Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslain 6 a §:ää siten, että varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja palveluntuottajilla ei enää ole velvoitetta laatia toimipaikkakohtaisia varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitelmia. Kyseinen velvollisuus on säädetty vuonna 2023 voimaan tulleella yhdenvertaisuuslain muutoksella, ja siihen sisältyvän siirtymäsäännöksen mukaan suunnitelmat tulee olla laadittuina viimeistään 1.6.2025.
Muutokset eivät edistä yhdenvertaisuutta
Hallituksen esittämillä muutoksilla yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteisiin olisi yhdenvertaisuuslain tavoitteiden saavuttamista heikentävä vaikutus. Ehdotetun lainmuutoksen myötä suunnitteluvelvoitteet olisivat eriytyneet syrjintäperusteittain. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole esitetty hyväksyttäviä perusteita tällaiselle erottelulle.
Hallituksen esitys on selvästi yhdenvertaisuuslain tarkoituksen vastainen sekä ristiriidassa kansainvälisen normiston kanssa. Esitykseen sisältyy lapsiin kohdistuvia syrjiviä erotteluja ja eriytymistä sekä taannehtivia heikennyksiä, eikä niille ole esitetty hyväksyttäviä perusteita. Suunnitteluvelvoitteen poistamisen myötä varhaiskasvatus ja päiväkodeissa järjestettävä esiopetus olisivat jälleen ainoita koulutusjärjestelmän osia, joissa toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien velvoitetta ei ole.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artikla kieltää syrjinnän ja edellyttää sopimusvaltioilta aktiivisia toimia lasten suojaamiseksi kaikenlaiselta syrjinnältä. Nyt käsillä oleva esitys heikentää lasten suojaamista syrjinnältä.
Muun muassa näillä perusteilla esitykseen sisältyvää koulujen ja päiväkotien toteuttamassa esiopetuksessa tapahtuvaa yhdenvertaisuussuunnittelun eriytymistä ei voida pitää hyväksyttävänä. Ilman toimipaikkakohtaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimista olisi vaikea jälkikäteen arvioida sitä, miten edistämisvelvoitetta on toteutettu ja millaisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi on ryhdytty.
Esitys ei huomioi lapsen etua
Esityksessä ei ole otettu huomioon lapsen etua. Lapsia koskevissa lainsäädäntömuutoksissa lähtökohtina tulisi olla lapsen oikeuksien sopimus ja muut kansainväliset velvoitteet sekä niiden mukainen kansallinen lapsistrategia, jonka mukaan Suomen tulee mm. edistää suunnitelmallista eriarvoisuutta ja syrjintää ennaltaehkäisevää työtä. Lisäksi esitetyt muutokset lainsäädäntöön eivät ole linjassa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten kanssa.
Esitetyt muutokset ovat myös valitettavia lasten osallistumisoikeuksien näkökulmasta. Toiminnallinen toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma on erinomainen paikka sekä ottaa lapset mukaan yhdenvertaisuustyöhön että toteuttaa ihmisoikeuskasvatusta.
Lapsen oikeudet eivät saisi jäädä ainoastaan ylätason kirjauksiksi, vaan lainsäädännössä tulisi olla konkreettisia keinojan niiden tuomiseksi osaksi lasten arkea. Orpon hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut edistämään lasten oikeuksien toteutumista yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Nyt Orpon hallitus toimii juuri päinvastoin.
Esitys ei tuo säästöjä
Normien purussa lähtökohtana pitäisi olla resurssien vapauttaminen varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamiseen, ei pelkästään julkisen rahoituksen vähentäminen. Yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoitteen poisto jopa vaarantaa varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisen.
Tämän lisäksi esityksen mahdolliset säästöt ovat vähäiset. Velvoitteen poiston arvioidaan säästävän vuositasolla yhteensä noin 43 904 euroa kuntien peruspalvelujen valtionosuuksista vuodesta 2025 alkaen. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston valvontakustannusten säästöksi arvioidaan noin 22 500 euroa vuodessa. Tämä on marginaalisen pieni summa valtion budjetissa.
Esitys ei myöskään välttämättä tosiasiallisesti välttämättä vähennä työn määrää ja tuo siten tavoiteltuja säästöjä, mutta saattaa viedä tärkeän työkalun, jolla yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa edistetään. Esityksen perusteella jää kyseenalaiseksi, miten merkittävästä hallinnollisen taakan vähenemisestä tai kustannussäästöstä olisi lopulta kyse.
Yhdenvertaisuussuunnitelmien poistolla saattaa olla vaikutuksia mm. lasten ja nuorten osattomuuteen sekä syrjäytymiseen, joka lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Sen sijaan yhdenvertaisuutta edistämällä varmistetaan, että jokainen löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja lopulta tulee aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Jokainen lapsi on erilainen ja arvokas omana itsenään, mikä on varhaiskasvatuksessakin pystyttävä huomiomaan, ja sille tulee turvata sekä resurssit että vahva lainsäädännön tuki.