Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutoksia sairausvakuutuslain (1224/2004) lääkekorvausjärjestelmää sekä lääkelain (395/1987) apteekkien lääkevarastointia ja hintaneuvontaa koskevaan sääntelyyn. Esitys perustuu syksyn 2023 budjettiriihessä ja kevään 2024 kehysriihessä tehtyihin päätöksiin julkisen talouden vahvistamisesta. Ehdotettujen muutosten tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta 90 milj. eurolla.
Esityksessä ehdotetaan vakuutetun maksettavaksi jäävän lääkekorvausten alkuomavastuun korottamista 50 eurosta 70 euroon ja alkuomavastuun sitomista kansaneläkeindeksiin.
Esitykseen sisältyy lisäksi useita lääkkeiden korvattavuutta, hinnoittelua ja apteekkien velvoitteita koskevia muutoksia lääkkeiden hintojen alentamiseksi sekä hintakilpailun toimivuuden ja säästöjen toteutumisen varmistamiseksi. Ehdollista korvattavuutta koskeva sääntely ehdotetaan vakinaistettavaksi voimassa olevan sääntelyn mukaisena. Myyntiluvallisten lääkevalmisteiden vahvistettuja kohtuullisia tukkuhintoja ehdotetaan alennettavaksi 1,5 prosentilla maaliskuun alusta 2025 alkaen. Sairausvakuutuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi biologisten lääkkeiden tukkuhintojen hinnoittelun porrastamista ja korvattavuuden laajuuden uudelleen arviointia koskeva säännös, jonka mukaan valmisteille vahvistettava kohtuullinen tukkuhinta voi olla enintään 75 prosenttia biosimilaarivalmisteelle hyväksytystä korkeimmasta tukkuhinnasta. Lisäksi uuden rinnakkaisvalmisteen hinnoittelusääntöjä ehdotetaan tarkistettavaksi niin, että lääkekorvausjärjestelmään tulevan ensimmäisen rinnakkaisvalmisteen tukkuhinnan tulee olla nykyisen 50 prosentin sijasta vähintään 60 prosenttia edullisempi kuin vastaavalle samaa lääkeainetta sisältävälle korvausjärjestelmässä jo olevalle valmisteelle hyväksytty kohtuullinen tukkuhinta.
Apteekkien, sivuapteekkien ja apteekin verkkopalvelun lääkelaissa säädettyä hintaneuvontavelvoitetta ehdotetaan muutettavaksi siten, että lääkkeen ostajalle tulee tarjota tosiasiallisesti edullisinta lääkevalmistetta toimitettaessa lääkemääräyksellä toimitettavaa lääkettä. Hintaneuvontavelvoitetta ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että lääkkeen ostajalle tulee antaa tietoa saatavilla olevien edullisimpien lääkevalmisteiden hinnoista. Apteekin ja sivuapteekin lääkkeiden varastointivelvoitetta täydennetään edellytyksellä siitä, että apteekin ja sivuapteekin on pidettävä varastossa myös edullisimpia lääkkeitä.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi tehtäväksi sairausvakuutuslakiin terveysteknologian arviointia koskevaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (ns. HTA-asetus) liittyvät täydentävät muutokset koskien lääkkeiden hintalautakunnan tehtäviä, korvattavuushakemukseen liitettäviä tietoja, korvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan lakkauttamista, hakemusten käsittelyaikaa sekä tietojen antamista koordinointiryhmälle. HTA-asetuksen tavoitteena on nopeuttaa uusien lääkehoitojen käyttöönottoa.
Valiokunta pitää esityksen tavoitetta julkisen talouden vahvistamisesta perusteltuna ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä, mutta ehdottaa 1. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen teknisluonteista kirjoitusvirheen korjausta. Sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden ja lääkkeiden korvausmenot ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2023 lääkekorvausten perusteena olevat kustannukset olivat 2,4 mrd. euroa ja lääkekorvauksia maksettiin yhteensä 1,8 mrd. euroa. Esityksessä ehdotetut muutokset vähentävät julkisen talouden kustannuksia vuonna 2025 noin 88,5 milj. euroa. Alkuomavastuun kansaneläkeindeksiin sitominen arvioidaan lisäävän säästöjä siten, että esityksen julkisen talouden säästö on noin 89,5 milj. euroa vuonna 2026, 90,5 milj. euroa vuonna 2027 ja 91,5 milj. euroa vuonna 2028.
Valiokunta pitää myönteisenä, että esityksessä on pyritty löytämään sellaisia säästöjä, jotka ovat vaikutuksiltaan vähiten haitallisia muun muassa lääkkeiden käyttäjien sekä lääkkeiden ja apteekkipalveluiden saatavuuden näkökulmista. Lääkkeiden alkuomavastuun nosto lisää vakuutettujen lääkekustannuksia, mutta lääkkeiden hinnoitteluun ehdotetut muutokset alentavat myös lääkkeiden hintoja ja siten myös vakuutettujen lääkekustannuksia. Lisäksi apteekkien hintaneuvontaa, hinnaltaan tosiasiallisesti edullisimmin lääkevalmisteen tarjoamista ja varastointia koskevilla muutoksilla turvataan lainsäädännössä lääkkeen ostajan mahdollisuutta ostaa apteekista hinnaltaan tosiasiallisesti edullisin lääkevalmiste aiempaa selkeämmin. Ehdollisen korvattavuuden vakinaistaminen mahdollistaa myös uusien lääkehoitojen saamisen nopeammin potilaiden käyttöön.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 49/2024 vp) arvioinut ehdotettuja muutoksia perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan ja perustuslain 19 §:ssä turvatun oikeuden sosiaaliturvaan kannalta. Ehdotetut muutokset voidaan lausunnon mukaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Alkuomavastuun korotus ei perustuslakivaliokunnan mukaan kokonaisuutena arvioiden muodostu ongelmalliseksi perustuslain 19 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunta toteaa aikaisempaan lausuntokäytäntöönsä viitaten, että valiokunta on perustoimeentulon turvaa koskevan säännöksen yhteydessä pitänyt lainsäätäjälle asetettavan toimintavelvoitteen luonteen mukaisena sitä, että sosiaaliturvaa suunnataan ja kehitetään yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen mukaisesti (PeVM 25/1994 vp, s. 10/II). Valiokunta on lisäksi pitänyt johdonmukaisena, että — niiltä osin kuin kysymys on julkisen vallan välittömästi rahoittamista perustoimeentuloturvaetuuksista — etuuksien tasoa mitoitettaessa otetaan huomioon kulloinenkin kansantalouden ja julkisen talouden tila (PeVL 15/2023 vp, kappale 7; PeVL 40/2018 vp, s. 2; PeVL 11/2015 vp, s. 3; PeVL 34/1996 vp, s. 3/I). Lääkkeiden hinnoittelua koskevaan sääntelyyn ehdotetut muutokset eivät perustuslakivaliokunnan mukaan ole rajoitusten oikeasuhtaisuusvaatimuksen vastaista eikä perustuslain 15 §:n turvaaman omaisuudensuojan kannalta ongelmallista.
Lääkkeiden alkuomavastuun korotus
Lääkkeiden alkuomavastuun korottaminen 20 eurolla ja sitominen kansaneläkeindeksiin kohdistuu kaikkiin 18-vuotta täyttäneisiin korvattavia lääkkeitä käyttäviin henkilöihin. Esityksen mukaan alkuomavastuun nostaminen lisää niiden henkilöiden lukumäärää, joiden lääkeostot jäävät alle alkuomavastuun, noin 226 000 henkilöllä. Eniten alle alkuomavastuun jääneitä henkilöitä on nuoremmissa, alle 45-vuotiaiden ikäryhmissä. Alkuomavastuun nostaminen kasvattaa sairausvakuutuksesta korvattavia lääkkeitä ostaneiden henkilöiden kustannuksia keskimäärin 5,70 eurolla. Lääkekorvausmenojen arvioidaan vähenevän alkuomavastuun nostamisen seurauksena 22 milj. eurolla.
Suurimmat omavastuun nousut kohdistuvat esityksen mukaan niille henkilöille, jotka ovat ostaneet ylemmästä erityiskorvausluokasta korvattavia lääkkeitä. Keskimäärin ylemmästä erityiskorvausluokasta korvattavia lääkkeitä ostaneet henkilöt ovat muita korvattavia lääkkeitä ostaneita iäkkäämpiä ja usein monisairaita. Yli puolet ylemmästä erityiskorvausluokasta korvattavia lääkkeitä ostaneista oli pienituloisia, sillä 26 prosenttia kuului alimpaan tuloviidennekseen ja 29 prosenttia toiseksi alimpaan tuloviidennekseen vuoden 2023 tietojen mukaan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa terveydenhuollon maksut ja lääkkeiden omavastuuosuudet ovat Pohjoismaihin ja moniin muihin Euroopan maihin verrattuna korkeat. Pienituloiset kotitaloudet käyttävät suhteellisesti suuremman osan tuloistaan sosiaali- ja terveyspalveluihin ja lääkkeisiin kuin suurituloiset. Tästä näkökulmasta esitettyä 20 euron suuruista korotusta lääkkeiden alkuomavastuuseen voidaan pitää korkeana etenkin, kun ottaa huomioon, että paljon lääkkeitä käyttävien henkilöiden toimeentuloon vaikuttavat myös muuhun sosiaaliturvaan samanaikaisesti tehtävät etuuksia pienentävät sopeuttamistoimenpiteet, asiakasmaksujen korotukset sekä lääkkeiden arvonlisäverokannan nouseminen. Alkuomavastuun korottaminen lisää sairastuneiden maksutaakkaa lääkekustannuksista, mikä voi esityksen mukaan vähentää lääkehoitojen aloittamista, lääkkeiden käyttöä ja hoitoon sitoutumista (s. 36). Muutos voi siten heikentää lääkkeiden käyttäjän terveydentilaa ja lisätä muiden terveyspalvelujen käyttöä.
Kaikkein pienituloisimmat henkilöt voivat saada alkuomavastuun toimeentulotuen kautta. Alkuomavastuun korotuksen arvioidaan kasvattavan toimeentulotukimenoja vuositasolla noin 1,5 milj. eurolla. Kuntien rahoittaessa puolet toimeentulomenoista, valtion menot kasvavat vuositasolla 0,75 milj. euroa.
Sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusten arviointia koskevassa muistiossa on arvioitu vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturvaa ja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien muutosten yhteisvaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan (Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan, STM 2024) ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen (Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, STM 2024). Taloudellisia vaikutuksia koskevan muistion mukaan tuloihin suhteutettuna terveysmenot kasvavat eniten kolmessa pienituloisimmassa tulokymmenyksessä. Vaikutukset tuloihin ovat kuitenkin näissäkin tulokymmenyksissä keskimäärin varsin maltillisia verrattuna sosiaaliturvan muutosten vaikutuksiin. Arviossa ei ole otettu huomioon lääkkeiden hintoihin mahdollisesti vaikuttavien muutosten vaikutusta. Perus- ja ihmisoikeuksia käsittelevän muistion mukaan merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat pienituloisiin ja julkisia palveluita paljon käyttäviin henkilöihin. Sekä ikääntyneet että vammaiset henkilöt käyttävät muuta väestöä enemmän julkisen terveydenhuollon palveluita ja lääkkeitä, joten asiakasmaksujen korotukset ja muutokset lääkekorvauksien omavastuuosuuksissa voivat vaikuttaa erityisesti heihin.
Yhteisvaikutusarvioiden mukaan muutosten vaikutuksia lievittää jossain määrin mahdollisuus turvautua toimeentulotukeen asiakasmaksujen ja lääkekulujen kattamiseksi. Perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan aikaisempiin kannanottoihinsa, jossa se on pitänyt huolestuttavana sitä, että ehdotetun lainsäädännön on arvioitu ohjaavan etuudensaajia viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen saajiksi (ks. myös PeVL 47/2017 vp, PeVL 51/2017 vp, PeVL 40/2018 vp). Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aikaisemman näkemyksensä (mm. StVM 13/2023 vp, StVM 14/2023 vp, StVM 6/2024 vp, StVM 12/2024 vp, StVM 13/2024 vp) siitä, että sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuuden ja kannustavuuden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista lisätä viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta ensisijaisten etuuksien muutoksilla. Toimeentulotukiriippuvuudella on todettu olevan yhteys hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Lisäksi toimeentulotukiriippuvuuden kasvattaminen vaikeuttaa hallitusohjelmassa toimeentulotuen kokonaisuudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että paljon sairastavien henkilöiden kannalta alkuvuosi on kustannusten kannalta erityisen haastava, koska nykyinen lääkekorvausten vuosiomavastuu kohdistaa maksurasituksen alkuvuoteen, jolloin myös terveydenhuollon ja matkakustannusten maksukatot nollautuvat. Valiokunta pitää tärkeänä, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti lääkekorvausten vuosiomavastuun jakaminen osiin toteutetaan mahdollisimman pikaisesti hallituskaudella (ks. myös StVM 8/2023 vp). Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että paljon lääkkeitä ja palveluita käyttävien asiakkaiden aseman helpottamiseksi selvitetään terveydenhuollon maksukaton sekä sairausvakuutuslain mukaisen lääkekaton ja matkakaton yhdistämistä (ks. myös StVM 39/2020 vp, StVM 8/2023 vp ja StVL 10/2024 vp). Hallitusohjelman mukaan maksukattoja koskevia selvitystarpeita on tarkoitus arvioida edelleen lääkekorvausten vuosiomavastuun jaksottamisesta saatavien kokemusten pohjalta.
Lääkkeiden hinnoittelua sekä apteekkien varastointi- ja hintaneuvontavelvoitetta koskevat muutokset
Valiokunta pitää ehdollisen korvattavuuden vakinaistamista perusteltuna toimintaympäristön ennakoitavuuden lisäämiseksi. Ehdollinen korvattavuus on esityksen (s. 34) mukaan mahdollistanut uusien lääkkeiden nopeamman ja hallitun käyttöönoton. Ehdollisen korvattavuuden toimintamallissa lääkkeiden hintalautakunta voi hyväksyä korvattavuuden ja tukkuhinnan ehdollisena myyntiluvalliselle lääkevalmisteelle, jos sen käytön laajuudesta, terveyshyödyistä tai kustannusvaikuttavuudesta on vielä rajallisesti tietoa. Lääkkeiden ehdollista korvattavuutta koskeva sääntely on ollut määräaikaisena voimassa vuodesta 2017 lähtien, ja tällä hetkellä ehdollinen korvattavuus on voimassa 73 lääkevalmisteelle. Lääkkeiden ehdollisen korvattavuuden vakinaistamisella arvioidaan saavutettavan noin 20 milj. euron vuosittaiset säästöt.
Kohtuullisten tukkuhintojen alentaminen 1,5 prosentilla alentaa sekä vakuutetuille että yhteiskunnalle lääkkeistä aiheutuvia kustannuksia. Kohtuullisten tukkuhintojen alentamisella arvioidaan saavutettavan noin 9,6 milj. euron vuotuinen säästö. Tukkuhintojen alentamisen arvioidaan vähentävän lääkemyynnin arvoa vuositasolla noin 13,7 milj. eurolla, mikä jakautuu lääkealan eri toimijoiden, lääketeollisuuden, apteekkien ja lääketukkujen kesken. Keskimääräisen jakauman perusteella lääkeyritysten ja tukkuliikkeiden osuus lääkemyynnin arvon alentumisesta on noin 9 milj. euroa ja apteekkien osuus noin 2,5 milj. euroa. Lisäksi apteekkiveron ja arvonlisäveron tuotot vähenevät noin 2,2 milj. eurolla. Lääketeollisuuden ja tukkuliikkeen osuudesta suurin osa kohdistuu alkuperäisvalmisteisiin (95 %) ja loppuosa rinnakkais- ja biosimilaarivalmisteisiin (4 %) sekä rinnakkaistuonti- ja rinnakkaisjakeluvalmisteisiin (1 %).
Lääkkeiden kustannuksiin alentavasti vaikuttavat myös esityksen ehdotus rinnakkaisvalmisteen hinnoittelusäännön muuttamisesta sekä biologisten lääkkeiden kohtuullisen tukkuhintojen alentamista koskeva sääntely. Biologisten lääkkeiden tukkuhintojen ja korvattavuuden laajuuden uudelleen arviointia koskevan ehdotuksen arvioidaan vähentävän julkisen talouden menoja 21 milj. eurolla ja rinnakkaisvalmisteiden hinnoittelusääntöjen muutoksen 16,4 milj. eurolla. Rinnakkaisvalmisteen hinnoittelusäännön muutos vaikuttaa rinnakkaislääkkeiden valmistajien hintakilpailuun ja lääkkeistä saataviin tuloihin. Biologisten lääkevalmisteiden hinnoittelusäännön tarkistamisen arvioidaan puolestaan alentavan hintatasoa ja vaikuttavan biologisia lääkkeitä valmistaviin yrityksiin niissä lääkeryhmissä, joihin tulee uusia biosimilaareja. Näiden kahden toimenpiteen arvioidaan vähentävän lääkemyynnin arvoa vuositasolla yhteensä noin 49 milj. eurolla, mikä jakaantuu eri lääkealan toimijoille. Keskimääräisen jakauman perusteella lääkeyritysten ja tukkuliikkeiden osuus lääkemyynnin arvon alentumisesta on noin 32 milj. euroa ja apteekkien osuus noin 9 milj. euroa. Apteekkiveron ja arvonlisäveron tuotot vähenevät keskimäärin noin 8 milj. eurolla.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty erityisesti huomiota hinnoittelua koskevien muutosten vaikutuksiin lääkkeiden saatavuuteen ja lääkkeiden tutkimus- ja kehitystyön kannattavuuteen. Suomen lääkemarkkinan koko on kansainvälisessä vertailussa erittäin pieni, vain noin 1,2 prosenttia eurooppalaisesta lääkemarkkinasta. Hintatason aleneminen ja hintakilpailun lisääntyminen voi heikentää yritysten kannattavuutta tuoda Suomen markkinoille uusia lääkkeitä sekä vähentää halua investoida muun muassa lääketutkimukseen Suomessa.
Ehdotettujen muutosten mahdolliset kielteiset vaikutukset lääkkeiden saatavuuteen on myös tunnistettu hallituksen esityksessä (s. 35—36). Esityksessä on käsitelty myös muita vaihtoehtoja lääkkeisiin kohdistuvien säästöjen toteuttamiseksi ja valmistelun tavoitteena oli löytää säästöjen toteuttamiseksi keinoja, joilla on vähiten haitallisia vaikutuksia lääkkeiden saatavuuteen ja joilla on mahdollista saavuttaa asetetut säästötavoitteet aikataulussa.
Valiokunta pitää lääkkeiden saatavuuden ja lääkehuoltovarmuuden kannalta tärkeänä, että Suomen markkina-alue säilyy kilpailukykyisenä ja houkuttelevana. Valiokunta painottaa, että säästötoimenpiteiden kokonaisvaikutuksia Suomen lääkemarkkinoihin ja lääkehuollon toimintavarmuuteen tulee seurata ja arvioida sekä ryhtyä toimenpiteisiin, jos lääkkeiden tai apteekkipalvelujen saatavuus vaarantuu säästötoimien johdosta. Valiokunta pitää tärkeänä, että lääkkeiden saatavuushäiriöitä vähennetään. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Kustannusten hillinnän kannalta valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että apteekkien lääkelain mukaista varastointi- ja hintaneuvontavelvoitetta täsmennetään esityksen mukaisesti niin, että apteekin on pidettävä varastossaan edullisimpia lääkkeitä, tarjottava asiakkaalle tosiasiallisesti halvinta vaihtokelpoista vaihtoehtoa sekä annettava lääkkeen ostajalle tietoa saatavilla olevien edullisimpien lääkevalmisteiden hinnoista. Nämä muutokset parantavat asiakkaan mahdollisuuksia saada edullisimpia lääkkeitä apteekissa asioidessaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa nostettiin esille huoli ehdotusten vaikutuksista apteekkitalouteen ja apteekkien työmäärän sekä lääkehävikin mahdolliseen lisääntymiseen. Esityksen mukaan (s. 35) apteekeille ehdotetulla varastointivelvoitteen muutoksella ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia suurimpaan osaan apteekeista. Esityksellä ei muuteta olennaisesti nykytilaa, vaan selkeytetään apteekin lääkevaraston ja valikoiman sisältöä. Apteekin velvoitteen tarjota lääkkeen ostajalle tosiasiallisesti edullisinta lääkevalmistetta ja hintaneuvontavelvoitteen täsmentämisen ei arvioida lisäävän merkittävästi asiakaskohtaista palveluaikaa apteekissa, koska ne voidaan toteuttaa osana lääkkeen ostajalle annettavaa hintaneuvontaa. Asiakaskohtaisen työmäärän kasvu voi kuitenkin esityksen mukaan lisääntyä, jos lääke- ja hintaneuvontaa ei ole aikaisemmin annettu apteekissa kaikissa toimitustilanteissa.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että viime vuosina on tehty useita apteekkien toimintaan ja talouteen koskevia muutoksia (mm. HE 245/2022 vp ja HE 314/2022 vp), joiden vaikutuksia ei ole arvioitu näiden lakien säätämisen jälkeen ennen nyt tehtäviä muutoksia. Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan hallituskaudella toteutetaan apteekkitalouden kokonaisuudistus, kehitetään apteekkisääntelyä, vahvistetaan apteekkien roolia terveydenhuollossa ja lisätään joidenkin yleisimmin käytettyjen itsehoitolääkkeiden myyntikanavia. Hallitusohjelmassa apteekkitalouden uudistukselle asetettiin 30 milj. euron vuosittainen säästötavoite julkiseen talouteen. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvittavat muutokset toteutetaan osana apteekkijärjestelmän uudistusta vuoden 2026 alusta alkaen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että apteekkitalouden kokonaisuudistuksessa arvioidaan jo tehtyjen ja nyt käsiteltävänä olevien muutosten vaikutuksia apteekkien toimintaedellytyksiin. Apteekkitalouden kokonaisuudistuksessa tulee varmistaa vähintään lääketurvallisuus, apteekkien toimintaedellytykset sekä apteekkipalvelujen alueellinen saatavuus. (Valiokunnan lausumaehdotus 3) Kattava apteekkiverkosto turvaa lääkkeiden saatavuutta myös mahdollisissa kriisi- ja poikkeusoloissa.
Valiokunta painottaa myös lääkehävikin vähentämisen tärkeyttä lääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi. Yhtenä keinona lääkehävikin vähentämiseksi on tuotu esille apteekkien mahdollisuus palauttaa ylimääräisiä lääkkeitä tukkuliikkeeseen. Valiokunta toistaa näkemyksensä (StVM 45/2022 vp) siitä, että tätä koskevaa mahdollista sääntelytarvetta on syytä selvittää lääkehuollon sääntelyä uudistettaessa.