​​​Sääntely valtiopäiväjärjestyksessä ja perustuslaissa

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä (26/1906) määriteltiin yksikamarin eduskunnan työmuodot, jotka monelta osin ovat pysyneet lähes muuttumattomina tähän päivään asti.

Vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen 11 § mukaan ”edustajaa älköön syytteeseen pantako älköönkä häneltä vapautta riistettäkö hänen lausumiensa mielipiteiden taikka muun asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn tähden, jollei eduskunta päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa läsnä olevista jäsenistä on äänestyksessä kannattanut, ole siihen suostunut.”

Jo sitäkin aiemmin, säätyvaltiopäivien aikana, oli noudatettu samaa käytäntöä. Vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen (11/1869) 8 § ​mukaan säädyn jäsentä ei voitu asettaa kanteen alaiseksi valtiopäiväkeskusteluissa lausutuista ajatuksista, mietteistä tai käytöksestä, ellei ”se sääty, johon hän kuuluu, ole myöntänyt sitä varsinaisella päätöksellä, johon vähintään viisi kuudesosaa säädyn kokouksessa läsnä olevista jäsenistä on yhdistynyt (8 §).”

Näin varhaisista ajoista lähtien edustajan valtiopäivillä lausumat sanat on voitu asettaa tuomioistuimen arvioitavaksi vain eduskunnan viiden kuudesosan enemmistöpäätöksellä. Näin on myös nykyisen perustuslain aikana (731/1999), 30 §.  Päätöstä tehdessä äänet lasketaan annetuista äänistä. Jos kaikki edustajat ovat paikalla, edustaja voidaan asettaa syytteeseen, kun vähintään 166 edustajaa 199:stä äänestää sen puolesta. Puhemies ei osallistu äänestykseen.

Kansanedustajan syytteeseen asettamista yritetty neljästi

Näin suuren enemmistön saaminen kansanedustajan syyttämiseksi ei koskaan ole onnistunut, vaikka sitä on yritetty neljä kertaa Suomen itsenäisyyden aikana. Nämä kaikki tapaukset ovat perustuslain mukaisesti koskeneet vain eduskunnan täysistunnossa lausuttuja sanoja.

Jos kansanedustaja puhuu loukkaavasti eduskunnan ulkopuolella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, poliisi voi tutkia asiaa ilman eduskunnan myötävaikutusta esimerkiksi kunnianloukkauksena tai viharikoksena. Suomen poliittisessa historiassa on useita toimessa olleita kansanedustajia, joille tuomioistuin on antanut langettavan tuomion esimerkiksi herjauksesta, kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kansanedustajan puhevapaus

Yksikamarisen eduskunnan aikana lainsäädännössä on tapahtunut erityisesti kaksi oikeudellista muutosta, jotka ovat vaikuttaneet kansanedustajan puhevapauden arviointiin. Autonomian aikana Suomessa oli voimassa rikoslaki (39/1889), joka sääti rikokseksi hallitsijan kunnian loukkaamisen. Keisarin määräyksestä syyttäjä pystyi nostamaan syytteen majesteettirikoksesta, jos joku oli ilmaissut epäkunnioittavia näkemyksiä hallitsijasta tai tämän perheestä. Tämän lain nojalla useita kansanedustajia tuomittiin majesteettirikoksesta vankeuteen lähinnä lehtikirjoituksissa ilmaistuista mielipiteistä.

Toinen tärkeä muutos on tapahtunut lainsäädännön harmonisoinnin tähden. Jo vuonna 1974 rikoslakiin (987/1974) otettiin mukaan kansainvälisistä sopimuksista peräisin olevat säädökset rikoksista ihmisyyttä vastaan. Vuonna 1989 Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi ja allekirjoitti Euroopan ihmisoikeussopimuksen, minkä seurauksena Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkoi valvoa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista Suomessa. Oikeudellisen kehityksen seurauksena rikoslakiin kirjattiin rikokset muun muassa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (578/1995). Sosiaalisessa mediassa julkaistujen kirjoitusten tähden kansanedustajia on tuomittu sakkorangaistuksiin näistä syistä.

1932 vp – edustaja Yrjö Räisänen

Vuoden 1932 valtiopäivillä eduskunnassa käsiteltiin ensimmäisen kerran syytteen asettamista täysistunnoissa lausutuista mielipiteistä. Sosialidemokraattien edustaja Yrjö Räisänen teki silloin kirjallisen kysymyksen, jossa syytti Tammisaaren pakkotyölaitoksen vartioita epäasiallisesta käytöksestä, vankien kaltoin kohtelusta ja kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä. Räisänen mainitsi nimeltä useita vartijoita, jotka kokivat sen herjaavaksi ja loukkaavaksi. Vartijat vaativat edustaja Räisäsen asettamista syytteeseen herjauksesta.

Syytteeseen asettamisesta äänestettiin eduskunnan täysistunnossa toukokuussa 1933. Perustuslakivaliokunta oli antanut asiasta lausunnon, jossa se esitti, että eduskunta päättäisi antaa suostumuksensa ed. Räisäsen syytteeseen panemiseen siitä rikoksesta, jota puheena olevassa anomuksessa tarkoitetaan. Valiokunnan ehdotusta ja syytteeseen asettamista kannatti 101 edustajaa, 62 vastusti. Koska syytteeseen asettaminen ei saanut viiden kuudesosan enemmistöä, asia raukesi.

PTK 24.2.1933, edustaja Räisäsen y.m. kysymys, joka koskee Tammisaaren pakkotyölaitoksen poliittisten vankien oloja

Ainoa käsittely (lähetekeskustelu) ja äänestyksen tulos 7.4.1933

PeVM 18/1932; sisältää anomuksen kansanedustajan asettamisesta syytteeseen 2.5.1933

Ainoa käsittely ja äänestyksen tulos 4.5.1933

1947 vp – edustaja Lauri Järvi

Seuraavan kerran syytteeseen asettamista käsiteltiin vuoden 1947 valtiopäivillä. Kokoomuksen kansanedustaja Lauri Järvi arvosteli talousarviopuheessaan valtiollisen poliisin toimintaa ja sen kalleutta. Hän esitti nimeltä mainiten myös väitteen, että eräs liikemies toimii valtiollisen poliisin agenttina. Liikemies koki joutuneensa halveksunnan kohteeksi ja liiketoimiensa vaarantuneen väitteen johdosta. Hän vaati, että eduskunta antaa suostumuksen edustajan asettamisesta syytteeseen julkisesta herjauksesta. 

Perustuslakivaliokunta otti liikemiehen anomukseen kantaa ja esitti näkemyksenään, että eduskuntapäättäisi olla suostumatta puheena olevaan anomukseen. Täysistunnon äänestyksessä otettiin kantaa tähän valiokunnan esitykseen, joka voitti äänin 81–10, 6 tyhjää, poissa 102. 

PTK 3.10.1947, edustaja Järven puheenvuoro 

Ainoa käsittely (lähetekeskustelu) ja äänestyksen tulos 2.3.1948

PeVM 106/1947; sisältää anomuksen, jossa pyydetään Eduskunnan suostumusta edustajan syytteeseen panemiseen 16.2.1948

Ainoa käsittely 16.3.1948 ja ainoa käsittely 2.4.1948 sekä äänestyksen tulos

1979 vp – edustaja Mikko Ekorre

Vuoden 1979 valtiopäivillä SKDL:n edustaja Mikko Ekorre esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa tiedusteli, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä saadakseen torniolaisen Hanhirova-yhtymän noudattamaan lainsäädännössä turvattuja työntekijöiden oikeuksia. Yhtiön toimitusjohtaja piti kysymystä loukkaavana ja vaati eduskunnalta lupaa asettaa edustaja sanoistaan syytteeseen. 

Käsitellessään asiaa perustuslakivaliokunta yksimielisesti päätyi esittämään, että eduskunta päättäisi olla suostumatta pyyntöön asettaa edustaja Mikko Ekorre syytteeseen kysymyksessä olevassa asiassa. Kun asiaa käsiteltiin täysistunnossa, kukaan ei tehnyt vastaehdotusta perustuslakivaliokunnan mietintöön. Näin ollen asiasta ei edes äänestetty vaan perustuslakivaliokunnan esitys hyväksyttiin yksimielisesti. 

Edustaja Ekorren kirjallinen kysymys KK 34/1979 Torniolaisen Hanhirova-yhtymän toiminnasta   

M 6/1979 Kirjelmä, jossa pyydetään eduskunnan suostumusta edustajan syytteeseen panemiseen

Lähetekeskustelu 19.6.1979; sisältää kirjelmän, jossa pyydetään eduskunnan suostumusta edustajan syytteeseen panemiseen 8.5.1979

PeVM 13/1979

Ainoa käsittely 13.11.1979

2019 vp – edustaja Juha Mäenpää

Viimeisimmän kerran kansanedustajan asettamista syytteeseen on käsitelty eduskunnassa vuoden 2019 valtiopäivillä. Perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää puhui 12.6.2019 maahanmuuttajista tavalla, jonka johdosta valtakunnansyyttäjä pyysi eduskunnalta lupaa asettaa hänet syytteeseen.

Anomuksessaan syyttäjä totesi, että vaikka ”eduskunta antaisikin suostumuksensa, tämä ei vielä tarkoita sitä, että asettaisin edustaja Mäenpään syytteeseen. Mikäli eduskunta ei anna suostumustaan, tulen tekemään päätöksen syyttämättä jättämisestä syyteoikeuden puuttumisen perusteella.” 

Perustuslakivaliokunta otti asiaan kantaa 17.6.2020 ja esitti, että ”eduskunta päättää antaa suostumuksensa ed. Mäenpään syytteeseen asettamiseen siitä rikoksesta, jota syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitetaan.” Päätösesitys ei ollut yksimielinen. Vähemmistö, viisi valiokunnan jäsentä, jätti vastalauseen ja teki muutosehdotuksen, jonka mukaan ”perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunta ei anna suostumustaan ed. Mäenpään syytteeseen asettamiseen siitä rikoksesta, jota syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitetaan.”

Asiasta äänestettiin eduskunnan täysistunnossa 26.6.2020. Perustuslakivaliokunnan esitys suostumuksen myöntämisestä voitti äänin 121–54, poissa 24. Viiden kuudesosan enemmistöä annetuista äänistä esitys ei kuitenkaan saanut, joten asia raukesi. 

PTK 16/2019, edustaja Mäenpään puheenvuoro klo 22.27

M 5/2019 Valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskeva pyyntö asettaa kansanedustaja syytteeseen

Lähetekeskustelu 6.2.2020

PeVM 21/2020

Ainoa käsittely 24.6.2020 ja ainoa käsittely ​26.6.2020 sekä äänestystulos​