Yleistä
Esityksessä ehdotetaan sairausvakuutuslain (1224/2004) muuttamista siten, että suuhygienistin hoito- ja tutkimuskäynnit ovat korvattavia myös ilman hammaslääkärin lähetettä enintään kaksi kertaa kalenterivuodessa ja fysioterapeutin käynnit ilman lääkärin lähetettä enintään neljä kertaa kalenterivuodessa. Suuhygienistin tekemä suun ja hampaiden terveystarkastus korvataan kuitenkin vain kerran joka toinen kalenterivuosi. Lisäksi lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin (jäljempänä myös gynekologi) antama hoito korvataan korkeamman erikoistaksan perusteella. Esityksen yhteydessä hammashoidon ja mielenterveyspalvelujen korvaustaksojen korottamiseen suunnataan määräaikaista lisärahoitusta.
Esityksen tavoitteena on perusterveydenhuollon saatavuuden parantaminen sellaisissa palveluissa, jotka ovat julkisessa terveydenhuollossa heikommin saatavissa, sekä palvelujen painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään ja varhaiseen hoitoon. Tavoitteena on myös edistää eri ammattiryhmien välistä tarkoituksenmukaista työnjakoa ja eri ammattiryhmien osaamisen hyödyntämistä nykyistä paremmin. Lisäksi tavoitteena on lisätä valinnanvapautta sekä kehittää yksityisen sairaanhoidon korvausjärjestelmää osana terveydenhuollon palvelujärjestelmän kokonaisuutta.
Ehdotetut muutokset lisäävät sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen menoja yhteensä noin 41 milj. euroa vuodessa, josta valtion rahoitusosuus on noin 21 milj. euroa. Vuositasolla fysioterapiakäyntien korvattavuuden arvioidaan lisäävän korvausmenoja noin 7,5 milj. euroa, suuhygienistien antaman hoidon korvaamisen ilman hammaslääkärin määräystä ja suuhygienistinpalkkiotaksojen korottamisen noin 5 milj. euroa, mielenterveyspalvelujen korvaustaksojen korotusten noin 1 milj. euroa, naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanottokäyntien korvaustaksan noston noin 15,5 milj. euroa sekä hammaslääkäreiden palkkiotaksan korotus noin 12 milj. euroa.
Esityksen taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan hallitus pyrkii toimillaan keventämään hyvinvointialueiden taakkaa ja purkamaan perusterveydenhuollon hoitojonoja. Hallitusohjelman mukaan perusterveydenhuollon saatavuutta parannetaan kohdentamalla hallituskauden aikana kertaluonteista rahoitusta perusterveydenhuollon hoitojonojen purkuun hallituksen kehittämän uuden Kela-korvausmallin avulla. Hallitus on syksyn 2023 budjettiriihessä varannut kokonaisuuden toteuttamiseen vaalikaudelle 335 milj. euroa valtionosuutta. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saadun tiedon mukaan tämä tarkoittaisi vakuutettujen rahoitusosuus ja niin sanottu kanavointiratkaisu (HE 123/2024 vp) huomioon ottaen yhteensä 633 milj. euron kokonaisrahoitusta. Kanavointiratkaisu muutti valtion ja vakuutettujen rahoitusosuuksien suhdetta sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksen rahoituksessa, joten kokonaisuuteen käytettävä kokonaisrahoitus on avoinna. Korvauksia uudistetaan vaiheittain. Nyt käsiteltävänä olevien muutosten lisäksi vuoden 2024 alusta korotettiin yleis- ja erikoislääkärin sekä psykiatrin vastaanottojen, psykiatrian toimenpiteiden ja hammaslääkärin perustutkimuksen korvaustaksoja. Eduskunnan käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä HE 174/2024 vp ehdotetaan hedelmöityshoitojen sairausvakuutuskorvattavuutta. Lisäksi hallitus valmistelee 65 vuotta täyttäneitä koskevaa Kela-korvauskokeilua ja edistää omalääkärimalleja.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä tässä mietinnössä esitetyin muutoksin ja huomioin. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että sairaanhoitokorvauksiin käytettävissä olevia varoja suunnataan ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon sekä sellaisten palvelujen kustannusten korvaamiseen, joita on julkisessa perusterveydenhoidossa heikommin saatavilla. Valiokunta kuitenkin korostaa, että samanaikaisesti tulee huolehtia siitä, etteivät ehdotetut muutokset heikennä hyvinvointialueiden mahdollisuuksia resursoida ja kehittää julkisen terveydenhuollon palveluja.
Valiokunta ehdottaa jäljempänä tässä mietinnössä muutosta sairausvakuutuslain tarkoitusta koskevaan 1 luvun 1 §:ään, koska sairaanhoitokorvauksia maksetaan esityksen mukaan myös ilman lääkärin- tai hammaslääkärin lähetettä tehtävistä fysioterapeuttien ja suuhygienistien niin sanotuista suoravastaanotoista. Lisäksi valiokunta ehdottaa täsmennyksiä fysioterapeuttien ja suuhygienistien suoravastaanottoja koskevien säännösten sisältöön niin, että ne rajaavat ehdotettua paremmin korvattavuutta nimenomaan fysioterapian ja suun terveydenhuollon alan tutkimukseen ja hoitoon.
Yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvauksista
Sairausvakuutuslain perusteella maksettavien hoito- ja tutkimuskorvausten tarkoituksena on lisätä vakuutettujen taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisen terveydenhuollon palveluja ja tukea vapautta valita terveyspalvelujen tuottaja. Sairausvakuutuslain perusteella maksettavat korvaukset täydentävät julkista terveydenhuoltoa, mutta ne eivät luo vakuutetulle oikeuksia julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa laajempaan palveluvalikoimaan.
Esityksessä käydään kattavasti läpi terveydenhuollon ja suunterveydenhuollon nykytilaa hyvinvointialueilla sekä sairaanhoitokorvausten kehittymistä ja kohdentumista eri asiakasryhmille sekä korvauksiin kohdistuneita säästöjä (mm. HE 113/2012 vp, HE 106/2015 vp, HE 128/2015 vp, HE 236/2021 vp), joiden seurauksena korvausten taso on laskenut ja korvattavuuden laajuus on supistunut. Monikanavarahoituksen purkaminen on ollut pitkään ja usealla eri hallituskaudella terveyspalvelujärjestelmän kehittämisen yhtenä tavoitteena. Yksityisten terveyspalvelujen käytöstä maksettavat korvaukset ehdotettiin lakkautettaviksi kokonaan vuonna 2018 (HE 297/2018 vp) osana tuolloin valmisteltua sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistusta. Tämä liittyi tuolloin olennaisesti kyseiseen uudistukseen sisällytettyyn valinnanvapausmalliin, ja lakkautettavia korvauksia vastaava rahoitus oli tarkoitus osoittaa maakuntien rahoitukseen valtion varoista. Esitys kuitenkin raukesi samalla, kun silloinen sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistusta koskenut hallituksen esitys raukesi.
Yksityisen hoidon ja tutkimuksen korvauksia supistettiin merkittävästi vuoden 2023 alusta voimaan tulleella lailla ja osa syntyneestä 64 milj. euron säästöstä kohdennettiin hyvinvointialueiden yleiskatteellisen rahoitukseen vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksen aiheuttamien kustannusten kattamiseksi (HE 127/2021 vp). Sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 34/2022 vp) kiinnitti esitystä käsitellessään huomiota siihen, että sairausvakuutuksen hoito- ja tutkimuskorvausten taso on useiden korvauksiin kohdistuneiden säästötoimenpiteiden seurauksena laskenut niin matalaksi, että korvaukset eivät enää tosiasiallisesti tue taloudellisesti potilaan mahdollisuuksia käyttää yksityistä terveydenhuoltoa. Valiokunta korosti tuolloin, että sairaanhoitokorvauksilla ei tule siirtää potilaan kustannusvastuulle julkisen terveydenhuollon järjestämisvastuun piiriin kuuluvia palveluja ja piti tärkeänä, että monikanavarahoituksen jatkokehittämisessä otetaan esimerkiksi korvauksia kohdentamalla huomioon, miten sairaanhoitovakuutuksen varat mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla tukisivat sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita.
Esityksen (s. 20) mukaan yksityisten lääkärin- ja hammaslääkärinpalkkioiden sekä tutkimuksen ja hoidon korvaukset keskittyvät keski- ja suurituloisille, jotka käyttävät yksityislääkäripalveluita pienituloisia enemmän. Esityksen (s. 21—23) mukaan alueellisesti tarkasteltuna yksityisen terveydenhuollon korvauksia maksetaan eniten erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomen suurissa kaupungeissa, jossa yksityisten terveyspalvelujen tarjonta on laajempaa. Vähiten yksityisen terveydenhuollon korvauksia maksetaan Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että esityksen tavoite perusterveydenhuollon vahvistamisesta voitaisiin saavuttaa yksityisen hoidon korvausten kehittämistä yhdenvertaisemmin niin alueellisesti kuin väestöryhmittäin vahvistamalla hyvinvointialueiden rahoitusta, koska hyvinvointialueilla on lakisääteinen velvoite palvelujen yhdenvertaiseen järjestämiseen.
Esityksessä todetaan myös (s. 24—25), että julkinen ja yksityinen sektori eivät ole täydellisiä substituutteja keskenään, eikä niiden palveluvalikoima ole sama. Tämä tulee ottaa huomioon tarkasteltaessa esimerkiksi sitä, milloin henkilö hakeutuu julkisen ja milloin yksityisen terveydenhuoltoon sekä mahdollisten asiakassiirtymien tarkastelussa. Asiakkaalle maksettavaksi jäävän kustannuksen lisäksi yksityisen tai julkisen terveyspalvelun valintaan vaikuttavat myös muut tekijät.
Valiokunta pitää tärkeänä, että yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvausten kehittämistä arvioidaan laaja-alaisesti ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän näkökulmasta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän kokonaisuuden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista pitää sairaanhoitokorvausten avulla yllä hyvinvointialueiden palveluille päällekkäistä rahoitusjärjestelmää, koska julkinen ja yksityinen terveydenhuolto kilpailevat samasta työvoimasta ja henkilöstövaje on keskeinen haaste palvelujen järjestämisessä. Jos taas sairaanhoitokorvauksien piiriin halutaan siirtää kokonaan sellaisia palveluja, jotka eivät enää jatkossa kuuluisi hyvinvointialueiden palveluvalikoimaan, korvaustason tulisi olla sellainen, etteivät korkeat omavastuuosuudet muodosta estettä palvelujen käytölle.
Valiokunta korostaa myös jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden merkitystä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä. Sairaanhoitokorvauksiin ehdotetut muutokset on tarkoitettu pysyviksi, mutta uudistukselle on varattu lisärahoitusta vuosille 2025—2027. Kansaneläkelaitoksen tulee arvioida käytettävissä olevien varojen rajoissa korvattavien tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden korvaustaksat. Käytännössä tämä merkitsee korvaustaksojen alentamista vuoden 2027 jälkeen, ellei korvauksiin osoiteta lisärahoitusta myös myöhemmille vuosille.
Suuhygienistien ja fysioterapeuttien suoravastaanotot
Esityksen mukaan fysioterapeuttien ja suuhygienistin suoravastaanottojen korvaamisella pyritään siirtämään hoidon ja palvelujen painopistettä kohti oikea-aikaisesti annettavaa varhaisempaa ja ennaltaehkäisevää hoitoa vaativammaksi muuttuneen hoidon sijaan ja tukemaan tarkoituksenmukaista työnjakoa ammattilaisten välillä. Ehdotettujen muutosten jälkeen myös matkakulut suuhygienistien ja fysioterapian suoravastaanotoille tulevat korvattavaksi sairausvakuutuksesta silloin, kun kyse on sairausvakuutuksesta korvattavasta käynnistä.
Suuhygienistin ilman hammaslääkärin lähetettä tekemä tutkimus ja hoito korvataan esityksen mukaan enintään kaksi kertaa kalenterivuodessa. Lisäksi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti hammaslääkärin lähetteellä suuhygienistin tekemä tutkimus- ja hoito korvataan edelleen 15 kertaa kahden kalenterivuoden aikana. Suuhygienistin tekemä suun ja hampaiden terveystarkastus korvataan kuitenkin jatkossa vain kerran joka toinen kalenterivuosi riippumatta siitä, tehdäänkö terveystarkastus hammaslääkärin lähetteellä vai ilman lähetettä. Fysioterapeutin tekemää tutkimusta ja antamaa hoitoa ei ole korvattu vuoden 2022 jälkeen sairausvakuutuksesta. Ehdotettujen muutosten jälkeen sekä lääkärin lähetteellä että ilman lähetettä tehty fysioterapiakäynti korvataan neljä kertaa kalenterivuodessa.
Esityksen mukaan suun sairauksilla on yhteys moniin muihin sairauksiin. Suuhygienistin suoravastaanotoilla voidaan alentaa kynnystä hakeutua varhaisemmassa vaiheessa hoitoon ja ehkäistä näin ongelmien pahenemista. Valiokunta pitää perusteltuna, että suuhygienistien korvaustaksoja myös korotetaan esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa oletetun mukaisesti suhteessa enemmän kuin hammaslääkärin korvaustaksoja, koska tällä hetkellä korvausprosentti suuhygienistihoidosta on keskimäärin pienempi kuin hammaslääkärin hoidosta. Lisäksi valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että taksoja asetettaessa muita suuremmat korotukset tehtäisiin esityksen mukaisesti parodontiitin eli hampaiden kiinnityskudossairauksien hoitoon. Hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat esityksen mukaan alidiagnosoituja, mutta väestössä hyvin yleisiä, ja niillä on todettu olevan yhteys muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, aivoinfarktiin, diabeteksen hoitotasapainoon ja raskauskomplikaatioihin.
Fysioterapeutin palveluja käytetään etenkin tuki- ja liikuntaelinvaivojen tutkimuksessa ja hoidossa. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat mielenterveyden häiriöiden ohella yleisin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden peruste. Fysioterapian suoravastaanottojen korvaamisella pyritään alentamaan kynnystä hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle ja näin ehkäisemään työ- ja toimintakyvyn heikkenemistä sekä ongelmien pahenemista.
Esityksen mukaan hyvinvointialueilla on kehitetty eri ammattihenkilöiden työnjakoa ja osalla hyvinvointialueista on mahdollista hakeutua suoraan esimerkiksi fysioterapeutin vastaanotolle hyvinvointialueen tekemän hoidontarpeen arvioinnin kautta. Hyvinvointialueilla terveydenhuollon ammattihenkilöt toimivat terveydenhuoltolain 57 §:n mukaisesti toimintayksikön vastaavan lääkärin johdon ja valvonnan alaisina. He myös tarvittaessa konsultoivat lääkäriä ja lähettävät asiakkaan lääkärin hoitoon. Potilaan sairaanhoidon aloittamisesta ja lopettamisesta päättää saman pykälän nojalla vastaava lääkäri tai hänen antamiensa ohjeiden mukaan muu laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö.
Valiokunta pitää ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisena, että myös sairausvakuutuksessa siirretään korvausten painopistettä ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Valiokunta kuitenkin korostaa, että sairausvakuutuslain perusteella on lähtökohtaisesti korvattu vain sairauden hoidon aiheuttamia kustannuksia, ei ennaltaehkäisevän terveydenhoidon kustannuksia. Sairausvakuutuslain 1 luvun 1 §:n mukaan vakuutetun oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä turvataan siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään. Säännöksessä korvattavuuden peruste on siten sen sanamuodon mukaisesti kytketty sairauden hoitoon.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta ja vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Sairausvakuutuslain korvattavuus on lähtökohtaisesti perustunut lääkärin tai hammaslääkärin antamaan taikka heidän tekemään lähetteeseen perustuvaan hoitoon tai tutkimukseen.
Nyt käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä mahdollistetaan oikeus sairaanhoitokorvauksiin fysioterapian ja suuhygienistien suoravastaanotoista ilman lääkärin tai hammaslääkärin taudinmääritystä ja hoitopäätöstä sekä lähetettä hoitoon. Korvausta voi siten saada, kun fysioterapeutin tai suuhygienistin vastaanotolle hakeudutaan ilman, että käynnin syynä on diagnosoidun sairauden hoitaminen, tällaisen hoidon aloittaminen taikka sairauden tutkiminen. Fysioterapeutin tai suuhygienistin on ohjattava potilas lääkärin tai hammaslääkärin vastaanotolle, jos epäilee potilaalla olevan tarve sairauden tutkimiseen. Valiokunta toteaa, että korvausta maksetaan jatkossa sairauden hoidon lisäksi ennaltaehkäisevän terveydenhoidon palveluihin esimerkiksi oireiden perusteella.
Aiemmin covid-19-pandemian aikana sairausvakuutuslain perusteella korvattiin myös covid-19 taudilta suojaamiseksi annetun rokotteen rokottamistoimenpiteen kustannuksia säätämällä asiasta erikseen (L225/2021, HE 13/2021 vp, StVM 4/2021 vp) sairausvakuutuslain 2 luvun 1 ja 2 §:ssä sekä 3 luvun 8 §:ssä. Kyseessä oli määräaikainen poikkeuslainsäädäntö rokotekattavuuden varmistamiseksi covid-19-pandemian aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa.
Valiokunta pitää tarpeellisena, että sairausvakuutuslain tarkoitusta koskevaan säännöksessä mainitaan sairauden hoidon lisäksi esitetyt uudet korvausperusteet nimenomaisesti, jotta sairauden määrittämiseen liittyvät vastuut eivät sairausvakuutuslain valossa näyttäytyisi epäselvinä. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota kyseisen säännöksen selkeyttämistarpeeseen liittyen ehdotetun sääntelyn epäjohdonmukaisuuteen ja vastuiden epäselvyyteen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin myös esityksen ristiriitaisuus suhteessa hedelmöityshoitojen korvauksia koskevaan hallituksen esitykseen HE 174/2024 vp, jossa hedelmöityshoitojen korvaus edellyttää nimenomaista lääkärin diagnosoimaa tautiluokitukseen kuuluvaa sairausperustetta. Perusteluna tälle rajaukselle on esityksessä todettu, että sairausvakuutuksesta korvataan vain sairauden hoidon aiheuttamia kustannuksia.
Valiokunta ehdottaa lainsäädännön loogisuuden ja selkeyden vuoksi, että lain tarkoitusta koskevaan 1 luvun 1 §:n säännökseen lisätään jäljempänä ehdotetulla tavalla sairauden hoidon rinnalle korvausperusteena fysioterapeuttien ja suuhygienistien antama hoito. Tällöin säännöksessä tunnistetaan sairaanhoitokorvauksen perusteena myös ehdotetut ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon kytkeytyvät suoravastaanottokäynnit. Lisäksi valiokuntakäsittelyn aikana on havaittu myös muita ehdotettuihin suoravastaanottokorvauksiin liittyviä sairausvakuutuslain johdonmukaisuuteen sekä korvattavuuden rajaamiseen kytkeytyviä täsmennystarpeita, joihin valiokunta ehdottaa muutoksia jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa. Valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi korvattavuuden alaa niin, että korvaus rajataan suun terveydenhuollon sekä fysioterapian alaan kuuluvaan tutkimukseen ja hoitoon.
Valiokunta korostaa, että sairausvakuutuslain systematiikka on kokonaisuudessaan rakentunut pitkälti sairauksien hoidon korvaamiseen lääkärin tai hammaslääkärin tekemien tutkimusten tai taudinmäärityksen perusteella korvattavien sairauksien hoitoon, joten uusia korvaustyyppejä koskevaa sääntelyä ja käytettyjä ilmaisuja tulee jatkovalmistelussa arvioida laajemmin kokonaisuutena suhteessa sairausvakuutuslain sisäiseen sekä muuhun terveydenhuollon lainsäädännön systematiikkaan. Valiokunta pitää tärkeänä ehdotettujen muutosten tavoitetta siirtää hoidon painopistettä ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon, mutta korostaa, että ennaltaehkäisyyn liittyvien korvausmuotojen kustannusvaikuttavuutta sekä niillä saavutettavaa väestön terveyshyötyä tulee seurata ja arvioida.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin palkkiotaksan korotus
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin palkkiotaksan korotuksella pyritään esityksen mukaan parantamaan naisten mahdollisuuksia käyttää yksityisiä gynekologipalveluja. Julkisessa terveydenhuollossa naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin palvelut on keskitetty erikoissairaanhoitoon, ja perusterveydenhuollossa osaaminen ja mahdollisuudet gynekologisten sairauksien hoitoon vaihtelevat. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että yksityisten palveluntuottajien tarjoamat palvelut ovat täydentäneet julkisen terveydenhuollon palvelutarjontaa ja mahdollistaneet pääsyn naisten tautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolle gynekologisten hoitojen saamiseksi. Ehdotettu muutos parantaa näin ollen sellaisen palvelun korvaustasoa, jonka saatavuus on julkisessa terveydenhuollossa heikompaa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että yksityisessä terveydenhuollossa toimivien gynekologien palkkiotaksan korottamisen rinnalla vahvistetaan julkisen perusterveydenhuollon osaamista ja resursseja gynekologisten sairauksien hoidossa, jotta palvelut olisivat yhdenvertaisemmin saavutettavissa myös julkisessa terveydenhuollossa.
Esityksen taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinpalkkiosta maksettavan korvauksen on oletettu nousevan ehdotettujen muutosten myötä noin 70 euroon käynniltä, mikä pienentää asiakkaalle itselleen jäävää kustannusta yksityisen terveydenhuollon käytöstä. Gynekologikäynnin kustannukset vaihtelevat kuitenkin suuresti palveluntarjoajakohtaisesti ja tehtyjen toimenpiteiden mukaan, joten asiakkaan maksettavaksi jäävän omavastuuosuuden määrää on mahdotonta arvioida.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että naistentautien ja synnytysten erikoislääkäripalveluja käytetään osin säännöllisten terveystarkastusten tyyppisesti ilman varsinaista hoidon tarvetta. Valiokunta korostaa, että sairausvakuutuslain 3 luvun 1 §:n mukaisesti ainoastaan lääkärin suorittama tutkimus mahdollisen sairauden toteamiseksi tai hoidon määrittelemiseksi sekä lääkärin antama hoito ja lain mukaisen etuuden hakemista varten tarvittavan lääkärintodistuksen tai -lausunnon hankkimisesta aiheutuneet kustannukset voidaan korvata. Tämä rajaa terveystarkastukset tai vastaavat rutiininomaiset tarkastukset jo nykyisin korvattavuuden ulkopuolelle.
Esityksen vaikutusten seuranta
Esityksen mukaan ehdotetuilla muutoksilla pyritään lisäämään vakuutettujen yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää yksityisiä palveluja ja ettei niillä heikennetä kenenkään asemaa. Esityksen vaikutusarviointien mukaan pienituloisilla taikka monisairailla tai pitkäaikaissairailla henkilöillä ei kuitenkaan välttämättä olisi jatkossakaan taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisen terveydenhuollon palveluja, koska korvattaviin käynteihin sisältyvän omavastuuosuuden ja palveluntuottajien perimien erilaisten palvelu- ja muiden maksujen vuoksi asiakkaan maksettavaksi jää edelleen suurin osa palvelun kustannuksesta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksellä voi olla myös väestön eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia, koska yksityisen terveydenhuollon korvausten nostosta hyötyvät ennen kaikkea hyvä- ja keskituloiset, joilla on varaa maksaa omavastuuosuus käyntiin liittyvistä palkkioista ja jotka asuvat alueilla, joilla yksityisiä palveluja on tarjolla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia sairaanhoitokorvausten kohdentumiseen eri väestöryhmittäin ja alueellisesti arvioidaan ja seurataan.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että aikaisemman tutkimusnäytön (mm. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus 228/2011) mukaan sairaanhoitokorvausten korottaminen on nostanut myös yksityisestä terveydenhuollosta perittäviä maksuja, jolloin korvaustason nousu ei ole hyödyttänyt palvelun käyttäjiä täysimääräisesti. Myös tuoreempien tilastotietojen perusteella lääkärinpalkkioiden korvaustason noston jälkeen yksityislääkärivastaanottojen hinnat ovat nousseet yli kaksinkertaisesti kuluttajahintaindeksiin verrattuna tammi-kesäkuussa 2024. (Kelan tutkimusblogi 4.2.2025). Valiokunta korostaa, että fysioterapian ja suuhygienistin suoravastaanottojen korvauksien ja gynekologien palkkiotaksan korottamisen vaikutuksia yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajien hintoihin on seurattava.
Valiokunta pitää myönteisenä, että rakenteellisia uudistuksia sairaanhoitokorvauksiin hintojen nousun hillitsemiseksi on saadun selvityksen mukaan tarkoitus selvittää sairaanhoitokorvausten uudistamisen seuraavassa vaiheessa 65 vuotta täyttäneitä koskevan Kela-korvauskokeilun ja omalääkärimallien edistämisen yhteydessä. Valiokunta toteaa, että samassa yhteydessä tulisi selvittää myös yksityisen terveydenhuollon toimistomaksujen raportointivelvollisuuden toteuttamista.
Esityksen yhtenä tavoitteena julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuuden parantaminen mahdollisten asiakassiirtymisen kautta, jos osa perusterveydenhuollon palveluja käyttävistä siirtyisi käyttämään yksityisen terveydenhuollon palveluja. Toisaalta esityksen nykytilan arvioinnissa tuodaan esille, että asiakassiirtymiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia asiakassiirtymiin ja julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuuteen arvioidaan ja seurataan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös riski mahdollisen osaavan työvoiman siirtymisestä julkisesta terveydenhuollosta yksityiseen terveydenhuoltoon sairaanhoitokorvausten kehittämisen myötä. Esityksen vaikutusarviointien mukaan suuhygienistejä ja fysioterapeutteja saattaa jossain määrin siirtyä yksityissektorille suoravastaanottojen korvattavuuden myötä, mutta korvattavuus toisi kyseisille ammattiryhmille myös uudenlaisia mahdollisuuksia työuran varrella, mikä voi lisätä alojen houkuttelevuutta ja pitovoimaa, mikä osaltaan tukisi myös hyvinvointialueiden henkilöstötilannetta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille, että työvoiman mahdollisen siirtymiseen vaikuttaa yksityisen hoidon korvattavuuden sijasta lähinnä erilaiset pito- ja vetovoimatekijät, kuten työmäärä, työolot, joustot sekä mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Valiokunta pitää kuitenkin perusteltuna, että yksityisen hoidon korvausten mahdollisia vaikutuksia työvoiman siirtymiseen julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä seurataan.
Voimaantulo
Esityksessä ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.4.2025. Esityksen eduskuntakäsittely on kuitenkin viivästynyt, koska esitys annettiin budjettilaeille annetun määräajan jälkeen. Esitys irrotettiin tämän vuoksi vuoden 2025 talousarvioesityksestä ja siirrettiin käsiteltäväksi lisätalousarviomenettelyssä. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan ehdotettujen muutosten voimaantulo 1.4.2024 ei anna riittävää aikaa toimeenpanolle, koska Kansaneläkelaitos ei ole käsittelyn etenemisen aikataulun epävarmuuden vuoksi voinut edistää muutosten toimeenpanoa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että lakiehdotus tulee voimaan 1.5.2025. Myös eduskunnan käsiteltävänä olevassa lisätalousarviossa (HE 8/2025 vp) lakiehdotuksen on oletettu tulevan voimaan 1.5.2025.