Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Vuosien 1991–1995 laman aikana kansanedustajat olivat haluttomia korottamaan palkkioitaan. Kesäkuun 8. päivä vuonna 1993 eduskunnan täysistunnossa (PTK 8.6.1993) päätettiin, ettei heinäkuussa maksettaisi kansanedustajien lomarahoja. Laman taituttua eduskunnassa huomattiin, että kansanedustajat olivat palkkakuopassa. Kansanedustajien palkkioita ei kuitenkaan korotettu. Sen sijaan he saivat vuonna 1997 osa-aikaiset avustajat, joista tuli kokopäiväisiä vuonna 1999.
Pohjoismaisen mallin mukaisesti eduskuntaan perustettiin vuoden 1999 vaalien jälkeen edustajanpalkkiolain muutoksella (528/2000) palkkiotoimikunta, joka koostuu eduskunnan ulkopuolisista jäsenistä. Kolmijäsenisen palkkiotoimikunnan tehtäväksi tuli valmistella ja ehdottaa edustajanpalkkioiden muutoksia kansliatoimikunnalle, joka hyväksyi tai hylkäsi esityksen. Toimikunta päätyi heti vuosituhannen alussa esittämään kansanedustajien palkkioiden korotusta, perustellen sitä edustajan tehtävän vastuullisuudella. Lisäksi edustajille haluttiin turvata mahdollisuus keskittyä edustajantoimen hoitamiseen sekä lisätä toimen houkuttelevuutta.
Syyskuusta 2000 alkaen kansanedustajan palkkio oli 27 000 markkaa kuukaudessa. Vähintään 12 vuotta edustajana toimineen kansanedustajan palkkio oli 29 000 markkaa. Eduskunnan puhemiehen palkkio nostettiin 48 000 markkaan ja varapuhemiesten palkkiot 40 000 markkaan. Prosentuaalisesti kansanedustajien palkkiot nousivat 16–42 prosenttia, kun taas puhemiehen palkkio nousi 92 prosenttia. Samaan aikaan kansanedustajien ikälisistä ja lomarahoista luovuttiin. Uudistuksen tavoitteena oli ennen kaikkea porrastaa palkkioita edustajien tehtävien vaativuuden mukaan.
Alkuun kansliatoimikunnan esittämistä palkkiouudistuksista tehtiin päätös kansliatoimikunnassa, mutta vuonna 2003 eduskunta muutti edustajanpalkkiolakia (701/2003) siten, ettei kansliatoimikunnan tarvinnut enää hyväksyä palkkiotoimikunnan esityksiä. Tämän jälkeen kansanedustajien palkkioista päättäminen on ollut ulkoistettua palkkiotoimikunnalle. Sama malli on käytössä Norjassa ja Ruotsissa.
Ensimmäisen itsenäisen edustajien palkkioiden korotuksen palkkiotoimikunta teki, kun se nosti syksyllä 2003 palkkioita noin 9,4 prosentilla. Palkkiotoimikunta on pyrkinyt perustelemaan korotuksia aina niiden tapahtuessa. Yleisimmin edustajanpalkkioiden on perusteltu seuraavan yleistä palkkakehitystä. Palkkioiden määrää tarkastellaan säännöllisesti. Tämänhetkisten palkkioiden suuruuden voi tarkistaa eduskunnan verkkosivulta Kansanedustajien palkkiot ja kulukorvaukset.