Hallituksen esityksessä Julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2025—2028 talouskasvun arvioidaan olevan vuonna 2024 suunnilleen nolla. Vuonna 2025 talouden odotetaan kasvavan 1,6 prosenttia ja hidastuvan sen jälkeen entisestään. Työttömyys on Suomessa noussut ja työllisyysaste laskenut noin vuoden ajan. Valtion velka kasvaa vuonna 2024 12,7 miljardia euroa.  

Hallitus asetti ohjelmassaan tavoitteekseen velkasuhteen kääntämisen laskuun ja julkisen sektorin alijäämän supistamisen 1,0 prosenttiin. VTV huomauttaa lausunnossaan valiokunnalla, etteivät hallituksen tavoitteet rahoitusasemalle ja velalle ole tämänhetkisten ennusteiden valossa toteutumassa. VM:n ennuste julkisen talouden rahoitusasemalle vuodelle 2027 on -1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. 

Hallituksen tavoitteiden karkaamista selittävät osittain ennustettua heikompi kasvu ja kasvuennusteet. Rakennusalan painoarvo taloudessa on Suomessa monia verrokkimaita suurempi. Onkin todennäköistä, että suuntaamalla sektorille korjaavia ja luottamusta vahvistavia toimenpiteitä jo syksyllä 2023, olisi taantumaa voinut merkittävästi loiventaa ja nopeuttaa Suomen paluuta kasvu-uralle. Lisäksi hallitus olisi voinut vahvistaa verotulokertymää toimenpiteillä, joilla veroasteen laskua olisi jarrutettu jo vuoden 2024 varsinaisessa talousarviossa. Näin Suomi olisi voinut välttää vuonna 2024 uhkaavaan EU:n liiallisen alijäämän menettelyn 3,5 % kriteerin ylittämisen ilman yllättäen ja kesken vuoden tehtävää historiallisen suurta arvonlisäveron korotusta 25,5 % prosenttiin. Ennakoimattomasti ja äärimmäisen lyhyellä ajalla toteutettava korotus uhkaa aiheuttaa laajoja häiriöitä yritysten toimintaan. 

Hallitus on ajautunut historiallisen suuren arvonlisäverotuksen korotukseen heti kesken ensimmäisen täyden toimintavuotensa koska se teki kolme ratkaisevaa virhettä hallitusohjelmassa ja ensimmäisessä talousarviossa. 

Taantumaan ajautunut talous ja ennustettu hidas kasvu ovat yhdessä menosopeutuksia painottavan sopeutuslinjan kanssa ovat johtaneet verotulojen voimakkaaseen supistumiseen. Riihessä hallitus on vihdoin sisällyttänyt verotuksen toimenpidevalikoimaansa. Tästä huolimatta uusien toimenpiteiden jälkeenkin kokonaisveroasteen odotetaan laskevan vuosina 2022—2027 1,2 prosenttiyksikköä eli noin 4 miljardia euroa.  

SDP on esittänyt veroasteen laskun hidastamista osana omaa sopeutuspakettiaan. Mutta toisin kuin hallituksen vaihtoehdossa, SDP puuttuisi vahvemmin kaikkein suurimpien tulojen ja omistamisen verotukseen sekä karsisi tehottomia verotukia. Hallituksen valinta on ollut toteuttaa verosopeutus suurimmalta osin regressiivisen arvonlisäveron korotuksella, joka kohdistuu eniten pieni- ja keskituloisiin. Eteenkin kun korotusta ei kompensoida sosiaaliturvan varassa eläville.  

Sopeutuksen kokonaisuus jakautuu vieläkin erittäin epätasaisesti. Suurimpien tulojen lisäksi yritystuet ovat hallituksen erityssuojeluksessa. Sen sijaan eläkeläisten toimeentuloon kohdistetaan erittäin raju leikkauskokonaisuus. Eläkeläisiin osuu erityisen veronkorotuksen lisäksi, asumistuen leikkaus, nousevat asiakasmaksut ja lääkkeiden veronkorotukset. Myös opiskelijoiden asemaa heikennetään rajulla asumistukileikkauksella.  

Kasvutoimet ja työllisyys 

Hallituksen talouspolitiikan suurin heikkous on se, että se laiminlyö kasvun vahvistamisen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Parantuvakaan suhdannetilanne ei korjaa Suomen talouden pitkän aikavälin ongelmia. Talouden kasvu perustuu Suomessa ennen kaikkea tuottavuuden kasvuun, ja sen ytimessä on korkea osaaminen. Näillä osa-alueilla hallituksen toimet ovat kunnianhimottomia ja heikkoja. Työmarkkinoiden häiriöt ja taantumuksellinen ilmastopolitiikka ovat heikentäneet toimintaympäristöä. Tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja, jotka tukevat talouskasvua, työllisyyttä ja vihreää siirtymää. Verotuksen rakenteita ja yritystukia tulee tarkastella näistä lähtökohdista. 

Elinkeinoelämä, talouden asiantuntijat ja valtiovarainministeriö ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että Suomen talouden pahin pitkän aikavälin ongelma on se, että inhimillinen pääoma, eli työikäisten määrä ja osaaminen ei kasva. Hallituksen työllisyystoimet perustuvat kuitenkin lähes yksinomaan sosiaaliturvan leikkaamiseen. Onkin merkille pantavaa, että valtiovarainministeriö ennusteissa ei uskota hallituksen suunnitelmiin työllisyyden kasvusta. Uusimmassa ennusteessa saadaan hallituskauden loppuun mennessä hädin tuskin takaisin ne työlliset, jotka nyt alkukaudella menetetty. Tähän on heikon suhdanteen lisäksi monta syytä. Kuten talouspolitiikan arviointineuvostokin on todennut, työttömyyden syyt ovat paljon laajemmat kuin pelkät kannustinongelmat. Osalta työttömistä puuttuu osaamista. Tätä ongelmaa hallituksen päätös leikata aikuiskoulutustukea ja keskiasteen koulutusta tuskin lievittää. Osalla on terveydellisiä ongelmia, joiden hoitamista hallituksen julkiseen terveydenhoitoon kohdistetut leikkaukset ja korotetut asiakasmaksut tuskin auttavat. 

Eurooppa on jäämässä jälkeen Yhdysvalloista ja Kiinasta teknologisessa kehityksessä ja siihen liittyvässä rahoituksessa, mikä uhkaa vihreän siirtymän toteutumista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Euroopan keskittyminen velkakriisin hallintaan on jättänyt kilpailukyvyn ja kasvun taka-alalle. 

TKI-panostukset ovat tärkeitä, mutta rahoitus ei yksin riitä. Tarvitaan strategisia valintoja innovaatio-, teollisuus- ja teknologiapolitiikassa. Korkeakoulututkintojen määrää on lisättävä ja osaavan työvoiman saatavuutta parannettava. Hallituksen nykyinen politiikka hankaloittaa työperäistä maahanmuuttoa ja vaikeuttaa osaajien saamista Suomeen, mikä hidastaa talouskasvua. Energiatuki on tehokas yritystuki, joka edistää tulevaisuuden energiaratkaisuja ja sillä on merkittävä vipuvaikutus. Hallitus kuitenkin leikkaa energiatukea, mutta ei kosketa muita tehottomampia tukia. Yritystukia tulisi tarkastella julkisen talouden suunnitelmassa ja uudelleensuunnata ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. 

Suomen menestyksen kannalta on kriittistä panostaa osaamiseen ja koulutukseen. Hallituksen tulisi helpottaa ulkomaalaisten osaajien maahanmuuttoa ja pysymistä Suomessa sekä tukea täällä koulutettujen jäämistä maahan. Koulutustason nostaminen on avain menestykseen, mutta hallitus on leikannut koulutuksesta ja vaikeuttanut aikuiskoulutusta sekä maksuttoman toisen asteen saatavuutta. 

Luonnonsuojelu ja ilmasto 

Hallituksen leikkaukset luonnonsuojelusta, ilmastonmuutoksen torjunnasta ja ympäristöhallinnon resursseista lisäävät kustannuksia pitkällä aikavälillä ja pahentavat ilmasto- ja luontokriisiä. Tämä heikentää yritysten toimintaympäristöä ja ennakoitavuutta. Kestävä kasvu vaatii panostuksia vihreään siirtymään, luontopääomaan ja ympäristöhallintoon. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan ilmastoriskit pahenevat nopeammin kuin niihin varaudutaan, ja leikkaukset vaarantavat Suomen monimuotoisuus- ja ilmastotavoitteet. 

Yritystukia tulisi tarkastella julkisen talouden suunnitelmassa ja uudelleensuunnata ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Nykyiset yritystuet eivät edistä tuottavuuden kasvua. Ne kuitenkin näyttäisivät olevan hallituksen erityissuojeluksessa. Ympäristöhaittojen verottaminen ohjaa yrityksiä ja kotitalouksia kestävämpään kulutukseen. Maankäytön muutosmaksun käyttöönotto ja fossiilitaloutta ylläpitävistä verotuista luopuminen olisi järkevää. 

Hallituksen lupaus sujuvoittaa lupakäsittelyjä on vaarassa valtionhallinnon leikkausten vuoksi. Aluehallintouudistus on tärkeä, mutta se täytyy toteuttaa siten, että ympäristövaatimukset ja lupien käsittely turvataan. Henkilöstövähennykset heikentäisivät palvelutasoa ja pidentäisivät hakemusten käsittelyaikaa, mikä viivästyttäisi investointihankkeita. 

Rakentaminen 

Rakentaminen ja asuntotuotanto ovat kriisissä. Valtion asuntorahaston investointiavustusten leikkaaminen heikentää erityisryhmien asuntohankkeiden rahoitusta. Asuntomarkkinoilta poistuu kohtuuhintainen asumismuoto asumisoikeusasuntojen lainoittamisen lopettamisen myötä. Ara-tuotannon alasajo ohjaa hallintamuotojen yksipuolistumiseen ja vaikeuttaa sosiaalista sekoittamista asuinalueilla. Asumisneuvonnan määrärahojen leikkaaminen vaarantaa sen saatavuuden. 

Lunastuslain uudistus, jossa markkinahinnan päälle maksettaisiin prosenttikorotus, nostaisi kuntien maanhankinnan kustannuksia. Tämä vaikeuttaisi asuntotuotantoa ja yhdyskuntarakentamista. Uudistuksen myötä kuntien kustannukset voisivat nousta merkittävästi. 

Kuntien ja hyvinvointialueiden tilanne 

Kuntien asema on muutoksessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen jälkeen. Julkisen talouden suunnitelman vaikutuksia kuntatalouteen on vaikea arvioida. Hallituksen toimien vaikutukset kuntien rahoitukseen ovat epäselviä, erityisesti normien purkamisen osalta. Sosiaaliturvaleikkausten negatiiviset vaikutukset ja heikko suhdannetilanne lisäävät kuntatalouden haasteita. Kuntien rooli koulutuksen järjestämisessä on keskeinen, ja ammatillisen koulutuksen leikkaukset uhkaavat kasvattaa epätasa-arvoa kuntien välillä. 

Hyvinvointialueiden on pystyttävä tarjoamaan laadukkaita ja kustannustehokkaita palveluja, mutta hallitus on vaikeuttanut niiden toimintaa leikkaamalla sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hallitus purkaa hoitotakuun ja heikentää henkilöstömitoitusta, mikä vaikeuttaa alueiden toimintaa. Hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvoitteen toteuttaminen nykyisen vaatimuksen mukaan on haastavaa, ja hallituksen tulisi antaa lisäaikaa. 

Hallituksen julkisen talouden suunnitelma vuosille 2025—2028 sisältää merkittäviä leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja sosiaaliturvaetuuksiin. Leikkaukset heikentävät erityisesti pienituloisten ja paljon palveluita tarvitsevien ihmisten asemaa. Hyvinvointialueiden rahoitustilanne on kriittinen, ja riittämätön rahoitus johtaa epätarkoituksenmukaisiin säästöihin, jotka heikentävät palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Hallitus on myös heikentänyt kiireettömän terveydenhuollon hoitotakuuta, mikä vaikeuttaa hoitoon pääsyä ja lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä. 

Hallitus edistää yksityistä terveyssektoria lisäämällä Kela-korvauksia, mikä on saanut laajaa kritiikkiä asiantuntijoilta. Korvausten nostaminen ei paranna hoidon saatavuutta kaikille, vaan hyödyttää varakkaampia ihmisiä ja terveysyrityksiä. Hallituksen linjaukset heikentävät julkista terveydenhuoltoa ja siirtävät painopistettä yksityiselle sektorille, mikä uhkaa pohjoismaista hyvinvointimallia.  

Hallitus myös heikentää vanhustenhuollon henkilöstömitoitusta ja leikkaa rahoitusta, mikä heikentää palveluiden laatua ja turvallisuutta. Tämä lisää henkilöstön työkuormitusta ja vaikeuttaa työvoiman saatavuutta. Leikkaukset myös kohdistuvat muihin hyvinvointialueiden palveluihin, kuten hoitotakuuseen ja sote-asiakasmaksuihin, mikä heikentää ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia. 

Sosiaalipalveluihin kohdistetaan merkittäviä leikkauksia, jotka heikentävät palveluiden ennaltaehkäisevää roolia ja lisäävät korjaavien palveluiden tarvetta. Sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituksen leikkaukset vaarantavat sosiaalihuollon tietoperustan vahvistamisen. Myös turvakotitoiminnan rahoitus on riittämätön vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. 

Sote-järjestöjen rahoitusta leikataan kolmanneksella, mikä heikentää niiden toimintaedellytyksiä. Järjestöt tarjoavat tärkeitä kynnyksettömiä palveluita heikossa asemassa oleville henkilöille. Leikkaukset näkyvät julkisten palvelujen tarpeen kasvuna ja ihmisten pahoinvointina. Hallituksen tulisi perua suunnitellut leikkaukset ja varmistaa järjestöjen rahoitus. 

Hallituksen suunnitelma heikentää merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, erityisesti pienituloisten ja paljon palveluita tarvitsevien ihmisten asemaa. Leikkaukset johtavat epätarkoituksenmukaisiin säästöihin ja lisäävät pitkän aikavälin kustannuksia. Sosiaalidemokraatit esittävät leikkausten perumista ja riittävän rahoituksen varmistamista palveluiden turvaamiseksi.  

Koulutus 

Suomessa koulutukseen suunnatut resurssit ovat epätasapainossa tarpeeseen nähden, ja koulutuskustannusten pysyminen vuoden 2009 tasolla on ongelmallista, sillä oppilaiden ja perheiden tarpeet ovat kasvaneet. Maksuttoman toisen asteen rajaaminen täysi-ikäistymiseen voi lisätä opintojen keskeyttämistä, ja maksuttomuuden rajaaminen hallinnollisesti lisää oppilaitosten taakkaa. 

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikkaus 100 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 voi vähentää koulutettavien määrää merkittävästi. Myöskin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen olisi olennaista, mutta näihinkään hallitus ei ole halunnut panostaa. 

Taide ja Kulttuuri 

Taiteen ja kulttuurin rahoitusta leikataan merkittävästi, mikä heikentää alan toimintamahdollisuuksia ja vaikuttaa negatiivisesti työllisyyteen. Arvonlisäveron korotus vaikeuttaa tapahtumien järjestämistä ja heikentää kuluttajien mahdollisuuksia osallistua kulttuuritoimintaan. AV-tuotantokannustimen rahoitus on vaarassa, vaikka Orpon hallitus on tunnistanut kulttuurin ja luovat alat merkittäviksi kasvupotentiaaleiksi.  

Käytännön luvuissa ja leikkauksissa nämä juhlapuheet eivät kuitenkaan näy, ja Business Finlandin luovien alojen tuki-instrumentteja, kuten av-tuotantokannustinta, ollaan leikkaamassa merkittävästi. Tämä on ongelmallista, sillä luovat alat eivät pysty hyödyntämään perinteistä T&K-rahoitusta innovaatioiden tunnistamisen puutteen vuoksi. Business Finlandin kokonaisrahoituksesta 469 miljoonasta eurosta vain pieni osa, 55 miljoonaa euroa, kohdistuu muihin kuin T&K-toimintaan, mikä uhkaa av-kannustimen lisäksi muita tukimuotoja. 

Reilun kasvun tie - Keskustan vaihtoehto luottamuksen palauttamiseksi ja Suomen konkurssin välttämiseksi

Johdanto

Suomen talous on kuilun partaalla, vaikka toisin eduskuntavaaleissa luvattiin. Pitkän aikavälin kasvuvaje syvenee. 

Orpon ja Purran hallituksen ensimmäinen vastuuvuosi on ollut suuri pettymys. Vuoden aikana kasvussa ovat olleet vain työttömyys, konkurssit ja valtion velka, ei kansantalous eikä ihmisten hyvinvointi. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolien aiheuttama lakkokaaos syvensi luottamuspulaa, kun olisi pitänyt reilusti neuvotella. 

Hallituksen epäonnistumisesta talouspolitiikassa kertoo myös se, että he joutuvat perumaan itse tekemiään päätöksiä. Nyt nousevat niin verot kuin tavallisten ihmisten arjen kustannuksetkin. Nopeutuneet leikkaustalkoot saavat kysymään, onko hallituksen sopeuttaminen reilua ja oikeudenmukaista? Viedäänkö tavallinen suomalainen kölin ali ilman, että annetaan toivoa paremmasta? 

Suojassa ei ole enää eläkkeet, pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentulo tai lääkkeiden arvolisäverokaan. Tavallisten ihmisten asiat on nostettu valtiovarainministeri Purran johdolla leikkuulaudalle. 

Pettymyksen taustalla ovat pääministeri Orpon hallituksen neljä isoa virhettä: 

• Hallitus kuvitteli, että sosiaali- ja terveyspalveluista löytyisi toista miljardia säästettäväksi pika-aikataululla samalla, kun palvelutarve kasvaa ja toiminnan kestävä uudistaminen ja tuottavuuden parantaminen edellyttävät riittäviä resursseja ja työrauhaa. 
• Hallitus ei tarttunut verosopeutukseen heti aloittaessaan, vaikka verokertymämme on lähitulevaisuudessa romahtamassa ja asiantuntijat varoittivat valitun tien vaikeudesta maamme taloudelle. 
• Hallitusohjelma odottaa työmarkkinoiden uudistamisen vaikuttavan roimasti työllisyyteen. Työllisyyden koheneminen antaa kuitenkin vielä hyvän tovin odotuttaa itseään. Työllistymisen esteet kuten riittämätön ammattitaito, terveysongelmat ja kohtaanto-ongelmat jäävät hallituksella huomiotta. Toimillaan hallitus jopa heikentää osaajapulan taittamista. 
• Isoin virhe liittyy talouden kasvun puuttumiseen. Hallitus on kuukausia seurannut sivusta, kun Suomi luisui taantumaan. Työttömiä on jo 300 000 ja maassa on menossa konkurssiaalto. 

Tilanteen korjaamiseksi hallitus on nyt tehnyt meno- ja verosopeutuspaketin, jonka mittaluokka on oikea ja joka pysäyttää välittömän syöksykierteen, mutta se ei palauta luottamusta Suomeen. Hallituksen uudet kasvutoimet kohdistuvat sinänsä tarpeellisiin suuryritysten viherinvestointeihin, mutta pienille- ja keskisuurille yrityksille hallitus ei juuri muuta tarjoa kuin kotitalousvähennyksen heikennystä. Keskusta pitää myös ALV:n 1,5 prosenttiyksikön korottamista ylimitoitettuna toimenpiteenä. Tämä kertoo hallituksen kasanneen paniikkipaketin. 

Uusien sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäleikkausten suhteen hallitus on huijaamassa itseään ja suomalaisia. Hyvinvointialueiden talousahdinkoa ne eivät helpota mitenkään, koska hallitus imuroi kaikki laskennalliset säästöt valtion talouden paikkaamiseksi. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan hyvinvointialueet tekisivät vuonna 2024 vielä 900 miljoonaa euroa alijäämää eikä vuosi 2025 näytä juurikaan valoisammalta hallituksen leikkauksista johtuen. Päinvastoin hyvinvointialueiden liikkumatila kaventuu edelleen. 

Kehyskaudella muun muassa suomalaisten lääkäriin pääsystä, lasten suojelusta, vammaispalveluista ja vanhusten hoidosta leikataan yhteensä lähes kaksi miljardia euroa tarpeeseen verrattuna.  

Mielikuva Suomesta on kokenut kovia niin maan sisällä kuin ulkopuolelta katsottaessa. Suomea on aiemmin rakennettu yhteistyöllä. Reilusti sopimalla. Tämä on ollut pienen kansan keskeinen kilpailukykytekijä. Nyt tätä luottamuspääomaa on syöty rajusti.  

Samalla Suomeen liittyvät poliittiset riskit ovat kasvaneet. Sopimisen kulttuurin romuttuminen, inhimillisen pääoman kääntyminen laskuun, kahtiajakoinen ilmapiiri ja pitkäjänteisyydestä luopuminen asioiden hoidossa eivät hyvältä näytä.  

Hallituksen epäonnistuneen politiikan vuoksi julkiseen talouteen on tehtävä lisäsopeutuksia isänmaan konkurssin välttämiseksi. Jos emme saa taloutta kasvuun, uudet sopeutustoimet ovat edessämme ja joudumme näivettymisen tielle.  

Keskusta katsoo, että luottamuksen palauttaminen ja tulevaisuuden uskon vahvistaminen ovat tällä hetkellä päättäjien tärkein tehtävä. Keskusta tekisi sopeuttamisen reilummin ja panostaisi samalla rajusti kasvuun.  

Suomen ollessa tienristeyksessä Keskustan valinta on työn ja kasvun tie. 

Reilun kasvun tie 7-8 mrd. euroa

Kasvu ja rakennetoimet 4-5 mrd. euroa 

• Kasvu-uudistukset 1 mrd. euroa 
• Pitkävaikutteiset reformit 2-3 mrd. euroa 
• Menojarru 1 mrd. euroa 

Tulot 1,9 mrd. euroa  

• Verosopeutus 1,7 mrd. euroa 
• Muut tulot 0,2 mrd. euroa 

Välitön menosopeutus 1,5 mrd. euroa 

Kasvun ja luottamuksen työkalupakki

Suomi on tienristeyksessä. Keskustan valinta on työn ja kasvun tie. Luottamus siihen, että kovaa työtä pelkäämättömät suomalaiset ovat valmiita nostamaan Suomen yhteisvastuuta kantaen, ahkeruudesta palkinnon saaden. Esteitä kasvun tieltä on raivattava määrätietoisesti. 

Keskusta jakaa valtiovarainministeriön arvion noin kolmen miljardin euron mittaluokasta tarvittaville lisätoimenpiteille. Vaihtoehtomme Suomen julkisen talouden pelastamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi koostuu viidestä miljardiluokan kokonaisuudesta. 

• Kasvun kiihdyttämisestä 
• Pitkävaikutteisista reformeista 
• Hukkajahdista eli menojen kasvujarrusta 
• Välittömistä menosäästöistä 
• Veronkorotuksista 

Suomen taloutta on hoidettava kaukonäköisemmin ja vastuullisemmin kuin mitä hallitus tekee tai mitä vasemmisto-oppositiosta annetaan ymmärtää. On tehtävä tavallisten ihmisten arjen kannalta parempaa politikkaa. Tämä tapahtuu laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. 

Keskustan tie on vaativa, mutta palkitseva. Keskusta on tavallisten ihmisten asialla. Keskusta haluaa olla rakentamassa Suomea, jossa on myönteinen näkymä tulevaisuuteen 2030-lukua kohti kuljettaessa. 

Keskustan mielestä empatia kuuluu politiikkaan. Niin, että kaikki voivat osallistua omien kykyjensä mukaan. Kenenkään taakka ei ole kohtuuton, mutta vapaamatkustajia ei hyvällä katsota. 

Keskustan talouspoliittisen linjan ydin on: Suunniteltu Suomessa. Valmistettu Suomessa. Omistettu Suomessa. 

Olemme tehneet vaihtoehdon Suomen selviytymiselle. Luottamus, rohkeus ja vauraus kas-vavat keskellä. 

Vaihtoehtomme julkisen talouden pelastamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi:

• Kasvun kiihdyttäminen 
• Hukkajahti eli menojen kasvujarru 
• Pitkävaikutteiset reformit 
• Välittömät menosäästöt 
• Veronkorotukset 

Suhtautuminen lisäsopeutustarpeeseen

Keskusta jakaa valtiovarainministeriön arvion noin kolmen miljardin euron lisätoimen-piteiden mittaluokasta. Keskusta on valmis asettamaan parlamentaarisen ja ylivaali-kautisen tavoitteen Suomen veroasteen kehitykselle ja menotasolle, jotta julkinen talous saadaan vakautumaan. 

Keskellä Orpon hallituksen leikkaustalkoita on kuitenkin hyvä huomata, että lisäsopeutusten tarve johtuu osaltaan hallituksen alkuperäisen 4+2 miljardin euron sopeutuslistan epäonnistumisesta. 

Sosiaali- ja terveyspalveluille asetettu alkuperäinen 1,4 miljardin euron sopeutustavoite yhden vaalikauden aikana oli epärealistinen ja johtaa pakkotahtiseen lähi- ja peruspalveluiden alasajoon ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön vähentämiseen. Näin hyvinvointialueita ajetaan nyt entistä ahtaammalle. Työllisyyden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta toimenpiteiden hyödyt ovat laskennallisia ja niiden realisoituminen ottaa aikansa. 

Kokonaisveroaste laskee enemmän kuin mitä teknisessä kehyksessä ja hallitusneuvotteluissa käytössä olleessa ennusteessa ennakoitiin. Liikenteen verotuksen tarvittavaan kokonaisverouudistukseen ei ole ryhdytty autokannan sähköistyessä, joten verokertymä laskee kiihtyvällä vauhdilla. 

Teknisen kehyksen pohjana olleen kevään 2023 ennusteen perusteella veroasteen ennakoitiin laskevan vuoteen 2025 mennessä 42,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kesän 2023 ennusteessa, joka oli hallitusneuvotteluiden pohjana, luku oli laskenut 41,7 prosenttiin. Viimeisimmässä ennusteessa (joulukuu 2023) vuoden 2025 veroasteen arvioidaan olevan 40,5 prosenttia. Hallituksen passiivisuuden lisäksi myös työttömyysvakuutusmaksujen tuntuva keventäminen on laskenut kokonaisveroastetta. 

Vaikka monet asiantuntijat, kuten Valtiontalouden tarkastusvirasto, ovat huomauttaneet hallituksen veropolitiikan ristiriitaisuudesta julkisen talouden tasapainottamistavoitteen kanssa, hallitus on silti tähän saakka rajannut kategorisesti verosopeuttamisen pois työkalupakistaan. Aikaa on hukattu yksi vuosi, jolloin myös mahdollisuus verotuksen laajempaan rakenteelliseen uudistamiseen menetettiin. 

Hallitusohjelman tavoite on enintään 1 prosentin alijäämä julkisessa taloudessa vaalikauden lopulla vuonna 2027. Hallitusohjelman toimeenpano ja uusien lisäsopeutusten toimeenpano eivät riitä tavoitteen saavuttamisessa. Ennuste on kuitenkin herkkä taloustilanteessa tapahtuville muutoksille. 

Keskustan mielestä hallituksen tulee pitää kiinni asetetusta alijäämätavoitteesta ja hallituksen tehtävänä on esittää tähän toimiva suunnitelma. Oman vaihtoehtomme pohjaksi olemme hyödyntäneet Valtiovarainministeriön meno- ja verokartoituksia vuodelta 2023 sekä hallituksen kehysriihessään 2024 tekemiä uusia päätöksiä. 

Yhteenveto Keskustan vaihtoehdosta lisäsopeutukseksi: 

Välittömät sopeutukset 3,4 mrd. euroa 

• Verosopeutus n. 1 700 miljoonaa euroa ja muut tulot n. 200 miljoonaa euroa 
• Menosopeutus n. 1 500 miljoonaa euroa 

Lisäksi: 

• Menojarru n. 1000 miljoonaa euroa 
• Kasvutoimien vaikutus n. 1000 miljoonaa euroa 
• Pitkän aikavälin reformit n. 2000-3000 miljoonaa euroa 

Yht. 7,4-8,4 miljardia euroa 

Kasvutoimet, uudistukset ja menojarru (kokonaisuus noin 4-5 mrd. euroa)

Kasvun kiihdyttäminen (1 mrd.)

Suomi on sairastanut kroonista kasvuvajetta jo yli viidentoista vuoden ajan. Tämän taustalla ovat heikko tuottavuuskehitys, investointien vähäisyys sekä kasvava osaajapula. Parhaillaan niin tavallisten ihmisten kuin yrittäjienkin luottamus tulevaan on alavireistä. Ihmisten pelko oman talouden romahtamisesta on todellinen. Yrityksillä ei ole luottoa kasvuun. 

Vaikeuksissa olevalle rakennusalalle hallitus ei ole tarjonnut mitään. Nuorten ensiasunnon verovapauden poistaminen aiheutti vain pienen piikin kotien kysynnässä. Samalla maa menetti kiinteistöjen ja asuntojen varainsiirtoveron alentamisen myötä 70 miljoonaa euroa. 

Keskustan kasvun resepti on: Suunniteltu Suomessa, valmistettu Suomessa ja omistettu Suomessa. Suomeen tarvitaan vahvempi kasvunäkymä. Tavoitteena tulee olla vähintään kasvun tuplaaminen ennustettuun verrattuna. 

Oikeistohallituksen politiikan seurauksena Suomessa ovat kasvussa työttömyys, konkurssit ja valtion velka, ei talous. Kuluttajien ja yritysten luottamusindikaattorit ovat pohjamudissa. 

Luottamus talouteen pitää palauttaa. Ilmapiirin ja toimintaympäristön tulee olla vakaa ja ennakoitava. Nyt se ei sitä ole. Hallitus on valinnut epävakaamman polun. Poliittisen riskin vähyys on ollut aiemmin Suomen hyve, mutta ei ole enää. 

Suomen ennustettavuus investointikohteena on heikentynyt merkittävästi vuodessa. Tämä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa vihreään siirtymään, jota poliittisista syistä kutsutaan Suomessa nyt puhtaaksi siirtymäksi. 

Samoin nihkeässä suhtautumisessa ulkomailta Suomeen tuleviin työntekijöihin, vaikka Suomen oma väestö ikääntyy. Suomeen tarvitaan myönteinen ja vakauttava tulevaisuusnäkymä. Sellainen ei ole mahdollista, että tällä vaalikaudella tehtyjä lainsäädäntömuutoksia ryhdyttäisiin repimään auki seuraavalla vaalikaudella. 

Monien kasvutoimien välitön verotuottovaikutus on negatiivinen, mutta ne mahdollistavat talouskasvun aikaansaamisen. 

Keskustan yksitoista työkalua kasvun aikaansaamiseksi

Näiden toteuttamiseksi varataan 500 miljoonaa euroa, josta 200-300 miljoonaa euroa katetaan arpajaisveron lisätuotolla siirtymällä lisenssimallin käyttöönottoon. 

1. Kasvu vauhtiin koko Suomessa

Keskusta esittää kasvuporkkanoita koko Suomeen. Ottaisimme käyttöön seuraavat verokannustimet: 

• a. Investointiverohyvitys: Keskusta toteuttaisi investointiverohyvityksen muutoin hallituksen esittämän mukaisesti, mutta hyvityksen tulee koskea suurinvestointien lisäksi myös pienten ja suurten yritysten investointeja. 
• b. Yritysten kasvuhaluja stimuloimaan laaditaan suomalainen sovellus ns. Viron veromallista. Yhteisöverotuksessa kaksikantaiseen malliin siirtyminen, jossa sisään jätetyille voitoille kohdistuu pienempi veroprosentti kuin ulos jaetuille. Verotuotoilta malli on neutraali. 
• c. Suomessa pitää antaa suurempi arvo ikääntyneille työntekijöille, joille on kertynyt pitkän työuran aikana valtavasti kokemuksen tuomaa osaamista. Suomalaisia tulee kannustaa jatkamaan työelämässä selvästi alinta eläkeikää pidempään ja lykkäämään eläkkeelle siirtymistä. Annetaan tuntuva 20 %:n tuloveroale niille, jotka jatkavat yli alimman eläkeiän töissä. 
• d. Työllisyyttä vahvistavan ja harmaata taloutta ehkäisevän kotitalousvähennyksen säilyttäminen ennallaan (ei toteuteta 100 milj. euroa leikkausta) ja lisäksi varataan kotitalouksille energia-avustusten tukemiseen 30 miljoonaan euroa vuosittain erityisesti öljylämmityksestä luopumiseen. 
• e. Nostetaan arvonlisäverotuksen alarajaa 30 000 euroon, jotta pienyrittäjät pystyvät alv:n korotuksesta huolimatta saamaan kohtuullisen toimeentulon, kun samanaikaisesti myös nykyinen alarajahuojennus on poistumassa vuonna 2025 EU-direktiivin velvoitteen vuoksi. 
• f. Yritysten TKI-vähennyksen kehittäminen siten, että start-up-yritykset voivat hyödyntää niitä täysimääräisesti. Palautus rahana tai kuittaus muita veroja vastaan eli annettaisiin hyötyä myös tappiollisille yrityksille, jotka eivät kasvuvaiheen vuoksi voi verokannustinta hyödyntää. Nykyisellään TKI-vähennyksen voi hyödyntää vasta yrityksen tuloksen käännyttyä voitolliseksi. Esim. Tanskassa osan tappioista voi saada palautuksena, jos ne ovat muodostuneet TKI-kannustimesta. Samalla myös enimmäismäärää korotettaisiin nykyisestä enintään miljoonan euron vähennyksestä yritystä kohden. 
• g. Tappioiden vähennysajan pidentäminen nykyisestä 10 vuodesta. Suomalaisten yritysten tappioiden vähentämisen vanhenemisaika on poikkeuksellisen tiukka. Pohjoismaissa ja Saksassa tappioiden käyttöaikaa ei ole ajallisesti rajoitettu. Liian tiukka tappioiden vähentämisaika on ongelmallista erityisesti kasvuyrityksille, joiden toiminta voi alkuvaiheessa olla pitkäänkin tappiollista. Suomessa toimivat yritykset joutuva ottamaan tämän huomioon ja rohkean kasvun sijaan niiden pitää kääntää yritys voitolliseksi nopeammin, jotta ne ehtivät vähentämään kertyneet tappiot ajoissa. Ei merkittävästä vähentäisi verotuottoja, mutta tukisi kasvuyrittäjyyttä. 
• h. Toteutetaan välittömästi yleishyödyllisten yhteisöjen ky-muotoisiin pääomarahastoihin tekemien sijoitusten verovapaus (pääomien kanavointi kasvuyrityksille). 

2. Erityistalousalueiden hyödyntäminen

Keskusta esittää kymmenen vuoden erityistalousaluekokeilua itäiseen Suomeen. Määräaikainen vapautus investoivalle yritykselle yhteisöverosta olisi osa kasvupakettia. Itäisen Suomen erityisalueella uudistus koskisi kaikkia investointeja toimiala-riippumattomasti. Tämä toisi itäiseen Suomeen saadaan merkittävän investointiruiskeen. 

Erityistalousalueelle kootaan yritysten investointiporkkanan lisäksi kattava toimenpidepaketti kannustimista, kuten opintolainojen hyvitys ja muuttoavustus osaavan työvoiman saamiseksi, alueellisesti kevennetty sähköverotus ja huojennetut sosiaaliturvamaksut, ohituskaista luvituksille, työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen sekä TKI:n ja koulutuspaikkojen lisäpanostusten painottaminen aivan erityisesti itäiseen Suomeen. 

Keskusta helpottaisi itäisen Suomen tilannetta 130 miljoonalla eurolla ja osoittaisi 30 miljoonaa euroa Pohjois-Suomeen. Toimenpidekokonaisuudella luotaisiin Venäjän sodankäynnin seurauksista kärsiville itärajan maakunnille kasvunäkymiä ja aloitettaisiin niin sanotun Pohjoisen ohjelman toteuttaminen. Rahoitus saadaan perumalla Turun tunnin junan 460 miljoonan euron pääomitus. 

Otettaisiin kokeiluna halukkaille kunnille käyttöön muualta maailmalta tuttu turismimaksu, jonka tuotto käytettäisiin paikallisen matkailuinfran kehittämiseksi. Maksu voisi olla esimerkiksi neljä euroa yötä kohden. 

3. Suomen väestö kasvuun

Inhimillinen pääoma rakentuu koulutuksen kautta. Koulutus on yhteiskunnan investointi inhimilliseen osaamiseen siinä missä tavalliset investoinnit kasvattavat kiinteää tuotannollista pääomaa. Historiallisesti Suomen kasvu on aina rakentunut inhimilliseen osaamiseen ja tuotannollisille investoinneille.  

Suomen tuottavuuskasvun näivettyminen viimeisen viidentoista vuoden aikana liittyy olennaisesti inhimillisen pääoman aiempaa hitaampaan kertymiseen. Sekä työtuntien määrä että keskimääräinen koulutustaso ovat tällöin avainasemassa. 

Inhimillisen pääoman määrä uhkaa kääntyä tulevaisuudessa laskuun johtuen sekä väestörakenteesta että laskevasta koulutustasosta. 

Tämä heijastuu yritysten toimintaedellytyksiin, koska ilman osaavia työntekijöitä yritysten on mahdotonta kasvattaa TKI-satsauksiaan. Uusia tuotannollisia investointeja ei myöskään synny, jollei ammattitaitoista työvoimaa ole saatavissa riittävästi. 

Keskusta ehdottaa, että inhimillisen pääoman saamiseksi pitkäaikaiselle kasvu-uralle tehdään puolueiden välinen vastaava parlamentaarinen sopimus kuin mitä TKI-satsausten osalta on tehty. 

Suomeen tarvitaan lisää satsauksia osaamiseen ja koulutukseen. Kiireellisintä on laittaa perusopetus kuntoon. Tämä edellyttää, että tähän kanavoidaan rahoitusta. 

Tämä tarkoittaa lisäpanostuksia nuorten ikäluokkien koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, sekä osaajien maahanmuuttoon. Tämä edellyttää sitä, että koulutusta ryhdytään menoerän sijaan tarkastelemaan investointina. Koulutusinvestointien rahoittamiseksi voidaan myös luopua valtion ei strategisesta omaisuudesta, kun sille arvioidaan saatavan koulutuksen kautta parempaa tuottoa pitkällä tähtäimellä. 

Osaavan työvoiman varmistamiseksi tarvitaan tavoitteellista väestöpolitiikkaa, jonka osana toivotetaan työtä pelkäämättömät maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen. 

Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto pitää saada sujuvammaksi ja sitä tulee kasvattaa. Oikeistohallituksen yksi kauaskantoisimpia virheitä on nuiva suhtautuminen tarpeelliseen maahanmuuttoon. 

Keskusta yhtyy valtiovarainministeriön virkakunnan julkisuudessa esittämään näkemykseen siitä, että mikäli Suomeen tulisi 40 000 nettomaahanmuuttajaa vuosittain, sillä olisi mahdollista pysäyttää huoltosuhteen heikkeneminen. On vaikea nähdä mitään muitakaan keinoja, joilla työn määrän kasvu saataisiin uralle, jolla julkisen talouden rahoitusepätasapainoa saataisiin kohennettua nopeasti ja riittävästi". 

On olennaista kuitenkin huomata, että samanaikaisesti maahanmuuttajien on työllistyttävä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kantaväestön, jotta maahanmuutto todella vahvistaisi julkista taloutta. 

Suomen väkiluku voisi kasvaa kuuteen miljoonaan 2040-luvulla, jos maahanmuutto säilyisi viime vuosien korkealla tasolla. 

Suomen pitää asettaa tavoitteeksi työperäisen maahanmuuton kasvattaminen pysyvästi korkealle tasolle. Huolehtien samalla siitä, että maahanmuuttajien työllisyys vastaa muun väestön työllisyyttä. 

Lisäksi Suomeen tuleville opiskelijoille on rakennettava kannustimet jäädä opintojen jälkeen Suomeen työskentelemään. Käyttöön tulee ottaa Kanadan ja Australian mallia mukaileva pisteytysjärjestelmä. 

Ulkomaisille erityisosaajille ja heidän perheilleen tulee tarjota ja varmistaa kahden viikon palvelulupaus. Tämän toteutumista tulee mitata systemaattisesti siitä hetkestä, kun hakija jättää hakemuksensa järjestelmään. Tämän tulee pitää sisällään tunnistautuminen, työluvan saaminen ja kaikki muut käytännön toimet pankkitilin avaamisesta henkilötunnukseen. 

Osana osaavan työperäisen maahanmuuton Suomeen saamista perustetaan maailmalle suomalaisia kieli- ja kulttuurikouluja, joissa suomen kieltä ja kulttuuria oppineille voitaisiin antaa oleskelulupa Suomeen työskentelemään. Lisäksi suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut voisivat perustaa maailmalle toimipisteitä. 

Toisaalta Suomeen tarvitaan lisää englanninkielisiä päiväkoteja ja peruskouluja. 

Osana väestöpolitiikkaa on kiinnitettävä huomiota perhemyönteisyyteen. Keskusta ei hyväksy leikkauksia lapsiperheille. Yhtenä konkreettisena keinona tukea perheitä voisi olla lapsiperheiden verotuksen keventäminen. Tätä olisi syytä selvittää. 

4. Pääomitetaan merkittävällä määrällä Teollisuussijoitusta, jotta se voi osallistua kanssasijoittajana teollisiin investointihankkeisiin ja rahoittaa isompia kasvuyrityksiä

Vastaavasti tarpeen mukaan arvioidaan Suomen Malminjalostusta. Fingridin ja Gasgridin investointikyvystä huolehdittava hallituksen esittämällä tavalla. 

Keskustan mielestä Suomessa pitäisi tehdä alakohtaisia kasvusopimuksia esimerkiksi teknologiateollisuuden, luovien alojen, elintarvikealan, metsätalouden ja -teollisuuden sekä matkailun saralla. 

5. Valjastetaan eläkeraha vauhdittamaan investointeja kotimaahan nykyistä isommalla siivulla

Rahoitus on tällä hetkellä yksi kasvua hakevien yritysten investointien pullonkauloista. Suomea teollistettiin takaisinlainauksen avulla, jossa eläkemaksut kiersivät takaisin investointeihin Suomeen. Tänään eläkeraha karkaa vauhdittamaan talouskasvua lähinnä vierailla mailla. 

6. Otetaan käyttöön seutukuntakohtaiset kasvusopimukset korvaamaan ainoastaan muutamien kaupunkiseutujen kanssa tehtävät MAL-sopimukset, jolloin valtio osallistuu tasapuolisemmin koko Suomen kehittämiseen.

Seutukaupungit ovat Suomen työllisyyden selkäranka. Niissä toimivilla yrityksillä on kuitenkin usein haasteita löytää osaavaa työvoimaa sekä TKI-rahoitusta hankkeilleen. 

Seutukaupunkien osaajatarpeeseen vastaamiseen, ennakointiin, strategiseen yhteistyöhön sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) tarvitaan uusia toimia. 

Luodaan mm. seutukaupungeille oma TKI-ohjelma Business Finlandin sekä Suomen Akatemian rahoituksen kautta. Lisäksi tulisi kehittää ja luoda toimintamalleja eri koulutusasteiden yhteisille kampuksille. 

Seutukaupunkien, korkeakoulujen, alueen yritysten ja muiden työnantajien tulisi tehdä strategisia kumppanuussopimuksia ja toimintamalleja, jotka varmistavat osapuolien sitoutumisen toimintaan ja tavoitteet. 

7. Luvattoman hitaasti edenneitä investointien luvittamisia on vauhditettava. Lisäksi hallitusohjelmassa luvattu poikkihallinnollinen investointinyrkki on käynnistettävä välittömästi, jotta suunnitteilla olevia investointeja saadaan toteutumaan Suomeen.

8. Osana talouden huononevaan tilanteeseen vastaamista Keskusta esitti jo vaihtoehtobudjetissaan vuodelle 2024 ammattidieselin käyttöönottoa.

Se helpottaisi pitkien etäisyyksien Suomessa etenkin kuljetusyrittäjien kustannuksia ja tukisi osaltaan maamme vientiteollisuuden pärjäämistä. 

9. Keskusta jatkaisi hallituksen tapaan TKI-panostusten määrätietoista nostamista huomioiden myös julkisten tutkimuslaitosten roolin.

10. Otetaan tuottavuusloikka tekemällä Suomesta tekoälyn hyödyntämisen ja soveltamisen suurmaa.

Teknologian ennakkoluulottoman soveltamisen avulla on julkisella ja yksityisellä sektorilla nopeasti otettava isoja harppauksia. 

Tätä kiihdyttämään tarvitaan valtakunnallista koordinointia ja johtamista poikki-leikkaavasti yhteiskunnan kaikilla osa-aluilla ja tasoilla, jotta Suomi ja suomalaiset pääsevät mukaan tekoälyn tarjoamiin mahdollisuuksiin ja voivat näyttää muulle maailmalle mallia tekoälyn eettisessä hyödyntämisessä. 

Suomi on jo nyt tuntuvalla ja kiihtyvästi kasvavalla takamatkalla moneen muuhun maahan verrattuna, mutta määrätietoisella ihmisten kouluttautumisella ja rohkealla asenteella voimme vielä päästä tähän pitkän aikavälin kannalta keskeiseen teknologiseen trendiin mukaan. 

Tekoälyn strategisesta soveltamisesta Suomen kilpailuetuna pitää tehdä tämän vaalikauden kärkihanke. Myös lasten ja nuorten tekoälytaitojen vahvistaminen on otettava OKM:n työlistalle. Luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian taitojen vahvistaminen osana peruskoulutusta on keskeinen tulevaisuustaito, jolla Suomen inhimillistä pääomaa ja innovointikykyä vahvistetaan. 

Suomen on vaikuttava EU:ssa siihen, että koko Eurooppa ryhtyy tekemään töitä teknologisen takamatkan kiinnikuromiseen. 

11. Perustetaan parlamentaarinen työryhmä presidentti Niinistön valtiopäivien 2024 avauspuheessaan nostaman ajatuksen hengessä.

Tavoitteena on muodostaa yli hallitus- ja oppositiorajojen yhteinen sitoumus siitä, mille tasolle Suomen julkiset menot ja verotus tulee asettaa talouden pitkäjänteiseksi tervehdyttämiseksi. 

Pitkävaikutteiset reformit (2-3 mrd. euroa)

Työeläkejärjestelmän uudistamiseksi on asetettu pääministeri Orpon hallituksen toimesta työryhmä, jonka tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä 0,4 %-yks. suhteessa BKT:hen, joka vastaa noin 1 miljardia euroa. Vahvistustarpeen arvio pohjautuu edelliseen väestöennusteeseen, jonka jälkeen syntyvyys on entisestään vähentynyt. Eläkejärjestelmän kestävyyttä on syytä vahvistaa reippaammin kuin ainoastaan miljardilla eurolla. Pitkävaikutteisten reformien tavoitteena voisi olla 2-3 miljardia euroa. 

Luovutaan työttömyysturvan eläkekarttumasta, poistetaan tutkintojen eläkekarttuma ja rajataan leskeneläke (pl. lapsiperheet) asteittain kaksivuotiseksi (ei koske nykyisiä eläkkeitä) (n. 1 miljardi euroa)

Työeläkettä kertyy työansioiden lisäksi suoritetuista tutkinnoista, alle 3-vuotiaan lapsen hoidosta sekä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ja eräiden muiden etuusjaksojen ajalta. 

VM:n verokartoituksen mukaan vuoteen 2090 mennessä luopuminen muista kuin ansiotuloihin perustuvista eläkekarttumista vahvistaisi julkista taloutta nettona arviolta 1,3 miljardilla eurolla nykyrahassa, kun huomioidaan muiden etuuksien kasvanut käyttö ja eläketuloista perittyjen verotulojen väheneminen. 

Tutkinnoista karttuvan eläkkeen osuus olisi tästä summasta lähes 400 miljoonaa euroa ja työttömyyden ajalta karttuvan eläkkeen osuus noin 500 miljoonaa euroa. Tutkimusten mukaan (ks. esim. Gruber, Kanninen ja Ravaska 2022) eläkevarallisuuden lasku kannustaa jatkamaan työelämässä pidempään. Siten edellä kuvatuista eläkekarttumista luopuminen vahvistaisi työllisyyttä. 

Keskusta on valmis luopumaan työttömyysturvan aikaisesta eläkekertymästä ja valmis harkitsemaan tutkinnoista kertyvän eläkeoikeuden poistamista. Tämä vahvistaisi eläkejärjestelmää noin 900 miljoonalla eurolla. 

Keskusta säilyttäisi kuitenkin perhesyistä johtuvista työelämän katkoksista kertyvän eläkkeen. Kuten myös VM:n verokartoituksessa todetaan, vanhempainvapaalta kertyvää eläkettä voi pitää perusteltuna muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. 

Lisäksi keskusta on valmis harkitsemaan työeläkejärjestelmässä leskeneläkkeen (pl. lapsiperheet) keston asteittaista rajaamista 2-vuotiseksi. Sen vaikutus nettona olisi noin 300 milj. euroa (vaikutus tulisi voimaan asteittain 2060-lukuun mennessä). Uudistus ei koskisi nykyisiä maksussa olevia leskeneläkkeitä. 

Keskustan esitykset mahdollistaisivat sen, että varsinaiseen eläköitymisikään ei tarvitsisi puuttua, vaan nykyinen asteittain nouseva eläkeikä olisi edelleen toimiva malli. 

Tavoitellaan korkeampia sijoitustuottoja ja tehostetaan eläkkeiden maksatukseen liittyvää hallintoa (n. 1-2 miljardia euroa).

Lisäksi keskusta tavoittelisi 1-2 miljardin euron julkista taloutta vahvistavaa vaikutusta uudistamalla vakavaraisuussääntelyä (mm. päiväkohtaisen täsmäytyksen sijaan pidemmän aikavälin tarkastelu), sallimalla suuremman osakepainon sijoituksille sekä tehostamalla eläkkeiden maksatukseen liittyvän hallintoa. Myös automaattisia vakauttajia voidaan hyödyntää, jotta eläkejärjestelmään ei kohdistu maksunkorotusten painetta. 

Lisäksi eläkerahoitusta kanavoitaisiin kiihdyttämään kasvua Suomessa (katso luku kasvun kiihdyttäminen). 

Osa alituotoista johtuu Suomen järjestelmän rajoitteista (TyEL-järjestelmän vakavaraisuuskehikko) ja pienemmästä osakkeiden painosta. Kotimaiset puskurirahastot (Keva, VER, KER) ovat päässeet keskimäärin korkeampiin tuottoihin kuin TyEL:in vakavaraisuussääntelyn alaiset toimijat (työeläkeyhtiöt, -kassat ja -säätiöt). 

Suomessa eläkejärjestelmän kulut ovat Ruotsia isommat. Suomessa kulut olivat n. 0,9 % sitoutuneista pääomista (vuonna 2017), mutta Ruotsin AP-rahastoilla vain 0,1 % sitoutuneista pääomista (vuonna 2020). Tätä voi osin selittää Suomen järjestelmän suuremmalla osuudella kalliimmissa hedge- ja pääomasijoituksissa sekä muissa vaihtoehtoisissa sijoitustuotteissa. 

Keskustan mielestä realistinen oletus voisi esimerkiksi olla, että Suomen eläkejärjestelmän sijoitustuottoja voisi olla mahdollista parantaa parhaassa tapauksessa n. 1 prosenttiyksiköllä 4,5 %:iin.

Tämä edellyttäisi sitä, että sijoitustoiminnan kulurakenteessa päästäisiin lähelle Ruotsin AP-rahastojen kulutasoa ja sijoitusten riskitasoa lisättäisiin maltillisesti. Osakeriskin merkittävään ja äkilliseen lisäämiseen liittyy kuitenkin kurssiromahduksen riski, joten osakepainon lisääminen tulee tehdä hallitusti. 

Suomen eläkejärjestelmän arviossaan Ambachtsheer (2013) on arvioinut, että vakavaraisuusääntelystä luopuminen voisi kasvattaa odotettuja vuosittaisia tuottoja noin 1 prosenttiyksiköllä. 

Työeläkelaitosten sijoitustuottojen paraneminen 1 prosenttiyksiköllä voisi vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä lähemmäs prosentilla suhteessa BTK:hen eli jopa noin kolmella miljardilla eurolla pitkällä aikavälillä.

Korkeampien tuottojen seurauksena työeläkemaksujen nostotarve poistuu ja lisäksi rahastojen koko pitkällä aikavälillä kasvaa. 

Automaattisten vakauttajien käyttöönoton vaihtoehtoja ja tarvetta tulee selvittää ja arvioida osana eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamista. 

Soten menojarru (1 miljardi)

Julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi on välttämätöntä, että hyvinvointialueet onnistuvat uudistamaan toimintaansa kestävästi. Se edellyttää sääntelyn keventämistä ja velvoitteiden joustavoittamista, mutta myös riittävää rahoitusta suhteessa todelliseen tarpeeseen.  

Hyvinvointialueiden muodostumisen myötä valtiolla on vahva ohjausvaikutus, joten alueille on taattava parempi toimintavapaus normeja purkamalla. Keskusta lisäisi paikallista valtaa ja purkaisi valtakunnallisia normeja.  

Jo hallitusohjelma sisälsi lähes 1,65 miljardiin euron sopeutukset hyvinvointialueille. Siitä noin 550 miljoonaa toteutetaan lakimuutoksin, joiden laskennallinen vaikutus vähennetään suoraan sote-rahoituksesta. Kehysriihessä hallitus päätti lisätä lakimuutoksin tehtäviä säästöjä lähes 600 miljoonalla eurolla. Näin ollen hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan lakimuutoksiin 1,15 miljardia euroa. Sen lisäksi hallitus edellyttää, että hyvinvointialueet säästävät omilla toimillaan 1,1 miljardia euroa. 

Yhteensä Orpon hallituksen leikkuulaudalla on 2,25 miljardin euron edestä suomalaisten sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluita vuoteen 2028 mennessä. 

Keskustan ja Orpon hallituksen isoin näkemysero löytyy suomalaisten sote-palveluista. Keskusta ei leikkaisi lakimuutosten laskennallisia säästövaikutuksia pois hyvinvointialueiden rahoituksesta. Keskustan perusperiaatteena on, että tarkoituksenmukaiseksi arvioituja hyvinvointialueiden kustannuspainetta hillitseviä lakimuutoksia voidaan toteuttaa, mutta hyvinvointialueiden annettaisiin pitää näihin tehtäviin ja velvoitteisiin varattu rahoitus, eikä sitä imuroitaisi valtiolle. 

Keskustan mielestä hyvinvointialueet voivat muun muassa uusia toimintatapoja hyödyntämällä löytää kustannussäästöjä, mutta hallituksen aikataulu ja tavoitetaso hyvinvointialueiden omille säästöille on täysin epärealistinen. Keskusta pidentäisi hyvinvointialueiden alijäämän kattamisaikaa, kuten on esittänyt jo syksyllä 2023. Tämä mahdollistaisi hyvinvointialueiden talouden vakauttamisen hallitusti ilman lähi- ja peruspalveluiden äkkiväärää alasajoa. 

Keskustan esittämän keinovalikoiman avulla hyvinvointialueille mahdollistetaan talouden tasapainottaminen määrätietoisella, mutta järkevällä tavalla. 

Keskusta toteuttaisi hallituksen esittämistä uusista toimenpiteistä seuraavat toimet:

• Ympärivuorokautisen hoivan vähimmäishenkilömitoituksen laskeminen 0,6 nykyisen 0,65 sijaan. Lisäksi keskustan mielestä tulisi tarkastella sitä, mitä valvonnassa luetaan mitoitukseen kuuluvaksi ja avartaa tätä tulkintaa. Mitoituksessa tulee myös huomioida kannustavalla tavalla teknologian hyödyntämistä hoidon osana. 
• Kumotaan hoitotakuuseen tehdyt tiukennukset. Varmistetaan, että rahoitusmalli kannustaa hoitojonojen purkamiseen. 
• Sosiaalihuollon palveluvalikoimaa ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaa tarkastellaan osana hukkajahtia. 
• Ajokorttien ikäkausitarkastusten rajaaminen julkisen sektorin ulkopuolelle. 

Yhteensä nämä Keskustankin kannattamat toimet vahvistaisivat hyvinvointialueiden liikkumatilaa 426 miljoonalla eurolla, kun rahoitusta ei vastaavasti leikattaisi hyvinvointialueilta.

Keskusta ei hyväksy lainkaan hallituksen esittämiä toimia, joilla leikataan vammaispalveluista (65 milj. euroa) ja korotetaan asiakasmaksuja (100 milj. euroa). 

Näiden hallituksen toimenpiteiden lisäksi keskusta etsisi noin 600 miljoonan euron vaikutuksia seuraavasti:

1. Käynnistetään toimenpideohjelma sääntelyn sujuvoittamiseksi ja normien purkamiseksi ja hukkajahdiksi hyvinvointialueilla.

Hyvinvointialueet toimivat nyt valtion vahvassa säädös- ja rahoitusohjauksessa, joten alueille voi ja tulee antaa toimintavapautta palveluiden järjestämistapaan. 

Periaatteena tulisi olla, että valtio asettaa tavoitteet ja hyvinvointialue saa joustavan sääntelyn puitteissa itse etsiä tarkoituksenmukaisia ja kyseiselle alueelle parhaiten sopivia keinoja. 

Voitaisiin esimerkiksi palauttaa sosionomien pätevyysvaatimus varhaiskasvatuksen mitoitusuudistusta edeltävälle tasolle. Luovutaan alle tuhannen synnytyksen sairaaloissa poikkeusluvan hakemisvelvoitteesta. Helpotetaan vainajien siirtokuljetusten toteuttamista. Toteutetaan viime vaalikaudella pitkälle valmisteltu lainsäädäntö alihankinnasta. 

Sosiaali- ja terveyspalveluissa käynnistetään kansallinen hukkajahti. Tässä tarkastellaan, mitä pykäliä tai säännöksiä voidaan poistaa, keventää tai automatisoida. Palvelunohjaus pitää saada toimivaksi ja hoitopolut ehyeksi. 

Yksityisen sairaanhoidon Kela-korvaukseen toteutettaisiin rakenteellinen muutos siten, että olemassa oleva rahoitus kohdennettaisiin hammashoitoon, naistentauteihin ja hedelmöityshoitoihin, joiden korvaustaso poistuisi ja muut palvelut poistuisivat Kela-korvattavuuden piiristä. 

Muissakin julkisrahoitteisissa toiminnoissa kuin vain hyvinvointialueilla on käytävä systemaattisesti läpi, miten erilaista yhteiskunnan normitusta voidaan purkaa. 

2. Soten palvelulupaus.

Keskustan mielestä suomalaisilla on oikeus tietää yhteiskunnan palvelulupaus siitä, mitkä palvelut julkinen terveydenhoito pystyy laadukkaasti ihmisille tarjoamaan. Kyse on siitä, mitä palveluita suomalaiset voivat odottaa saavansa verorahojensa vastineeksi. 

Avataan keskustelu siitä, mitä palveluita julkinen sote tuottaa ja mitkä palvelut siirretään osin tai kokonaan ihmisten omalle vastuulle. Tosiasia on, että sen enempää veroeurot kuin työvoimakaan eivät riitä kattamaan nykyisiä vastuita. 

Yhteiskunnan palvelulupausta voitaisiin tarkentaa esimerkiksi siten, että matkailijoiden rokotukset otettaisiin pois hyvinvointialueiden tehtävistä, ajokorttien vaatimat lääkärintodistukset siirrettäisiin kokonaisuudessaan yksityiselle sektorille ja luovuttaisiin aselupaan liittyvien lääkärintodistusten julkisrahoitteisuudesta. 

Lisäksi palvelulupauksen toteuttamiseksi tarvitaan systemaattinen tapa kartoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta sekä priorisoida näitä veronmaksajien rahoittamiin palveluihin ja ihmisten itsensä hankkimiin palveluihin. Luokittelua tehtäisiin asiantuntijatyönä ja sitä päivitettäisiin säännöllisesti. 

3. Laitetaan vuokratyövoiman käyttö kuriin julkisen sektorin palveluissa. Keskusta tavoittelisi tällä 100 milj. euron säästöjä.

Vuokratyömarkkinat voitaisiin saada kuriin asetuksella siten, että velvoitetaan lääketieteen opiskelijoita olemaan töissä vain joko sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Ei enää vuokramarkkinoilla, koska koulutus on yhteiskunnan kustantamaa. 

4. Otetaan nopeasti käyttöön ammatinharjoittajamalli koko maassa.

Ammatinharjoittamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole julkisessa virassa eikä muussakaan palvelussuhteessa, vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle. Ammatinharjoittajamallin tavoitteena on sitouttaa yksityissektorilla toimivia lääkäreitä pitkiin hoitosuhteisiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun piirissä. 

5. Avataan viipymättä sote-palveluiden kustannuslaskenta avoimeksi, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa.

Edellytetään hyvinvointialueilta yhtenäisiä kustannuslaskentaperusteita, jotta palvelutuotteet saadaan vertailukelpoisiksi. 

6. Lähdetään johtamaan tekoälyn kansallista käyttöönottoa. Suomen tulee olla tekoälyn hyödyntämisen mallimaa.

Hyvinvointialueilla on rohkeasti etsittävä keinoja tuottavuuden vahvistamiseksi. Tämä tehdään uusin toimintatavoin, esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa ennakkoluulottomasti hyödyntämällä. Myös sosiaali- ja terveystietojen toissijaista käyttöä säätelevä toisiolaki on saatava ketterämmäksi. 

7. Sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden mittaamiseksi määritellään kunnollisia kansallisia ja hyvinvointialueiden käyttämiä indikaattoreita ja niille toteutetaan seurantaa.

Indikaattoreille voitaisiin seurata potilaan toimintakyvyn muutoksia, operaatioiden koettua hyötyä ja hoitoketjujen toimivuutta. 

8. Monikanavarahoituksen purkaminen. Kokonaisuuden on oltava samassa budjetissa kokonaiskustannusten huomioimiseksi.

Esimerkiksi Kela-kyytien rahoitusvastuu on siirrettävä Kelalta hyvinvointialueille. 

9. Sähköisten palveluiden volyymia tulee kasvattaa merkittävästi.

Etävastaanottojen määrää tulee lisätä. Tavoitteena, että noin puolet perusterveyden-huollon vastaanotoista olisi etävastaanottoja. Erityisesti päivystyksellisissä asioissa tulisi lisätä etävastaanottoa tehokkuuden ja asiakaslähtöisyyden parantamiseksi. 

Hallituksen linjauksen mukaisesti Suomessa on siirryttävä digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen viranomaisasiointikanavana. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi kirjepostin sijaan ensisijainen vaihtoehto olisi sähköinen posti. Samalla on huolehdittava, että vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia esimerkiksi fyysisissä palvelupisteissä on tarjolla heille, jotka eivät pysty käyttämään digipalveluita. 

10. Potilastietojärjestelmien suhteen pitäisi kansallisesti määritellä, mitä niiltä halutaan ja johtaa tämän merkittävän julkisen tietotekniikan toimintaa kansalliselta tasolta niin, että eri järjestelmät ovat aidosti yhteensopivia keskenään.

11. Otetaan alueille rohkeasti käyttöön pilotteja ja kokeiluja.

Työhyvinvoinnin kehittämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi tiimeille kannustinpalkkauksia ja paikallisesti sovittavia työaikajärjestelyitä. Paljon hoitoa tarvitseville olisi kehitettävä Omalääkäri / oma tiimi -mallia. 

12. Sosiaali- ja terveysministeriön on aidosti johdettava sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Palvelut tarvitsevat kansallista johtajuutta yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa.

Ohjaaminen ei voi tapahtua yksinomaan valtiovarainministeriöstä eurot edellä, vaan ohjauksessa tulee ymmärtää syvällisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnan kokonaisuus ja merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja terveydelle. 

Tavoitteena tulee olla painopisteen siirtäminen perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Hyvinvointialueiden ja kuntien välistä kumppanuutta ihmisten terveyden edistämisessä tulee vahvistaa. 

Tulot

Verosopeutus (1,7 mrd. euroa)

Vaihtoehdollaan Keskusta kantaa vastuuta valtion veropohjasta. Suurimpana toimena ratkaisu arvonlisäveron nostamisesta yhdellä prosentilla ei ole helppo, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa välttämätön veropohjan parantamiseksi. Keskusta esittää vaihtoehdossaan korotuksia myös haittaveroihin ja useisiin muihin alla avattuihin kohteisiin. 

Keskustan mielestä on oikein ja kohtuullista, että hallitus ei päätynyt kehysriihessä ruoan arvonlisäveron nostamiseen, vaikka tätä yhtenä keinona väläytti valmistautuessaan kehysriiheen. Tämä olisi koitunut erityisesti vähävaraisten maksettavasti ruokakorin hinnan noustessa kohtuuttomasti. Samaisesta syystä Keskusta ei tue hallituksen linjaa lääkkeiden arvonlisäverotuksen nostamisesta 10 % kannasta 14 % verokantaan, emmekä esitä myöskään muiden alimpien alv-kantojen nostoa. 

Keskustan reilun kasvun vaihtoehdon vaikutukset verotuottoihin on kuvattu vuoden 2028 tasossa staattisina vaikutuksina julkiseen talouteen. 

Arvonlisäverotus

Keskusta esittää vaihtoehdossaan yhden prosentin korotusta yleiseen arvonlisä-verotukseen. Näin ollen yleinen ALV olisi tasan 25 %, ja Suomi pysyisi yleisessä pohjoismaisessa tasossa arvonlisäverotuksessaan. 

Hallituksen esitys vielä puolen prosentin nostosta tämän päälle vie maamme Euroopan korkeimpien ALV-kantojen kärkimaaksi. Keskustan vaihtoehdossa osoitetaan, että verokertymää voitaisiin kerryttää myös muilla tavoin. Hallitus ei tähän kyennyt, vaan laittaa kaikki suomalaiset maksamaan sopeutuksen vielä isommin. 

Hallitusohjelmaan on kirjattu vuodesta 2025 alkaen myös alimman ALV-kannan hyödykkeiden (lehdet, kirjat, lääkkeet, matkailu-, liikunta- ja kulttuuripalvelut, henkilökuljetukset) siirto 10 % alennetusta kannasta 14 % verokantaan. Ainoastaan sanoma- ja aikakausilehdet on jätetty toimen ulkopuolelle. Keskusta kantaa huolta kaikkien näiden toimien vaikutuksista ihmisten kuluttamiseen, matkailuun ja sivistykseen sekä mahdollisuuksiin ostaa tarvittavia lääkkeitä. Keskusta ei hyväksy hallituksen linjausta korottaa alennettua verokantaa. 

• ALV 25 % ja alennetun kannan säilyttäminen ennallaan 595 milj.euroa 

Ansio- ja pääomatuloverotus

Keskusta hyväksyy hallituksen esityksen ansiotuloverotuksen indeksitarkastuksen jäädyttämisestä hyvätuloisimmille. Lisäksi Keskusta alentaisi ns. solidaarisuusveron tulorajan aiemmalle tasolleen, eli yhdistäisi sen ylimpään normaaliin tuloveroluokkaan (88 200 euroon). Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden nimissä Keskusta hyväksyy myös eläketulon verotuksen kiristämisen eläketulovähennystä muuttamalla kohdistaen hallituksen keräämän summan myös suurempiin eläketuloihin aina solidaarisuusveron rajaan saakka. On reilua, että tässä julkisen talouden tilanteessa kaikista suurituloisimmat kantavat isomman taakan, kuin pieni- ja keskituloiset. 

On siis oikein, että oikeistohallitus viimein päätti ulottaa toimia myös kaikista eniten tienaaville kansalaisille. Oikeudenmukaisuus hallituksen sopeutuspolitiikassa on kuitenkin vielä kaukana, kun ottaa huomioon hallituksen aiemmin päättämän solidaarisuusveron alarajan nostamisen, jolloin kaikista rikkaimmat saivat jo verohelpotuksen vuodelle 2024. Tätä keskusta ei olisi vuodelle 2024 hyväksynyt, mutta hallitus kulki laput silmillä ajatellen tällä maalla olevan eliitin veronkevennyksiin varaa. 

Pääomatuloverotuksen osalta Keskusta esittää yleishyödyllisten yhteisöjen osinkotuotoille viiden prosentin lähdeveroa. Lähdeveron maksamiselle määriteltäisiin kuitenkin 50 000 euron verovapaaraja, joten toimi ei kohdistuisi esimerkiksi tärkeää yleishyödyllistä työtä tekeviin urheiluseuroihin. Verotus ei koskisi myöskään eläkeyhtiöiden sijoituksia. 

Hallituksen esitystä kotitalousvähennyksen supistamista Keskusta ei kannata. Tilanteessa, jossa hallitus historiallisen suuresti korottaa palveluiden verotusta yleisen ALV:n korotuksen muodossa, on käsittämätöntä kurjistaa kannustetta hyödyntää palvelualan yritysten työtä. Keskusta pelkää tilanteen johtavan harmaan talouden lisääntymiseen. Kun kotitalouksien remontit jäävät tekemättä, ei rakennusalalle ole toivon näkymiä myöskään näiden pienten remonttien kautta. 

• Ansiotuloverotuksen kahden ylimmän portaan jäädyttäminen 60 milj. euroa 
• Otetaan käyttöön 5 %:n lähdevero yleishyödyllisten yhteisöjen ja muille verovapaille osingoille. Verotus ei koske eläkeyhtiöiden sijoituksia ja alle 50 000 euron osinkotuloja ja muita pääomatuloja. 100 milj. euroa 
• Eläketulon verotuksen kiristäminen (hallituksesta poiketen keskusta ulottaisi veronkorotuksen myös suurempituloisiin eläkeläisiin siihen asti, että solidaarisuusveron raja tulee vastaa, jolloin puolestaan keskituloisten eläkeläisten veronkoro-tus olisi kohtuullisempi, malli tarkentuu myöhemmin) 205 milj. euroa (150 milj. euroa v. 2025 tasossa) 
• Vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen poisto 40 milj. euroa 
• Solidaarisuusveron alarajan palauttaminen 88 200 euroon vuodessa 76 milj. euroa 

Liikenne

Keskusta haluaa kehittää liikenteen verotusta oikeudenmukaisemmaksi toteuttamalla liikenteen verotuksen kokonaisuudistuksen. On fakta, että nimenomaan liikenteen laskevan verokertymän takia Suomen verotulot romahtavat lähitulevaisuudessa. Vastuullista politiikkaa on etsiä tähän reilu ratkaisu, jossa kaikki tienkäyttäjät ovat mukana maksamassa kustannuksia. 

Keskusta esitti teollisuuden kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi ja elinkeinoelämän kuljetuskustannusten helpottamiseksi ammattidieselin käyttöönottoamista jo eduskuntavaaliohjelmassaan sekä osana vaihtoehtobudjettiaan syksyllä 2023. Samalla Suomessa tulisi ottaa käyttöön vinjettimaksu, jotta myös ulkomaiset rekat osallistuisivat tiestön käyttämisestä aiheutuviin kustannuksiin. 

Keskusta ei hyväksy karavanaareiden kurittamista eli hallituksen esitystä matkailuautojen autoverotuen poistamisesta. 

• Toteutetaan liikenteen verouudistus 100 milj. euroa 
• Vinjettijärjestelmä ulkomaisille rekoille 15 milj. euroa 

Yritystoiminnan verotus

Keskusta ei esitä yhteisöverokantaan muutoksia. On tärkeä pitää huolta Suomen kilpailukyvystä ja kasvusta, joihin korotus iskisi loven. Hyväksymme hallituksen esityksen työnantajan koulutusvähennyksen poistamisesta. 

• Koulutusvähennyksen poisto 14 milj. euroa 

Haittaverot

Keskusta on pettynyt siihen, että Kokoomuksen ennen eduskuntavaaleja lupaama terveysvero osoittautui juhlapuheeksi, jota ei ollut edes tarkoitus toteuttaa. Kokoomuksen oppositiokauden vaihtoehtobudjetissa terveysperusteisella verolla tavoiteltiin 300 miljoonan euron verokertymän kasvua. Nyt säätämällään karkkiverolla hallitus saa kasaan tuosta vain vajaan kolmanneksen (85 milj. euroa) siirtämällä makeiset 14 % alv-kannasta yleisen 25,5 % alv:n piiriin. 

Verokertymänä 300 miljoonaa euroa laajasta terveysverosta on epärealistinen, mutta vero olisi silti ollut syytä hallituksen viipymättä valmistella huomioiden kotimainen elintarviketeollisuus esimerkiksi vaikutuksia porrastamalla. Keskusta hyväksyy hallituksen makeisveron, mutta tunnistaa teollisuuden sisällä pelkästä karkkiverosta aiheutuvan epäreiluuden. Keskusta on valmis kerryttämään herkkuveroa laajentamalla sen veropohjaa myös kekseillä ja sipseillä korottaen samalla verotuottoa. 

Tupakkaveroon Keskusta esittää reippaampaa korotusta kuin hallituksen esitykset. Tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. Keskustan esitys tukisi tämän tavoitteen toteutumista ja tarkoittaisi tupakka-askin hintaan noin kahden euron korotusta. 

Keskusta on valmis sitomaan alkoholiveron ja virvoitusjuomaveron indeksiin (kuluttajahintaindeksi) eli vero korottuu jatkossa automaattisesti. Korotetaan lisäksi keinomakautettujen virvoitusjuomien (pl. vedet) veroa siten, että näistä voitaisiin saada 10 miljoonan euron lisätuotto. 

Liha- ja maitoverolle Keskusta sanoo tiukasti ei. 

• Makeisten, keksien ja sipsien herkkuvero 125 milj. euroa 
• Virvoitusjuomavero 37 milj. euroa 
• Tupakkavero 180 milj. euroa 
• Alkoholivero 117 milj. euroa 

Varainsiirtovero

Keskusta esittää kumottavaksi hallituksen veron alennusta varainsiirtoveroon. Samalla on palautettava nuorten ensiasunnon ostajien verovapaus. Tehdään samalla Keskustan aiemmin esittämä veroneutraali reformi varainsiirtoverokantoihin eli yhdistetään asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen 2,74 %:iin verokannat. 

• Varainsiirtoveron veroalen kumoaminen ja ensiasunnon verovapauden palauttaminen 70 milj. euroa 

Muut verotoimet

• Kaivosvero 5 milj. euroa 
• Lahjoitusvähennyksen laajennus -15 milj. euroa 

Muut tulot (200 milj. euroa) 

Harmaa talous ja alustatalouden tehostettu verotus

Harmaassa taloudessa mukaan lukien rikollinen toiminta ja rahanpesu pyörii valtavia summia. Verohallinnon arvioiden mukaan pelkästään pimeitä palkkoja maksetaan vuosittain yli miljardilla eurolla, josta koituu valtiolle ja kunnille satojen miljoonien eurojen verotulomenetykset. Kun verottajalta jäävät tuotot saamatta, niitä kuuliaisesti maksavat ihmiset tuntevat sen nahoissaan kiristyvinä veroina. Harmaasta taloudesta kärsivät myös rehelliset yrittäjät epäreiluna kilpailuna. 

Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama hallitus suhtautuu välinpitämättömästi harmaan talouden torjuntaan. Hallitus käynnisti vasta tämän vuoden maaliskuussa julkisen paineen jälkeen harmaan talouden torjuntaohjelman päivittämisen. Se on vaalikausittain koonnut poikkihallinnollisesti saman pöydän ääreen harmaata taloutta torjuvat viranomaiset. 

Keskusta esittää harmaan talouden torjuntaohjelman jatkamista. Silloin on tärkeää osoittaa vastuuviranomaisille riittävät voimavarat, jotta vilpintekijät saadaan kiinni ja heiltä perittyä takaisin rikollisella toiminnalla saatu hyöty. 

Keskusta on esittänyt jo vuoden 2024 vaihtoehdossaan 20 miljoonaa euroa osoitettavaksi poliisille, tullille, verohallinnolle, ulosottolaitokselle, tuomioistuimille ja syyttäjille harmaantalouden torjuntaan. Tällä saavutetaan ennaltaehkäisevänä vaikutuksena sekä harmaantalouden toimien suoran vaikutuksen myötä 120 miljoonan euron tuotto valtiontalouteen, jolloin nettovaikutus on 100 miljoonaa. Lisäksi 100 miljoonan euron verotuotto on saatavissa alustatalouden toimijoilta. Jotta valvonta olisi vaikuttavaa, pitää parantaa vertailutietotarkastusten tehokasta toimeenpanoa lainsäädäntömuutoksin. 

• Harmaan talouden torjunnan nettotulo satsaamalla koko torjuntaketjuun 100 milj. euroa 
• Alustatalouden tehostettu verotus 100 milj. euroa 

Menosopeutus (1,5 mrd. euroa)

Julkisen talouden tervehdyttämiseksi on kyettävä etsimään säästökohteita. Keskustan mielestä sopiva lisäsäästötavoite pysyville säästöille on noin yksi miljardi. Säästöjen osuuden on perusteltua olla verosopeutusta vähäisempää, koska Orpon hallituksen tähänastiset sopeutukset ovat kohdistuneet vahvasti juuri menoihin. 

Vuonna 2022 julkisen talouden menot suhteessa BKT:hen olivat 53,4 % ja niiden ennustetaan laskevan vuoteen 2027 mennessä 53,2 prosenttiin. Vastaavasti tulot vuonna 2022 olivat 52,5 prosenttia, josta ne laskevat 50,4 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä. Tulojen määrä suhteessa BKT:hen laskee siis selvästi menoja nopeammin, vaikka kaikki hallitusohjelman mukaiset sopeutukset eivät vielä näykään luvuissa. On pakko toimia. 

Menosopeutuksia tarvitaan, mutta samanaikaisesti sosiaali- ja terveyspalvelut edellyttävät rahoituksen turvaamista, koska hyvinvointialueiden rahoituksen määrä on osoittautunut lähtövaiheessa riittämättömäksi siirtyneisiin tehtäviin nähden. Alijäämän kattamisaikaa on pidennettävä, kuten Keskusta on jo syksyllä 2023 hallitukselle esittänyt. Keskustan esittämän soten normienpurun ja hukkajahdin säästöt on jätettävä hyvinvointialueiden terveys-, sosiaali- ja pelastuspalveluiden parantamiseen. 

Keskusta ei hyväksy lapsiperheisiin kohdistuva säästöjä. Väestökehitys on jo nyt kasvun jarruna, joten lapsiperheiden asemaa ei ole varaa heikentää. Lapsissa ja nuorissa on tämän maan tulevaisuus. 

Valtionhallinto, turvallisuus, maanpuolustus, ulkoasianhallinto, kehitysyhteistyö, avustukset

Puolustusvoimista ja turvallisuudesta Keskusta ei leikkaisi. Huoltovarmuudesta ja maan turvallisuudesta huolehtiminen ovat sekä kansallisesti erityistärkeitä että myös talouden kasvun ja luottamuksen osalta keskeisiä. Suomi on turvallinen maa, jonka kriisinkestävyys on turvattava tilanteessa kuin tilanteessa. 

Keskusta huomauttaa, että puolustusvaliokunta on lausunut yksimielisesti edellyttävänsä Puolustusvoimille esitettyjen toimintamenoleikkausten täysimääräistä kompensoimista lisäbudjettien kautta. Puolustusvaliokunta on yksimielisesti myös korostanut, että valtionavustustoiminnan leikkauksia ei missään laajuudessa saa kohdentaa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. 

Hallituksen keskittämislinja tuomioistuimien, vankiloiden ja paikallisten poliisivirastojen osalta ei Keskustalle käy. Esimerkiksi poliisin toimipisteiden karsiminen heikentäisi arjen turvaa pitkien etäisyyksien Suomessa. 

Sen sijaan Keskusta hyväksyy hallituksen esittämän valtionhallinnon tehtävien ja velvoitteiden säästöpaketin. Tuottavuutta on vara etsiä myös ministeriöistä ja erityisesti myös valtion keskusvirastoista, jotka Keskusta kutsuisi mukaan säästöharjoitukseen. Keskusta vähentäisi myös ministerien erityisavustajista ja valtiosihteereistä toisin kuin hallitus. 

Keskusta kohtuullistaisi valtionavustusten lisäleikkauksia ja kohdistaisi sen järjestöavustuksiin. Keskusta kuitenkin hyväksyy hallitusohjelman mukaisen järjestöavustusten aikaistamisen. 

• Valtionhallinnon ja valtion keskusvirastojen säästö 149,9 milj. euroa 
• Ministerien erityisavustajien ja valtiosihteereiden määrän vähentäminen 2 milj. euroa 
• Osakehankintoihin varatun määrärahan tason laskeminen 2 milj. euroa 
• Ulkoasiainhallinto: toimitilat ja Finnfundin pääomituksen puolittaminen 7 milj. euroa 
• Kehitysyhteistyö ja UM:n hallinnon toimitilasäästöt 55 milj. euroa 
• Turvapaikanhakijoiden majoituskustannukset ja kiintiöpakolaisten vähennys 60 milj. euroa 
• Sisäministeriö: kehittämismomentti ja maastapoistamisen kustannukset 2,07 milj. euroa 
• Puolustusministeriön tuottavuusmäärärahasta luopuminen 2,85 milj. euroa 
• Julkisen hallinnon ICT:n ohjaus ja kehittäminen 1,6 milj. euroa 
• Tuottavuuden edistäminen valtiohallinnossa 5 milj. euroa 
• Järjestöjen valtionavustukset eri ministeriöistä 50 milj. euroa 
• Kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksut eri ministeriöistä 5 milj. euroa 
• Kuntien velvoitteiden ja tehtävien purkaminen 100 milj. euroa 

Koulutus, osaaminen, kulttuuri, liikunta

Keskustan linja on sivistys-Suomen linja. Inhimillinen pääoma on kilpailuvalttimme, jota on varjeltava tämä maan pärjäämiseksi. Ellemme pidä huolta osaamispääomastamme kouluttamalla jokaiselle suomalaiselle vähintään toisen asteen tutkintoa ja valtaosalle vielä korkea-asteen tutkintoa, kääntyy inhimillinen pääomamme laskuun Suomen Pankin mukaan jo 2040-luvulla. 

Keskusta ei hyväksy hallituksen esittämiä leikkauksia toisen asteen koulutukseen. Hallituksen ehdotus romuttaa maksuton toinen aste pienellä ja eriarvoistavalla kikkailulla ei saa Keskustan tukea. Käytännössä esitys maksuttoman oppimateriaalin päättymisestä vuoteen, jolloin nuori täyttää 18-vuotta, on leikkaus kuntataloudesta. Se, että abi- tai amisvuoden oppimateriaalit olisivat maksuttomia syksyllä ja keväällä maksullisia on järjetön ehdotus, jonka kunnat todennäköisesti maksaisivat kukkarostaan ilman valtion tukea. Toimi voi myös johtaa toisen asteen tutkinnon keskeyttämiseen entistä useammin. Keskusta ei tue myöskään koulumatkatuen lopettamista 18 vuotta täyttäneiltä nuorilta. Keskusta ei toteuttaisi ammatillisen koulutuksen leikkauksia, koska Suomessa on pula osaajista. 

Tunnistamme myös vapaan sivistystyön merkityksen tavallisten ihmisten toimeliaisuudelle ja jatkuvalle oppimisille. Sieltä emme olisi valmiita leikkaamaan toisin kuin hallitus jo hallitusohjelmassaan on linjannut. 

Varhaiskasvatuksen maksuihin Keskusta esittää suurituloisten maksujen korottamista. Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on ajanut julkisen talouden tilanteeseen, jossa hyvin harva enää maksaa varhaiskasvatuksesta, vaikka lompakko siihen antaisi myötä. 

• Varhaiskasvatusmaksujen korottaminen hyväosaisten maksuja korottamalla 50 milj. euroa 
• Yksityisen kopioinnin tason lasku 5,5 milj. euroa 

Työ- ja elinkeinoministeriö

Keskusta ei hyväksy Business Finlandin matkailun edistämisrahoituksen säästöä. Matkailu on ala, joka pitäisi saada koko Suomessa kasvuun merenrannoilta järviseudulle, Lappia unohtumatta. 

Työ- ja elinkeinoministeriön osalta säästöjä voitaisiin hakea karsimalla erilaisia työministerin alaisia tukia. Näistä esimerkkeinä kotouttamiskoulutus, koulutukset ja valmennukset, palkkatuettu työ, kuntien velvoitetyö ja ikääntyneiden työllistämistuki. 

Alueellisen kuljetustuen miljoonalasku ei sovi Keskustalle. 

• Patentti- ja rekisterihallituksen toimintamenot 2,7 milj. euroa 
• Siviilipalveluskeskus 0,5 milj. euroa 
• Vähennetään yritystukia 20 milj. euroa 
• Kotoutumiskorvaukset: laskeneet koulutuskorvaukset, kuntakorvaukset ja korvausajan lyhentäminen 20,5 milj. euroa 
• Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut 50 milj. euroa 

Sosiaaliturva ja STM

Perheiltä keskusta ei ole valmis leikkaamaan. Lapsilisät sisar- ja yksinhuoltajakorotuksineen puoltavat edelleen paikkaansa maassa, jossa lapsia pitäisi saada syntymään lisää. 

Sen sijaan yleinen asumistuki kaipaa kokonaisuudistamisesta, jossa tukimenoja lasketaan huomioiden tukea eniten tarvitsevat pienituloisimmat. Keskusta siirtäisi kuntaryhmän I kuntaryhmän II tasolle sekä tekisi asumistukeen 125 miljoonan euron lisävähennyksen. Varakkaimpien eläkeläisten asumistuesta Keskusta on valmis hallituksen esityksen mukaisesti etsimään säästöjä ja lisäksi keskusta toteuttaisi eläkkeensaajien asumistukeen yleisen tasoleikkauksen siten, että eläkkeensaajien asumistuki vähenisi kokonaisuudessaan 100 milj. eurolla. 

Opiskelijoiden osalta Keskusta on valmis uudelleentarkastelemaan paluuta opintotuen asumislisään. Samalla on kuitenkin huomioitava esimerkiksi kesäajan tuen tarpeet, jolloin opintoja voidaan myös suorittaa. 

Uudistaisimme Kela-korvaukset niin, että korvauksia saisi ainoastaan aikuisten suunterveydenhuoltoon, naistentautien ja hedelmöityshoitojen korvauksiin. Rajauksesta säästyvä summa kohdennettaisiin uudelleen näihin palveluihin, jolloin korvaussummat niissä kasvaisivat. 

Emme tue hallituksen linjaa nostaa Kela-korvauksia valtion omaisuutta myymällä ja tästä tulisi kertaluonteista säästöä verrattuna hallituksen esittämiin menoihin. 

Sosiaalialan osaamiskeskuksien keskittämisesitystä Keskusta ei tue. 

• Opiskelijoiden siirto yleisestä asumistuesta opiskelijoiden asumislisään 57 milj. euroa 
• Yleisen asumistuen kuntaryhmien yhdistäminen I kuntaryhmä II kuntaryhmän tasolle 36 milj. euroa 
• Yleisen asumistuen tasoleikkaus 125 milj. euroa 
• Elatustuen uudistaminen 12 milj. euroa 
• Ikääntyneitä koskevat työkyvyttömyyseläkkeen erityissäännösten poistaminen 80 milj. euroa 
• Työttömyysturva: luovutaan aktiiviajan korotusosista ja kiristetään työmarkkinatuen tarveharkintaa 27,2 milj. euroa 
• Lääkkeiden sairausvakuutuskorvauksen korotus (omavastuun nosto) 25 milj. euroa 
• Sairauspäivärahajärjestelmän uudistaminen 60 milj. euroa 
• Ulkomaille maksettavat kansaneläkkeet 38 milj. euroa 
• Eläkkeensaajien asumistuen uudistaminen varakkaimpien eläkeläisten osalta sekä yleinen tasoleikkaus 100 milj. euroa 

Maa- ja metsätalous sekä ympäristö ja asuminen

Keskusta ei lähtökohtaisesti hyväksy leikkauksia maa- ja metsätalouteen, koska toimialan kannattavuustilanne on vaikea. Myöskään uudet massiiviset lisäleikkaukset luonnonsuojeluun eivät ole perusteltuja, kun hallitus jo alun alkaen leikkasi luonnonsuojelusta roimasti. Rahoitusta on kuitenkin lisätty viime vuosina sen verran, että pieni säästö voidaan toteuttaa niin luonnonsuojelussa kuin maa- ja metsätalouden hallinnossa ja hanketoiminnassa. 

Hallitusohjelman kirjaus Suomen CAP-rahoitusosuuden vähentämisestä vuosina 2025-2027 yhteensä 137,5 miljoonan euron edestä ei Keskustalle käy. Leikkauksella heikennetään maaseudun elinvoimahankkeita ja yritystoimintaa. Muutos tekisi hallaa esimerkiksi suomalaisen maatalouden ja elintarvikealan yhteistyölle kehittää ja innovoida maastamme uusia ruokatuotteita. 

• Luonnonsuojelu 10 milj. euroa 
• Valtion asuntorahaston investointiavustusten lasku pl. vammaisten asumisen palvelut 28 milj. euroa 
• Metsähallituksen tuloutus puunhinnan nousun ja merituulivoiman takia 20 milj. euroa 

Elinkeinoelämä, liikenne sekä rakentaminen

Hallituksen tulisi viimein ottaa järki käteen ja perua kannattamaton tunnin junan investointi. Siihen varattu 460 miljoonaa euroa on vaikeasti perusteltavissa ajassa, jossa sopeuttamista on haettava kaikin keinoin. Lisäksi hanke on todettu kannattamattomaksi viime vaalikaudella valmistuneessa selvityksessä. 

Perumalla investointipäätöksen vältettäisiin myös tulevaisuudessa hankkeiden rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat merkittävät julkiset kustannukset. Niiden mittaluokka on arvioilta noin 12 miljardia euroa, joten hallituksen jääräpäisyys tunnin junassa on kestämätöntä. 

Tunnin junasta säästyvällä paketilla Keskusta toteuttaisi ihmisten työpaikkoja turvaavan rakennusalan suhdannepaketin, jolla saataisiin nopeasti liikkeelle tie-, homekoulu- ja muita korjaus- ja rakennushankkeita koko maassa, sekä toimenpidekokonaisuuden itäisen ja Pohjois-Suomen tukemiseksi itärajan sulkeutumisen vuoksi muuttuneessa tilanteessa. 

Myös muista suurista liikennehankkeiden edistämisistä on tässä ajassa luovuttava, koska Väyläviraston tuoreen arvion mukaan korjausvelka tiestöllä ja raiteilla on kasvamassa vuoden 2027 loppuun mennessä jopa noin 5 miljardiin euroon. Siksi panostukset pitäisi osoittaa perusväylänpidon ja nykyisten väylien kehittämiseen. Keskusta ei hyväksy leikkauksia liikenteen korjausvelan taittamiseen. Samoin joukkoliikenteen tuen karsiminen ajaisi maatamme väärään suuntaan ja uhkaisi harventaa koko Suomen linja-auto- ja raideliikennettä entisestään. 

Hallituksen uusin esitys väyläverkkojen kehittämisen tason laskemisesta ei Keskustalle käy. On totta, että perusväylänpidon riittävyys vaatii uusia toimia, mutta kehittämishankkeista peruuttamalla Suomen raiteet, tiet ja vesiväylät eivät parane. 

Myös joukkoliikenteen tukien karsiminen olisi väärin ajassa, jossa meidän pitäisi saada ihmisiä entistä enemmän joukkoliikenteen asiakkaiksi sujuvoittamalla liikennettä. 

• Varustamotukien kohdentaminen vain merenkulkuun liittyvään työhön 30 milj. euroa 
• Yritystuet: Väylämaksujen palauttaminen täysimääräiseksi 36 milj. euroa 
• Tunnin junan pääomituksesta luopuminen 460 milj. euroa 

Indeksisidonnaiset menot

Keskusta ei hyväksy suoria leikkauksia eläkkeisiin. On hyvä huomioida, että eläkeläiset eivät pysty enää vaikuttamaan omaan tulotasoonsa, kuten esimerkiksi opiskelijat ja työikäiset pystyvät. 

• Ylen rahoituksen laskeminen 20 % (esim. kahden vaalikauden indeksijäädytykset) 120 milj. euroa 

Lopuksi

Reilun kasvun tie

Suomalaiset ansaitsevat parempaa kuin jatkuvaa vastakkainasettelua ja epävarmuutta. Keskustan vaihtoehto on tavallisten ihmisten asialla. Näivettämisen sijaan nyt on aika luoda toivoa, tulevaisuususkoa ja talouskasvua. 

Suomen talouden syöksykierteen katkaisemiseksi hallitus teki keväällä 2024 meno- ja verosopeutuspaketin, jonka mittaluokka on mielestämme oikea. Se ei kuitenkaan palauta suomalaisten tulevaisuususkoa ja luottamusta talouteen. Keskusta laittaisi Suomen talouden kuntoon oikeudenmukaisemmin. Olemme valmiita pitkänaikavälin uudistuksiin, joilla hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut turvataan myös seuraaville sukupolville. Rakentaisimme koko maahan kasvua, koska Suomi ei leikkaamalla ja keskittämällä nouse.  

Suomen ollessa tienristeyksessä Keskustan valinta on työn, yrittämisen ja luottamuksen tie - reilun kasvun tie. 

Yleistä

Vihreät tavoittelee taloutta, joka edistää ihmisten yhdenvertaisuutta, lisää luonnon ja ihmisten hy-vinvointia, ja vähentää ympäristölle haitallista ylikulutusta. Vakaa julkinen talous varmistaa, että hyvinvointivaltiolle tärkeät palvelut pystytään turvaamaan. Julkinen talous on kestävä vain, jos kaikki taloudellinen toiminta tapahtuu ympäristön kantokyvyn rajoissa.  

Suomen talous on suurien haasteiden edessä. Ilmastokriisi ja luontokato uhkaavat talouden perusteita. Väestö vanhenee ja uusia osaajia tarvitaan vihreän teknologian yrityksistä päiväkoteihin. Talouden tuottavuuskehitys laahaa Suomen verrokkimaihin nähden. 

Orpon hallitus kantaa erityisesti huolta julkisen talouden tasapainosta ja Suomen velkaantumistahdista. Muut talouden uudistamistarpeet jäävät kuitenkin liian vähäiselle huomiolle. Ilmasto- ja luontotoimet loistavat poissaolollaan, vaikka ilman merkittäviä lisätoimia Suomi ei saavuta ilmasto- ja luontotavoitteitaan. Hallitus keskittyy kiristämään maahanmuuttoa, vaikka ilman merkittäviä lisäyksiä maahanmuuttoon taloutta ei saada kestävälle pohjalle. Hallitus ei karsi tehottomia ja ympäristölle haitallisia yritystukia ja muita verovinoumia, vaikka asiantuntijoiden mukaan tehottomat yritystuet ovat yksi suurimpia esteitä talouden tuottavuuskehityksen tiellä. 

Talouden uudistamistarve on suuri. Samalla julkisen talouden suunnittelua tulisi kehittää siten, että ympäristökriisit otetaan tarkemmin huomioon. Tällä hetkellä julkisen talouden suunnitelmasta puuttuvat tieto ekologisesta kestävyydestä ja työkalut ohjata taloutta sitä kohti. 

Finanssipolitiikan linjat

Hallituksen finanssipolitiikan linjasta on muodostumassa kiristävä jo ennestään haastavassa taloudellisessa tilanteessa. Hallitus on sopeuttamassa taloutta merkittävästi jo aiempien lisäsopeutusten päälle. On riski, että näin merkittävä lisäsopeutus ensi vuonna pidentää taantumaa entisestään.  

Hallitus on viimeinen puuttumassa veroasteen pienenemiseen. Merkittävin verotukseen liittyvä päätös on yleisen arvonlisäverokannan korottaminen 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Yleisesti alv:n korotusta voidaan pitää yleisesti toimivana keinona sopeuttaa taloutta, mutta osana hallituksen kokonaisuutta se on monella tapaa ongelmallinen. 

Ensinnäkin arvonlisäveron korotus osuu erityisesti pienituloisiin ja on luonteeltaan regressiivinen. Jos arvonlisäveroa halutaan korottaa, tulisi samalla tukea pienituloisia ja pehmentää korotuksen vaikutuksia. Hallitus tekee kuitenkin päinvastoin, ja kohdistaa leikkauksia kaikkein pienituloisimmille. Hallitus on jo aiemmin jäädyttänyt useiden etuuksien indeksit.  

Toiseksi yleisen arvonlisäverokannan korotus tulee muiden arvonlisäveron kiristysten päälle. Hallitus on jo aiemmin päättänyt nostaa alempia arvonlisäverokantoja, jotka osuvat esimerkiksi kulttuurialalle. Samalla hallitus on aikeissa poistaa arvonlisäveron alarajahuojennuksen, ja on jättämässä vähäisen toiminnan alarajan ennalleen. Veronkorotusten yhdistelmä osuu erityisesti pieniin yrityksiin, sillä kaikki yrittäjät eivät voi vyöryttää veronkorotusta suoraan hintoihin. Moni pienyrittäjä joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen. 

Kolmanneksi erityisesti arvonlisäveron korotuksen ajoitus on huolestuttava. Talouden tilanne on tällä hetkellä heikko. On ilmeinen riski siitä, että hallituksen hätäilevät päätökset vievät Suomen talouden yhä syvempään taantumaan, kun arvonlisäveron korotus pahimmillaan leikkaa kysyntää. Tässä suhdannetilanteessa se tulisi lykätä pidemmälle ja yrityksille tulisi antaa enemmän aikaa valmistautua. 

Arvonlisäveron korotuksen ajankohtaa on perusteltu sillä, että sen avulla vältetään EU:n liiallisen alijäämän menettely. Vaikka menettely on hyvä välttää, ei sen vuoksi ole järkevää ajaa Suomen taloutta yhä huonompaan tilanteeseen. Vaikka EU:n sääntelykehikko on muuttunut, on epätodennäköistä, että menettely johtaisi sanktioihin. Alijäämämenettelyssä Suomi todennäköisesti joutuisi ainoastaan toimittamaan komissiolle suunnitelman tulevista sopeutustoimista. 

Roiman arvonlisäveron korotuksen sijaan hallitus olisi voinut leikata suorista yritystuista ja verotuista. Tämä olisi vahvistanut valtion talouden sekä ympäristön tilaa ja nostanut pitkällä tähtäimellä Suomen tuottavuusastetta. Matala tuottavuus on yksi Suomen talouden suurimmista haasteista. Hallitus olisi myös voinut tarttua vihreään verouudistukseen, jossa ympäristölle haitalliselle toiminnalle asetetaan oikea hinta. Ympäristön pilaamisesta ei saisi enää kilpailuetua, vaan yritystoiminta ohjautuisi ympäristön kannalta kestävään suuntaan.  

Hallitus ei myöskään koske verovinoumiin kuten listaamattomien yhtiöiden osinkoverotukseen, vaikka asiantuntijat suosittelevat järjestelmän uudistamista.  

Ilmasto- ja luontopolitiikka

Fossiilisten polttoaineiden ja saastuttavien autojen veronkevennykset, leikkaukset ilmastotoimien määrärahoihin sekä mm. haittavero sähköautoille lisäävät kaikki päästöjä päätösperusteisesti. Hallituksen toimet vaarantavat Suomen ilmastositoumusten saavuttamisen, mikä voi johtaa korkeisiin kustannuksiin myöhemmin, jos korvaavia päästövähennyksiä pitää hakea kalliimmista kohteista tai ostamalla päästöoikeuksia muilta mailta. Hallitus myös leikkaa merkittävästi luonnonsuojelun rahoituksesta vastoin Suomen sitoumusta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.  

Ongelmallista julkisen talouden suunnitelmassa on, että myöskään metsien hiilinielujen vahvistamiseen ei osoiteta minkäänlaista lisärahoitusta. Suomen ilmastotavoitteet perustuvat riittävien hiilinielujen varaan. Ilmastopolitiikan suunnittelussa on oletettu, että maankäyttösektorin nettonielujen taso on -21 Mt CO2-ekv. vuonna 2035. Suomi on EU:n LULUCF-asetuksen puitteissa sitoutunut siihen, että maankäyttösektorin hiilinielun taso on 17 mt / CO2-ekv. Maankäyttösektori kuitenkin muuttui vuonna 2021 ensimmäisen kerran hiilinielusta nettopäästölähteeksi. Uusien pikaennakkotietojen mukaan maankäyttösektori oli vuonna 2023 juuri ja juuri nettonielu 1,3 miljoonalla tonnilla CO2-ekv. 

Metsien käyttö ja liian korkeat hakkuumäärät on yksi keskeinen tekijä hiilinielun laskun takana. Tähän voitaisiin reagoida esimerkiksi laskemalla Metsähallitus Metsätalous Oy:n tuottotavoitetta ja maltillistamalla hakkuita sitä kautta. Tällaisia toimenpiteitä ei julkisen talouden suunnitelmassa ole.  

Metsien ja metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta välttämättömän tärkeää olisi kohdentaa hakkuut vain alueille, joilla ei ole luonnon kannalta erityisen arvokasta metsää. Etenkin Etelä-Suomessa arvokkaat metsät ovat harvassa ja ne kaikki täytyisi saada suojeluun. 

Turvemaiden, myös suometsien päästöjä voitaisiin tukea myös ennallistamalla ja purkamalla ojituksia. Tähänkään ei osoiteta lisäpanostuksia, mutta sen sijaan hallitus on heikentänyt ennallistamista mm. heikentämällä Helmi-ohjelman toteutukseen varattua rahoitusta. Suometsien osalta erittäin tärkeä askel olisi uudistaa metsätalouden tukia siten, että ne tukisivat tärkeitä ilmasto- ja luontotavoitteita. 

On selvää, että jos hallituksen luonnonsuojeluun kohdistuvia leikkauksia ei peruta, ei Suomi voi täyttää luontokatoon liittyviä sitoumuksiaan. Esimerkiksi Luontopaneeli on todennut, että ilman merkittävää lisäpanostusta luonnonsuojelun rahoitukseen luontokatoa ei voida pysäyttää. 

Työllisyyspolitiikka

Hallituksen työllisyyspolitiikan suuri kompastuskivi liittyy työperäiseen maahanmuuttoon. Asiantuntijoiden viesti on selvä: ilman työperäistä maahanmuuttoa Suomen taloutta ei saada kestävälle pohjalle.  

Suomi kilpailee muiden Euroopan maiden kanssa osaavasta työvoimasta, ja siinä jokainen maahanmuuttoa heikentävä toimi lähettää väärän signaalin. Hallitus esimerkiksi kiristää kansalaistamisen ehtoja sekä pakottaa osaajat poistuman maasta, jos uutta työpaikkaa ei löydä kuuden tai kolmen kuukauden jälkeen. Specialist in Finland -verkoston kyselyn mukaan kansalaistamisen ehtojen kiristäminen on lähes yhtä kriittinen Suomessa asuville kansainvälisille osaajille kuin hallituksen kaavailema kolmen ja kuuden kuukauden sääntö.  

Monissa Euroopan maissa tehdään tällä hetkellä täysin päinvastaista työllisyyspolitiikkaa. Esimerkiksi Saksa on päättänyt laskea asumisaikadellytyksen kahdeksasta vuodesta viiteen vuoteen, kun Suomi on korottamassa sitä viidestä kahdeksaan vuoteen. 

Julkisen talouden suunnitelmassa vähennetään myös kotoutumisen edistämisestä kunnille maksettavia korvauksia. Kotoutumisen heikentyminen voi johtaa pidemmällä aikavälillä myös työllistymisen vaikeutumiseen. 

On myös monia muita työllisyystoimia, joihin hallitus ei tartu. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden määrää voidaan vähentää toteuttamalla laaja terapiatakuu, panostamalla täsmätyökykyisten työllistämiseen, lisäämällä matalan kynnyksen palveluja sekä vahvistamalla työntekijöiden työsuojelua psykososiaaliselta kuormitukselta. 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus

Kuten yhdenvertaisuusvaltuutettu huomioi, vammaisten ihmisten työelämäosallisuuden vahvistamisen tiekartalle on edelleen tarvetta. Ihmiskaupan ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön tarvitaan paitsi resursseja, myös rakenteita, sillä naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen keskeinen ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelma. Lisäksi työllisyyspalvelujen uudistuksen tulee vahvistaa työelämän yhdenvertaisuutta ja yhdenvertaisuuselinten toimintakyvystä on huolehdittava. Tasa-arvovaltuutetun toimintaan on turvattava riittävät resurssit.  

Tämän lisäksi tulisi keskittyä vahvemmin työn ja perheen yhteensovittamisen edistämiseen sekä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumiseen. Työntekijöiden perhevapaat ja yhteiskunnan tarjoamat toimivat varhaiskasvatuspalvelut ovat tässä suhteessa oleellisia. Perhevapaauudistuksesta huolimatta hoivalla on sukupuolittunut luonne ja se vaikuttaa erityisesti naisten mahdollisuuksiin osallistua ansiotyöhön. Raskauteen ja perhevapaisiin perustuvan syrjinnän kitkeminen työmarkkinoilta edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja sillä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia myös työllisyyden kannalta. 

Julkisen talouden suunnitelmassa esitetään myös useita hyvinvointialueiden toimintaan ja rahoitukseen kohdistuvia muutoksia. On tärkeää arvioida, mitä mahdollisia seurauksia kelpoisuusvaatimusten heikentämisellä on sosiaalityöntekijöinä toimivien, valtaosin naisten työmarkkina-asemaan ja palkka-kehitykseen naisvaltaiselle sote-alalle.  

Hallituksen leikkaukset kohdistuvat yhä epäoikeudenmukaisesti. Yleisen alv:n korottaminen 24 %:sta 25,5 %:iin kohdentuu pieni- ja keskituloisiin. Tämä on epäoikeudenmukaista etenkin tilanteessa, jossa monien etuuksien indeksit on aiemmilla päätöksillä jäädytetty. Samalla veropäätökset mm. ansiotulojen ja eläkkeiden suhteen johtavat siihen, että suurituloisimmat maksavat tässä vaikeassa taloustilanteessa lisää suhteellisesti vähiten.  

Hallituksen leikkaukset painottuvat pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille välttämättömiin palveluihin ja turvaan. Hallitus leikkaa huomattavia summia esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta, työttömyysturvasta ja asumistuesta. Pelkästään vuonna 2023 päätetyt sosiaaliturvaleikkaukset tulevat lisäämään pienituloisten määrää 51 000 aikuisella ja 17 000 alaikäisellä vuoden 2024 aikana. Kehysriihessä päätetyillä lisäsäästötoimenpiteillä tulee todennäköisesti olemaan samansuuntaisia vaikutuksia.  

Lisäpanostukset nuoriin, kuten lasten ja nuorten terapiatakuu ja kertaluontoinen viiden miljoonan euron panostus koulukiusaamisen vastaiseen työhön, ovat pelkkiä laastareita tilanteessa, jossa ongelmien syihin ei puututa. Hallituksen päätökset syventävät osattomuutta ja eriarvoisuutta ja kasvat-tavat lasten ja nuorten taustan vaikutusta osallistumismahdollisuuksiin.  

Koulutus ja tutkimus

Hallitus päätti kehysriihessä rajata maksuttoman toisen asteen siihen kalenterivuoteen, jonka aikana nuori täyttää 18 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että suurimmalla osalla maksuttomuus loppuu, kun toi-sen asteen tutkinto on kesken. Edellinen hallitus halusi varmistaa, että toinen aste käydään loppuun ulottamalla maksuttomat oppimateriaalit kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Maksuttomuutta on voitu tämän jälkeen pidentää laissa säädetyillä perusteilla. Nyt tehty päätös voi lisätä opintojen keskeyttämistä toisella asteella.  

Hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa vuodesta 2025 lukien. Rahoitus-leikkaus kohdennetaan hallituksen mukaan aikuisten, jo tutkinnon suorittaneiden ammatillisesta koulutuksesta. Suomeen tarvitaan lisää osaajia päiväkodeista vihreän teknologian yrityksiin. Siksi hallituksen merkittävät koulutusleikkaukset esimerkiksi ammattikoulutuksesta ovat erittäin vahingollisia. Ammattikoulutukseen kohdistuvat leikkaukset osuvat erityisesti niihin, jotka haluaisivat vaihtaa ammattia työuransa keskellä. Tässä tilanteessa jatkuvaa oppimista tulisi päinvastoin vahvistaa. Vaikka muutamille aloille kohdennettu aikuiskoulutustukea korvaava malli on tervetullut, ei se ole riittävä parannus tilanteeseen. 

Julkisen talouden suunnitelmassa on todettu, että lukiokoulutuksen rahoitusmallia uudistetaan kannustamaan laadukkaan ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen järjestämiseen kustannustehokkaasti ja siten, että koulutuksen saavutettavuus voidaan turvata maan eri osissa. Rahoitusmalliin ollaan kuitenkin jättämässä rahoitusleikkuri, joka vähentää valtion vastuuta koulutuksen järjestämiskuluista noin 100 miljoonaa euroa vuosittain. Tehdyt rahoitusleikkaukset ovat jo aiemmin pakottaneet koulutuksen järjestäjät alentamaan kustannuksiaan, mikä samalla johtaa rahoituksen suoritusperusteisen rahoituksen pienentämiseen.  

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta tulee vahvistaa, mutta siihen ei ole tulossa lisäystä. T&K-rahoitusta tulee kohdentaa myös korkeakoulujen perusrahoitukseen. Tästä on linjattu myös parlamentaarisessa T&K-työryhmän raportissa. Myös hallitusohjelmassa todetaan, että T&K-rahoituksen lisäykset kohdistetaan myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävään perustutkimukseen. 

STM:n ja THL:n tekemissä vaikutusarvioinneissa opiskelijat on nimetty yhdeksi hallituksen leikkausten suurimmista kärsijöistä. Hallitus jäädyttää opintorahan indeksikorotukset vuosiksi 2025—2027. Tämä leikkaa merkittävästi opintotuen ostovoimaa, kannuste saada riittävästi opintopisteitä laskee sekä tarve priorisoida työnteko opintojen edelle nousee. 

Tämän lisäksi hallitus palauttaa opiskelijat yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin 1.8.2025 lukien, mikä heikentää merkittävästi opiskelijoiden toimeentuloa. Arvioiden mukaan opiskelijoiden siirtäminen takaisin opintotuen asumislisän piiriin voi leikata Helsingissä asuvalta opiskelijalta jopa 134,10 euroa/kk. Aiemmat leikkaukset huomioiden vähenee Helsingissä asuvan opiskelijan asumisen tuki jopa 205,60 euroa/kk. 

Leikkaukset järjestöiltä ovat leikkauksia työllisyydestä. Myös kulttuuripoliittista selontekoa laaditaan tilanteessa, jossa hallitus leikkaa työvoimavaltaisen taide- ja kulttuurialan niukoista resursseista. Minkä viestin jo tehdyt ja pitkälle tulevaan suunnitellut toistuvat leikkaukset taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille tai siitä itselleen ammattia toivoville, lapsille ja nuorille antaa?  

Tässä tilanteessa hallitus päätti kasvattaa ja nopeuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle aiemmin suunniteltuja leikkauksia. Vielä on epäselvää, miten leikkaukset kohdentuvat kulttuurialaan, valtionosuusjärjestelmään ja vapaalle kentälle.  

Vuoden 2025 säästöt nousevat 75 miljoonaan euroon ja vuoden 2026 säästöt 150 miljoonaan eu-roon. Vuosille 2027 ja 2028 ei ole tiedossa lisäsäästöjä suhteessa aiempiin päätöksiin. Leikkausten tarkat kohdennukset tehdään tulevan budjettivalmistelun yhteydessä.  

Hyvinvointialueet ja sosiaali- ja terveyspalvelut

Hallituksen lisäleikkaukset sotesektorille murentavat Suomen sote-palveluiden pohjaa ja vaarantavat kansalaisten lakisääteiset sote-palvelut. Hallitus heikentää merkittävästi perusterveydenhuollon hoitotakuuta kolmeen kuukauteen nykyisestä kahdesta viikosta ja suun terveydenhuollon hoitotakuuta neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Vaikka julkisen perusterveydenhuollon tila vaihtelee hyvinvointialueiden välillä, on hoitoon pääsyn tila kohentunut hoitotakuun tiukentamisen myötä. 

Hoitotakuusta säästetyt miljoonat vastaavasti vähennetään hyvinvointialueiden rahoituksesta. Julki-sen talouden suunnitelmassa ei kuitenkaan avata säästöjen vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan, talouteen tai potilaiden tarvitsemien palvelujen toteutumiseen. Selvää kuitenkin on, että hyvinvointialueiden jo valmiiksi tiukka taloustilanne heikkenee hoitotakuulainsäädännön muutosten vuoksi entisestään. Sillä on todennäköisesti vaikutuksia myös perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuteen.  

Jotta kolmen kuukauden hoitotakuu pystyttäisiin toteuttamaan vähemmillä kustannuksilla kuin 14 päivän hoitotakuu, edellyttää se henkilöstöresurssien vähentämistä. Samanaikaisesti potilasmäärät eivät kuitenkaan vähene. Terveysongelmat eivät jonottamalla helpotu. Tämä heikentää perustason palveluihin pääsyä ja siirtää painetta kalliiseen erikoissairaanhoitoon. On siis selvää, ettei hoitotakuun muutoksella saada tavoiteltua säästöä aikaiseksi.  

Samanaikaisesti yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksia nostetaan 335 milj. euroa hallituskauden ajalle. Toimi ei vaikuta perusterveydenhuollon jonoihin, sillä se hyödyttää vain niitä, joiden on terveysongelmansa tai varallisuutensa osalta mahdollisuus hyötyä yksityispalveluista.  

Hallitus heikentää lasten, nuorten ja perheiden mahdollisuuksia saada tukea vaikeissa elämäntilanteissa kohdistamalla sosiaalipalveluihin 100 milj. euron leikkaukset rajaamalla palveluvalikoimaa. Tämä koskettaa esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvoloita, perhetyötä, lapsiperheiden kotipalvelua sekä opiskeluhuollon kuraattoripalveluja. Sosiaalihuollon palveluvalikoiman rajaus osuu heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin, iäkkäisiin, vammaisiin sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviin, ja tulee lisäämään lastensuojelun ja muiden korjaavien palveluiden tarvetta ja kustannuksia.  

Julkisen talouden suunnitelmassa aikaistetaan ja lisätään sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusleikkauksia. Rajut avustusleikkaukset heikentävät merkittävästi järjestöjen mahdollisuutta tarjota ennaltaehkäisevää työtä ja tukea heikoimpien hyväksi. Leikkaukset tulevatkin vain kasvattamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia, palveluntarvetta sekä ihmisten pahoinvointia, kun ennaltaehkäisevä tuki esimerkiksi mielenterveysongelmissa, kiusaamistilanteissa ja perheväkivallan uhreille vähenee. 

Suomen talous on ollut pitkään taantumassa, ja loppukesästä 2023 lähtien bruttokansantuote on supistunut joka kuukausi kuluvan vuoden helmikuuta lukuun ottamatta. Työttömyys on voimakkaassa kasvussa ja konkurssit ovat lisääntyneet. 

Asiantuntija-arvioiden mukaan käännös parempaan saattaisi tapahtua loppuvuodesta 2024 tai vuoden 2025 alussa. On tärkeää, että hallitus tukee Suomen talouden ja työllisyyden elpymistä myös omalla politiikallaan. Valitettavasti hallituksen vuoden 2024 talousarvio sekä vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelma eivät näin tee, vaan ne päinvastoin sisältävät toimia, jotka kasvattavat riskiä taantuman pitkittymisestä. Talouden elpymistä uhkaa hidastaa huonosti ajoittuva finanssipolitiikka, arvonlisäveron korotus kesken matalasuhteen, rakennusalan vapaapudotus ja pienituloisimpien ostovoimaa leikkaavat päätökset. 

Julkisen talouden suunnitelmassaan hallitus tavoittelee noin kolmen miljardin lisäsopeutusta julkiseen talouteen hallituskauden loppuun mennessä. Kokonaisuus jakautuu suunnilleen puoliksi menoleikkauksiin ja veromuutoksiin. Tämä tulee hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetetun kuuden miljardin euron sopeutuksen päälle, eli hallituksen julkilausuttuna tavoitteena on yhdeksän miljardin euron positiivinen vaikutus julkistalouteen hallituskaudella, minkä hallitus toivoo johtavan tavoitteeseensa julkisen talouden velkasuhteen vakauttamisesta. Kuitenkin hallituksen omassakin ennusteessa velkasuhde kasvaa. 

On hyvin mahdollista, että hallituksen julkisen talouden suunnitelman taustalla olevat arvio sopeutustoimien vaikutuksista talouden kasvuun, työllisyyteen, verotuloihin ja siten myös julkistalouden alijäämään on ylioptimistinen. Hallitus arvioi niin sanotuksi finanssipolitiikan kertoimeksi 0,5, mikä on selvästi pienempi kuin mitä tutkimuskirjallisuudessa on havaittu ja mitä talouspolitiikan suunnittelussa ja VM:n omissa arvioissa tyypillisesti oletetaan. Tämä tarkoittaisi, että finanssipolitiikan kiristäminen yhdellä prosentilla supistaisi bruttokansantuotetta vain puolella prosentilla. VM on itse tyypillisesti käyttänyt oletuskertoimena yhtä, ja taantuman oloissa kerroin saattaa olla jopa kaksi. 

Mikäli finanssipolitiikan kiristämisen haitallinen vaikutus talouskasvuun ja työllisyyteen on aliarvoitu — mitä voi pitää todennäköisenä — on hallituksen finanssipolitiikkaa kiristävien päätösten negatiivinen vaikutus talouskasvuun ja velkaantumiseen suurempi kuin julkisen talouden suunnitelmassa on oletettu.  

Empiiristen tutkimusten valossa finanssipolitiikan kiristäminen ei ole yleensä saavuttanut tavoitetta velkasuhteen supistamisesta. Sen sijaan se syö talouskasvua, voi syventää ja pidentää taantumaa, johtaa suhdannetyöttömyyden muuttumiseen pitkäaikaiseksi, ja heikentää talouden tuotantopotentiaalin kehitystä — eli talouskasvun edellytyksiä — myös pysyvästi. Siksi julkisen talouden vahvistamisessa tulisi ennen kaikkea keskittyä kestävän kasvun ja oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseen. Leikkaamalla julkinen talous ei tule kuntoon. 

Suomen talouden suurin ongelma tällä hetkellä on riittämätön kokonaiskysyntä. Myös yritykset mainitsevat kyselyissä suurimmaksi haasteeksi nimenomaan kysynnän puutteen. Konkreettisimmillaan tilanne näkyy rakennusalalla, jonka ahdinkoon hallitus ei ole kyennyt vastaamaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Hallituksen nopeasti kiristyvä finanssipolitiikan linja sopii huonosti tähän kokonaistilanteeseen. 

Pidemmällä aikavälillä alijäämien pienentämisen kannalta keskeistä on varmistaa kokonaistuotannon myönteinen kehitys, parantaa kansantalouden tuottavuutta, varmistaa riittävä verotuksen taso sekä parantaa huoltosuhdetta, jossa maahanmuuttoon perustuvan työllisyyden kasvattamisella on merkittävä rooli. 

Hallituksen tulisikin nyt panostaa merkittävästi lisää tutkimukseen ja osaamiseen sekä aktiviiseen teollisuuspolitiikkaan, joka vauhdittaisi Suomen oikeudenmukaista siirtymää, parantaisi tuottavuutta ja kilpailukykyämme sekä loisi hyviä työpaikkoja. 

Hallituksen sopeutustoimet heikentävät hyvinvointia

Erittäin suuri osuus julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvistä varsinaisista leikkauksista kohdistuu sosiaaliturvaan, peruspalveluihin ja keskeisiin hyvinvointivaltiorakenteisiin, millä on vakavat seuraukset - etenkin huomioiden jo aiemmin linjatut leikkaukset sekä soten olemassa oleva rahoitus- ja henkilöstöpula. Matalan kynnyksen palveluista leikataan ja hoitoon pääsyä vaikeutetaan. Sosiaalihuollosta, eli kaikista vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten palveluista, aiotaan leikata 100 miljoonaa euroa ilman suunnitelmaa leikkauksen kohdennuksesta tai vaikutuksista. Henkilöstön vähimmäismitoitusta ympärivuorokautisessa hoivassa huononnetaan. Sairastaminen kallistuu samalla kun etuuksia heikennetään. 

Kuvaavaa on, että julkisista palveluista leikataan "pakon" nimissä, mutta samalla hallituksella on kuitenkin varaa kasvattaa heikosti vaikuttavia yksityisen hoidon Kela-korvauksia, joiden käyttöä asiantuntijat kritisoivat muun muassa siksi, ettei järjestelmä tue hoidon jatkuvuutta. Kela-korvausten kasvattaminen hyödyttääkin ennen kaikkea hyvätuloisia ihmisiä sekä yksityisiä terveysalan toimijoita. 

Hallituksen politiikassa vaikuttaakin olevan kyse laajemminkin historiallisesta systeemitason muutoksesta, jossa suomalaista hyvinvointivaltiota puretaan ja työntekijöiden asemaa heikennetään. Lisäksi hallituksen veromuutokset — joista ylivoimaisesti merkittävin on arvonlisäverokantojen korotus — kasvattavat myös tuloeroja ja vaikeuttavat erityisesti pienituloisten asemaa. Julkisen talouden suunnitelman valossa suurituloisimpien tuloverotus kevenee edelleen huomattavasti hallituskaudella. 

Julkisen talouden suunnitelma sisältää huomattavia leikkauksia myös muun muassa ammatilliseen koulutukseen, etuuksiin, kehitysyhteistyöhön, liikennehankkeiden hankevaraukseen, valtion toimintamenoihin sekä valtionavustuksiin. Nämä leikkaukset tulevat aiemmin päätettyjen leikkausten ja sosiaaliturvaheikennysten päälle. 

Kuten useat asiantuntijat ovat huomauttaneet, huomattava osa hallituksen yhdeksän miljardin sopeutustavoitteesta on hyvin epävarmalla pohjalla ja perustuu lähinnä hallituksen toiveisiin tulevasta työllisyyskehityksestä tai tehokkuussäästöistä. Esimerkiksi hallituksen "rakennetoimiksi" kutsumien työehtojen ja sosiaaliturvan heikentämisen odotetaan lisäävän työllisyyttä 2 miljardin euron verran, mitä ei voi pitää kovin uskottavana. Sen sijaan ne kasvattavat eriarvoisuutta ja köyhyyttä. 

Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueiden ja kuntien menoja supistetaan myös miljardilla eurolla. Nämä ovat kuitenkin pääasiassa alueiden ja kuntien omien päätösten varassa, eikä hallitus pysty vaikuttamaan niihin suoraan. Huomioiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käsillä oleva vakava rahoitusvaje, näitä "säästöjä" voi pitää jossain määrin teoreettisina. Nyt käsillä olevassa vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelmassa tällaisia "hyvinvointialueiden kehittämistoimia" (toivottu vaikutus 900 miljoonaa euroa) tai kuntien indeksirahoituksen vähentämistä (toivottu vaikutus 100 miljoonaa euroa) ei olekaan laskettu mukaan hallituksen kokonaissopeutustoimia kuvaavaan yhteenvetoon — oletettavasti niihin liittyvien epävarmuuksien vuoksi. On huomattava, että monet sosiaali- ja terveyspalveluiden ja koulutuksen kaltaisista peruspalveluista ovat lakisääteisiä ja oikeus niihin on perustuslailla turvattu. 

Hallitus onkin tämän lisäksi pyrkinyt "säästämään" sosiaali- ja terveyspalveluista niiden laatuvaatimuksia eli palvelun tasoa heikentämällä, mitä julkisen talouden suunnitelmassa kutsutaan "velvoitteiden keventämiseksi". Käytännössä tällä viitataan esimerkiksi hoitotakuun vesittämiseen ja ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksesta tinkimiseen. 

On hyvin kyseenalaista, mikä tällaisen toiminnan pidemmän aikavälin vaikutus julkistalouteen on. Se, että ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa voi tulla julkiselle taloudelle kalliimmaksi kuin hallituksen lyhytnäköiset säästöpyrkimykset. 

Myös hallituksen erityisesti aikuiskoulutukseen kohdistamat säästöt voivat kääntyä kuluiksi, kun osaaminen ja työmarkkinoiden kohtaanto heikkenee. Vastaava dynamiikka koskee myös sosiaaliturvan leikkauksia sikäli kun ne heikentävät osa-aikaisen työnteon kannustavuutta ja ohjaavat ihmisiä vähiten kannustavan tukimuodon eli toimeentulotuen piiriin ja pois kasvukeskuksista. Työttömyyden ja pahimmillaan syrjäytymisen riski kasvaa. 

Lisäksi on huomattava, että hallitus aikoo myydä merkittävän määrän tuottavaa julkisomaisuutta ja rahoittaa näillä tuloilla teiden korjauksen kaltaisia perusmenoja ja yksityisen hoidon Kela-korvauksen noston kaltaisia hankkeita. Näitä julkisomaisuuden ja tulevien omaisuustulojen menetyksiä ei olla huomioitu velkalaskelmissa. 

Sen lisäksi, että hallituksen talouspoliittinen linja lisää eriarvoisuutta ja heikentää hyvinvointivaltiota, se osoittaa myös piittaamattomuutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaa kohtaan. Hallituksen linjalla Suomi ei saavuta ilmasto- ja ympäristötavoitteitaan. Toimimattomuus ilmastonmuutoksen ja luontokadon suhteen tuottaa myös merkittäviä taloudellisia riskejä tulevina vuosina. 

Suomen julkistalouden perushaasteet liittyvät väestön ikääntymiseen, huonoon tuottavuuskehitykseen sekä veropohjan heikkenemiseen. Näihin liittyen hallituksen ratkaisut ovat varsin kevyet tai olemattomat. Kokonaisuutena hallituksen leikkaukset yhdistettynä verotuksen ja lainsäädännön muutoksiin ovat haitallisia niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin kansantaloudenkin kannalta. 

Myös vasemmistoliitto näkee tarpeen tasapainottaa julkista taloutta. Se on kuitenkin tehtävä tavalla, joka ei uhkaa hyvinvointivaltion perusrakenteita ja syvennä tuloeroja tai heikennä talouden suorituskykyä. Vasemmistoliiton vaihtoehdossa painottuu oikeudenmukainen verosopeutus sekä talousongelmien juurisyihin vaikuttaminen. Tuottavuuden osalta oleellista on panostaa koulutukseen ja tutkimukseen kaikilla tasoilla sekä vaikuttavaan kestävän siirtymän teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaan. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat kiinnittäneet myös huomiota Suomen poikkeuksellisen alhaisiin investointeihin aineettomaan pääomaan eräänä tuottavuutta hidastavana tekijiänä. Hallituksen tulisi vastata myös tähän huoleen. 

Veropolitiikan linjaa on muutettava

Verotuksen tehtävä on turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus, tasata varallisuus- ja tuloeroja ja ohjata käyttäytymistä pois haitallisista ja kestämättömistä toimintatavoista. Peruslähtökohta on, että veroa tulee maksaa maksukyvyn mukaan ja että vastaavia tapauksia tulee kohdella vastaavalla tavalla. 

Valtiovarainministeriön uusimman arvion mukaan kokonaisveroasteen lasku ei olisi kehyskaudella aivan yhtä huomattavaa kuin aiemmissa arvioissa. Arvioon liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuuksia ja toteutuneet veroasteet saattavat jäädä merkittävästi pienemmiksi kuin tällä hetkellä oletetaan. Hallituksen tulee varmistaa, että verotulokertymän vahvistamisella on merkittävä rooli julkisen talouden rahoitusaseman parantamisessa ja että veroastetta ei päästetä laskemaan. 

On sinänsä myönteistä, että hallitus tunnisti kehysriihessä tarpeen käyttää myös verotusta julkistalouden vahvistamisessa. Kuitenkaan hallituksen valitsemat verokeinot eivät osu maaliin. Hallituksen päättämä arvonlisäveron suurkorotus ei ole perusteltu toimi, sillä se kohdistuu pahiten pienituloisiin, eikä se ole varsinkaan järkevää tilanteessa, jossa kansalaisten ostovoima on muutenkin heikentynyt. Arvonlisäveron korotus yhdistettynä alempien alv-kantojen korotukseen ja alv-alarajahuojennuksen poistoon ilman kompensoivia toimia muodostaa monille kotimarkkinoille toimiville yrityksille tuhoisan kokonaisuuden. 

Vaihtoehtoja olisi. Hallitus ei kuitenkaan puutu ilmeisimpiinkään verojärjestelmämme epäkohtiin, kuten listaamattomien yritysten omistajien kohtuuttoman verotukeen, valtavien ulkomaille virtaavien osinkotulojen verottomuuteen tai porsaanreikiin, jotka mahdollistavat Suomen verojen välttelyn. Hallituksen veropolitiikka kasvattaakin tulo- ja varallisuuseroja. 

Hallituksen verolinja on myös ilmaston ja ympäristön kannalta tuhoisa. Fossiilienergian verotusta kevennetään, mikä johtaa päästöjen kasvuun ja ilmastotavoitteidemme karkaamiseen. Lisäksi ympäristöllisesti kestämättömille verotuille ei tehdä mitään. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa verojärjestelmän aukkoja tukitaan, veropohjaa vahvistetaan, suurten omaisuuksien ja omaisuustulojen verotusta kiristetään ja verotuksen ympäristöohjausta vahvistetaan oikeudenmukaisella tavalla. 

Vastuullisempaa omistajapolitiikkaa

Valtioneuvoston 23.5.2024 hyväksymän omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan hallituksella on pyrkimys luopua kokonaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tuottavasta A-kruunusta sekä vähentää merkittävästi valtion minimiomistusosuutta strategisen intressin yhtiöissä VR:ssä (vähimmäisomistuksen muutos 100 % -> 50,1 %), Finaviassa (100 % -> 50,1 %), Postissa (50,1 % -> 33,4 %) sekä Gasumissa (50,1 % -> 33,4 %). 

Periaatepäätöksessä strategisten omistajaintressien määritelmät eivät ole muuttuneet, eivätkä myöskään erityistehtäväyhtiöiden yhteiskunnallisten tehtävien määrittelyt. Joiltain osin perusteluiden vahvalle omistajuudelle voisi pikemminkin katsoa vahvistuneen kuin heikentyneen. Esimerkiksi kestävän rakennemuutoksen toteuttamisessa ja alueiden elinvoiman vahvistamisessa VR:n, Fortumin, Nesteen, Finnairin ja Finavian kaltaisilla yrityksillä voisi ja pitäisi olla huomattavasti nykyistä merkittävämpi rooli, mikä olisi perustellut myös valtion omistajaintressien muuttamista siten, että se huomioi tämän tavoitteen ja tarpeen. 

On syytä huomata, että edes 50,1 prosentin osuus ei turvaa täysin pääomistajan intressejä ja valtaa, eikä se varmista, että yhtiön toiminta palvelee kokonaisuudessaan valtiopääomistajan tavoitteita. Kun mukaan tulee muita omistajia VR:n kaltaisessa yhtiössä, heikkenee todennäköisesti valtio-omistajan kyky ohjata yhtiötä kokonaisyhteiskunnalliset näkökulmat huomioivalla tavalla, ja yhtiön toiminnassa korostuvat tämän sijaan omistaja-arvo ja tuotot. 

Toimiva, kattava ja kohtuuhintainen rautatieliikenne on keskeinen julkinen palvelu, ja raideliikenteen turvaaminen on jokaisen hallituksen tärkeä tehtävä. VR:n kaltaisten valtion rautatieyhtiöiden yksityistämisestä on muista maista lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Kestävän siirtymän edellyttämä liikkumisen päästöjen vähentäminen alueiden saavutettavuus samalla turvaten ei Suomessa onnistu ilman päättäväistä ilmasto- ja liikennepolitiikkaa, jossa julkisella rautatieyhtiöllä tulee olla on keskeinen rooli. 

Julkishallinnon ja järjestöjen avustusten leikkaukset vaarantavat demokratian

Kannamme huolta julkisen talouden suunnitelman ja yleisemmin hallituksen politiikan vaikutuksista eri hallinnonalojen toimintaan ja kykyyn vastata tehtäviinsä. Mittavat ja nopeassa aikataulussa toimeenpantavat leikkaukset vaarantavat huolellisen ja laadukkaan viranomaisvalmistelun, asioiden joutuisan ja asianmukaisen käsittelyn sekä kansalaisten oikeusturvan toteutumisen ja ovat siten ongelma myös demokratian kannalta. 

Julkisen talouden ohjelman mukainen valtionhallinnon toimintamenojen lisäleikkaus 150 miljoonalla vuosittain tulee hallitusohjelman mukaisen 243 miljoonan leikkausohjelman päälle. Näin ollen hallitus on leikkaamassa jopa lähes 400 miljoonaa euroa julkishallinnosta kehyskaudella, mikä merkitsee väistämättä mittavia irtisanomisia ja toimintojen lakkautuksia. Valtion eri toimintojen alueellinen palveluverkko tulee harvenemaan rajusti. 

Leikkaaminen esimerkiksi verohallinnon tai tullin kaltaisilta viranomaisilta on myös valtiontaloudellisesti lyhytnäköistä: leikkausten vuoksi jää helposti saamatta huomattavasti enemmän verotuloja kuin mitä niillä on pyritty "säästämään". 

Aktiivinen ja moniääninen kansalaisyhteiskunta on yksi toimivan demokratian elinehto. Ne mahdollistavat kansalaisten osallisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista, sekä vähentävät yksinäisyyttä ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Monilta osin järjestöt myös täydentävät julkisia palveluita keskeisellä tavalla. 

Hallitus leikkaa rajusti valtionavustuksia ja järjestöjen rahoitusta eri sektoreilla. Tämä koskee esimerkiksi sote-palveluita tuottavia järjestöjä, ihmisoikeuksia edistäviä järjestöjä, rauhanjärjestöjä, demokratiatyötä tekeviä yhdistyksiä sekä kulttuurin ja liikunnan alan toimijoita. Hallituksen systemaattinen hyökkäys järjestörahoituksen ja sitä kautta järjestöjen toimintaedellytysten kimppuun on huolestuttavaa. Hallituksen leikkaukset järjestöjen tekemään työhön uhkaavat myös tulla kalliiksi kasvattaessaan painetta julkisille palveluille. 

Tarvitsemme parempaa koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa

Laadukas koulutus ja kasvatus ovat jokaisen ihmisen perusoikeus. Panostukset varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen vahvistavat myös hyvinvointia, työllisyyttä ja tuottavuutta. Osaavat ja hyvinvoivat ihmiset ovat talouden tärkein tuotannontekijä.  

Vasemmistoliiitto katsoo, että koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tulisi panostaa selvästi enemmän kuin hallitus mitä hallitus tekee. 

Esimerkiksi pitkälti koulutusta koskevat kuntien valtionosuuksien leikkaukset, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ja vapaan sivistystyön alasajo tulisi perua. Hallituksen julkisen talouden suunnitelman mukaista ammatillisen koulutuksen leikkausta ei tule toteuttaa, ja peruskoulujen ja korkeakoulujen rahoitusta tulee kasvattaa tarpeiden kasvaessa. Aikuiskoulutustuki tulee palauttaa. 

Myös hallituksen suunnitelma päättää maksuton toiseen asteen koulutus vuoteen, jolloin nuori täyttää 18 vuotta, on paitsi kohtuuton nuorten itsensä kannalta, myös epätarkoituksenmukainen niin Suomen koulutuksellisten kuin valtiontaloudellisten tavoitteiden näkökulmasta. Mitään todellisia säästöjä tästä päätöksestä ei tulla saamaan. Esitys tulee perua. 

Hallitus kehuu "kasvattavansa" tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiorahoitusta, mutta tosiasiassa se toimii vain voimassa olevan, edellisen hallituksen aikana parlamentaarisesti sovitun TKI-lain mukaisesti. Huolestuttavaa on, että hallitus vaikuttaisi kohdentavan rahoituksesta aiempaa pienemmän osan korkeakouluille. Vasemmistoliito katsoo, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta tulee vahvistaa, ja lisääntyvää T&K-rahoitusta tulee kohdentaa myös korkeakoulujen rahoitukseen, kuten viime kauden parlamentaarisessa ryhmässä sovittiin. Korkeakoulujen perusrahoituksen ja perustutkimuksen vahvistaminen on olennaista myös, mikäli haluamme saavuttaa tavoitteen siitä, että korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrä on 50 prosenttia ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä.  

Opiskelijat ovat yksi hallituksen leikkausten suurimmista kärsijöistä. Hallitus jäädyttää opintorahan indeksikorotukset vuosiksi 2025—2027, mikä on käytännössä leikkaus. Lisäksi hallitus heikentää merkittävästi opiskelijoiden asumislisää. Samalla hallitus ajaa opiskelijoita ottamaan yhä suurempia opintolainoja. Opiskelijoiden huoli toimeentulosta on yksi merkittävimmistä hyvinvointia ja jaksamista heikentävistä asioista tilanteessa, joissa opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat pahentuneet huomattavasti. Opintososiaalisten etujen raju heikentäminen vähentää koulutuksellista tasa-arvoa. 

Kestävän siirtymän teollisuuspoliittinen visio puuttuu

Hallitus jättää tekemättä tarpeelliset kestävän siirtymän investoinnit, eikä se myöskään tarjoa vetoapua syvässä alhossa edelleen olevalle rakennusteollisuudelle, vaikka tälle on vahvat suhdannepoliittiset sekä julkisen rakentamisen kustannustehokkuuteen liittyvät perustelut. Samaan aikaan kun muualla Euroopassa, kuten myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, valtiot panostavat valtavia summia kestävään siirtymään, digitalisaatioon, strategisen autonomian parantamiseen ja kilpailukyvyn ja työllisyyden kohentamiseen, Suomen hallitus takertuu hapertuvaan oletukseen markkinoiden kaikkivoipaisuudesta. 

Hallituksen kehysriihessä päättämä uusi investointikannustin puhtaan teollisuuden suurhankkeille voi oikein toteutettuna olla myönteinen työkalu, joka vauhdittaa teollisuuden kestävää siirtymää. Verovähennyksenä toteutettava investointikannustin täytyy kuitenkin toteuttaa tavalla, joka aidosti vauhdittaa uusia ja olemassa oleviin suunnitelmiin nähden lisäisiä investointeja ja on julkisen talouden kannalta tuottava ja niin, että se kohdistuu aidosti kestävän siirtymän hankkeisiin. 

Samalla kun taloutemme kärsii merkittävistä tuottavuusongelmista, on Suomen luonnonresurssien käyttö henkeä kohden moninkertaista suhteessa yleisesti kestävänä pidettyyn tasoon, ja selvästi suurempaa kuin EU:ssa keskimäärin tai keskeisissä verrokkimaissamme. 

Hiilineutraalisuustavoitteemme saavuttaminen, luontokadon pysäyttäminen ja luonnonvarojen käytön saattaminen kestävälle tasolle edellyttäisivät strategista ja systemaattista kestävän siirtymän teollisuus- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Tällaista visiota tai pyrkimystä hallituksella ei kuitenkaan ole. Hallituksen linjalla tavoitteet jäävät saavuttamatta. Kasvavista tarpeista huolimatta kestävän siirtymän toimien rahoitus kehyskaudella laskee merkittävästi. Kuten valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut ilmi, laskevat kestävän siirtymän, mukaan lukien luonnonsuojelun ja hiilineutraalisuuden edistämisen, määrärahat kehyskaudella arviolta oli neljänneksellä, mutta julkisen talouden suunnitelmasta ei ole minkäänlaista kokonaisarviota siitä, miten tämä romahdus vaikuttaa Suomen yhteiskunnan kykyyn ylläpitää tai kiihdyttää siirtymää kohti kestävämpiä rakenteita ja järjestelmiä. Valtiontalouden kestävyyttä sekä ympäristökestävyyttä koskevien tavoitteiden välisen yhteyden tulisi olla huomattavasti vahvempi. Julkisen talouden suunnittelussa tulisi huomioida laajasti myös erilaiset kestävyysnäkökulmat, joiden tulisi olla vähintään yhtä määrääviä politiikkavalinnoissa kuin taloussuunnittelussa nyt korostuva talouskasvu, työllisyysaste ja velkasuhde. Esimerkiksi valtioneuvoston kansliassa on pitkään kerätty varsin kattavasti tietoa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden eri indikaattoreiden kehittymisestä, mutta tämä työ on pitkälti irrallista talouspolitiikan suunnittelusta ja arvioinnista. 

Hallitus väittää, että sen on pakko leikata hyvinvointivaltion palveluista ja ympäristön hyvinvoinnista julkisen talouden alijäämästä johtuen. Tehottomia yritystukia se ei kuitenkaan kykene leikkaamaan. Erityisesti puunpolton verotukea on pystyttävä tarkastelemaan. Puu on arvokas raaka-aine joko metsässä kasvaessaan, korkeasti jalostettuna tuotteena tai mahdollisimman pitkäikäisenä hiilinieluna. Puubiomassaa energianlähteenään käyttävää teollisuutta ohjataan verotuella väärään suuntaan. Myös raskaan teollisuuden, maatalouden ja liikenteen tukia tulisi vastaavasti uudistaa kestävyysmurrosta tukevaksi. 

Epäeettisen ja taloudellisesti kannattamattoman turkistarhauksen tekohengitys tulisi lopettaa ja elinkeinon tukemisen sijaan tulisi turkistarhaus kieltää. Samalla tarhaajille ja alan työntekijöille tulisi tarjota tukea uusiin elinkeinoihin siirtymiseen. 

Vaikuttavampaa ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa

Hallitus pitää kiinni Suomen hiilineutraaliustavoitteesta, mutta toimet tavoitteen saavuttamiseksi puuttuvat. Hallitus keskittyy ilmastopolitiikassaan teknisten nielujen mahdollisuuksista puhumiseen. Tekoja tai rahaa näiden teknologioiden edistämiseksi ei kuitenkaan ole vielä näkynyt, ja teknisistä nieluista on joka tapauksessa ilmaston kannalta hyötyä aikaisintaan vasta 2030-luvulla. Vaikuttavia toimia tarvitaan nyt. 

Keskeisintä ilmastopolitiikkaa tällä hallituskaudella julkisen talouden suunnitelman näkökulmasta olisi nielupolitiikka. Hakkuutasoa pitäisi laskea, ei nostaa. Turvemaiden päästöihin pitäisi tarttua monin keinoin, esimerkiksi pellonraivaukseen puuttumalla ja maankäytön muutosmaksu säätämällä. Turvemaita tulisi metsittää, vettää tai ennallistaa kohteesta riippuen. Hallitus on kuitenkin leikannut kosteikkoviljelyn ja metsityksen tuet, mikä on nielujen vahvistamisen kannalta täysin väärää politiikkaa. Hiilinielujen osalta valtion toimettomuus tarkoittaa myös merkittävää taloudellista riskiä, sillä Suomen on täytettävä EU-velvoitteensa viime kädessä ostamalla nieluyksiköitä muilta EU-jäsenvaltioilta. 

Luonnonsuojelun rahoitus tarvitsee tasonnoston. Luonnonsuojelun rahoitusta pitäisi määrätietoisesti kasvattaa, jotta luontokato saataisiin pysäytettyä. Instrumentit ovat pääosin jo valmiina: erittäin suosittu Metso-ohjelma esimerkiksi ohjaa hyvin yksityistä arvoluontoa suojeluun; Helmi-ohjelmalla suojellaan ja ennallistetaan muun muassa suoelinympäristöjä ja Nousu-ohjelma suuntautuu vesiin. Hallitus on kuitenkin päättänyt toteuttaa historialliset leikkaukset luonnonsuojelun rahoitukseen, eikä luontokatoa saada pysähtymään. 

Kaikki jäljellä olevat vanhat, luonnontilaiset tai tämän kaltaiset metsät pitäisi saada suojeluun. Orpon hallitus tekee tästäkin lyhyen tähtäimen kustannuskysymyksen, ja yrittää vanhojen metsien kriteerejä tiukentamalla välttyä näiden harvinaisten, äärimmäisen arvokkaiden vanhan luonnon sirpaleiden suojelemiselta valtion mailla. Julkisen talouden suunnitelman eduskuntakäsittelyn aikaan julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallitus on poliittisella linjauksellaan löysentämässä vanhojen metsien kriteereitä niin paljon, ettei Etelä-Suomesta löytyisi juuri lainkaan suojeltavaa. Tämä on paitsi katastrofaalista Suomen luonnon monimuotoisuuden kannalta, myös vastoin hallitusohjelmaa, jossa hallitus lupasi valmistella "riippumattoman" kriteeristön. 

Asuntopolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos

Hallituksen asunto- ja asumispolitiikka on epäonnistunutta, epäoikeudenmukaista ja myös kansantalouden kannalta haitallista. 

Leikkaukset yleiseen asumistukeen, erityisryhmien investointiavustuksen leikkaus, ARA-tuotannon supistaminen, asumisoikeusasumisen lainoittamisen lopettaminen ja energia-avustuksen lakkauttaminen osuvat monelta osin samoihin ihmisiin. Kaupungeissa ja kasvukeskuksissa on yhä vaikeampaa tulla toimeen asumisen hinnan noustessa. Hallituksen politiikkaa pahentaa alueellista segregaatiota kaupunkien sisällä. Samalla asumisneuvonnan resurssit puolitetaan, mikä lisää häätöjä ja asunnottomuutta. 

Erityisryhmille kuten vammaisille, vanhuksille ja opiskelijoille suunnatun asuntotuotannon investointitukien massiivinen leikkaaminen vaikeuttaa näiden ryhmien tilannetta. Leikkauksen jälkeen rahoitus ei riitä turvaamaan aiempaa tasoa edes vammaisten osalta, vaikka vammaisten asema nimenomaisesti on luvattu turvata.  

Hallitus on myös ollut kyvytön vastaamaan rakennusalan historialliseen ahdinkoon. Juuri nyt olisi ollut suhdannepoliittisesti perusteltu ja kustannustehokkuuden kannalta oikea aika panostaa julkiseen ja julkisrahoitteiseen uudis- ja korjausrakentamiseen, mutta hallituksen vaatimattomat kädenojennukset sektorille ovat olleet aivan liian pieniä aivan liian myöhään — varsinkin huomioiden hallituspolitiikan yleislinja. Työttömyys ja konkurssit rakennusalalla kasvavat. 

Politiikallaan hallitus hidastaa myös rakennussektorin kestävää rakennemuutosta, jonka vauhdittamiseen edellinen hallitus merkittävästi panosti. Suuri osa tähän liittyvästä rahoituksesta ajetaan tai on jo ajettu alas. Esimerkiksi energia-avustus on ollut suosittu ja hyvin kohdentuva tukimuoto erityisesti omakotiasujille, joiden on ollut mahdollista päästä irti kallistuvasta fossiilienergiasta ja suojautua näin asumisen kustannusten kasvulta. Hallitus lakkautti koko avustuksen. 

Taiteen, kulttuurin ja liikunnan toimintaedellytykset on turvattava

Suomen kulttuuribudjetti on EU-maiden viidenneksi alhaisin ja julkisen sektorin kulutusmenot kulttuuripalveluihin ovat alle puolet verrattuna naapurimaa Ruotsiin. Tämä näkyy paitsi kulttuurialan toimintaedellytyksissä ja kulttuurin saavutettavuudessa, myös luovan alan työpaikkojen, viennin ja yritysten vähäisyydessä suhteessa verrokkimaihin. Esimerkiksi Ruotsissa luovat alat työllistävät yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Suomen tulisikin pyrkiä kulttuuritukien osalta lähemmäs verrokkimaitaan, kuten Ruotsia tai Tanskaa. Tämä olisi paitsi elämää rikastavaa myös kansantaloudellisesti järkevää toimintaa: selvitysten mukaan luovat alat tuottavat moninkertaisen hyödyn suhteessa valtion panostuksiin, vaikka monien tukimuotojen ei ole edes tarkoitus tuottaa rahaa. 

Orpon hallitus kuitenkin heikentää merkittävästi taiteen, kulttuurin ja luovan työn tekijöiden toimintaedellytyksiä. Julkisen talouden suunnitelmassa hallitus sekä kasvattaa että nopeuttaa aiemmin suunniteltuja leikkauksia, mikä vaikeuttaa luovien alojen toimijoiden tilannetta entisestään ja kasvattaa sosioekonomisia ja alueellisia eroja kulttuurin saavutettavuudessa. Leikkaukset osuvat lujaa myös freelancereiden, itsensätyöllistäjien ja vapaan taidekentän toimijoihin, joiden tilanne on taloudellisesti muutenkin usein haastava ja joihin myös hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset iskevät kovaa. Tämä kaventaa suomalaisen taiteen moniäänisyyttä ja monipuolisuutta. Lisäksi hallitus aikoo lakkauttaa vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi todetun av-alan tuotantotuen. Hallituksen valitsema kulttuurille haitallinen suunta on käännettävä. 

Myös liikunta ja urheilu kärsivät hallituksen päätöksestä kasvattaa ja nopeuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan leikkauksia. Joidenkin arvioiden mukaan liikunnan ja urheilun rahoitusta uhkaavat vuonna 2025 lähes 15 prosentin ja vuonna 2026 lähes 30 prosentin leikkaukset vuoden 2023 rahoitukseen nähden. Näin suuret leikkaukset liikuntamäärärahoihin näkyvät väistämättä merkittävästi liikunnan edistämisen mahdollisuuksissa, kuten esimerkiksi valtion liikuntapaikkarakentamisen avustamisen tasossa. Valtionavustuksilla on merkittävä rooli kuntien liikuntapaikkarakentamisen hankkeiden toteutumisessa. Valtaosa kunnista arvioi jo nyt liikuntaolosuhteiden kunnostamistarpeen tai korjausvelan merkittäväksi ongelmaksi omassa kunnassaan. Lisäksi monissa kasvukeskuksissa on pulaa liikuntatiloista, kuten erilaisista sisäliikuntatiloista, ja siten harjoitusvuoroista monissa lajeissa. Liikuntaseurojen tuen leikkaus vaarantaa niiden edellytykset tarjota lapsille ja nuorille kohtuuhintaisia mahdollisuuksia harrastaa. 

Kansantalouden kannalta huomattavaa on myös, että liian vähäisen liikkumisen ja paikallaanolon kustannukset yhteiskunnalle ovat vuosittain lähes viisi miljardia euroa. Hallituksen liikuntaleikkaukset uhkaavat synnyttää uusia kuluja. Näitä kustannuksia hallitus ei ole kuitenkaan arvioinut. 

Syyskuussa 2024 voimaan tulevaksi suuniteltu yleisen arvonlisäveron korotus sekä vuodelle 2025 kaavailtu neljän prosenttiyksikön korotus nyt 10 prosentin alv-verokannassa oleviin tavaroihin ja palveluihin iskevät lujaa myös kulttuuriin ja liikuntaan. Arvonlisäveron alarajahuojennuksesta luopuminen ilman alv-velvollisuuden alarajan korotusta vaikeuttaa myös monen luovan alan yrittäjän toimeentuloa. Näitä muutoksia emme kannata.