Talouskasvu jää haaveeksi, investointiohjelma ei turvaa kasvua

Talousarvioesitys vuodelle 2025 sisältää n. 1,8 mrd. euroa menoleikkauksia. Tämän lisäksi kuntien verotulomenetysten korvaukset pienenevät n. 0,3 mrd. eurolla. Tästä huolimatta määrärahat kasvavat lähes miljardin vuoden 2024 talousarviosta.  

Hallituksen suurista menoleikkauksista huolimatta valtion rahankäyttö vähenee siis vain hyvin vähän ensi vuonna, toisin kuin sopeutuksesta käydystä julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Velkaantuminen jatkuu, velkaa otetaan ennätysmäärä, eikä Orpon hallitus pääse tältäkään osin tavoitteisiinsa.  

Hallituksen toimissa on kyse ennemmin menojen uudelleen kohdentamisesta kuin varsinaisesta menojen vähentämisestä. Siksi myös ensi vuoden budjetin alijäämä pysyy lähes yhtä suurena kuin tänä vuonna. Hallituksen tavoitteet työllisuuden ja talouden parantamisen suhteen jäävät toteutumatta mutta haitat realisoituvat mm. pienituloisuus lisääntyy massiivisesti, ilmastotavoitteet karkaavat ja kasvun käynnistyminen viivästyy. Kärsijöinä ovat suomalaiset nyt ja tulevaisuudessa. 

Talousvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hallituksen budjetin pohjana toimiva kasvuennuste on yksi budjetin pehmeistä kohdista. Riskin tulevien Suomen vuosien talouskasvulle aiheuttavat euroalueen, erityisesti Suomelle tärkeän vientimaan Saksan, rakenteelliset ongelmat energiajärjestelmässä sekä takamatka teknologisessa kehityksessä esimerkiksi autoteollisuudessa. Toisaalta tulevina vuosina tehtävät julkisen talouden sopeutukset kaikissa suurissa, mutta myös useissa pienissä Euroopan unionin jäsenmaissa uhkaavat hidastaa kasvua enemmän, kuin valtiovarainministeriön ja komission arvioissa on esitetty. Laajat sopeutukset yhdistettynä vastustukseen mm. Mario Draghin ehdottamia unionin yhteisiä investointeja kohtaan uhkaavat syventää Euroopan talousongelmien ja heikon kasvun juurisyytä eli tuottavuuden heikko kehitystä. 

Kasvupolitiikassa hallitus nojaa T&K-panostusten lisäämiseen edellisen hallituksen aikana saavutetun parlamentaarisen yhteisymmärryksen mukaisesti. Parlamentaarisesta sovusta poiketen hallitus suuntaa rahoituksen hyvin voimakkaasti yritystukia painottaen ja vastaavasti perustutkimuksen pitkäjänteinen rahoitus jää sovittua pienempään osaan. Investointeja pyritään vauhdittamaan myös erityisin toimin mm. yhteisöveron huojennuksella ns. vihreille investoinneille, jotka alkavat vuonna 2025. Hyvityksen investointeja lisäävä vaikutus on kuitenkin kyseenalaistettu ja fiskaaliset vaikutukset toteutuvat vasta seuraavalla vaalikaudella. 

Valtio pyrkii myös lisäämään pääomasijoituksia yrityksiin. Tätä varten Tesille siirretään voimavaroja 300 miljoonaa euroa, josta 100 miljoonaa vuonna 2025. Tämän sinänsä oikeansuuntaisen, mutta todennäköisesti itsessään riittämättömän, toimen vaikuttavuus tulee ratkeamaan Tesin uuden teollisuuspoliittisen tehtävän tarkemman määrittelyn myötä. Hallitus pyrkii vahvistamaan kasvun edellytyksiä julkisilla investoinneilla infrastruktuuriin. Investoinnit on tarkoitus rahoittaa valtion omaisuutta myymällä. Kasvupolitiikan toimien riittävyys, ja etenkin vaikuttavuus kasvun merkittäväksi vahvistamiseksi, on kyseenalainen. Erityisesti kasvutoimista puuttuvat osaavan työvoiman saatavuutta edistävät toimet koulutusjärjestelmässä ja työperäisen maahanmuuton edistämisessä. 

Vuoden 2025 talousarvioesityksessä on investointiohjelmaan sisältyen 200 miljoonaa korjausvelan purkamista ja 26 milj. määrärahoja investointiohjelman hankkeille 2025 sekä 70 miljoonaa yksityislääkärin vastaanottokäynnin Kela-korvausten kompensaatioihin.  

Lisäksi budjettiriihen yhteydessä päätettiin 472 miljoonan ja 140 miljoonan valtuuksista liikehankkeisiin ja puhtaan energian kärkihankkeisiin. Nämä valtuudet näkyvät tulevien vuosien budjeteissa menoina. Hallitusohjelmassa mainittu 4 miljardin euron kertaluonteisten investointien kokonaisuus on tarkoitus rahoittaa valtion omaisuustuloilla, purkamalla valtio-omisteisten listaamattomien yhtiöiden ylipääomituksia ja tekemällä tuloutuksia Valtion asuntorahastosta. Ohjelmalla muutetaan valtion omaisuustuloja liikenneinfrastruktuuriksi. Pidempiaikainen tulovirta tällaisista investoinneista jää laihaksi. Selvää on, ettei hallituksen ajama rahoitusmalli liikennehankkeiden rahoituksesta valtion tuottavaa omaisuutta realisoimalla ole kestävä ratkaisu tulevaisuuteen. Vielä käsittämättömämpi on yksityislääkärikäyntien Kela-korvausten nostamisen kutsuminen investoinniksi.  

Tuloutukset valtion asuntorahastosta saattavat puolestaan johtaa tulevaisuudessa suuremman budjettirahoituksen tarpeeseen, koska ne heikentävät rahaston edellytyksiä huolehtia sitoumuksistaan. Asuntorahaston romuttaminen heikentää myös tulevaisuuden välineitä vastasykliseen politiikkaan esimerkiksi asuntorakentamista ja korjausrakentamista tukemalla matalasuhdanteessa. Asuntorakentamisen akuuttiin kriisiin reagoimattomuus, asuntorahaston romuttaminen ja hallituksen asumistukileikkausten yhteisvaikutus asuntomarkkinoihin tulee tulevina vuosina olemaan dramaattinen. Asuntomarkkinoiden ongelmat tulevat osaltaan heikentämään työvoiman liikkuvuutta ja talouden kasvua. 

Energia- ja ilmastopolitiikka

Kunnianhimoisilla ilmastotavoitteilla luodaan uutta kasvua ja markkinoita vähähiilisille teknologioille ja ratkaisuille. Tätä Suomi todella nyt tarvitsee. Toteutuakseen vihreät investoinnit vaativat kuitenkin johdonmukaista ja ennakoitavaa politiikkaa, eivät tempoilevia ohjauskeinoja ja ailahtelevaa toimintaympäristöä, jonka hallitus on politiikallaan valitettavasti luonut. 

Hallituksen ilmastotoimet eivät ole linjassa ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan (KAISUun) kirjattujen toimenpiteiden kanssa ja hankaloittavat taakanjakosektorin, eli esimerkiksi liikenteen, päästövähennystoimia. Hallituksen budjettilakiesityksen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen nousun hidastamisesta arvioidaan lisäävän päästöjä merkittävästi suhteessa aiemmin päätettyyn jakeluvelvoiteuran kehitykseen. Lisäksi maankäyttösektorin nielujen romahtaminen uhkaa tuoda Suomelle miljardilaskun, kun joudumme ostamaan tulevaisuudessa päästöyksiköitä muilta Euroopan unionin jäsenmailta. Ilmastovelan kasvaminen ei hallitusta huolestuta, vaan se jää tulevien hallitusten ja viime kädessä suomalaisten veronmaksajien murheeksi. 

Vihreän siirtymän rahoituksen jatkuvuuteen ja kustannustehokkuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja osa tuista, kuten energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, vaatii myös kriittistä arviointia. Sähköistymisen tuki energiaintensiiviselle teollisuudelle, 150 miljoonaa euroa nykymuodossaan, ei ohjaa merkittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii ennemmin suoran tuotantotuen muodossa. Sähkön hinnan ollessa taas alhaalla energiaintensiivisellä teollisuudella on kannustin sähköistää prosessejaan ja tuen voi lakkauttaa jo etuajassa. Markkinoiden vahva ohjaus ja teknologian kehittyminen toteuttavat sähköistämisen tuen tavoitteita, eikä julkiselle tuelle ole enää aiemman kaltaista perustetta.  

Uusien teknologioiden kehittämisellä ja käyttöönotolla on keskeinen rooli fossiilisista tuontipolttoaineista irtautumisessa, ilmastonmuutoksen hillinnässä ja uusien teknologioiden kaupallistamisessa. On varmistettava, että TKI-tuet johtavat osaltaan tulevaisuudessa uusien puhtaiden teknologioiden tarjonnan lisääntymiseen. Tarvittavan muutoksen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi, on tutkimus- ja demonstraatiovaiheessa olevia uusia teknologioita syytä tukea. Kehitysvaiheen jälkeen kaikkien teknologioiden tulee pärjätä kilpailluilla markkinoilla.  

Hallitus ei tällä hetkellä juurikaan kannusta kotitalouksia energiamurrokseen, kun suurin osa kotitalouksille kohdistetuista energiamurrosta vauhdittaneista tuista (YM:n hallinnonalalla) leikattiin jo 2024 talousarviossa eikä näihin ole luvassa lisärahoitusta ensi vuodellekaan.  

Energiatuki

Energiatukien määrärahat laskevat huomattavasti. Samalla edellisen hallituksen kertaluonteiset tulevaisuusinvestoinnit ja Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRF) rahoituskierrokset ovat päättyneet. Vaikka RRF-hankkeista on vielä jäljellä määrärahoja, energiatukiin — jotka tukevat uuden teknologian käyttöönottoa, kaupallistamista ja energiatehokkuusinvestointeja — on vuodelle 2025 osoitettu uusien sitoumusten osalta vain 14 miljoonaa euroa. Energiatuki on osa taloudellista ohjausta, jolla energiajärjestelmää pyritään ohjaamaan tehokkaampiin ja ilmaston sekä ympäristön kannalta parhaisiin ratkaisuihin, joilla on myös kaupallista potentiaalia. 

Energiatuen valtuus on pienempi kuin tuoreimmassa ilmasto- ja energiastrategiassa ehdotettu määräraha. Energiatuen merkitys ohjauskeinona vähenee näin merkittävästi ja heikentää muiden hallituksen toimien lisäksi ilmastotavoitteen saavuttamista. Vuonna 2023 energiatukea myönnettiin 296 miljoonaa euroa 1,2 miljardin euron investointeihin. Vuodelle 2025 tavoitteena on 14 miljoonan euron energiatuki, jolla saataisiin aikaan 56—70 miljoonan euron investoinnit. Talousarvioesityksen mukaan valtion tähän tukimuotoon käyttämä euro tuottaa arviolta 4—5 euron verran investointeja. Kun energiatuen valtuus laskee, myös vivutettujen investointien volyymi laskee.  

Energiatukea tarvitaan erityisesti uuden teknologian käyttöönoton ja kaupallistumisen edistämiseen ja energiatehokkuusinvestointien tukemiseen. Energiatuki on investointihankkeissa enintään 30 % ja selvityshankkeissa enintään 40 % hyväksyttävistä kustannuksista. Lisäksi tukea voidaan korottaa investointihankkeessa 10 %-yksikköä hankkeen sisältämän uuden teknologian osalta. Kilpailuilla markkinoilla kehittyneille tuotantomuodoille ei tarvita tukia, mutta T&K-panostuksien lisäksi uuden teknologian kaupallistamiselle ja demonstraatiohankkeille on tärkeä kohdentaa määrärahoja. Energiatuki tulee jatkossa ulottaa teknologianeutraalisti esimerkiksi pienydinvoiman kehittämiseen. Jatkossa energiatuen mallin pohjalle tulee valmistella laajempi teknologiatuki, jolla voidaan tukea esimerkiksi tekoäly- tai kvanttilaskentainvestointeja.  

T&K, työvoiman saatavuus, korkeakoulutus

Hallitus on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenot (T&K-menot) 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä. Kansallisen tavoitteen ja voimassa olevan T&K-rahoituslain mukaisesti valtion T&K-rahoitus nousee 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2030 mennessä sillä edellytyksellä, että yksityisen sektorin panostukset kasvavat 2,67 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Taustalla on Marinin hallituskaudella hyväksytty rahoituslaki, jota Orpon hallitus ei ole onneksi lähtenyt säästötalkoissaan romuttamaan. T&K panostusten vaikuttava kohdentaminen on hallituskauden tärkeimpiä toimia kasvun ja uudistumisen näkökulmasta. Siinä ei ole varaa epäonnistua.  

Hallituksen T&K politiikkaa haastaa kuitenkin pula osaajista. T&K-osaajien määrän lisääminen on edellytys kunnianhimoisen T&K-toiminnan kasvattamiselle ja rahoituksen tehokkaalle hyödyntämiselle. Arvioiden mukaan tutkimus- ja kehittämistehtäviin tarvitaan vuosina 2024—2030 vuosittain 2000 uutta tohtoria. Hallitus on käynnistänyt tarpeeseen vastaamiseksi määräaikaisen tohtoripilotin. Pilotin määräaikainen rahoitus on ainut yliopistojen saama erä kasvavasta T&K-rahoituksesta ja hyvistä puolista huolimatta riittämätön. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen on kasvettava samassa suhteessa muiden T&K-toimijoiden perusrahoituksen kanssa. 

Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Hallituksen politiikkaa alleviivaa päinvastaista, etteivät ulkomaiset osaajat olisi tervetulleita. On kuitenkin ilmeinen riski, että osaajapula muodostuu kasvua rajoittavaksi tekijäksi suhdannetaantumasta toivuttaessa, jos nettomaahanmuutto jää jatkossa valtiovarainministeriön ennusteen mukaiselle noin 15 000 hengen tasolle. Työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton vakiinnuttaminen noin 40 000 hengen tasolle (vuosien 2021—23 keskiarvo on 38 000), olisi järkevä tavoite ja politiikan olisi huolehdittava sen mahdollistamiseksi.  

Viimeistään vuoden 2025 kehysriihessä tarvitaan päätöksiä pitkäjänteisestä ja pysyvästä rahoitustason nostosta yliopistojen toimintaan. Yliopistojen T&K rahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä, jotta tutkimusperusta kaikilla sektoreilla pysyy kunnossa ja T&K-tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Yksinkertaisinta olisi osoittaa lisärahoitusta yliopistojen perusrahoitukseen ja kohdentaa rahoitus T&K-toimintaan budjettikirjauksella. Kasvava TKI-rahoitus kohdistuu nyt tehottomasti. Perustutkimus vaatii lisäresursointia.  

Parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportissa yksiselitteisesti esitettiin, että rahoitusta tulisi kohdentaa myös suoraan korkeakouluille perusrahoituksen kaltaisessa muodossa. T&K- panostusten merkittävä lisääminen TKI-toimintaan ennen koulutustason nostoa johtaa investointien valumiseen palkkoihin tai huonosti toteutettuihin hankkeisiin riittävän osaamisen puuteen vuoksi. Sama haaste koskee tohtorikoulutuksen lisäpanostuksia, joiden vaikuttavuus voisi olla suurempi, jos panostukset olisi laitettu alkuvaiheessa alemman ja ylemmän korkea-asteen koulutusmäärien lisäämiseen. Koska tohtorikoulutusta alempia tutkintoja ei voida laskea T&K-rahoituksen piiriin, tulisi hallituksen huolehtia koulutuksen riittävästä pitkäjänteisestä rahoituksesta muilla keinoilla. 

On positiivista, että vuonna 2026 korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämiseen osoitetaan 3,8 miljoonaa euroa. Määrällä ei käännetä koulutustasoa tavoitteiden mukaiseen nousuun, mutta se on pieni askel oikeaan suuntaan. Suomi tarvitsee lisää korkeakoulutettuja osaajia. Laajasti jaettu tavoite siitä, että 50 prosentilla 25—34 -vuotiaista on korkeakoulututkinto, ei näillä päätöksillä toteudu lähitulevaisuudessa. Korkeakoulutettujen osuus on Suomessa pysynyt n. 40 %:ssa koko 2000-luvun ja tippunut OECD-maiden keskitason alapuolelle. Hallitusohjelmassa on linjattu korkeakoulutettujen osuuden lisäämisestä. Koulutustason nostamiseen tarvittavista toimenpiteistä on tehtävä yli vaalikausien ulottuva suunnitelma, jonka toteuttaminen voidaan aloittaa nopeasti. 

Vienninedistämispalveluiden toiminta tulee turvata muutoksista huolimatta

Vienti- ja kansainvälistymispalvelujen uudelleenjärjestely uhkaa muodostua kasvavien T&K-panostusten hyödyntämisen kannalta kriittiseksi haasteeksi. Budjettiriihessä päätettiin, että Business Finlandin ulkomaantoimintojen budjettirahoitus siirretään ulkoministeriön hallinnonalalle vuoden 2025 alusta. Siirto toimeenpannaan täydentävän talousarvion yhteydessä. Rahoituksen siirto johtaa siihen, että koko Business Finlandin ulkomaanverkosto ja mahdollisesti myös kotimaassa sijaitsevaa johtamis- ja tukitoimintojen henkilöstöä tehtävineen siirtyy nopealla aikataululla pois Business Fin-landin organisaatiosta ulkoministeriön hallinnonalalle. Yritysten vienninedistämiseen ei saa hallinnollisista muutoksista johtuen tulla katkosta vaan palveluiden on toimittava muutoksista huolimatta.  

Business Finlandin toimintamenoista suhteellisesti suurin leikkaus kohdistuu matkailun edistämisen resursseihin. Visit Finlandin toimintamenot ovat vuonna 2025 laskemassa 7,8 milj. euroon tämän vuoden 11,8 milj. euron tasosta.  

On positiivista, että talousarvioon sisältyy 10 miljoonan euron suuruinen myöntövaltuus av-tuotantokannustimelle. Valitettavasti sitä koskevat uudet rahoitusehdot vuodelle 2025 tekevät kotimaisille yrityksille sen hyödyntämisen vaikeaksi.  

Talouskasvu pitää tuplata — Keskustan kasvulista

Keskustan mielestä Suomen talouden kasvun vauhdittaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan välttämättömyys. 

Kasvu pitää saada vähintään tuplattua ennusteista ja tämän pitää tapahtua pian. Mikäli hallitus ei ryhdy kasvutoimiin, seuraukset tavallisten ihmisten arkeen sekä yritysten tilanteeseen ja näkymiin tulevat olemaan erittäin vaikeita. 

Nyt maan suunta on huono. Talous- ja työllisyystilanne muuttuu koko ajan vakavammaksi. Luottoluokittajat heikentävät arvioitaan Suomen taloudesta, joka uhkaa nostaa korkoja tulevaisuudessa. 

Työttömyys, konkurssit, velka, verot ja ihmisten arjen kustannukset kasvavat liian nopeasti. Suomessa on Euroopan kolmanneksi korkein työttömyys, joka pahenee toiseksi nopeimmin. Jo nyt noin 300 000 suomalaista on ilman työpaikkaa.  

Syyskuun alussa voimaan tullut yleisen arvonlisäverotuksen ylimitoitettu korotus laittaa etenkin työllistävät pienyrittäjät tiukoille ja uhkaa vaimentaa entisestään kotimaista kysyntää. 

Menojen ja tulojen tasapainottaminen on välttämätöntä. Pelkästään leikkaamalla taloutta ei kuitenkaan saada kuntoon eikä Suomea nousuun. Tämän osoittaa Orpon hallituksen yli 12 miljardia euroa alijäämäinen budjettiesitys vuodelle 2025 leikkauksista huolimatta.  

Hallitus on yli vuoden seurannut Suomen talouden luisua toimettomana sivusta. Hätkähdyttävää on, että hallituksella ei ole edes tavoitetta tulevasta talouskasvusta. Ennustettuun nolla- tai kitukasvuun tyytyminen ei riitä. Emme voi jättäytyä toiveiden varaan siitä, että kasvu ehkä alkaa. Suomi ansaitsee parempaa. Kasvun eteen on tehtävä töitä. 

Keskustan kasvulistalla tähdätään talouskasvun tuplaantumiseen nyt ennustetusta. 

Keskustan kasvun resepti on: suunniteltu Suomessa, valmistettu Suomessa ja omistettu Suomessa. Ihmisten luottamus talouteen pitää palauttaa ja muuttaa kasvunäkymä huonosta hyväksi. 

Toimenpiteitä kasvun vahvistamiseksi ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten vahvistamiseksi

Tarvitaan verokannustimia investointien ja työllisyyden vahvistamiseksi

• Investointiverohyvitys myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Raja voisi olla hallituksen esittämän suuryrityksiä suosivan 50 miljoonan euron sijaan esimerkiksi 1 miljoona euroa. Arvioidaan mahdollisuus toteuttaa investointihyvitys korkeampana itäiseen Suomeen perustettavalle erityistalousalueelle.  

• Yhteisöverouudistus siten, että vero olisi kevyempi silloin kun voitto jätetään yrityksen sisälle kasvun hakemista varten voittojen ulos jakamisen sijaan. Toteutetaan Suomen tarpeisiin vastaava sovellus ns. Viron veromallista. 

• Alimman eläkeiän saavuttaneille 20 % työtuloista kokonaan verovapaaksi, jos jatkaa työelämässä. Luodaan näin kokeneille työntekijöille porkkana jatkaa työelämässä. 

• TKI-vähennyksen parantaminen siten, että start-up-yritykset voivat hyödyntää niitä. täysimääräisesti. Palautus rahana tai kuittaus muita veroja vastaan eli annettaisiin hyötyä myös niille tappiollisille yrityksille, jotka eivät voimakkaan kasvuvaiheen vuoksi voi verokannustinta nykyisellään hyödyntää. 

• Pidennetään tappioiden vähennysaikaa nykyisestä 10 vuodesta esimerkiksi 20 vuoteen.  

• Toteutetaan välittömästi yleishyödyllisten yhteisöjen ky-muotoisiin pääomarahastoihin tekemien sijoitus verovapaus, jolla helpotetaan sijoittamista pörssin ulkopuolisiin kasvuyhtiöihin. 

• Ei leikata kotitalousvähennystä vuoden 2024 tasosta, koska se edistäisi harmaata taloutta ja heikentäisi mikro- ja pk-yritysten toimintamahdollisuuksia. Eikä koroteta 10 %:n arvonlisäverokantaa, koska jo yleisen arvonlisäverokannan korotus oli ylimitoitettu toimenpide. Suomi ei nouse tämänkaltaisella veronkorotuspolitiikalla, jota Orpon hallitus harjoittaa. 

• Business Finlandin päätös Innovaatioseteli ja Group Explorer -rahoituspalvelujen hakujen sulkemisesta on tuntuva heikennys etenkin pk-yritysten mahdollisuuksiin käynnistää innovaatiotoimintaa. Päätöksellä varaudutaan Business Finlandin rahoitusvaltuuden painopisteen muutokseen vuoden 2025 alusta. Keskusta ei pidä järkevänä pk-yritysten TKI-työn unohtamista. TKI-panostukset tulisi mahdollistaa kaiken kokoisille yrityksille. 

Perustetaan erityistalousalue itäiseen Suomeen

• Keskusta esittää kymmenen vuoden erityistalousaluekokeilua itäiseen Suomeen, koska alue kärsii Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutuksista. Erityisalueen työkaluja olisivat esimerkiksi: Määräaikainen vapautus investoivalle yritykselle yhteisöverosta, opintolainojen hyvitys, muuttoavustus osaavan työvoiman houkuttelemiseksi, alueellisesti kevennetty sähköverotus, sosiaaliturvamaksujen huojentaminen, luvitusten ohituskaista, työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen sekä TKI:n ja koulutuspaikkojen lisäpanostusten painottaminen aivan erityisesti itäiseen Suomeen. 

• Keskusta kuuntelisi tarkasti myös kuuden maakunnan yhteistä esitystä Itäisen Suomen ohjelman toimenpiteiksi ja varaisi tähän rahoitusta. 

Alueiden elinkeinoelämän erityispiirteet huomioitava

• Hallitus poistaa tukialueesta II seuraavat kunnat: Alavus, Kuortane, Ähtäri, Alajärvi, Evijärvi, Lappajärvi, Soini, Vimpeli, Hartola, Heinola, Sysmä, Padasjoki ja Juupajoki. Nämä kunnat ovat lisätty II tukialueeseen vuonna 2022. Hallituksen poukkoileva linja ei mahdollista yrityksille ja haasteellisessa ympäristössä toimiville kunnille pitkäjänteistä elinkeinotoiminnan näkymää ja siten heikentää alueiden mahdollisuuksia entisestään. Hallituksen tulee perua tukialuekartan muutos ja rakentaa kestävämpi malli aluetukien jakoon. Suomen tulee vaikuttaa Euroopan unionissa tavalla, joka lopettaa tukialuekartan nollasummapelin ja tunnustaa alueiden erityispiirteet väestökehityksen, elinkeinoelämän tarpeiden ja rakennemuutoksen osalta.  

Muita kasvutoimia

• Otetaan jatkossa käyttöön seutukuntakohtaiset kasvusopimukset korvaamaan ainoastaan muutamien kaupunkiseutujen kanssa tehtävät MAL-sopimukset. Silloin valtio osallistuisi tasapuolisemmin koko Suomen kehittämiseen. 

• Tehdään luvituksesta Suomen kilpailukykytekijä asettamalla tavoitteeksi, että Suomessa on Euroopan nopein luvitusprosessi vuoteen 2027 mennessä. Käynnistetään suursiivous hallinnon tehostamiseksi ja turhan sääntelyn purkamiseksi. 

• Valjastetaan eläkerahaa kiihdyttämään kansantalouden kasvua Suomessa huomioimalla edellytykset sijoittaa kasvuvaiheen yrityksiin. Varmistetaan julkisen hallinnon sinänsä perusteltujen säästöjen toimeenpanossa, ettei niiden vuoksi aiheudu millään sektorilla viivästyksiä tai muuta haittaa yritysten toimintaan. 

• Vahvistetaan elintarvikealan vientiedellytyksiä. 

• Ei hyväksytä leikkausta matkailun edistämiseen rahoitukseen Business Finlandin toimintamenoihin, koska tämä haittaisi yhden kasvualamme näkymää. 

• Ei hyväksytä alueellisen kuljetustuen leikkaamista, koska tämä vaikeuttaisi pitkien etäisyyksien maassa vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä kasvattamalla kuljetuskustannuksia. 

• Tehdään tuottavuusloikka tekemällä Suomesta tekoälyn hyödyntämisen ja soveltamisen suurmaan. Tavoitteena on näyttää muulle maailmalle mallia tekoälyn eettisessä hyödyntämisessä. 

Suomeen lisää ihmisiä

• Tavoitteena on saada inhimillisen pääoman reippaalle kasvu-uralle. Inhimillisen pääoman saamiseksi pitkäaikaiselle kasvu-uralle tehdään puolueiden välinen vastaava parlamentaarinen sopimus kuin mitä TKI-satsausten osalta on tehty. 

• Lisäpanostuksia nuorten ikäluokkien koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, sekä osaajien maahanmuuttoon. Näiden koulutusinvestointien rahoittamiseksi voidaan myös osin luopua valtion muusta kuin strategisesta omaisuudesta, kun sille arvioidaan saatavan koulutuksen kautta parempaa tuottoa pitkällä aikavälillä. 

• Tehdään perheystävällistä politiikka. Ei toteuteta leikkauksia lapsiperheille. Yhtenä konkreettisena keinona tukea perheitä voisi olla lapsiperheiden verotuksen keventäminen. Tätä olisi syytä selvittää. 

• Valmistellaan lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle välittömästi uudenlainen kannustin aikuisopiskeluun, eikä toteuteta leikkausta ammatilliseen koulutukseen. 

• Toivotetaan työtä pelkäämättömät maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen. Huoltosuhteen heikkeneminen voidaan pysäyttää, kun Suomeen tulee 40 000 nettomaahanmuuttajaa vuosittain. 

• Maahanmuuttajien tulee työllistyä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kantaväestön. Käyttöön tulee ottaa Kanadan ja Australian mallia mukaileva pisteytysjärjestelmä, jotta varmistamme maahanmuuton tervehdyttävän julkista taloutta. 

• Ulkomaisille erityisosaajille ja heidän perheilleen tulee tarjota ja varmistaa kahden viikon palvelulupaus siitä hetkestä, kun hakija jättää hakemuksensa järjestelmään. Lupaus sisältää tunnistautuminen, työluvan saamisen ja kaikki muut käytännön toimet pankkitilin avaamisesta henkilötunnukseen ja lasten hoitopaikkaan. 

• Rakennetaan Suomeen tuleville opiskelijoille kannustimet jäädä opintojen jälkeen Suomeen työskentelemään. 

• Perustetaan maailmalle suomalaisia kieli- ja kulttuurikouluja, joissa suomen kieltä ja kulttuuria oppineille voitaisiin antaa oleskelulupa Suomeen työskentelemään. 

• Peruutetaan työperäistä maahanmuuttoa hankaloittava kolmen kuukauden sääntöä koskeva hallituksen esitys. 

Parlamentaarinen työ käyntiin kasvun aikaansaamiseksi

• Valmistellaan parlamentaarisessa yhteistyössä ylivaalikautinen sitoumus julkisen talouden pitkäjänteisestä tervehdyttämisestä ja kunnianhimoisiin kasvutoimenpiteisiin satsaamisesta. 

Biokaasutuotantoa vauhditettava ja uusiutuvan energiantuotantoon satsattava

Hallitusohjelmassa luvataan edistää biokaasutuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan samanaikaisesti toimia sekä biokaasun tuotannon että käytön edistämiseen. Vuoden 2025 talousarvio ei tuo parannusta biokaasuntuotannon kannustimiin. 

Hallituksen on olennaista varmistaa, että talousarvioon varatuilla määrärahoilla saadaan todella toteutettua uusia biokaasulaitos- ja kierrätyslannoitetuotantoinvestointeja Suomeen. Keskusta on peräänkuuluttanut biokaasuntuotannon ja käytön tarkastelua kokonaisuutena. Tämä edellyttää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken (MMM, TEM, YM, LVM, VM). Kokonaiskoordinaatiota hallinnonalojen välillä on syytä vahvistaa. Tällä hetkellä se näyttää puuttuvan kokonaan. 

Keskusta on huolissaan siitä, että uusiutuvan energian investointien luvitus ei tule nopeutumaan hallituksen tavoittelemalla tavalla, vaan uusilta energiantuotantolaitoksilta jatkossakin edellytetään kallista ja monivaiheista ympäristösuojelulain mukaista menettelyä. Hallituksen valmistelemat toimenpiteet pikemminkin luovat epävarmuutta puhtaiden energiamuotojen investointiympäristöön. 

Jakeluinfra-asetuksen muuttaminen heikensi kannustimia siirtyä biokaasuun, kun biokaasun tankkausasemat muutettiin rajatusti de minimis tuen kautta tuettavaksi. Tärkeää olisi ollut säilyttää teknologianeutraalisuus, eikä yhdelle käyttövoimalle erillistä tukea. Tiedossa on, että etenkin Itä- ja Pohjoissuomessa tankkausasemaverkko on vielä liian harva. Lisäksi hallitus on tuonut biokaasulle uusia hallinnollisia velvoitteita, muun muassa kestävyyden todentamisvelvoitteen, jotka lisäävät kustannuksia eivätkä paranna biokaasuinvestointien edellytyksiä.  

Hallituksen esitys jakeluvelvoitteen lisävelvoitteen alentamisesta lisää epävarmuutta biokaasutuotannon toimialaan. Investointiympäristö ei näyttäydy houkuttelevana. Lupausten vastainen politiikkaa on vahingollinen niin kestävien polttoaineiden markkinoiden kehittymisen kuin huoltovarmuudenkin kannalta. 

Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on julkisen talouden vakauttaminen ja vahvistaminen. Vihreät tukevat tavoitetta. Hallituksen keinot ovat kuitenkin monilta osin epäjohdonmukaisia ja kestämättömiä.  

Hallituksen maahanmuuttoa jarruttava politiikka on Suomen talouden ja työllisyyden kannalta monin tavoin haitallista. Hallitus esimerkiksi kiristää kansalaistamisen ehtoja sekä pakottaa työperäisellä oleskeluluvalla Suomessa olevia poistumaan maasta, jos henkilön työsuhde loppuu eikä hän ole kolmen tai kuuden kuukauden kuluessa solminut uutta työsuhdetta. Hallituksen maahanmuuttopolitiikalla on kielteinen vaikutus Suomen maakuvalle ja se vaikuttaa haitallisesti Suomen houkuttelevuuteen kansainvälisten osaajien keskuudessa. 

Hallitus tekee myös merkittävän leikkauksen kotoutumisen korvauksiin. Leikkaukset voivat johtaa esimerkiksi kielikoulutuksen ja työllistymisen tukemisen vähenemiseen, mikä heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia integroitua osaksi suomalaista työelämää. 

Hallitus jatkaa koulutuksesta ja osaamisesta leikkaamista. Jo aiemman aikuiskoulutustuen lakkauttamisen päälle hallitus tekee ammatilliseen koulutukseen merkittävät leikkaukset. Suomessa on työvoimapulaa myös ammatillisista osaajista, ja hallituksen leikkaukset voivat vaikuttaa muun muassa työttömien ja laajemmin työelämässä olevien aikuisten uudelleen- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin esimerkiksi työvoimapula-aloilla. Hallituksen koulutusleikkaukset tulevat ennestään vaikeuttamaan osaavan työvoiman saatavuutta, kun Suomeen tarvittaisiin uusia osaajia aina päiväkodeista vihreän teknologian yrityksiin. 

Suomen talouden kannalta keskeinen ongelma on heikko tuottavuuskehitys. Yksi este tuottavuuden kehityksen tiellä on elinkeinorakenteen muutosta jarruttavat ympäristölle haitalliset tuet ja verotuet. Niiden karsiminen olisi paitsi ympäristön myös julkisen talouden kannalta perusteltua. Hallitus ei kuitenkaan yritystukiin koske.  

Hallituksen politiikka on haitallista ilmastolle ja luonnolle. Hallitus esimerkiksi keventää suuripäästöisten autojen verotusta. Lisäksi hallitus höllentää biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta eikä tuo riittäviä korvaavia esityksiä tilalle. Hallituksen päästöjä lisäävä politiikka on paitsi ilmaston kannalta kestävää, se antaa myös markkinoille täysin väärän signaalin. Vihreän siirtymän teollisia investointeja harkitseville politiikan tempoilevuus ja epävarmuus on myrkkyä. Vihreä siirtymä on Suomen talouden keskeisin kasvumahdollisuus, eikä sitä jarruttaviin toimenpiteisiin ole varaa. 

Hallituksen ilmastotoimet eivät ole riittäviä Suomen kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten täyttämiseksi. Epäjohdonmukaisella ilmastopolitiikalla ja toimimattomuudella voi olla merkittäviä kustannuksia, jos Suomi joutuu ostamaan merkittäviä määriä tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavia päästöyksiköitä muilta mailta. Hallituksen on muutettava kurssia ja panostettava ilmastotoimiin nyt, jolloin myös työ ja toimeliaisuus jäävät Suomeen. 

Hallitus pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksän miljardin edestä. Tavoitteen mittakaava on liian suuri ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen ja velka-asteen. Hallituksen toimenpiteet ovat tavoitteen kanssa ristiriidassa. Sopeutuksen toteuttaminen taantuman olosuhteissa on julkisen velkaantumisen hillinnän kannalta tehotonta. Velka-aste todennäköisesti jopa kasvaa. 

Hallitus lisää työttömyyttä ja heikentää kokonaiskysyntää

Työttömyys on kasvussa ja hallituksen politiikka pahentaa tilannetta. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa tulevat lisäämään työttömyyttä. Samanaikaisesti sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä maksujen ja alv:n korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Vallitsevassa suhdannetilanteessa on todennäköistä, että uudelleentyöllistymisen vaikeutuu ja työttömyysjaksot pitkittyvät.  

Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden oikeuksien ja neuvotteluaseman sekä palkkojen ja työehtojen heikentäminen eivät ole ratkaisuja heikkoon talouskehitykseen. Ne päinvastoin heikentävät toimeentuloa ja lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Pieni- ja keskituloisten kulutuskysyntä vähenee toimeentulon suoran heikkenemisen ja epävarmuuden kasvun myötä. Kokonaiskysynnän heikentyminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta. 

Julkista taloutta voisi myös sopeuttaa karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotushuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain. 

Vientiin nojaavan mallin ongelmat korostuvat

Hallituksen kasvumalli nojaa pitkälti ulkomaiseen kysyntään ja vientiin, mikä tarjoaa hyvin epävarman tien kasvuun. Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talous on vaikeuksissa. Saksan vaikeudet heikentävät koko euroaluetta. Suomen asemasta erityisen heikon tekee se, että Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Palkkavetoinen kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista matalasuhdanteesta. Suomen talouskasvu on nojautunut palkkavetoiseen kysyntään suurimman osan sen historiasta toisen maailmansodan jälkeen Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta. 

Suuryritysten voitonjako korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat

Helsingin pörssiin listattujen suurimpien yritysten osingonjako on pysynyt taantumasta huolimatta korkealla, jopa ennätyskorkealla tasolla. Vuonna 2023 60 suurimman listatun yhtiön jakamat osingot olivat ennätykselliset yli 14 miljardia euroa. Lähes samaan päädytään kuluvana vuonna. Suurimpia osingonjakajia ovat olleet pankit, missä korkea korkotaso luonnollisesti heijastuu. Kuitenkin myös teollisuuden ja palveluiden suuryhtiöt ovat jakaneet merkittäviä voittoja omistajilleen. Investointien kehitys sitä vastoin on ollut jo pitkään heikkoa.  

Hallituksen politiikka pyrkii lisäämään voimakkaasti työvoiman tarjontaa. Samaa politiikkaa on eriasteisena toteuttaneet monet aiemmatkin hallitukset. Tarkoituksena on työehtojen heikentäminen ja yritysten työvoimakustannusten alentaminen. Seurauksena suurimpien yhtiöiden voitot ovat pysyneet korkealla tasolla. Raha ei kuitenkaan ole ohjautunut kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.  

Valtion investointien tehokkuus ja valtiontukipolitiikan ehdollisuus takaavat työllisyyttä

Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamisessa ja teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Valtio pystyy strategisella toiminnallaan tukemaan talouden ekologista rakennemuutosta ja korkean jalostusasteen teollista tuotantoa Suomessa. Suomen nykyisen politiikan ongelmista esimerkki on energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, joka ei ohjaudu riittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii pikemminkin suorana tuotantotukena pääasiassa ympäristöä kuormittaville suuryrityksille. 

Hallituksen päätös rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä on lyhytnäköinen. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin. Toisaalta hallituksen rahankäyttö investointiohjelman puitteissa on myös ristiriitaista: se esimerkiksi panostaa liikenneinfrastruktuuriin samanaikaisesti, kun väyläpidon perusrahoitusta leikataan. Olisi kustannustehokkaampaa panostaa perusrahoitukseen ja kohdentaa varoja olemassa olevan infrastruktuurin korjauksiin ennemmin kuin käyttää määräaikaista rahoitusta, josta merkittävä osa kohdistuu uuden infran suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudisrakentaminen todennäköisesti myös ajoittuisi suhdannepoliittisesti tehottomammin kuin korjausrakentaminen.  

Vaikka rahapolitiikan keveneminen piristää asuntomarkkinoita, olisi edelleen perusteltua tukea rakennusalan toipumista matalasuhdanteesta. Hallituksen päätös ajaa valtion asuntorahasto alas on juuri päinvastainen toimenpide kuin mitä nyt tarvittaisiin. Valtion asuntorahaston kautta voitaisiin panostaa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen. 

Hallituksen uusi investointien verokannustin ja suora tuki eivät välttämättä synnytä aidosti uusia investointeja. Tukea saattaa päätyä sellaisiin investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa tuesta riippumatta. Erityisesti verotuen käytölle ei ole määritelty ylärajaa eli sen aiheuttamaa yhteisöveron tuoton laskua ei tässä vaiheessa vielä tiedetä. Verotuen käytölle on sen sijaan asetettu määräaika, jonka puitteissa on vaikea toimeenpanna aidosti uusia investointeja. Valtion tukipolitiikan suunnittelussa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tukien ehdollisuuteen. Useat maat ovat sisällyttäneet tukiinsa ehtoja esimerkiksi koskien voitonjakoa, työntekijöiden oikeuksia ja työllisyyttä.  

TKI-rahoituksesta enemmän ja pysyvästi yliopistoille

Yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellista osuutta TKI-panostuksissa on kasvatettava. Huolimatta parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin linjauksesta, hallitus ei ole ohjannut T&K-rahoitusta yliopistojen pysyvän valtionrahoituksen kasvattamiseen. Tuottavuuden kasvu ja innovaatiot vaativat TKI-panostusten lisäksi osaavaa työvoimaa. Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. 

Puolustusmenojen voimakas lisääminen heikentää kasvua

Vuodelle 2025 puolustusministeriön pääluokka 27 ehdotetaan 6 527 000 000 euron määrärahaa. Se on 7,4 prosenttia koko valtion budjetista. Vuonna 2020 pääluokan menot olivat 3,173 miljardia euroa, 4,7 prosenttia budjetista. Pääluokan menot ovat kasvaneet todella nopeasti — yli kaksinkertaistuneet talousarvioissa 2020—2025. Vuotuinen menomääräraha on ensi vuodelle lähes 3,5 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 2020. Määrärahaa ovat nostaneet suuret hankintavaltuudet, kuten F-35 ja Laivue 2020, sekä Nato-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyydestä koituvat kustannukset. Ensi vuodelle F-35 hävittäjähankinnan määräraha on yli 1,8 miljardia euroa. Pelkät valuuttakurssien muutoksista ja indeksiehdoista aiheutuvat menot ovat tästä noin 300 miljoonaa. Tämä havainnollistaa, millaiselle hallitsemattomalle kasvu-uralle Suomen sotilasmenot on sysätty. Kysymys ei enää ole sotilaallisen maanpuolustuksen ja Suomen alueen puolustamisen vaatimista määrärahoista, vaan varautumisesta kansainvälisiin tehtäviin osana sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltain johtamaa liittokuntaa.  

Sotilasmenojen hallitsematon kasvu heikentää julkista taloutta erittäin merkittävästi. Tällaisen menotason pysyvä ylläpitäminen ylittää valtiontalouden ja kansantalouden kantokyvyn. Käytännössä se tarkoittaisi jo nyt toteutettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan ja koulutuksen kovien leikkauksien jatkumista myös tulevina vuosina. Leikkaukset heikentävät kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttavat myös tuottavuutta sekä kansantalouden kasvua heikentäen. Sotilasmenot syrjäyttävät julkisia menoja hyvinvointia ja tuottavuutta parantavista menokohteista valtiontaloudessa. Hallituksen tavoitteeksi asettama julkisen talouden sopeutus voitaisiin toteuttaa — sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset estää — sotilasmenojen kasvua hillitsemällä.