Hallituksen esityksen tavoitteena on rajata kunnan vastuuta yhdyskuntajätehuollossa siten, että kunta vastaa jatkossa pääasiassa kotitaloudessa ja vapaa-ajan asunnossa syntyvän jätteen jätehuollosta. Jätteen haltija vastaa ehdotuksen mukaan asumista ja sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja (sote-palveluja) tarjoavien toimipaikkojen ja laitosasumisen yhteydessä syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollosta. Esityksen tavoitteena on tarkentaa ja selkeyttää kunnan ja jätteen haltijan välistä vastuunjakoa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikoissa ja laitosasumisessa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuollon järjestämisessä. Hallituksen esitys sisältää myös EU:n ns. akkuasetusta täydentävät säännökset akkujen ja paristojen markkinavalvontaviranomaisesta. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin. 

Kunnan jätehuoltovastuun rajaaminen

Hyvinvointialueiden on viimeistään vuoden 2026 alusta järjestettävä niiden kiinteistöjen jätehuolto, joiden toiminnot siirtyivät sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kunnilta hyvinvointialueille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialueiden on tehtävä jätehuollon kilpailutukset viimeistään vuoden 2025 alussa. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että vastuunjako jätteen haltijan ja kunnan välillä on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritysten keskuudessa ollut niin epäselvä, ettei sen selventäminen onnistu ohjeistuksella, vaan lain muuttaminen on tarpeen. Vastuunjaon selventäminen on tärkeää, jotta hyvinvointialueet tietävät jätehuollon kilpailutusta tehdessään, mitkä kiinteistöistä kuuluvat kilpailutuksen piiriin. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitteena on rajata kunnan vastuuta ja samalla avata jätehuoltomarkkinaa yksityiselle palvelutuotannolle, joten vastuunjakoa selvennetään hallitusohjelman mukaisesti tavalla, joka vähentää kunnan vastuuta jätehuollosta.  

Kunnan ja jätteen haltijan välisen vastuunjaon epäselvyys koskee etenkin niitä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien toimipaikkoja, joihin sisältyy asumista ja joissa syntyy asumisen jätettä. Esityksessä ehdotetaan, että kunnan järjestämisvastuusta rajataan pois sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yritysten ja hyvinvointialueiden toimipaikoissa syntyvän jätteen jätehuolto riippumatta siitä, mikä on asumisen ja siihen liitettyjen erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen keskinäinen painoarvo toimipaikan palvelukokonaisuudessa. Myös vankilat, puolustusvoimien varuskuntien asuinkasarmit ja muu vastaava laitosasuminen rajataan kuntavastuun ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että kunnan vastuulta pois siirtyvän jätteen määrä on noin prosentti yhdyskuntajätteestä (29 000 tonnia vuodessa). 

Valiokunta katsoo, että ehdotettu kunnan vastuun rajaaminen mahdollistaa tässä tarkoitetuille jätteen haltijoille, eli hyvinvointialueille ja sote-alan yrityksille jätehuollon järjestämisen yhtenä kokonaisuutena, mikä yksinkertaistaa ja tehostaa jätehuoltojärjestelyjä kiinteistöllä sekä helpottaa muun ohella jätehuollon raportoinnin ja seurannan järjestämistä. Tämä on selkeä parannus verrattuna nykytilaan, jossa asumisessa syntyväksi luokiteltu jäte on kunnan järjestämisvastuulla, mutta muiden jätteiden jätehuolto on jätteen haltijan vastuulla. Kokonaisuutena tarkastellen ehdotus siten selkeyttää kunnan ja jätteen haltijan välistä vastuunjakoa verrattuna nykytilaan siirtäessään sote-toimipaikkojen jätehuollon pois kuntavastuulta riippumatta sote-palvelun laadusta ja laajuudesta. Ehdotus on ajankohtainen ja tarpeellinen hyvinvointialueuudistuksen vuoksi, mutta toisaalta muutos on vähäinen kohdistuessaan vain yhteen prosenttiin yhdyskuntajätettä. Samasta syystä myös muutoksen markkinoita avaava vaikutus on vähäinen; liiketoiminnan volyymillä mitattuna noin 8 miljoonaa euroa vuodessa. Muutoksen markkinoita avaavaa vaikutusta pienentää lisäksi se, että myös kunnan järjestämä jätehuolto perustuu tällä hetkelläkin pääasiassa yritysten järjestämiin palveluihin, vaikka kilpailutuksen järjestää kunta. 

Kunnan vastuun jätehuollosta arvioidaan vastaavasti siis supistuvan vain vähäisessä määrin. Pienemmillä paikkakunnilla tai syrjäseuduilla ei välttämättä ole tarjolla kattavia yksityisiä jätehuoltopalveluja. Tällaisessa markkinapuutetilanteessa hyvinvointialue (sote-toimipaikat) joutuvat todennäköisesti kuitenkin jossain määrin turvautumaan kunnan jätehuoltopalveluihin jätelain 33 §:ssä tarkoitetun kunnan toissijaisen jätehuoltopalvelun järjestämisvastuun (TSV) perusteella. Hyvinvointialueen on kuitenkin ensisijaisesti hankittava palvelu markkinoilta ja läpikäytävä jätelain 33 §:ssä kuvattu menettely ennen kuin se voi sopia kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta. 

Vaikutukset kierrätystavoitteiden saavuttamiseen

Valiokunta toteaa, että vastuunjaon muutoksella ei arvioida olevan suoria ympäristövaikutuksia, eikä vaikutuksia kierrätykseen. Myös esityksen välilliset ympäristövaikutukset on arvioitu erittäin vähäisiksi, koska muutos kohdistuu vain yhteen prosenttiin yhdyskuntajätteestä.Valiokunta korostaa tässä yhteydessä yleisellä tasolla sitä, että toimia kierrätysasteen nostamiseksi tarvitaan, sillä nykytilanteessa EU-lainsäädäntöön perustuvia vaatimuksia ei olla saavuttamassa. 

Kunnan vastuuta on rajattu asteittain vuodesta 1999 alkaen, jota ennen kunta oli täysimääräisesti vastuussa yhdyskuntajätteen jätehuollosta. Kunnan vastuulla on nykyisin enää noin 60 prosenttia yhdyskuntajätteestä. Näkemykset vastuunjaon muutosten vaikutuksesta ympäristöön ja kierrätykseen jakavat mielipiteitä edelleen vakiintuneeseen tapaan eli yhtenevää näkemystä ei ole. Toiset katsovat kunnan vastuun rajaamisen heikentävän jätehuollon tasoa ja laskevan kierrätystä, kun kunnan valvonta samalla tältä osin heikkenee. Toiset korostavat, että yritysten halu toimia vastuullisesti lisää jätehuoltopalveluja tuottavien yritysten mahdollisuuksia tarjota kunnan jätehuoltoon verrattuna monipuolisempia ja yksittäisille jätteenhaltijoille räätälöityjä jätehuoltopalveluita, joissa erilliskeräys- ja kierrätysaste on nykyistä korkeampi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että hyvinvointialueet kilpailuttavat jätehuoltopalvelunsa julkisina hankintoina. Hankintojen tekemistä ohjaavat yleensä hankintastrategiat, joissa on aikaisempaa enemmän ympäristöpainotuksia. Näiden huomioon ottaminen voi johtaa kunnan tarjoaman jätehuollon perustasoa ja kierrätysmahdollisuuksia parempaan lopputulokseen. 

Jätteenkuljetuksen aiheuttamien päästöjen arviointi riippuen siitä, onko kuljetustyön kilpailuttanut hyvinvointialue vai kunta, on todettu lähes mahdottomaksi. Merkitystä voi olla sillä, kumpi huolehtii alueellisesti laajemmin kuljetusten kilpailuttamisesta: mitä laajempi alue on yhden kuljetusyrityksen hoidettavana, sitä helpompi on optimoida kuljetustoiminta siten, että turhaa ajoa tulee mahdollisimman vähän. Merkitystä on kuitenkin myös mahdollisella vähäpäästöisen kuljetuskaluston suosimisella, joka voi vähentää kuljetusten kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan jätelain 32 §:n 1 momentin 3 kohdan teknisluonteista muuttamista siten, että siinä viitataan liikehuoneistossa syntyvään yhdyskuntajätteeseen, jonka keräämisestä kiinteistöllä yhdessä kotitalousjätteiden kanssa liikehuoneiston haltija ja kiinteistön haltija ovat sopineet. Säännöksen 3 kohdan jätteillä tarkoitetaan käytännössä kivijalkayrityksen liittymistä kunnan jätehuoltoon, joka on järkevää silloin, kun kiinteistöllä ei ole tilaa järjestää yritykselle erillistä jätehuoltoa. Valiokunta korostaa, että tarkennetulla muotoilulla ei tavoitella oikeustilan muuttamista, joten tulkinta säilyy ennallaan, eikä nykyisiä jätehuoltoa koskevia sopimuksia tai järjestelyitä tarvitse miltään osin muuttaa tai uudistaa.