuun liittyvää lähtökohtaa perusteltuna ja on kiinnittänyt vastaavan kaltaisiin näkökohtiin huomiota myös poliisilakia uudistettaessa. 

(15) Lakivaliokunta toteaa lausunnossaan arvioivansa esitystä omaan toimialaansa liittyen erityisesti sotilaskurinpitomenettelyyn ja rikosten selvittämiseen liittyvien näkökohtien ja toimivaltuuksien kannalta. Lakivaliokunta ei ole arvioinut uusia rikosten estämisen ja paljastamisen tehtäviä tai niihin liittyviä salaisia tiedonhankintakeinoja. Lakivaliokunta toteaa, että mietintövaliokuntana toimivan puolustusvaliokunnan onkin syytä huolellisesti arvioida mainittujen estämisen ja paljastamisen tehtävien ja toimivaltuuksien perusteltavuutta ottaen huomioon muun muassa salaisiin tiedonhankintakeinoihin liittyvät perusoikeuskysymykset. 

(16) Myös hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä esityksen tavoitteita kannatettavina. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi nykyisen Puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevan lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Hallintovaliokunta tähdentää, että Puolustusvoimien on kyettävä hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä kaikissa olosuhteissa ja valmiustilanteissa normaalioloista poikkeusoloihin. Puolustusvoimilla on oltava jatkuvasti ajantasainen tilannekuva, jotta se voi varautua erilaisiin uhkiin asianmukaisesti. Tämä edellyttää myös riittäviä toimivaltuuksia rikostorjuntatehtäviin. 

(17) Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan pitävänsä tärkeänä, että kaikilla rikostorjuntaviranomaisilla on riittävät resurssit lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen ja että resurssit myös kohdennetaan tarkoituksenmukaisesti. Samalla on huolehdittava siitä, että viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään riittävän täsmällisesti, jotta viranomaisten välinen työnjako on selkeä ja johdonmukainen. Hallintovaliokunta korostaa toimivan viranomaisyhteistyön merkitystä rikostorjunnassa. 

Yhteistyö rikostorjuntatehtävissä Pääesikunnan ja poliisin kesken

(18) Puolustusvoimilla on paljon anastusherkkää ja vaarallista ampuma-ase- ja räjähdemateriaalia. Hallituksen esityksen mukaan vuosien 2017-2022 aikana poliisi on kirjannut yhteensä 111 rikosilmoitusta Puolustusvoimien omaisuuteen kohdistuneista anastusrikoksista. Näistä 29 rikosilmoitusta liittyi Puolustusvoimien ampumatarvikkeisiin, räjähteisiin ja aseisiin kohdistuneisiin rikoksiin. Samalla ajanjaksolla Pääesikunnan oikeudellinen osasto kirjasi yhteensä 38 rikosilmoitusta, jotka liittyivät tällaisen mainitun materiaalin anastukseen, sen yritykseen tai määräysten vastaiseen säilyttämiseen. Varsinaisista anastusrikoksista kirjattiin vain noin alle 10 rikosilmoitusta. Esityksen perusteluissa todetaan, että nämä tilastot ilmentävät vain tietoon tulleita rikoksia ja on selvää, että osa rikoksista jää pimentoon. Näissä ilmi tulleissa rikoksissa lievimmällään on kyse ollut yksittäisistä anastetuista patruunoista, ja törkeimmät rikokset ovat koskeneet käsikranaatteja, räjähteitä ja aseita. Asevarkauksia on tapahtunut Puolustusvoimissa aiemminkin, ja osa anastetuista aseista on yhä kateissa. 

(19) Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hallituksen esityksen yksi keskeisiä tavoitteita on varmistaa, että uusien toimivaltuuksien myötä Puolustusvoimien ja poliisin tehtäväjako pysyy myös jatkossa selvänä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, ettei esityksessä rajoiteta millään lailla poliisin rikostorjunnan yleistoimivaltaa. Valiokunta toteaa, että Puolustusvoimiin kohdistuva ase- tai räjähdevarkaus saattaa liittyä esimerkiksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen, jolloin on harkittava asian siirtämistä poliisin tutkittavaksi. Ehdotetun 188 §:n mukaan esitutkinta on siirrettävä poliisin suoritettavaksi, jos tutkinnan puolueettomuus tai rikoksen vakavuus sitä edellyttää. Rikostorjuntatehtävä voidaan muutenkin siirtää poliisille asian laadun niin vaatiessa. Poliisilla on myös erityisestä syystä oikeus oma-aloitteisesti ottaa rikostorjuntatehtävä suoritettavakseen. 

(20) Valiokunta korostaa ilmoitusvelvollisuutta koskevan säännöksen merkitystä Pääesikunnan ja poliisin välisessä tiedonkulussa. Ehdotetun 189 §:n mukaan Pääesikunnan rikostorjuntaa hoitavien virkamiesten on ilmoitettava poliisille Pääesikunnan tutkittavaksi kuuluvista sotilasrikoksista, käynnistämästään toimenpiteestä rikoksen paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä ilman aiheetonta viivytystä salaisten pakkokeinojen tai salaisten tiedonhankintakeinojen käyttämisestä. Valiokunta korostaa sitä, että ilmoituskynnyksen tulee olla riittävän matala, jotta poliisi voi tarvittaessa käyttää otto-oikeuttaan. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että poliisilla tarkoitetaan myös Keskusrikospoliisia, joten ei ole olemassa estettä sille, että tieto peitetoimintaa koskevasta päätöksestä menisi myös Keskusrikospoliisin päällikölle. Rikostorjuntatehtävän siirtämisen ja ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisen käytännöistä on tarkoitus sopia nykyiseen tapaan Pääesikunnan ja poliisin yhteistoimintasopimuksessa.  

Salaiset tiedonhankintakeinot

(21) Valiokunnan kuulemien puolustushallinnon asiantuntijoiden mukaan Puolustusvoimat ei pysty nykyisillä toimivaltuuksillaan havaitsemaan riittävän ajoissa kaikkia sellaisia sen toimintaan kohdistuvia sisäisiä tai ulkoisia uhkia, jotka saattavat vaarantaa Puolustusvoimien toiminnan turvallisuutta tai puolustusjärjestelmän suorituskykyä. Tästä syystä Pääesikunnalle ehdotetaan oikeutta käyttää tiettyjä toimivaltuuksia salaiseen tiedonhankintaan lakiehdotuksen 93 §:ssä tarkoitetussa tehtävässä itsenäisesti. Kyseisessä tehtävässä rikosten estäminen ja paljastaminen kohdistuvat suurelta osin ulkoisiin toimijoihin. Tarkoituksena on tunnistaa, paljastaa ja estää Suomen sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistuvia sisäisiä ja ulkoisia uhkia, joita vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut, yksittäiset henkilöt tai organisaatiot tarkoituksellisesti maahamme kohdistavat. 

(22) Voimassa olevan sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain rikosten estämistä ja paljastamista koskeva aineellinen sääntely on erityisesti salaisten tiedonhankintakeinojen sekä niihin liittyvien muiden päätösten osalta pääosin toteutettu viittaussäännöksin poliisilain 5 lukuun. Saadun selvityksen mukaan säädöstekninen ratkaisu ei ole ollut käytännön lainsoveltajalle tarkoituksenmukainen eikä se enää vastaa nykykäytäntöä, joka edellyttää, että viranomaisen virkatehtäviin kuuluvista toimivaltuuksista säädetään kutakin viranomaista koskevassa omassa lainsäädännössä. Lisäksi viittaussäännökset jättävät usein tulkinnanvaraiseksi, kuinka laajalti poliisilain rikosten estämiseen tai paljastamiseen liittyviä aineellisia säännöksiä sotilasviranomainen voi käytännössä soveltaa. Valiokunta yhtyy arvioon siitä, että toimivaltuuksien puuttumisen tai niihin liittyvien rajoitusten vuoksi Puolustusvoimat ei välttämättä kykene riittävän ajoissa havaitsemaan sellaisia toimintaan kohdistuvia sisäisiä tai ulkoisia uhkia, jotka voivat vaarantaa Puolustusvoimien toiminnan turvallisuutta tai järjestelmän suorituskykyä. 

(23) Voimassa olevan lain 89 §:n mukaan Puolustusvoimien rikosten ennalta estämistä ja paljastamista hoitavien virkamiesten käytettävissä ovat poliisilain 5 luvussa tarkoitetuista salaisista tiedonhankintakeinoista tukiasematietojen hankkiminen, suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen. Hallituksen esityksessä esitettävät itsenäiset toimivaltuudet (voimassa olevan sääntelyn lisäksi) ovat telekuuntelu ja tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella sekä tekninen laitetarkkailu. Lakiehdotuksen mukaan kokonaan uusia toimivaltuuksia olisivat peitetoiminta, peitetoiminta tietoverkossa sekä tietolähdetoiminta. 

(24) Esityksessä tuodaan esiin, että toinen viranomainen ei voisi suorittaa peitetoimintaa tai tietolähdetoimintaa toisen viranomaisen puolesta. Myös Tullilla peitetoiminta, tietolähdetoiminta sekä ohjattu tietolähteen käyttö ovat keinovalikoimissa. Rajavartiolaitoksella on mahdollisuus ”tavanomaiseen” tietolähdetoimintaan. Valiokunnan näkemyksen mukaan ei ole perusteltua, että Puolustusvoimien toimivaltuudet poikkeavat muiden turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksista, ottaen huomioon rikosten tekonimikkeiden vakavuuden. 

(25) Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös sotilastiedustelulakia koskevaan mietintöönsä (PuVM 9/2018 vp, s. 14). Perustuslakivaliokunta pyysi puolustusvaliokuntaa tuolloin arvioimaan, voitaisiinko osa sotilastiedusteluviranomaisille esitetyistä toimivaltuuksista säätää siviilitiedusteluviranomaiselle, joka voisi sotilastiedusteluviranomaisen pyynnöstä suorittaa sen tarvitsemia toimenpiteitä virka-apuna. Puolustusvaliokunta totesi mietinnössään, että sotilastiedustelutoimivaltuuksien käyttäminen vaatii sekä syvällistä sotilastiedustelun että Puolustusvoimien toiminnan tuntemista, jota suojelupoliisilla ei ole. 

(26) Puolustusvaliokunta korosti mietinnössään myös, että viranomaisen lakisääteisen tehtävän toteuttaminen tulee aina ensisijaisesti suorittaa vastuuviranomaisen toimesta ja lähtökohtaisesti omin resurssein. Virka-apu on luonteeltaan tilapäistä, ja virka-aputehtävät liittyvät ensisijaisesti tehtäviin, jotka edellyttävät esimerkiksi sellaista kalustoa tai kykyä, jota pyytävällä viranomaisella ei ole. Puolustusvaliokunta piti lähtökohtaisesti omituisena tilannetta, jos toimivaltainen viranomainen ei selviä omin resurssein normaaliolojen lakisääteisistä tehtävistään. 

(27) Puolustusvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota myös operaatioturvallisuuteen: virka-avun varaan rakennettavat toimivaltuudet voivat vaarantaa tiedusteluoperaatioiden operaatioturvallisuutta. Lisäksi esimerkiksi tietolähdetoiminnassa tietolähteen turvallisuuden takaaminen ja vastuutaho ei valiokunnan mielestä voi jakautua kahdelle viranomaiselle riippuen siitä, mitä menetelmiä kulloinkin käytetään. Tiedusteluoperaatiot voivat myös olla hyvinkin pitkäkestoisia, jolloin virka-avun varaan rakentuva tiedustelumenetelmän käyttö ei ole kestävällä pohjalla. Yhteenvetona puolustusvaliokunta totesi, että sotilastiedusteluviranomaiset tarvitsevat kaikkia sotilastiedustelulakiehdotuksessa haettavia toimivaltuuksia eikä niiden toteuttamista voida rakentaa virka-apujärjestelyn varaan. Valiokunta katsoo, että asetelma tämän esityksen osalta on sama: Puolustusvoimat tarvitsee kaikkia hallituksen esityksessä sille esitettyjä toimivaltuuksia, jotta se pystyy merkittävästi huonontuneessa turvallisuustilanteessa jo etukäteen estämään ja paljastamaan sellaisia rikoksia, jotka voivat vaarantaa maanpuolustuksen toimintaedellytykset. 

(28) Salaisia tiedonhankintakeinoja voidaan esityksen mukaan käyttää pääasiassa samojen edellytysten perusteella rikosten estämiseen kuin salaisia pakkokeinoja rikosten selvittämiseen. Asiallisesti samojen keinojen sääntelyssä ei ole tarkoituksenmukaista olla perusteettomia eroja. Esitutkintaviranomaisten käytössä olevien tiedonhankintakeinojen yhdenmukainen sääntely on keskeistä myös toimivan viranomaisyhteistyön näkökulmasta. Selkeä ja johdonmukainen sääntely lisää paitsi käsittelyn tehokkuutta myös tiedonhankintakeinojen kohteena olevien yhdenvertaista kohtelua. Valiokunta painottaa asianmukaisen koulutuksen, ohjeistuksen ja valvonnan merkitystä, kun uusia toimivaltuuksia otetaan käyttöön. 

(29) Salaisia tiedonhankintakeinoja saa käyttää vain ehdotetussa 117 §:ssä lueteltujen vakavien rikosten paljastamiseen (Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen, sotaan yllyttäminen, maanpetos ja törkeä maanpetos, vakoilu ja törkeä vakoilu, turvallisuussalaisuuden paljastaminen sekä luvaton tiedustelutoiminta). 

(30) Sotilasrikosten estämiseen saa ehdotuksen mukaan käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja huomattavasti edellä mainittua rajatummin. Niiden paljastamiseen ei voi käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja lainkaan. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei ehdotetusta uudesta sotilasrikosten estämisen tehtävästä automaattisesti seuraa mahdollisuutta salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön. Valiokunta korostaa, että salaisten tiedonhankintakeinojen käyttäminen edellyttää aina, että kutakin tiedonhankintakeinoa koskevat erityiset edellytykset ja salaisten tiedonhankintakeinojen käytön yleiset edellytykset täyttyvät. Lisäksi valiokunta toteaa, että päätöksen salaisten tiedonhankintakeinojen käyttämisestä tekee pääsääntöisesti tuomioistuin, joka aina punnitsee luvan antamisen täyttymisen edellytyksiä. 

(31) Salaisia tiedonhankintakeinoja käyttävät Pääesikunnassa niiden käyttöön erityisesti perehtyneet virkamiehet. Saadun selvityksen mukaan näiden virkamiesten perehtyneisyysvaatimus voi täyttyä joko salaiseen tiedonhankintaan liittyvällä koulutuksella tai riittävällä kokemuksella salaisen tiedonhankinnan käyttämisestä. Lisäksi virkamiehen tulee olla perehtynyt salaisia tiedonhankintakeinoja koskevaan lainsäädäntöön. Koulutustasovaatimuksen on tarkoitus olla vastaava kuin poliisilain 5 luvun 16 §:ssä edellytetty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetun pidättämiseen oikeutetun poliisimiehen koulutusvaatimus. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että uusien tiedonhankintakeinojen koulutukseen varataan riittävät resurssit. Lisäksi tiivis viranomaisyhteistyö koulutuksen järjestämisessä on välttämätöntä. 

Reserviläisten toimivaltuudet

(32) Puolustusvaliokunta korostaa, että reserviläiset ovat kiinteä, pysyväisluonteinen ja olennainen osa Puolustusvoimien organisaatiota. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että reserviläisten käyttöä on arvioitava tästä näkökulmasta (PeVL 36/2024 vp, kpl 23). 

(33) Riittävän koulutuksen saanut reserviläinen saa lakiehdotuksen (98 §) mukaan avustaa lain 93 §:ssä tarkoitettuja rikostorjuntatehtäviä hoitavaa Pääesikunnan viranomaista tiettyjen toimivaltuuksien käytössä tai eräissä tapauksissa myös käyttää niitä. Puolustusvoimien palveluksesta eroamisiän saavutettuaan eronnut reserviläinen, joka virassa ollessaan on hoitanut tällaisia rikostorjuntatehtäviä, saa myös käyttää salaisia tiedonhankintakeinoja. Toimivaltuuksia voidaan 98 §:n 5 momentin mukaan käyttää ainoastaan tiedustelumenetelmien käyttöön erityisesti perehtyneen virkamiehen ohjauksessa ja valvonnassa. 

(34) Reserviläisiä voidaan käyttää edellä mainituissa tehtävissä apuna jo normaalioloissa, koska esimerkiksi vakoiluun liittyvä estävä toiminta on etupainotteista. Laissa säädetään myös toimivaltuuksista, joita reserviläinen voi käyttää vain poikkeusoloissa. Valiokunta korostaa, että kaikki reserviläisille osoitettavat tehtävät edellyttävät riittävää koulutusta, ovat pääsääntöisesti avustavia ja rajoittuvat ennalta määriteltyihin toimivaltuuksiin. 

(35) Sotilasrikosten tutkinnanjohtajana voi ehdotuksen mukaan toimia asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa oleva reserviläinen, joka virkatehtävässään on pakkokeinolain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitettu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tällaisiin tehtäviin voidaan sijoittaa virassa olevia poliiseja, Rajavartiolaitoksen ja Tullin virkamiehiä sekä syyttäjiä. Virkamiesten sijoittamisesta reserviläistehtävään on erikseen sovittu mainittujen viranomaisten kanssa. 

Valvonta

(36) Valiokunta pitää välttämättömänä, että Puolustusvoimien rikostorjunnan valvonnasta säädetään nykyistä kattavammin samalla, kun Pääesikunnalle säädetään uusia ja itsenäisesti käytettäviä toimivaltuuksia salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön. 

(37) Tiedustelutoiminnan valvonnasta annettua lakia (121/2019) ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakia sovelletaan myös sotilastiedusteluviranomaisen toimintaan rikostorjunnassa (8. lakiehdotus). Tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa harjoittavan ja myös suojelupoliisin muuta toimintaa valvovan tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtäviin lisätään sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten estämisen ja paljastamisen valvonta. Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta harjoittaa jatkossa nykyisten tehtäviensä lisäksi mainitun toiminnan parlamentaarista valvontaa. 

(38) Tiedusteluvalvontavaltuutetun keskeiseksi tehtäväksi suojelupoliisin muun toiminnan kuin siviilitiedustelun valvonnassa on käytännössä muodostunut varsinkin salaisten tiedonhankintakeinojen käytön sekä erityisesti siviilitiedustelun ja rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen rajapinnan valvonta. Valvontatehtävän laajentaminen sotilastiedusteluviranomaisen rikostorjuntaan vastaavin tavoin on tätä taustaa vasten perusteltua.  

Yhteenveto

(39) Uutta sotilasrikosten estämis- ja paljastamistehtävää perustellaan esityksessä viranomaisten resurssien tarkoituksenmukaisella käytöllä, mikä tarkoittaa sitä, ettei rikostorjunnan tehtäviä ole hajautettu eri viranomaisille, vaan sama viranomainen voi esimerkiksi paljastaa ja selvittää rikoksen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmisteluvaiheessa tarkasteltiin vaihtoehtoa, jossa sotilasrikosten esitutkinta keskitettäisiin puolueettomuus- ja riippumattomuussyistä Pääesikuntaan perustettavalle itsenäiselle yksikölle. Valmistelussa tarkasteltiin myös vaihtoehtoa, jossa kaikki Pääesikunnan rikostorjuntatehtävät keskitettäisiin tällaiselle itsenäiselle yksikölle. Valmistelussa päädyttiin kuitenkin säilyttämään vallitseva käytäntö, jonka mukaan sotilasrikosten rikostorjuntatehtävät hoidetaan Pääesikunnan oikeudellisella osastolla ja muut rikostorjuntatehtävät Pääesikunnan tiedusteluosastolla. Valiokunta pitää tätä jakoa perusteltuna. 

(40) Valiokunta pitää selvänä, että sotilasrikosten estäminen ja paljastaminen edellyttävät Puolustusvoimien erityispiirteiden tuntemista. Vakavien sotilasrikosten estäminen ja paljastaminen on nykyisessä turvallisuusympäristössä entistä tärkeämpää. Valiokunta huomauttaa, että myös muiden erikoisvaliokuntien kannanotoissa korostetaan voimakkaasti heikentyneen turvallisuusympäristön merkitystä arvioitaessa uuden sääntelyn tarpeellisuutta. 

(41) Valiokunta korostaa, että Pääesikunnalle ehdotettu sotilasrikosten estämis- ja paljastamistehtävä on rajattu, eikä se rajoita poliisin yleistoimivaltaa. Päävastuu rikosten estämisessä ja paljastamisessa on jatkossakin poliisilla, kuten voimassa olevassa laissa rikosten selvittämisen osalta. Valiokunta toteaa, että ehdotetut yleiset toimivaltuudet ovat suppeampia kuin poliisin toimivaltuudet. Pääesikunnalle ei myöskään ole tarkoitus ehdottaa mitään sellaista toimivaltuutta, jota poliisilla ei ole käytössään. 

(42) Valiokunnan mielestä on selvää, että uusien toimivaltuuksien toimeenpano ja lainsäädännön toimivuus edellyttävät niiden toimivuuden tarkkaa seurantaa sekä sisäisessä että ulkoisessa laillisuusvalvonnassa. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esiin tulleisiin näkemyksiin siitä, että valvonnan ja seurannan lisäksi rikostorjuntaa ja tiedustelua koskevaa lainsäädäntöä tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti ainakin siinä vaiheessa, kun tiedustelulainsäädännön toimivuudesta on saatu riittävästi kokemuksia. Tällaisessa tarkastelussa tulisi lähemmin arvioitavaksi myös kysymys sen järjestelyn toimivuudesta, että tiedustelu- ja rikostorjuntatoimivaltuuksia on samalla viranomaisella. 

(43) Puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtävistä säädetään kattavasti eduskunnan työjärjestyksen 31 b §:ssä. Tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain muutoksen johdosta tulisi jatkossa vastaavasti täydentää myös eduskunnan työjärjestyksen sääntelyä. 

(44) Puolustusvaliokunta seuraa tarkkaan uuden sääntelyn toimivuutta. Valiokunta näkee välttämättömäksi, että puolustusvaliokunnalle annetaan selvitys uuden lainsäädännön toimivuudesta vuoden 2027 loppuun mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus).