Yleistä

Talousarvioesityksen mukaan Suomen talous on ollut taantumassa ja vuositasolla bruttokansantuote supistuu edelleen 0,2 prosenttia vuonna 2024. Talous kuitenkin toipuu esityksen mukaan vuonna 2025, jolloin bruttokansantuotteen ennustetaan kasvavan 1,7 prosenttia. Taantuma on vähentänyt työllisten määrää, mutta talouskasvun myötä työllisyyden odotetaan kasvavan ja työttömyyden vähenevän. Vuonna 2025 työllisyysaste (15—64-vuotiaat) on 73,1 prosenttia ja työttömyysaste 7,6 prosenttia.  

Julkisen talouden alijäämä syvenee 3,7 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2024, kun suhdannetilanne jatkuu heikkona, verotulojen kasvu on vaimeaa ja sosiaaliturvamaksujen tuotot supistuvat. Vuonna 2025 alijäämän ennustetaan kaventuvan 3,2 prosenttiin talouskasvun kiihtymisen ja julkisen talouden sopeutustoimien johdosta. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan hallitusohjelmassa ja keväällä 2024 päätetyt toimenpidekokonaisuudet, jotka vahvistavat julkista taloutta yhteensä noin 9 mrd. eurolla.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeinä hallituksen tavoitteita (HE 109/2024 vp, s. Y 7) parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja taittaa hyvinvointia uhkaava velkaantumiskehitys. Valiokunta painottaa julkisen talouden menojen ja tulojen välisen rakenteellisen epätasapainon vähentämisen ja työllisyyden parantamisen tärkeyttä toimivien hyvinvointipalvelujen ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. 

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokan loppusumma talousarvioesityksessä on noin 15,2 mrd. euroa, mikä on noin 1,1 mrd. euroa pienempi kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Pääluokan loppusumma on noin 17 prosenttia valtion budjetista. Hallinnonalan määrärahoista käytetään eläkemenoihin noin 36 prosenttia, perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen sekä perustoimeentulotukeen noin 31 prosenttia, työttömyysturvaan noin 12 prosenttia, sairausvakuutukseen noin 12 prosenttia, sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen noin 2 prosenttia sekä avustuksiin terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen noin 2 prosenttia. Muihin pääluokan lukuihin käytetään kuhunkin 0,4—1,0 prosenttia pääluokan määrärahoista. 

Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan määrärahojen laskuun vaikuttavat erityisesti hallitusohjelman mukaiset ja kehysriihessä päätetyt sosiaaliturvaa koskevat uudistukset ja säästöt. Uudistusten nettovaikutus pääluokkaan on noin 470 milj. euroa. Tästä noin 170 milj. euroa aiheutuu vuonna 2024 voimaan tulleista uudistuksista, joiden säästövaikutus kasvaa vuonna 2025, ja noin 300 milj. euroa vuonna 2025 voimaan tulevista uudistuksista. Sosiaaliturvarahastojen kulujen vähenemisen hyöty ohjataan valtiontalouden vahvistamiseen pienentämällä valtion rahoitusosuutta rahastoille ja nostamalla työnantajien sairausvakuutusmaksua sekä palkansaajien sairaanhoitovakuutusmaksua. Tämä niin sanottu kanavointiratkaisu vähentää sosiaali- ja terveysministeriön määrärahatarvetta nettona yhteensä 575 milj. euroa. 

Perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen, perustoimeentulotukeen ja eräisiin palveluihin esitetään noin 4,6 mrd. euroa, joka on 244 milj. euroa vähemmän kuin vuoden 2024 varsinaisessa talousarviossa. Määrärahaa pienentävät erityisesti asumistukeen ehdotetut muutokset. Määrärahan mitoituksessa on huomioitu ensisijaisiin etuuksiin tehtävistä muutoksista johtuva toimeentulotukimenojen arvioitu 119 milj. euron kasvu.  

Työttömyysturvaan esitetään 1,9 mrd. euroa, joka on 340 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Määrärahaa pienentävät muun muassa TE-palvelujen järjestämisvastuun siirto valtiolta kunnille (noin 370 milj. euroa), työttömyysturvan korotusosista luopuminen (23,5 milj. euroa) ja työmarkkinatuen tarveharkinnan vahvistaminen (3,4 milj. euroa).  

Sairausvakuutukseen esitetään 1,87 mrd. euroa, joka on 437 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Määrärahaa pienentävät muun muassa lääkekorvauksiin kohdistuvat uudistukset, kuten lääkkeiden omavastuiden korotukset (60 milj. euroa), sairauspäivärahan laskentakaavan muutos (4,0 milj. euroa) ja nuorten ammatillisen kuntouksen uudistus (21,6 milj. euroa).  

Eläkkeisiin esitetään 5,5 mrd. euroa, joka on 30 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Määrärahaa pienentävät muutokset ulkomaille maksettaviin kansaneläkkeisiin (35 milj. euroa) ja eläkkeensaajien asumistukeen (9,5 milj. euroa) sekä kansaneläkkeen ja kuntoutusrahan ikärajan nostaminen 16 vuodesta 18 vuoteen (6,6 milj. euroa).  

Indeksijäädytys vaalikaudeksi koskee kansaneläkeindeksiin (KEL) ja kuluttajahintaindeksiin (KHI) sidottuja etuuksia pois lukien toimeentulotuki, eläkkeet, rintamalisät, vammaisetuudet, elatustuki, lääkkeiden vuosiomavastuu, sotilasavustuksen perusavustus ja luopumistuen täydennysosa. Indeksijäädytyksen vaikutus on vuoden 2025 tasossa arviolta 250 milj. euroa.  

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta on kohdistettu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle 29,3 milj. euron säästöt. Säästöstä 28,7 milj. euroa suunnataan hallinnonalan virastoille ja laitoksille sekä 0,6 milj. euroa muille momenteille. Suurimmat säästöt koskevat Kansaneläkelaitosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja Työterveyslaitosta. Keskimäärin säästö on vajaa 4 prosenttia hallinnonalan virastojen ja laitosten vuoden 2024 määrärahoista. 

Veteraanien tukemiseen esitetään 123,0 milj. euroa, joka on noin 11,5 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Määrärahatason lasku aiheutuu veteraanien määrän vähenemisestä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen suunnataan ensi vuonna 358 milj. euroa. Valiokunta pitää myönteisenä, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta lisärahoitusta esitetään muun muassa mielenterveyden tukemiseen, nuorten ja lasten palveluihin, ruoka-apuun ja turvakotitoimintaan. Nuorten huumekuolemien ehkäisyyn esitetään 3,5 milj. euroa, päihteitä käyttävien, väkivallalla oirehtivien sekä rikoksia tekevien nuorten palvelujen kehittämiseen 2,5 milj. euroa sekä niin sanotun lastensuojelun hybridimallin käynnistämiseen 0,5 milj. euroa. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus vakinaistaa ruoka-avun rahoituksen kaikkein vähävaraisimpien auttamiseksi ja avun pitkäjänteisen kehittämisen turvaamiseksi. Ruoka-aputoimintaan esitetään 3,0 milj. euroa. Lisäksi matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantamiseen esitetään 2,0 milj. euroa ja mielenterveyden chat-palveluihin 0,5 milj. euroa. Turvakotitoiminnan rahoitusta esitetään kasvatettavaksi 1,0 milj. eurolla 27,6 milj. euroon. Määrärahan kasvattamisella pyritään vahvistamaan turvakotipalvelujen saavutettavuutta.  

Hyvinvointialueiden rahoitus

Hyvinvointialueet rahoittavat toimintansa pääosin valtion rahoituksella, eikä niillä ole verotusoikeutta. Rahoitus on yleiskatteista valtion rahoitusta ja se jaetaan hyvinvointialueille laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhteita kuvaavien tekijöiden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevien tekijöiden perusteella. Hyvinvointialueiden rahoituksen taso tarkistetaan vuosittain. Hyvinvointialueiden laskennallisen rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain hyvinvointialueindeksillä parantamaan rahoitusjärjestelmän reaktiokykyä hintatasossa tapahtuviin muutoksiin. 

Hyvinvointialueiden yleiskatteinen rahoitus kasvaa noin 1,6 mrd. eurolla 26,2 mrd. euroon verrattuna vuoden 2024 varsinaiseen talousarvioon. Kasvu selittyy pääosin sillä, että rahoituksen lisätään lakisääteinen rahoitukseen jälkikäteistarkistus koskien vuotta 2023, noin 1,4 mrd. euroa. Hyvinvointialueen rahoituksen indeksikorotus on 3,00 prosenttia vuonna 2025 ja sen vaikutus hyvinvointialueiden rahoitukseen on noin 800 milj. euroa. Koska vuoden 2024 budjetoituun rahoitukseen sisältyi 530 milj. euroa jälkikäteen maksettua vuoden 2023 rahoitusta, hyvinvointialueiden rahoituksen määrän todellinen kasvu on noin 2,2 mrd. euroa vuonna 2025.  

Rahoituksessa huomioidaan myös hallitusohjelman ja vuoden 2024 lisätoimien mukaiset STM:n valmistelemat toimet, jotka vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta yhteensä vajaa 300 milj. euroa vuonna 2025. Rahoitusta vähentäviä toimia ovat: 1) ajokorttitarkastusten rajaaminen palveluvalikoiman ulkopuolelle, vähennys 5 milj. euroa, 2) asiakasmaksujen korottaminen, vähennys 150 milj. euroa, 3) hoitotakuun keventäminen, vähennys 96,2 milj. euroa + 25 milj. euroa aiempien päätösten perumista, 4) iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen keventäminen, vähennys 45 milj. euroa, sekä 5) lastensuojelun henkilöstön kelpoisuusvaatimusten joustavoittaminen, vähennys 2 milj. euroa.  

Hyvinvointialueiden rahoitusta lisätään hallitusohjelman mukaisten toimien johdosta yhteensä 47 milj. euroa. Näitä toimia ovat lasten ja nuorten terapiatakuu 1.5.2025 lukien, lisäys 22,2 milj. euroa sekä vammaispalvelulain soveltamisalan muuttaminen, lisäys 24,8 milj. euroa.  

Lisäksi hyvinvointialueiden rahoitukseen vaikuttavat vuonna 2024 voimaan tulleiden uudistusten vaikutuksina lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku 23 vuoteen, säästövaikutuksen kasvu 12 milj. euroa sekä tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa olevien potilaiden oikeusturvan varmistamisen kustannusvaikutuksen muutos 0,3 milj. euroa.  

Talousarvioesityksen mukaan (s. Y 91—92) vuonna 2023 hyvinvointialueiden yhteenlaskettu tulos oli selvästi alijäämäinen, ja menojen kasvu oli nopeaa. Vuonna 2024 alueiden tuloksen ennustetaan olevan 1,5 mrd. euroa alijäämäinen, mikä tarkoittaa, että alijäämä kasvaa edellisvuodesta sopeutustoimista huolimatta. Vuonna 2025 alueiden tuloksen odotetaan paranevan ja olevan 0,3 mrd. euroa alijäämäinen, kun valtion rahoitusta kasvattaa jälkikäteistarkistus.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on laajasti nostettu esiin huoli siitä, että valtion rahoituksen taso on riittämätön kattamaan perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastuspalvelujen kustannuksia. Talousarvioesitykseen sisältyvät uudet julkisen talouden suunnitelman mukaiset sopeutustoimet ja hyvinvointialueiden tehtävien ja velvoitteiden keventäminen eivät saadun selvityksen mukaan korjaa hyvinvointialueiden rahoitusta. Hyvinvointialueet ovat esittäneet alijäämän kattamiskauden pidentämistä talouden sopeuttamisen mahdollistamiseksi. Valiokunta kiinnittää huomiota Päijät-Hämeen ja HUS-yhtymän alijäämän kattamisvelvoitteeseen, joka on muihin hyvinvointialueisiin nähden tiukempi. 

Hyvinvointialueet ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota myös siihen, että rahoituksen jälkikäteistarkistusta ei pidä pitää todellisena rahoituksen lisäyksenä hyvinvointialueille vaan se on lakisääteisten palveluiden tuottamiseen osoitetun aiemman vuoden rahoituksellisen alijäämän kattamista. Jälkikäteistarkistuksen tarkoituksena on varmistaa, että laskennalliset kustannukset eivät erkaannu todellisista kustannuksista ja jälkikäteistarkastus pitäisi erottaa varsinaisesta rahoituksen lisäyksestä. Lisäksi asiantuntijakuulemisissa on nostettu huoli siitä, että jälkikäteistarkastukseen perustuva rahoituksen tason korotus ei kohdennu juuri niille hyvinvointialueille, joilla kyseisen vuoden rahoitus on jäänyt toteutuneita kustannuksia pienemmäksi ja jälkikäteistarkistus myös korjaa rahoitusta kahden vuoden viiveellä.  

Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös hyvinvointialueindeksiin, jolla tarkistetaan alueiden rahoitusta seuraavalle vuodelle. Indeksitarkistuksen todetaan olevan riittämätön johtuen siitä, että hyvinvointialueindeksin keskeiset tekijät kuvaavat enemmän muiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon alan ansio-, hinta- ja kustannuskehitystä. Myös tämä osaltaan erkaannuttaa hyvinvointialueiden rahoitusta todellisesta menokehityksestä.  

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti kannatettavina mekanismeja, joilla julkisen talouden kantokykyä voidaan parantaa ja hillitä kansallisen tason menokehitystä ja toteaa, että hyvinvointialueiden menojen kasvun hillintään tähtäävillä toimilla on näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen merkitys. 

Valiokunta toistaa kuitenkin aiemman kantansa (StVL 2/2023 vp, s. 5 sekä StVL 13/2022 vp, s. 5) ja korostaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä tulee heti toiminnan alusta, seurata ja arvioida huolellisesti sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, jotta perustuslaissa turvattujen sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ei vaarannu millään hyvinvointialueella eikä minkään väestöryhmän tai sairauksien hoidon osalta. Hyvinvointialueiden rahoitusmekanismia on valiokunnan näkemyksen mukaan tärkeää kehittää systemaattisesti siten, että kansallinen rahoitus ja alueiden velvoitteet ovat tasapainossa ja rahoitus kohdentuu eri alueille oikeudenmukaisesti. Valiokunta pitää sinänsä alijäämän kattamisvelvoitetta valtion talouden tasapainottamisen näkökulmasta perusteltuna, mutta toteaa, että rahoitusta koskevan sääntelyn toimivuutta on seurattava ja arvioitava myös kunnilta hyvinvointialueille periytyvän alijäämän sekä alijäämän kattamisajan pituuden osalta, koska riittämätön rahoitus suhteessa palvelutarpeisiin voi johtaa hyvinvointialueilla epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytnäköisiin toimenpiteisiin talouden sopeuttamiseksi sen sijaan, että sopeutustoimet toteutettaisiin vaikuttavuustietoon perustuen pitkäjänteisesti ja vastuullisesti.  

Valiokunta toistaa lisäksi aiemman kantansa (StVL 2/2023 vp, s. 5 sekä StVL 8/2022 vp, s. 5), jonka mukaan on tärkeää, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi, kuinka hyvinvointialueindeksi vastaa kustannustason muutokseen. Tarvittaessa sääntelyä on muutettava.  

Valiokunta korostaa kansallisen ohjauksen merkitystä, jotta uudistuksen tavoitteet palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta ja laadusta sekä kustannusten kasvun hillinnästä toteutuvat. Hyvinvointialueilla on tärkeää kehittää uudenlaisia palvelujen toteutustapoja hyödyntäen aiempaa suurempien järjestäjien koko henkilöstön osaamista. Valiokunta toteaa, että alueilla jo tehtyjä toimia on syytä valtakunnallisesti arvioida ja edistää koko maassa jo joillakin alueilla tehtyjä toimia, joilla vaikeassa julkisen talouden tilanteessa on onnistuttu tasapainottamaan taloutta ja samalla onnistuttu kohentamaan palvelujen saatavuutta ja vähentämään henkilöstöpulaa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain (617/2021) 3 §:ssä oleva yliopistosairaaloiden korkeampiin kustannuksiin perustuvan yliopistosairaalalisän tulisi läpinäkyvyyden vuoksi olla yleiskatteellisesta rahoituksesta erillistä rahoitusta. Yliopistosairaalalisän tarkoituksena on kattaa yliopistollisista sairaaloista niitä ylläpitäville hyvinvointialueille aiheutuvia muita alueita korkeampia kustannuksia.  

Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueiden, yliopistosairaaloiden ja HUS:n valtakunnallisten erityisvastuiden, kuten esimerkiksi Myrkytystietokeskuksen ja elinsiirtotoiminnan rahoitusta tulee keskitettyjen palvelujen ja erityistehtävien osalta arvioida ja rahoitusta tulee tarvittaessa kehittää erillisellä rahoituksella. Valiokunta pitää tärkeänä, että palvelujen saatavuus turvataan ja että rahoitus kohdentuu oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi niille alueille, joille kustannukset syntyvät. Myös valtion mielisairaaloiden rahoituksen oikeudenmukaista kohdentumista tulee arvioida.  

Henkilöstövaje ja hoitoon pääsy

Hyvinvointialueiden palvelutarpeeseen vastaamisen keskeisin haaste liittyy riittävän rahoituksen lisäksi henkilöstön saatavuuteen. Vaikka henkilöstön saatavuus näyttää saadun selvityksen mukaan paikoittain parantuneen, jatkuu merkittävä pula tietyistä sosiaali- ja terveydenhuollon osaajista edelleen. Muun muassa lähihoitajien ja sosiaalityöntekijöiden sekä psykiatrien avoimia tehtäviä on runsaasti.  

Asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös henkilöstökustannusten nousuun, jonka arvioidaan ylittävän yleisen ansioiden nousun johtuen muun muassa alan työmarkkinasopimusratkaisuista. Resurssipula ja henkilöstön saatavuushaasteet johtavat palkankorotuspaineisiin ja palkkakilpailuun oman henkilöstön ja vuokratyövoiman käytön välillä. Vuokratyövoiman käyttöä on kuitenkin joillain alueilla pystytty vähentämään ja tavoitteena on vähentää sitä edelleen. Saatavuusongelmia pahentaa saadun selvityksen mukaan edelleen taloudellista syistä johtuvat yhteistoimintamenettelyt, jotka vahingoittavat alan pitemmän aikavälin mainetta vetovoimaisena työnantajana.  

Hallitusohjelman ja julkisen talouden suunnitelman mukaiset hyvinvointialueen rahoitukseen vaikuttavat päätökset koostuvat monelta osin lakisääteisten velvoitteiden keventämisestä. Hallitus toteuttaa talousarvioesitykseen liittyen toimia, joiden tavoitteena on kustannussäästöjen lisäksi joustavoittaa alueilla toiminnan organisointimahdollisuuksia ja erityisesti henkilöstöresurssien käyttöä (mm. vanhuspalvelujen henkilöstömitoitus ja hoitotakuu).  

Hyvinvointialueiden tilannetta pyritään helpottamaan hallituksen toimesta muun muassa keventämällä vanhuspalvelulaissa määriteltyä henkilöstön vähimmäismitoitusta siten, että ympärivuorokautisessa palveluasumisessa vähimmäismitoitus olisi nykyisen 0,65:n työntekijän sijaan 0,6 työntekijää asiakasta kohden 1.1.2025 alkaen. Henkilöstön vähimmäismitoituksen muutoksesta huolimatta jokaisessa yksikön mitoituksessa olisi aina otettava huomioon asukkaiden yksilöllinen palvelutarve. Henkilöstön vähimmäismitoituksen muutoksesta huolimatta jokaisessa yksikön mitoituksessa on aina otettava huomioon asukkaiden yksilöllinen palvelutarve. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on vanhuspalvelujen hoitajamitoitukseen liittyen nostettu esiin huoli ikääntyneiden palvelujen kokonaisuuden turvaamisesta. Kuulemisissa on esitetty myös, että yksityisessä palvelutuotannossa mitoitukseen tehtäviin muutoksiin vaikuttavat palvelujen järjestäjien kanssa tehdyt sopimukset ja aluevalvontaviranomaisten ohjeet. Näistä syistä on mahdollista, että esitetyn lakimuutoksen taloudelliset vaikutukset ja henkilöstövaikutukset jäävät laskennallista arviota pienemmiksi.  

Valiokunta korostaa, että ikääntyneiden palveluiden henkilöstötilannetta tulisi tarkastella kokonaisuutena, jotta kaikille ikääntyneille pystytään tarjoamaan tarkoituksenmukaiset ja riittävät palvelut. Henkilöstömitoitusta koskevan hallituksen esityksen tarkoituksena on lisätä toiminnan organisointimahdollisuuksia ja erityisesti henkilöstöresurssien joustavampaa käyttöä, mikä puolestaan parantaa henkilöstön kohdentamista iäkkäiden palveluissa.  

Hallituksen esityksen mukaan perusterveydenhuollon hoitotakuuksi 23 vuotta täyttäneiden potilaiden osalta säädetään 3 kuukautta ja suunhoidon hoitotakuuksi 6 kuukautta. Hoitotakuun keventämisen johdosta hyvinvointialueiden rahoitusta vähennetään yhteensä 121,2 milj. euroa (96,2 milj. euroa + 25 milj. euroa aiempien hoitotakuuta koskevien päätösten perumisesta). Lainsäädäntömuutoksen vuoksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toteuttamaan opiskeluterveydenhuoltoon ehdotetaan 0,9 milj. euron vähennys ja vankiterveydenhuollon rahoitukseen tehdään 0,9 milj. euron vähennys.  

Asiantuntijakuulemisissa hoitotakuun väljentämistä kohtaan on esitetty kriittisiä huomioita. Hoitotakuun kiristäminen aiemmasta kolmesta kuukaudesta 14 vuorokauteen on parantanut hoitoon pääsyä ja se on nähty yhtenä tapana kansallisesti ohjata hyvinvointialueita vahvistamaan perusterveydenhuollon resursointia. Asiantuntijakuulemisissa korostettiin, että potilaiden tulee hoitotakuun väljentämisestä huolimatta päästä hoitoon sairautensa edellyttämässä kohtuullisessa ajassa, jolloin hyvinvointialueiden ei ole tosiasiassa mahdollista poistaa hyvinvointialueilta perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnasta vähennettäväksi esitettyä 121,2 milj. euroa. Käytännössä valtaosa säästöistä olisi saadun selvityksen mukaan tehtävä henkilöstökustannuksista ja suuruusluokka vastaisi esim. neljännestä nykyisistä terveyskeskuslääkäreistä.  

Kuulemisissa esitettiin huoli myös hoitotakuun väljentämistä koskevan esityksen ajoituksesta liittyen EU:n elpymisvälineen rahoitukseen. Suomi saa kyseistä rahoitusta Suomen kestävän kasvun ohjelman toteuttamiseen, jossa hoitotakuun edistämisen toteuttamiseen on kohdennettu 178 milj. euroa rahoitusta. Ohjelmassa on sitova hoitoon pääsyä koskeva tavoite, jonka mukaan vuoden 2025 viimeisen kvartaalin aikana seitsemän vuorokauden kiireettömään hoitoon pääsyn enimmäisaika perusterveydenhuollon avosairaanhoidon käynneissä toteutuu 80 prosenttisesti. Hyvinvointialueilla on tehty hankekaudella kehittämistyötä tähän tavoitteeseen pääsemiseksi ja alueille on myönnetty tähän valtionavustuksia vuosille 2022—2025 yhteensä lähes 169 milj. euroa. Tavoite on hoitotakuuta koskevan hallituksen esityksen (HE 134/2024 vp, s. 70) mukaan tällä hetkellä lähes saavutettu, mutta varsinainen tavoitteeseen pääseminen arvioidaan vasta vuoden 2025 viimeisen kvartaalin toteutumien perusteella. Sosiaali- ja terveysministeriö on 8.5.2024 lähettänyt kirjeen hyvinvointialueille ja kehottanut alueita jatkamaan Suomen kestävän kasvun ohjelman hankesuunnitelmien mukaista kehittämistyötä hoitoon pääsyn edistämiseksi.  

Valiokunta pitää tärkeänä hoitotakuun väljentämistä koskevan esityksen tavoitetta osaltaan toteuttaa Suomen julkisen talouden tasapainottamista. Julkisen talouden vahvistamisella pyritään turvaamaan hyvinvointiyhteiskunta ja sen tärkeät palvelut paitsi nykyisille myös tuleville sukupolville. Hoitotakuuta koskevan hallituksen esityksen mukaan sen tavoitteena on edellä todettujen säästöjen lisäksi osaltaan turvata henkilöstön riittävyyttä julkisessa terveydenhuollossa sekä mahdollistaa terveydenhuollon järjestäjien nykyistä joustavammin suunnitella terveydenhuollon toimintojaan hoidon ja palvelujärjestelmän kokonaisuus huomioiden.  

Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan Kela-korvausten korottamisella pyritään keventämään hyvinvointialueiden taakkaa ja purkamaan perusterveydenhuollon hoitojonoja kohdentamalla hallituskauden aikana kertaluonteista rahoitusta perusterveydenhuollon hoitojonojen purkuun hallituksen kehittämän uuden Kela-korvausmallin avulla. Kela-korvausten kehittämiseen kohdennetaan 70 milj. euroa vuodelle 2025. Kela-korvauksia on tarkoitus kohdentaa aiempaa vahvemmin niihin lääkärikäynteihin, joita on heikommin saatavilla julkisessa terveydenhuollossa. Lisäksi hallitus käynnistää valinnanvapauskokeilun 65 vuotta täyttäneille ja hyödyntää Kela-korvauksia omalääkärimallin kehittämisessä. Asiantuntijakuulemisissa Kela-korvausten kehittämistä pidettiin osin ristiriitaisena julkisen terveydenhuollon hoitotakuun väljentämisen kanssa.  

Hallitus vahvistaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita ottamalla käyttöön niin sanotun terapiatakuun 1.5.2025 alkaen ja kohdentaa hyvinvointialueille tähän tarkoitukseen 1,2 milj. euroa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa terapiatakuuta on pidetty laajasti kannatettavana. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja pitää vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kannatettavana ja perusteltuna lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen vahvistamista esitetyin tavoin. Valiokunta pitää tärkeänä, että lasten ja nuorten lisääntyneeseen mielenterveyteen liittyvään oireiluun vastataan varhaisessa vaiheessa ja vaikuttavasti.  

Sosiaaliturvaan ja palveluihin kohdistuvien muutosten yhteisvaikutukset

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä sosiaaliturvaan ja palveluihin on esitetty useita määrärahatarvetta pienentäviä uudistuksia. Lisäksi vuonna 2024 on tullut voimaan useita erityisesti sosiaaliturvaan kohdistuvia valtion menoja vähentäviä muutoksia, joiden vaikutuksista osa tulee täysimääräisesti voimaan vuoden 2025 aikana.  

Sosiaaliturvan muutosten taustalla ovat hallituksen tavoitteet vahvistaa julkista taloutta ja nostaa työllisyysastetta. Hallitus seuraa työllisyystavoitteiden toteutumista valtiovarainministeriön arvioiden perusteella koko vaalikauden ajan. Valtiovarainministeriön huhtikuussa 2024 tekemän arvion perusteella vuoden 2024 aikana voimaan tulevien toimien arvioitiin vahvistavan keskipitkän aikavälin rakenteellista työllisyyttä noin 74 000 työllisellä. Kokonaisuutena hallituksen tavoite on vahvistaa työllisyyttä 100 000 henkilöllä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kannustinloukkujen purkamista ja työllisyyden lisäämistä tärkeänä tavoitteena sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyden näkökulmasta. Työssäkäynnin lisääntyminen lieventää myös etuussäästöjen vaikutuksia, kun osa etuuksia saavista työllistyy. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että työllisyystavoitteiden toteutumista vaikeuttaa kuluvan vuoden vaikea suhdanne- ja työllisyystilanne.  

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut syksyllä 2024 kaksi muistiota, joissa arvioidaan hallituksen vuosille 2024 ja 2025 toteuttamien tai valmistelussa olevien toimeentuloturvaa koskevien muutosten yhteisvaikutuksia. Muistiossa on tarkasteltu muutosten vaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan (Vuosien 2024 ja 2025 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutukset kotitalouksien taloudelliseen asemaan, STM 2024) ja toimeentuloturvaa sekä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien muutosten vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen eri ihmisryhmissä (Vuosien 2024 ja 2025 toimeentuloturva- ja sosiaali- ja terveyspalvelulainsäädännön muutosten yhteisvaikutukset eri ihmisryhmien perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, STM 2024). 

Toimeentuloturvamuutosten vaikutuksia kotitalouksien taloudelliseen asemaan käsittelevä arviointimuistio perustuu pääosin SISU-mikrosimulaatiomallilla tehtyihin laskelmiin. Arviossa ei ole huomioitu käyttäytymisvaikutuksia, kuten mahdollista työllistymistä.  

Muistion mukaan vuosien 2024—2025 muutokset kasvattavat väestön pienituloisuusastetta ja tuloeroja. Koko väestön suhteellinen pienituloisuusaste kasvaa vuosien 2024—2025 muutosten seurauksena 1,7 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa noin 100 000 henkilöä. Muutoksia selittävät pääosin vuonna 2024 voimaan tulleet toimeentuloturvamuutokset. Vuodelle 2025 esitettyjen tai valmisteilla olevien muutosten vaikutus on huomattavasti vuoden 2024 muutoksia pienempi.  

Koko väestöstä noin puolet (noin 44 %) kuuluu kotitalouksiin, joissa vuosien 2024—2025 muutokset kasvattavat käytettävissä olevia tuloja vähintään yhdellä prosentilla. Runsas kolmannes (noin 38 %) väestöstä kuuluu kotitalouksiin, joiden käytettävissä olevat tulot eivät käytännössä muutu. Väestöstä noin 19 prosenttia asuu kotitalouksissa, joiden käytettävissä olevat tulot pienenevät vähintään yhdellä prosentilla. Huomattavampia (vähintään 5 prosentin muutos) tulonmenetyksiä kohdistuu noin 7 prosenttiin väestöstä ja ne keskittyvät pääosin kolmeen pienituloisimpaan tulokymmenykseen. Tulonmenetykset kohdistuvat perhetyypeistä voimakkaimmin yhden hengen talouksiin sekä yksinhuoltajatalouksiin. Käytettävissä olevien tulojen pieneneminen on yleisintä 18—24-vuotiaiden ikäryhmässä.  

Toimeentuloturvaan ja tuloverotukseen tehtyjen muutosten lisäksi kotitalouksien toimeentuloon vaikuttavat terveysmenoihin vaikuttavat muutokset, kuten asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuiden korotukset, jotka kohdistuvat erityisesti paljon palveluita käyttäviin, kuten iäkkäisiin ja esimerkiksi vammaisetuutta saaviin henkilöihin. Tuloihin suhteutettuna terveysmenot kasvavat muistion mukaan eniten kolmessa pienituloisimmassa tulokymmenyksessä. Terveysmenojen vaikutukset tuloihin ovat maltillisia verrattuna toimeentuloturvan muutosten vaikutuksiin.  

Vuosien 2024—2025 muutosten perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia on tarkasteltu erillisessä muistiossa. Muistion mukaan merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin pienituloisiin ja paljon palveluita käyttäviin ihmisryhmiin. Työikäisten ryhmästä haavoittuvassa asemassa olevien joukkoon lukeutuvat nuoret aikuiset, osatyökykyiset ja vaikeasti työllistyvät työttömät. Lapsiperheistä suurimmassa riskissä ovat yhden vanhemman perheet, joille etuuksien merkitys on suurempi. Lapsiperheissä toimeentulon heikentyminen voi johtaa ongelmien kasautumiseen, jolloin lasten ja nuorten syrjäytymisen riski voi kasvaa. Pidemmällä aikavälillä vaikutuksia voi jossain määrin tasapainottaa työllisyyden mahdollinen lisääntyminen. 

Hoitotakuuseen, päivystyksien keskittämiseen ja asiakasmaksuihin tehtävät muutokset voivat heikentää palvelujen saatavuutta. Muutoksilla on vaikutusta erityisesti pienituloisiin paljon julkisia palveluita käyttäviin, kuten vammaisiin henkilöihin, ikääntyneisiin ja lapsiperheisiin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa asiakasmaksut ovat lähtökohtaisesti korkeat muihin Pohjoismaihin ja moniin Euroopan maihin verrattuna ja kotitaloudet maksavat Suomessa terveydenhuollosta keskimäärin muita OECD-maita enemmän.  

Tulonjako-arvion mukaan yli 65-vuotiaiden pienituloisuusaste kasvaisi muutosten seurauksena koko väestöä vähemmän. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että ikääntyneillä on sairastavuuden vuoksi enemmän terveysmenoja ja vuodelle 2025 esitetyt asiakasmaksujen ja lääkkeiden omavastuiden korotukset kasvattavat iäkkäiden määrää pienituloisimpien joukossa. Muistion mukaan pienituloiset iäkkäät voivat jättää hankkimatta mm. tarvittavia elintarvikkeita, lääkkeitä ja palveluja sekä välttää toimeentulotuen hakemista, mikä voi lisätä ongelmien kasautumista ja palvelutarpeita. Valiokunta toteaa, että muutosten vaikutuksia lieventäisi esimerkiksi terveydenhuollon eri maksukattojen alentaminen. Lisäksi valiokunta on aikaisemmissa kannanotoissa (StVM 39/2020 vp) pitänyt tärkeänä, että paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien asiakkaiden aseman helpottamiseksi tulisi selvittää terveydenhuollon maksukaton sekä sairausvakuutuslain mukaisen lääkekaton ja matkakaton yhdistämistä.  

Ensisijaisiin etuuksiin kohdistuvat säästöt ja asiakasmaksujen korotukset lisäävät viimesijaisen ja tarveharkintaisen toimeentulotuen tarvetta, mikä voi osaltaan lieventää muutosten vaikutuksia kaikista pienituloisimmilla. Perustoimeentulotuen etuusmenojen arvioidaan kasvavan laskennallisesti runsaat 30 prosenttia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toistaa aikaisemman näkemyksensä siitä (mm. StVM 13/2023 vp, StVM 14/2023 vp, StVM 16/2024 vp) siitä, että sosiaaliturvan järjestelmän kokonaisuuden ja työn teon kannustimien kannalta ei ole tarkoituksenmukaista lisätä toimeentulotuen käyttöä ensisijaisten etuuksien muutoksilla. Pitkäaikaisella toimeentulotuen saannilla on tutkimuksissa todettu olevan yhteys hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin, päihteiden käyttöön sekä ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Toimeentulotuen määrän ja saajien lisääminen ensisijaisia etuuksia pienentämällä voi myös vaikeuttaa hallitusohjelmassa toimeentulotukilain kokonaisuudistukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Lisäksi valiokunta painottaa riittävän sosiaaliturvan ja palvelujen merkitystä sisäisen turvallisuuden turvaamisen näkökulmasta.  

Valiokunta korostaa, että sosiaaliturvaan ja palveluihin tehtävien sopeutustoimien yhteisvaikutuksia eri ihmisryhmien perusoikeuksien toteutumiseen, toimeentuloon ja hyvinvointiin on seurattava. Lisäksi valiokunta toteaa, että väestörakenteen muutoksen ja julkisen talouden kestävyyden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan parlamentaarista yli hallituskausien ulottuvaa näkemystä sosiaaliturvan kehittämisestä. 

Järjestöjen tuottamat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelut 

Saadun selvityksen mukaan Suomessa toimivista sosiaali- ja terveysalan järjestöistä vajaat 10 prosenttia (noin 800 järjestöä) saa toimintaansa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämää avustusta. STEA-avustusta saavien järjestöjen muita rahoituksen lähteitä ovat muut julkisen sektorin myöntämät avustukset (esimerkiksi Euroopan unionin, hyvinvointialueiden ja kuntien avustukset), vuokratuotot, palvelutuotannon tuotot, lahjoitukset, yritysyhteistyö ja jäsenmaksut.  

Talousarvioesityksessä osoitetaan vuonna 2025 määrärahaa STEA-avustuksiin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen yhteensä 304,09 milj. euroa, mikä on 79,5 milj. euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Saadun selvityksen mukaan pääosa avustusmäärärahojen leikkauksista kohdistetaan vuonna 2025 uusiin STEA-avustuksiin ja näistä erityisesti hankeavustuksiin. Järjestöjen niin sanottuun jatkuvaluonteiseen toimintaan suunnattujen avustusmäärärahojen (yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset) tavoiteltu säästö on noin 20 milj. euroa, mikä kohdistuisi tämänhetkisen arvion mukaan noin viidesosaan yleisavustusta saavista järjestöistä.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille huoli siitä, että avustusmäärärahojen leikkausten vuoksi järjestöt joutuvat säästämään ydintoiminnastaan, kuten neuvonnasta, kouluttamisesta ja ehkäisevistä toimintamuodoista (esimerkiksi vertaistuki- ja vapaaehtoistoiminta, matalan kynnyksen kohtaamispaikat). Ammatillisen henkilöstön vähentämisellä on asiantuntijakuulemisten mukaan yhteisvaikutuksia myös vertaistuki- ja vapaaehtoistoimintaan, sillä vapaaehtoisten rekrytointi ja kouluttaminen edellyttävät ammatillista työpanosta. Esiin tuotiin myös, että järjestöjen palvelujen heikennykset kohdistuvat pitkälti samoihin henkilöihin, joihin sosiaaliturvaan ja palveluihin tällä hallituskaudella tehtävät leikkauksetkin kohdistuvat. Järjestöjen palvelujen heikkeneminen voi lisätä asiantuntija-arvioiden mukaan vastaavasti julkisten palvelujen tarvetta.  

Valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveysalan yhdistyksillä ja säätiöillä on merkityksellinen rooli hyvinvoinnin, terveyden ja kansalaisten osallisuuden edistämisessä. Järjestöjen tarjoamat palvelut auttavat erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä. Valiokunta kuitenkin toteaa, että haastava taloudellinen tilanne edellyttää eri toimintojen tehostamista. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että myös järjestöillä on mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa esimerkiksi järjestöjen yhdistymisen kautta sekä säästää esimerkiksi hallinto- ja toimitilakuluistaan tekemällä keskenään yhteistyötä. Järjestöjen avustusmäärärahoja vähennettäessä valiokunta pitääkin tärkeänä, että leikkaukset kohdennetaan siten, että ne kohdistuvat ensisijaisesti muuhun kuin järjestöjen palvelutoimintaan ja aiheuttavat mahdollisimman vähän heikennyksiä erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden käyttämiin palveluihin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että avustusten määrärahojen vähentämisen vaikutuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä järjestöjen toimintaedellytyksiin seurataan pitäen silmällä erityisesti edellä kuvattuja asiantuntijakuulemisissa esiin nousseita huolenaiheita.  

Tutkimus- ja koulutusrahoitus

Hallituksen esityksessä (s. Y 8) todetaan, että talous- ja työllisyyskasvun vauhdittaminen on tärkein keino julkisen talouden vakauttamiseksi. Talouskasvua vauhditetaan mm. tekemällä merkittävät panostukset TKI-toimintaan, toimeenpanemalla määräaikainen investointiohjelma sekä nostamalla osaamistasoa ja kehittämällä työmarkkinoita. Valtion tutkimus- ja kehittämismenoja nostetaan esityksen mukaan asteittain 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä.  

Valiokunta on aiemmissa lausunnoissaan (StVL 2/2023 vp, s. 11; StVL 13/2022 vp, s. 6; StVL 16/2021 vp, s. 9; StVL 6/2020 vp, s. 5; StVL 3/2018 vp, s. 3—4; StVL 9/2017 vp, s. 4—5; StVL 7/2016 vp, s. 5) kiinnittänyt huomiota yliopistotasoisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuskorvauksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutuksen valtion korvauksen alhaiseen tasoon. Sekä tutkimuksen että koulutuksen valtion rahoitusta on aiemmin jo pidemmällä aikavälillä vähennetty merkittävästi.  

Vaikea taloustilanne huomioiden valiokunta pitää myönteisenä kehityksenä, että tällä hallituskaudella sekä kuluvan vuoden 2024 talousarviossa tutkimusrahoitukseen tehtiin 5 milj. euron lisäys ja myös vuoden 2025 talousarvioehdotuksessa tutkimusrahoitusta edelleen lisättäisiin 5 milj. eurolla. Valiokunta toteaa, että valtion korvaukseen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen ei ole tulossa muutosta vuoden 2024 valtion talousarvioon nähden (96 milj. euroa + 12 milj. euron AMK-harjoittelukorvaus). Valiokunta pitää kuitenkin myönteisenä, että talousarvioesitys sisältää opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokassa 10,0 milj. euron lisäyksen aikuiskoulutustuen korvaavaan järjestelmään erityisesti erityisopettajien ja sairaanhoitajien koulutustarpeisiin vastaamiseen.  

Valiokunta nostaa esille huolen siitä, käytetäänkö tutkimuslainsäädännön kokonaisuuden uudistamiseen ja implementoimiseen riittävästi resursseja. Myös vuonna 2024 hyväksyttävä EU:n terveysdata-asetus (EHDS) tulee aiheuttamaan merkittäviä kustannuksia Suomelle. Tätä vaikutusta ei ole huomioitu ensi vuoden talousarviossa. Valiokunta korostaa lisäksi, että osaamiskeskittymien kuten biopankkien ja syöpäkeskusten rahoituksen riittävyyttä on arvioitava. Valiokunta korostaa myös, että pääosin vapaehtoistyönä toteutettaviin Käypä Hoito -suosituksiin tarvitaan riittävästi resursseja. Suositukset ovat kansallisesti olennainen kivijalka lääkäreiden ja hammaslääkäreiden perus- ja erikoiskoulutuksessa , hoitohenkilöstön koulutuksessa sekä käytännön työssä. Niillä on vaikuttavien ja laadukkaiden palveluiden kehittämisessä olennainen merkitys. 

Valiokunta toistaa aiemman kantansa (mm. StVL 2/2023 vp, s. 11) ja korostaa tutkimukseen sekä koulutukseen kohdennetun rahoituksen keskeistä asemaa palvelujen sisällöllisessä ja laadullisessa kehittämisessä. Valiokunta pitää tärkeänä panostusta yliopistotasoiseen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimukseen. Kunnat ovat verotusoikeutensa turvin valtion ohella rahoittaneet myös sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusta ja koulutusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä siirryttäessä hyvinvointialueiden pääasialliseen valtion rahoitukseen tulee tutkimukseen ja koulutukseen käytettävän rahoituksen osuutta seurata erikseen ja arvioida sen riittävyyttä myös suhteessa palvelujen rahoituksen riittävyyteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus tulee turvata valtion toimesta kaikille hyvinvointialueille oikeudenmukaisella tavalla pitkäjänteisesti samalla turvaten tarpeen mukaisten palvelujen saatavuus.