​Suomi valitaan YK:n jäseneksi joulukuussa 1955

Lokakuun 1947 jälkeen YK hyväksyi uusiksi jäsenvaltioiksi Burman (1948), Israelin (1949) ja Indonesian (1950). Suomi ei lähettänyt uutta jäsenhakemusta, linjana oli odottaa asioiden etenemistä. Suurvaltasuhteet lientyivät 1950-luvulla. Yli kahdeksan vuotta jäsenyyshakemuksen lähettämisen jälkeen Suomen jäsenyys oli uudelleen esillä turvaneuvostossa joulukuussa 1955. Turvaneuvoston jäsenenä olivat tuolloin pysyvien jäsenmaiden (Iso-Britannia, Kiina, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat) lisäksi vaihtuvat jäsenmaat Belgia, Brasilia, Iran, Peru, Turkki sekä Uusi-Seelanti.

Istunnossa 10.12.1955 (S/PV.701). Suomen lisäksi esillä oli 17 hakijamaata (Albania, Bulgaria, Ceylon, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Japani, Jordania, Kambodža, Laos, Libya, Mongolia, Nepal, Portugali, Romania ja Unkari). Turvallisuusneuvoston puheenjohtajana toiminut Uuden-Seelannin Sir Leslie Munro muistutti turvaneuvoston jäseniä siitä, että yleiskokous oli toivonut, että järjestön jäseniksi hyväksyttäisiin mahdollisimman moni maa (ks. resoluutio 918 (X)). Hän katsoi, että turvallisuusneuvoston arvovalta oli vaakalaudalla. Munro viittasi myös Kansainvälisen tuomioistuimen kantaan, jonka mukaan uusien jäsenmaiden arvioinnin tulisi perustua YK:n peruskirjan neljännen artiklan määräyksiin. Hän totesi:

“My government has never thought of the United Nations as an association of like-minded States, such as an alliance or a coalition. Nor have we thought of the United Nations as a place from which we should exclude countries of whose political and social systems we may not approve. The Charter lays down that, in order to qualify for admission, States must be peace-loving and must be able and willing to carry out the obligations contained in the Charter." 

Neuvostoliiton edustaja totesi seuraavassa kokouksessa (S/PV.702), että jäsenhakemukset tulisi käsitellä saapumisajankohdan mukaisessa järjestyksessä yksi kerrallaan siten, että yksittäisen jäsenmaan hakemus käsiteltäisiin vasta sitten, kun yleiskokous olisi hyväksynyt edeltävän maan hakemuksen. Asiassa meneteltiin niin, että istunnossa 13.12. (S/PV.704) äänestettiin pääosin Brasilian ja Uuden-Seelannin päätöslauselmaluonnoksen pohjalta (S/3502). 

Suomen jäsenhakemusta puolsivat kaikki maat lukuun ottamatta Neuvostoliittoa. Muiden maiden osalta Kiina vastusti Mongolian jäsenyyttä ja Neuvostoliitto muiden paitsi Albanian, Mongolian, Unkarin, Romanian ja Bulgarian jäsenyyttä. Äänestettäessä Albanian, Unkarin, Romanian ja Bulgarian jäsenyydestä puoltavan äänen antoi Neuvostoliitto ja vastustavan Brasilia, Kiina, Peru ja Turkki. Äänestämästä pidättäytyivät Belgia, Ranska, Iran, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Äänestysten lopputuloksena oli, että turvaneuvosto ei suositellut yleiskokoukselle yhdenkään maan hyväksymistä. 

Seuraavana päivänä turvallisuusneuvosto kokoontui istuntoon Neuvostoliiton pyynnöstä (S/PV.705). Maa ilmoitti, että haluaa peruuttaa vastustavat äänensä ja turvaneuvosto ryhtyi käsittelemään jäsenhakemuksia uudelleen. Japanin ja Mongolian jäsenhakemuksiin päätettiin palata myöhemmin. Äänestyksessä Albaniaa kannatti 8 maata kolmen maan (Belgia, Kiina ja Yhdysvallat) pidättäytyessä äänestämästä. Suomen lisäksi Jordania, Irlanti, Portugali, Italia, Itävalta, Ceylon, Nepal, Libya, Kambodža sekä Laos saivat yksimielisen tuen uudeksi jäsenmaaksi. Unkarin, Romanian ja Bulgarian jäsenyyttä puolsi 9 jäsenmaata Kiinan ja Yhdysvaltain pidättäytyessä äänestämästä. Espanjan jäsenyyttä kannatti 10 maata Belgian pidättäytyessä äänestämästä. Äänestysten tuloksena turvaneuvosto siis suositti yleiskokoukselle 16 maan hyväksymistä YK:n jäseniksi. 

Lopullisen päätöksen uusista jäsenmaista YK:n yleiskokous teki vielä samana päivänä 14.12.1955 (A/PV.555). Kunkin hakijamaan jäsenyydestä äänestettiin erikseen. Suomen jäsenyyttä kannatti 57 jäsenmaata, yksikään maa ei vastustanut tai pidättäytynyt äänestämästä. Albanian jäsenyyttä vastusti kolme maata (Kuuba, Kreikka ja Kiina) ja Unkarin, Romanian sekä Bulgarian jäsenyyttä kaksi maata (Kiina ja Kuuba). Kaikki turvallisuusneuvoston suosittelemat maat hyväksyttiin uusiksi YK:n jäsenmaiksi. 

Suomessa YK:n peruskirja tuli voimaan 13.1.1956 asetuksella 51/1956. YK:n peruskirjan teksti ja kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö julkaistiin sopimussarjassa tammikuussa 1956 (SopS 1/1956). New Yorkiin perustettiin Suomen YK-edustusto, jonka ensimmäiseksi YK-lähettilääksi nimitettiin Georg A. Gripenberg 16.1.1956.