Ehdotuksen tausta ja lähtökohdat
Ehdotuksen taustalla on tarve mahdollistaa ja edistää merituulivoiman tuotantoa. Ehdotus kytkeytyy myös hallitusohjelman toteamukseen siitä, että merituulivoiman pelisäännöt ovat tällä hetkellä puutteelliset ja lainsäädäntöpohja talousvyöhykkeellä puuttuu. Samalla hankekehittäjillä on ollut paljon kiinnostusta talousvyöhykkeeseen, ja suunniteltujen hankkeiden kokoluokka on suuri.
Koska talousvyöhyke on kansainvälistä merialuetta eikä kuulu valtion alueeseen, Suomen lainsäädäntö ei automaattisesti sovellu talousvyöhykkeellä. Suomella on kuitenkin oikeus vyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen YK:n merioikeusyleissopimuksen nojalla. Vaikka talousvyöhykkeellä ei voida aluevesille rakennettavan tuulivoiman tai maatuulivoiman tavoin toimia alueita vuokraamalla, pyrkimyksenä on luoda toimiva sääntelykehikko, jossa aluevesien ja talousvyöhykkeen pelisäännöt vastaisivat mahdollisimman pitkälti toisiaan. Valintaprosessissa on otettu huomioon EU:n valtiontukisääntelyn reunaehdot, ja siitä on pyritty tekemään mahdollisimman avoin, läpinäkyvä ja tasapuolinen.
Talousvaliokunta pitää ehdotetun sääntelyn tavoitteita tärkeinä ja ehdotettuja sääntelyratkaisuja keskeisiltä osin perusteltuina. Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavassa esitetyin perusteluin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyin muutoksin.
Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan talousvyöhykkeelle kilpailutusmallia, jossa oikeus talousvyöhykkeen hyödyntämiseen ratkaistaisiin Energiaviraston järjestämässä tarjouskilpailussa. Kilpailutettavat alueet valitsisi valtioneuvosto, ja alueiden valinnassa otettaisiin huomioon yhteiskunnan kokonaisetu, kuten eri merenkäyttömuodot ja mahdollisuudet tuotetun energian siirtoon. Energiavirasto ratkaisisi kilpailutuksen voittajan sekä hinnan että laadullisten kriteerien perusteella; asiasta säädettäisiin tarkemmin erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella.
Esityksellä pyritään ohjaaman merituulivoimahankkeiden sijoittumista yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parhaille alueille. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että alueet soveltuisivat parhaalla mahdollisella tavalla merituulivoimaan rakentamiseen, myös sopivuutta sähköjärjestelmän kannalta sekä ympäristölle, liikenteelle, kalastukselle ja muulle meren käytölle koituvien haittojen minimointia. Merituulivoimapuistot ovat mittaluokaltaan suuria sähköntuotantoyksiköitä, ja myös niiden liittäminen kantaverkkoon vaatii huomattavia lisäinvestointeja. Lisäksi ne voivat kilpailla liityntäkapasiteetista muiden tuotantomuotojen kanssa.
Hallituksen esityksen lähtökohtana on valtioneuvoston keskeinen rooli kilpailutettavien alueiden valinnassa. Talousvaliokunta korostaa yhteiskunnan kokonaisedun laaja-alaista huomioimista alueiden valinnan lähtökohtana. Eri intressien huomioon ottaminen jo kilpailutettavien alueiden valinnassa lisää myös hankkeiden toteutumisvarmuutta ja alueellista hyväksyttävyyttä.
Kilpailutuksen osallistujien tarjous muodostuisi maksusta, jonka ne ovat valmiita maksamaan oikeudesta hyödyntää merituulivoima-aluetta sekä laadullisia tekijöitä koskevista tiedoista. Jos kilpailutuksessa ei ole asetettu minimihintaa, tarjotun maksun suuruus voisi olla nolla. Laadulliset tekijät voisivat koskea tarjoajan taloudellista tilaa, kokemusta, osaamista ja muuta kykyä edistää hanketta, hankkeen ympäristövaikutuksia, hankkeen hyväksyttävyyden edistämistä, energiajärjestelmän joustavuuden edistämistä, turvallisuutta sekä EU-sääntelyssä edellytettäviä seikkoja. Tarjoaja valittaisiin hinta-laatusuhteen perusteella siten, että tarjoajat saisivat pisteitä sekä maksusta että laadullisista tekijöistä.
Kilpailutuksen voittaja saisi hallituksen esityksen mukaan yksinoikeuden hakea valtioneuvostolta aluetta koskevaa hyödyntämislupaa. Hyödyntämisluvan nojalla kilpailutuksen voittaja voisi tutkia merituulivoima-aluetta ja hakea hankkeelle tarvittavat luvat. Hyödyntämislupa antaisi hankekehittäjälle yksinoikeuden merituulivoima-alueen hyödyntämiseen merituulivoimaan hankekehityksen varhaisessa vaiheessa, jotta sillä olisi pienempi riski tehdä kalliita merialueen tutkimuksia ja kehittää hanketta sekä mahdollisuus hakea tarvittavia lupia. Hyödyntämisluvan lisäksi merituulivoimahankkeelle tarvitaan talousvyöhykkeellä muun muassa ympäristövaikutusten arviointi ja vesilupa. Vesiluvan myöntämisedellytyksiä hankkeelle arvioitaisiin jatkossakin itsenäisesti kuten nykyisin. Vesilupaan tarvitaan oikeus hankkeen edellyttämiin alueisiin. Hyödyntämislupa takaisi tämän oikeuden. Kilpailutuksen osallistujien sekä hyödyntämisluvan saaneen tulisi asettaa vakuudet, joiden tarkoituksena on varmistaa toimijoiden sitoutuminen ja kyky edistää hanketta.
Ympäristövaikutukset, merialuesuunnittelu ja vesilupaprosessi
Ympäristövaliokunta on tarkastellut lausunnossaan (YmVL 18/2024 vp — HE 147/2024 vp) ehdotusta laajasti toimialansa näkökulmasta. Valiokunta on ensinnäkin tarkastellut ympäristölainsäädännön soveltamista talousvyöhykkeellä ja pitänyt tärkeänä, että merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelman toimenpide-ehdotuksen nro 6 mukaan tavoitteena on määrittää voimaloiden purkua ja alueen ennallistamista koskevat vaatimukset sekä luoda tarvittava lainsäädäntö. Näitä koskevia ehdotuksia ei ole kuitenkaan vielä katsottu tarpeelliseksi sisällyttää esitykseen, sillä merituulivoiman odotetaan rakentuvan 2030-luvulla.
Ympäristövaliokunta on kannattanut valtioneuvoston olennaista roolia kilpailutettavien alueiden valinnassa, ja katsonut, että tämä yhteiskunnan kokonaisedun arviointeineen parantaa mahdollisuuksia ottaa ympäristökysymykset kokonaisvaltaisesti huomioon. Samoin valiokunta on pitänyt tärkeänä, että valtioneuvoston alueen valintaa koskevalle päätökselle tehdään viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) 8—11 §:n mukainen ympäristöarviointi (ns. SOVA) osana päätöksen valmistelua.
Ympäristövaliokunta on tarkastellut lausunnossaan myös merialuesuunnittelun tärkeyttä ja eri käyttömuotojen yhteensovittamista. Merialuesuunnittelussa on tarkasteltava eri käyttömuotojen tarpeita ja pyrittävä sovittamaan ne yhteen. Tarkasteltavia käyttömuotoja ovat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Merialuesuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota myös maanpuolustuksen tarpeisiin.
Talousvaliokunta korostaa lisäksi merituulivoimaan liittyviä huoltovarmuusnäkökohtia: energiahuollon lisäksi merituulipuistot vaikuttavat huoltovarmuuden kannalta kriittiseen merenkulkuun. Merituulivoimapuistot talousvyöhykkeellä voivat myös haitata merenkulun sujuvuutta, alusten paikannus- ja tutkajärjestelmiä, merenkulun viestintäverkkoja sekä meriliikenteen ohjauksen tutkavalvontaa. Talousvaliokunta pitää keskeisenä kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien seikkojen tunnistamista ja siihen liittyvien vaikutusten minimointia sääntelyn toimeenpanossa.
Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan arvioon merialuesuunnittelun merkityksestä. Kokonaisvaltainen käyttömuotojen tarkastelu on tärkeää myös hankkeiden alueellisen hyväksyttävyyden kannalta. Talousvaliokunta kiinnittää niin ikään huomiota ympäristövaliokunnan esille tuomiin näkökohtiin erilaisista ympäristövaikutuksista, joista tässä vaiheessa on saatavilla vain rajoitetusti tutkimustietoa. Talousvaliokunta pitää ympäristövaliokunnan tavoin tärkeänä työ- ja elinkeinoministeriön merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelman toimenpide-ehdotusta nro 12, jonka mukaan kalastuselinkeinon toimintaedellytykset turvataan. Lisäksi talousvaliokunta kiinnittää huomiota ympäristövaliokunnan lausuntoon tuulivoimapuistojen kiinteistöveron tasosta. Valiokunnan näkemyksen mukaan liian korkealle asetettu kiinteistövero voisi tehdä merituulivoiman investoinnit mahdottomiksi, sillä talousvyöhykkeelle rakentaminen on kallimpaa kuin maalle tai rantavesille rakentaminen.
Tuulivoimahanke ja muu rakennushanke talousvyöhykkeellä edellyttää vesilain mukaista vesitalouslupaa. Jo kilpailutettavien alueiden valinnassa tulee arvioida muun muassa liikenne- ja ympäristötekijöitä sen vuoksi, että ne ovat olennaisia arvioitaessa vesiluvan myöntämisen mahdollisuuksia alueelle. Aluevalinnalla ei kuitenkaan voida taata, että koko alue on ympäristönäkökohtien puolesta rakennettavissa, koska tarkemmat tutkimukset vaaditaan osana ympäristövaikutusten arviointia vasta vesiluvassa.
Talousvaliokunta kiinnittää erityistä huomiota myös ympäristövaliokunnan lausunnossa esiin tuotuun merituulivoiman edistämisen toimenpidesuunnitelman toimenpide-ehdotukseen nro 5, jonka mukaan tavoitteena on tarkastella mahdollisuuksia kehittää vesilupaprosessia joustavammaksi merituulivoiman osalta. Tällä hetkellä teknologia ja voimaloiden sijainnit tulee lyödä lukkoon vesilupaa haettaessa, mikä rajaa hankkeen muutosmahdollisuuksia liikaa myöhemmissä vaiheissa ja kasvattaa hankekehittäjän riskiä. Toisaalta on tärkeää, että vesiluvan käsittelijällä on riittävän tarkka ymmärrys hankkeesta, jotta luvassa tarkasteltavia asioita voidaan asianmukaisesti arvioida. On tarpeen tarkastella, missä määrin vesilupaprosessia olisi mahdollista kehittää merituulivoiman osalta joustavammaksi, ja millä ehdoin.
Talousvaliokunta edellyttää, että hallitus kehittää vesilupaprosessia nykyistä sujuvammaksi myös merituulivoiman osalta ja esittää eduskunnan hyväksyttäväksi asiaa koskevan lausuman (valiokunnan lausumaehdotus).
Kilpailutuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa keskeiseksi tarkastelun kohteeksi ovat nousseet ehdotetun kilpailutusmenettelyn toimivuuteen liittyvät kysymykset. Talousvaliokunta pitää esitettyjä sääntelyratkaisuja keskeisiltä lähtökohdiltaan ja perusratkaisuiltaan toimivina, mutta esittää sääntelyn muuttamista ja täsmentämistä tietyiltä osin investointien toteutumisen turvaamiseksi ja nopeuttamiseksi.
Talousvaliokunta on arvioinut erityisesti mahdollisuutta muuttaa esitetyn talousvyöhykkeen merituulivoimalain sääntelyä siten, että sääntelyssä annettaisiin hyödyntämisluvan hakemisen mahdollisuus myös kilpailutuksessa toiseksi tulleelle sekä poistettaisiin rajoitus, joka mahdollistaa vain yhden kilpailutuksen voittamisen tarjoajaa kohden. Tältä kannalta olennaisia ovat merituulivoiman kilpailutuksen järjestämistä ja kilpailutusmenettelyä koskevat 4 ja 5 §:t, joilla on lisäksi heijastusvaikutuksia ehdotuksen useisiin muihin säännöksiin erityisesti osallistumisvakuuden ja hyödyntämisluvan sääntelyn osalta.
Talousvaliokunta on arvioinut saamansa selvityksen perusteella, että toiseksi tulleen hakijan huomioon ottaminen tilanteessa, jossa ensiksi tullut ei hae hyödyntämislupaa, mahdollistaisi hankekehityksen nopeamman käynnistymisen verrattuna tilanteeseen, jossa hankkeessa täytyisi käynnistää uusi kilpailutus. Toisaalta on mahdollista, ettei myöskään toiseksi tullut hakija hyödynnä mahdollisuutta luvan hakemiseen, mikä voi aiheuttaa viivästyksen uuden kilpailutuksen järjestämisessä. Toiseksi tulleen hakijan huomioon ottaminen tarjouskilpailussa edellyttää lisäksi osallistumisvakuutta koskevan sääntelyn ulottamista myös toiseksi tulleeseen kilpailijaan.
Talousvaliokunta esittää sääntelyä muutettavaksi yksityiskohtaisissa perusteluissa selvitetyllä tavalla siten, että myös tarjouskilpailussa toiseksi tulleelle annetaan mahdollisuus hyödyntämisluvan hakemiseen.
Samoin valiokunta esittää 5 §:stä poistettavaksi rajoitusta kerralla voitettavien kilpailutusten määrästä. Ehdotus sisältää rajoituksen, jonka mukaisesti yksi tarjoaja voi voittaa vain yhden kilpailutuksen, jos samanaikaisesti järjestetään yhtä useamman talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen kilpailutus (5 §:n 1 momentti). Rajoituksen tavoitteena on varmistaa, että voittajalla on tosiasialliset edellytykset toteuttaa hanke ja vähentää valtion riippuvuutta yhdestä hankekehittäjästä. Talousvaliokunta katsoo kuitenkin, että alueita tulisi pyrkiä kilpailuttamaan mahdollisimman ripeästi, mikä voi edellyttää sitä, että kilpailutuksen kohteena on samanaikaisesti useampia alueita. Tällaisessa tilanteessa tulisi turvata toimijoiden tasapuoliset mahdollisuudet osallistua kaikkien alueiden kilpailutuksiin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella toimijoilla voi olla tarpeen olla riittävän hankeorganisaation pystyttämiseksi vireillä useita merituulivoimahankkeita, koska hankkeet etenevät eritahtisesti ja niiden etenemisessä voi tulla myös taukoja esimerkiksi muutoksenhakumenettelyiden vuoksi.
Talousvaliokunta kiinnittää samalla huomiota siihen, että nyt ehdotettu sääntely ei sisällä ehdotonta ylärajaa sille, kuinka monta hanketta voidaan kilpailuttaa yhtäaikaisesti ja kuinka monta hanketta lopulta voi tällaisessa tilanteessa päätyä saman hankekehittäjän toteutettavaksi, mikäli tarjoajalla ei ole aiempia hyödyntämislupia. Talousvaliokunta katsoo, että tältä kannalta on myös arvioitava tarvetta rajata samassa tarjouskilpailussa kilpailutettavien alueiden määrää. Päätöksen alueen kilpailuttamisesta tekee valtioneuvosto työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä, ja kilpailutuksen järjestämisestä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Talousvaliokunta korostaa, että on valtioneuvoston harkinnassa, tekeekö se samalla kerralla päätöksen yhdestä vai useammasta talousvyöhykkeen merituulivoima-alueesta ja samoin, päättääkö se samalla myös niiden kilpailutusaikataulusta.
Talousvaliokunta tuo esille myös ympäristövaliokunnan edellä viitatussa lausunnossa esitetyn arvion siitä, että hakijayhtiön liikevaihto ja muut taloudelliset tunnusluvut voivat olla poissulkevina kriteereinä ongelmallisia, koska tyypillisesti merituulivoimahankkeet kehitetään ja toteutetaan tätä tarkoitusta varten perustettavien projektiyhtiöiden nimissä. Näillä ei luonnollisestikaan ole hanketta käynnistettäessä sen enempää toteutusreferenssejä kuin aiempaa laajamittaista liiketoimintaakaan. On tärkeää varmistaa hankeyhtiön taustatahojen uskottavuus sekä taloudelliset ja tiedolliset resurssit hankkeen edistämiseksi sallien samalla joissakin rajoissa projektiyhtiön omistuspohjan muutokset. Suomessa on toteutettu suuriakin energiainvestointeja ns. Mankala-mallilla. Mankala-mallilla toimivien yhtiöiden liikevaihto, taseen koko ja muut vastaavat tunnusluvut eivät välttämättä kuvaa yhtiön kokoa, kykyä tehdä investointeja tai saada rahoitusta, joten pelkän yhtiön liikevaihdon sijaan esikriteereissä tulisi huomioida Mankala-yhtiön omistajien yhteenlasketut liikevaihdot ja taseet.
Ahvenanmaan asema
Ahvenanmaan lainsäädäntövalta talousvyöhykkeellä.
Ahvenanmaan maakunnan hallitus on tuonut lausunnossaan esille ensinnäkin sen, että kysymykseen Ahvenanmaan lainsäädäntövallasta Suomen talousvyöhykkeellä tulisi palata. Talousvaliokunta toteaa saamansa selvityksen perustella, että Suomen talousvyöhyke ei kuulu valtion alueeseen vaan on kansainvälistä merialuetta. Rantavaltion toimivallasta talousvyöhykkeellä määrätään YK:n merioikeusyleissopimuksessa (SopS 49 ja 50/1996), ja sen perusteella Suomen toimivallasta alueella säädetään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004, ns. talousvyöhykelaki). Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä esitetään talousvyöhykelain muuttamista siltä osin, kuin muuttaminen on tarpeen merituulivoimahankkeiden vuoksi. Lakihankkeeseen ei ole kuulunut laajempi Suomen talousvyöhykkeen sääntelyä koskeva tarkastelu. Ratkaisu, jossa Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaa ei ole ulotettu talousvyöhykkeelle, perustuu talousvyöhykelain alkuperäiseen ratkaisuun.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on kuitenkin ilmennyt tarve täsmentää ehdotettua talousvyöhykelain 17 §:n muutosta, koska säännös voi ehdotetussa muodossaan aiheuttaa tulkintaepäselvyyden siitä, noudatetaanko talousvyöhykkeelle rakennetuilla rakennelmilla Ahvenanmaan vai Manner-Suomen lainsäädäntöä silloin, kun hanke sijaitsee lähempänä Ahvenanmaata. Säännöstä on syytä täsmentää siten, että on selvää, että talousvyöhykkeelle rakennetuilla tekosaarilla, laitteilla ja muilla rakennelmilla sovelletaan Suomen lakia samalla tavoin kuin jos rakennelma sijaitsisi sellaisella lähinnä olevalla Suomen alueella, joka ei kuulu Ahvenanmaan alueeseen. Säännöksen tarkoituksena ei talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ole alun perinkään ollut, että Ahvenanmaalla olisi lainsäädäntövaltaa asiassa.
Liittämisvelvollisuus Ahvenanmaan osalta.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tarkastelun kohteeksi on lisäksi noussut liittämisvelvollisuutta ja -mahdollisuutta koskeva kysymys Ahvenanmaan osalta. Fingridillä ei ole sähkömarkkinalain (588/2013) mukaan liittämisvelvollisuutta Ahvenanmaalle sijoittuvalle tuotannolle. Talousvaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että päättäminen Ahvenanmaalle sijoittuvan sähköntuotannon liittämisestä Manner-Suomen sähköverkkoon edellyttää liittämisen hyötyjen ja kustannusten sekä liittämiseen liittyvien periaatteellisesti merkittävien oikeudellisten kysymysten selvittämistä.
Merituulivoiman liittämismahdollisuudet Manner-Suomen kantaverkkoon ovat rajalliset. Fingrid on tähän mennessä tunnistanut kantaverkosta seitsemän potentiaalista aluetta, johon merituulivoimaa voidaan liittää 2030-luvulla. Selkämerellä talousvyöhykkeellä ja aluevesillä vireillä olevat muut merituulivoimahankkeet saattavat kilpailla samoista liittymispisteistä Ahvenanmaan hankkeiden kanssa. Talousvaliokunta katsoo, että merituulivoiman liittämistä koskevissa poliittisissa päätöksissä on tarkasteltava eri hankkeiden kustannuksia ja hyötyjä sekä Ahvenanmaan että Manner-Suomen näkökulmasta.
Varsinaisen kustannushyötyarvioinnin lisäksi asiaan liittyy tärkeitä periaatteellisia selvitettäviä asioita. Saadun selvityksen mukaan Ahvenanmaan itsehallintoon liittyvän, elinkeinotoimintaa koskevan oman lainsäädäntövallan johdosta maakunta on sähkömarkkinasääntelyn osalta lähes verrattavissa toiseen EU-jäsenvaltioon. Lisäksi maakunta ja sen sähköverkko kuuluvat sähkömarkkinoilla Ruotsin SE3-tarjousalueeseen. Tämän vuoksi valmistelun aikana tulisi ratkaista, miten yhteensovitetaan valtakunnalle ja maakunnalle kuuluva lainsäädäntövalta, tuulivoimaliityntöihin ja niitä palveleviin sähköverkkoihin liittyvä lupatoimivalta sekä tuulivoimantuotannon ja verkkotoiminnan valvontatoimivalta. Asiaan liittyy myös muita kysymyksiä, jotka liittyvät Fingridin lakisääteisiin velvollisuuksiin verkonhaltijana ja järjestelmävastaavana kantaverkonhaltijana. Talousvaliokunta pitää tärkeänä pikimmiten selvittää liittämisvelvollisuuden ja -mahdollisuuden oikeudellisia ja taloudellisia edellytyksiä ja vaikutuksia Ahvenanmaan osalta. Tässä selvitystyössä tulee ottaa huomioon myös merituulivoimaa koskevien kilpailutusten aikataulu.
Julkisten hankintojen sääntely
Markkinaoikeus on tuonut esille talousvaliokunnalle antamassaan lausunnossa useita huomioita liittyen ns. käyttöoikeussopimusdirektiivin (2014/23/EU) ja valvontadirektiivin (89/665/ETY) täytäntöönpanon mahdollisiin puutteisiin. Hallituksen esityksessä (s. 22) todetulla tavalla ehdotettua menettelyä, joka koostuu kilpailutuksesta ja kilpailutuksen voittajalle myönnettävästä hyödyntämisluvasta voidaan pitää sekamuotoisena toimiluvan ja sen hakijaksi oikeutetun kilpailuttamisen yhdistelmänä, jossa toteutuu myös käyttöoikeussopimuksen tunnusmerkistöä. Tästä syystä menettelyssä olisi noudatettava käyttöoikeussopimusdirektiiviä ja käyttöoikeussopimusten muutoksenhakuun liittyvää valvontadirektiiviä.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella sääntelyn täydentäminen täytäntöönpanon varmistamiseksi ei kuitenkaan ole tältä osin tarpeen, koska direktiivien noudattaminen on lakiesityksessä varmistettu joko niin, että laissa viitataan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, ns. hankintalaki) tiettyjen säännösten soveltamiseen, tai siten, että esitetty talousvyöhykkeen merituulivoimalaki ja siinä sovellettavat menettelyt täyttävät suoraan direktiivien vaatimukset. Nyt ehdotetulla sääntelyratkaisulla on pyritty välttämään päällekkäistä sääntelyä.
Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei hallituksen esityksessä ole mainintaa käyttöoikeussopimusdirektiivin 41 artiklan täytäntöönpanon tavasta. Talousvaliokunta korostaa saamansa selvityksen perusteella, että merituulivoimalain 5 §:llä on tarkoitettu osaltaan täytäntöönpanna käyttöoikeussopimusdirektiivin 41 artiklaa. Direktiivin 41 artiklan mukaiset käyttöoikeussopimuksen tekoperusteet täyttyvät valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämän ohella 6–7 §:llä ja 15 §:n 1 momentilla.
Talousvaliokunta kiinnittää samoin huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ole mainintaa myöskään valvontadirektiivin 1 artiklan 5 kohdan, 2 artiklan 3 kohdan, 2 d artiklan ja 2 e artiklan täytäntöönpanon tavasta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella tarkoituksena on, että valvontadirektiivin 1 artiklan 5 kohta on täytäntöönpantu esitetyn talousvyöhykkeen merituulivoimalain 15 §:n 3 momentilla ja 32 §:n 1 momentilla. Samoin selvityksen perusteella direktiivin 2 artiklan 3 kohta on täytäntöönpantu 15 §:n 3 momentilla ja 26 §:llä, ja direktiivin 2 d ja 2 e artiklat on täytäntöönpantu 15 §:n 3 momentilla, 26 §:llä ja 32 §:llä.
Vaikutukset ja seuranta
Talousvaliokunta yhtyy hallituksen esityksen arvioon siitä, että merituulivoimahankkeet voivat toteutuessaan parantaa uusiutuvan sähkön saatavuutta Suomessa, minkä arvioidaan olevan vetovoimatekijä uusien teollisten investointien sijoittumiselle Suomeen. Merituulivoima-alueiden hanketoimijoiden valinta kilpailutuksella vahvistaa markkinan kilpailullisuutta ja avoimuutta, ja ehdotetun kilpailutusmallin voidaan arvioida lisäävän merituulivoimainvestointien toteutumisen todennäköisyyttä talousvyöhykkeellä.
Talousvaliokunta kiinnittää samalla huomiota myös ympäristövaliokunnan lausunnossa esiin tuotuun huolenaiheeseen siitä, ettei merituulivoiman ympäristövaikutuksia hallituksen esityksen mukaan aiota seurata eikä valvoa rakentamisen jälkeen. Myös edistämisvakuus vapautetaan sen jälkeen, kun tuulivoimapuisto on otettu käyttöön. Merituulivoimalla voi kuitenkin olla pitkällä aikavälillä merivirtoihin tai kasvi- ja eläinpopulaatioihin vaikutuksia, joista ei ole vielä todennettua tietoa. Rakennettavan merituulivoiman ympäristövaikutuksia tulisi tarkkailla laajoina kokonaisuuksina, jolloin on mahdollista tuottaa kustannustehokkaasti arvokasta tietoa ympäristövaikutuksista tai niiden puuttumisesta. Talousvaliokunta korostaa, että tarve seurata sääntelyn vaikutuksia ja tarvittaessa myös muuttaa sääntelyä liittyy myös laajemmin merituulivoiman vaikutuksiin eri merenkäyttömuodoille ja edellä tarkasteltuihin yhteiskunnan kokonaisetuihin.
Merituulivoima on vasta saavuttamassa kannattavuutta talousvyöhykkeellä. Hankekehitysajat ovat pitkiä, ja ensimmäisten hankkeiden on arvioitu rakentuvan talousvyöhykkeelle 2030-luvulla. Investointiympäristön ennustettavuuden ja kilpailukyvyn kannalta on kuitenkin tärkeää, että toimivalla sääntelyllä mahdollistetaan hankkeiden kehittäminen jo nyt. Kyse on mittaluokaltaan suurista, ydinvoimalan kokoluokkaa vastaavista sähköntuotantohankkeista, ja jo yksittäisen hankkeen merkitys puhtaan sähkön tuotannon toteutumiselle on suuri. Tämä korostaa osaltaan kilpailutusmenettelyn toimivuuden merkitystä hankkeiden toteutumiselle. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kyseessä on uuden tyyppinen lainsäädäntö, jonka vaikutusten arvioinnin ja seurannan tarve koskee nyt ehdotetun sääntelyratkaisun ja kilpailutusmallin toimivuutta kokonaisuudessaan.