Uusjakojen tukemisesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi sen vuoksi, että valtiontuen hyväksyttävyyttä koskevat Euroopan unionin säädökset ovat muuttuneet. Lisäksi tarkoituksena on selkeyttää tuen myöntämismenettelyä ja saattaa kansallinen sääntely vastaamaan EU:n lainsäädännössä valtion tuelle säädettyjä vaatimuksia. Esityksen tavoitteena on myös parantaa lain luettavuutta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan sellaisia muutoksia uusjakojen tukemisesta annettuun lakiin ja eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annettuun lakiin, joiden tavoitteena on selkeyttää valtiokonttorin tehtäviä ja toimivaltaa. Nämä tehtävät koskevat uusjakotoimituksiin liittyvän investointituen saajan maksettavaksi jäävän osuuden takaisinperintää. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin vähäisin muutoksin.  

Yleistä

Valiokunta pitää tilusjärjestelyitä tärkeinä toimenpiteinä, jotka parantavat ruuantuotannon edellytyksiä ja kannattavuutta konkreettisesti sekä näin ollen myötävaikuttavat kansalliseen elintarvikehuoltovarmuuteen. Tilusjärjestelyihin sisältyy välttämättömiä tiejärjestelyjä ja vesienhallinnan toimenpiteitä. Valiokunnan mukaan kyseessä on järkevin keino korjata Suomen pirstoutunutta peltotilusrakennetta. Uusjakojen tukitoimien kohteena olevilla tilusjärjestelyillä on alueellisesti suuri merkitys verrattuna kiinteistönomistajien välisiin vapaaehtoisiin tilusvaihtoihin. Toimiva tilusrakenne tehostaa monin tavoin maatalousyrittäjän toimintaedellytyksiä. Muun ohella se vähentää maatalousajoneuvojen liikennöintitarvetta ja viljelykustannuksia. Näin ollen tilusjärjestelyillä on vaikutusta myös maatalouden päästöjen vähentämiseen ja liikenneturvallisuuteen. Ehdotetun lain mukaan tukea voidaan myöntää kiinteistötoimitusmaksuihin ja uusjakojen yhteydessä suoritettaviin tieverkoston ja vesienhallinnan mukauttamistoimenpiteisiin. Esityksen perusteluiden mukaan tuen muotoihin tai investointituen kohteisiin ei esitetä muutoksia, vaikka sanamuotoja ehdotetaan muutettaviksi.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kiinteistötoimitusten tukemisesta aiheutuvia menoja varten on osoitettu kaksivuotinen siirtomääräraha ja määrärahan taso on viime vuosina ollut noin 3 miljoonaa euroa. Vuoden 2024 talousarviossa määrärahaa on 2 miljoonaa euroa, mikä siirtää valmisteilla olevien hankkeiden aikataulua eteenpäin. Esityksen arvioidaan lisäävän jonkin verran hallinnon kustannuksia, mutta esityksestä aiheutuvat menot on tarkoitus kattaa olemassa olevien määrärahojen puitteissa. Esityksellä ei näin ollen valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole vaikutuksia valtion talousarvioon.  

Ehdotettujen muutosten arviointi

Uusjakojen tuki myönnetään siten, että jätetään perimättä 75 prosenttia jako-osakkaalle kuuluvasta kiinteistötoimitusmaksusta tai siten, että Maanmittauslaitos maksaa tuettavasta tieverkoston tai vesienhallinnan mukauttamistoimenpiteestä aiheutuvat kustannukset valtion varoista toimenpiteen suorittajalle hyväksytysti tehtyä työtä vastaan ja tuen saajalta peritään 50 prosenttia hänen osakaskohtaisesti määrätystä osuudestaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sekä jako-osakkaalta perittävä osuus kustannuksista että yksittäistapauksessa takaisinmaksettavaksi määrättävä tuki ovat voimassa olevan lain mukaan suoraan ulosottokelpoisia, eikä tätä lähtökohtaa ole tarkoitus muuttaa. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, tuleeko uusjakojen tukemisesta annetussa laissa säätää suorasta ulosottokelpoisuudesta täsmällisemmin sen sijaan, että laissa vain viitataan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007). Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uusjaon osakkaalta perittävä osuus katsotaan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetuksi julkiseksi maksuksi. Näin ollen osakkaalta perittävä osuus on mainitun lain 3 §:n nojalla suoraan ulosottokelpoinen. Lisäksi uusjakojen tukemisesta annetun lain 13 §:n 4 momenttiin sisältyy informatiivinen säännös, jonka mukaan osasuoritusten suoraan ulosottokelpoisuuteen ilman ulosottoperustetta sovelletaan, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään. Lain 13 §:ää ei esitetä muutettavaksi tältä osin. Takaisinperittävän tuen osalta suorasta ulosottokelpoisuudesta ehdotetaan säädettäväksi jatkossakin uusjakojen tukemisesta annetun lain 21 §:n 4 momentissa. 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorin toimivallasta huolehtia uusjakojen jako-osakkailta takaisinperittävien osuuksien perimisen lisäksi myös yksittäistapauksissa takaisinmaksettavaksi määrättävän tuen takaisinperinnästä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että ehdotettu muutos selventää nykytilaa, sillä nykyisestä laista ei lainkaan ilmene, minkä tahon toimivaltaan perintätoimien toteutus näissä tilanteissa kuuluisi. Käytännössä Valtiokonttori ei ole viimeksi mainitun kaltaista takaisinperintää suorittanut, joten tältä osin tehtävä on uusi. Perinnästä huolehtiminen myös tältä osin soveltuu kuitenkin luontevasti Valtiokonttorin nykyiseen tehtäväkenttään. Valiokunta pitää esityksessä ehdotettua toimivallan selvennystä tarpeellisena.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kysytty, voidaanko jako-osakkaan lopulliseksi kustannukseksi jäävän osuuden tai takaisinperittävän tuen osalta säätää euromäärästä, jonka alle jäävä määrä voidaan jättää perimättä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällainen perittävän määrän alaraja ei ole mahdollinen, kun kysymys on Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitettuna valtiontukena myönnettävän osuuden perimättä jättämisestä. Aihetta koskeva oikeuskäytäntö edellyttää, että takaisinperintä suoritetaan täysimääräisesti ja korkoineen, eikä mahdollisuutta perittävän summan kohtuullistamiseen tai perimättä jättämiseen ole takaisinperintätapauksissa. Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa perittävää summaa vastaava osuus voidaan myöntää vähämerkityksisenä tukena Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen annetun komission asetuksen (EU) 2023/2831, jäljempänä de minimis - asetus, ehtojen mukaisesti. Tämä edellyttää kuitenkin perimättä jätettävän määrän osalta tukikelpoisuuden varmistamista takautuvasti sekä tukipäätöksen tekemistä. Valiokunnalle on todettu, ettei tällainen menettely kokonaisuutena kevennä tukien hallinnointia siten kuin lausunnossa on toivottu.  

Valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa uusjakojen tukemisesta annetun lain 19 §:ä on ehdotettu täydennettäväksi säännöksellä, joka koskee muuttuneen tukipäätöksen toimittamista Valtiokonttorille. Tieto muuttuneesta tukisummasta on olennainen Valtiokonttorin perintätehtävän kannalta, joten päätöksen toimittamisesta on tarpeen säätää lain tasolla. Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudesta on tarpeen säätää erityisesti, jos päätös sisältää tietoa, joka on salassa pidettävää viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetun lain 19 §:ssä ei ole kysymys yksittäisen maanomistajan tukea koskevan tukipäätöksen muuttamisesta. Lainkohtaa on tarkoitus soveltaa tilanteisiin, joissa tuettava uusjako ei hankkeena täytä uusjakojen tukemisesta annetussa laissa säädettyjä tuen edellytyksiä. Lakiehdotuksessa 19 §:n otsikkoa ehdotetaan esityksessä muutettavaksi tavalla, joka tähdentää sitä, että kysymys on koko uusjakoa koskevan tukipäätöksen, ei uusjaon osakaskohtaisen tukipäätöksen muuttamisesta. 

Uusjakotoimitusmenettelyn loppukokouksessa käsiteltäviä asioita ovat ehdotetun lain 12 §:n mukaan kiinteistötoimitusmaksun määrääminen ja toimituksen yhteydessä suoritetuista mukauttamistoimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten maksuunpano. Maanmittauslaitoksen on toimitettava jäljennös päätöksestä jako-osakkaalta investointikustannuksena perittävästä maksusta Valtiokonttorille. Jos loppukokouksessa todetaan, että toimitus on suoritettu ehdotetun lain 3 §:n mukaisesta päätöksestä poiketen, toimitusmiesten on tehtävä Maanmittauslaitokselle esitys tuen myöntämispäätöksen muuttamisesta. Käytännössä tällainen päätösesitys tehdään tilanteessa, jossa toimituksen lopussa todetaan jaosta saatavien hyötyjen jäävän siitä aiheutuvia kustannuksia pienemmiksi. Tällöin toimituksen loppukokouksessa jako-osakkaalta perittävä kiinteistötoimitusmaksu määrätään maksuunpantavaksi täysimääräisenä ja uusjaon yhteydessä suoritetuista mukauttamistoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset perittäviksi jako-osakkailta täysimääräisinä. Edellä esitetystä seuraa se, että jako-osakkaalta perittävät osuudet määräytyvät lopullisesti toimituksen loppukokouksen perusteella ja mahdollinen tukipäätöksen muuttaminen tapahtuu ennen kuin Valtiokonttorille toimitetaan tieto perittävistä osuuksista. Näin ollen uusjakokohtaisesta muutospäätöksestä ei ole tarpeen toimittaa erikseen tietoa Valtiokonttorille. Jos taas yksittäiselle jako-osakkaalle myönnetty tuki tulee jälkikäteen takaisinperittäväksi, Maanmittauslaitoksen on tehtävä tätä koskeva ilmoitus Valtiokonttorille lakiehdotuksen 21 §:n 4 momentin mukaisesti. 

Voimassa olevan lain mukaan hallinnollisten kustannusten tukea on voitu myöntää maatalousyrittäjälle, jos tuki täyttää tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan ja 108 artiklan mukaisesti annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 702/2014 säädetyt edellytykset. Tukea ei ole voitu myöntää muulle kuin maatalousyritykselle. Tukea investointikustannuksiin on voitu myöntää, jos tukitoimenpide täyttää muut edellytykset eikä tuki muodostu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Esityksessä ehdotetaan muutosta nykytilaan. Maatalousyrittäjien lisäksi uusjakojen jako-osakkaina on myös maanviljelijöille omistamiaan peltoja vuokraavia maanomistajia. Esityksen mukaan näiden peltojaan maanviljelystuotantoa varten vuokraavien jako-osakkaiden osuus uusjakojen asianosaisista on noin 30 prosenttia. Esityksessä ehdotetaan, että muille kuin maatalousyrittäjille tuki myönnetään jatkossa niin kutsuttuna vähämerkityksisenä tukena, johon sovelletaan kulloinkin voimassa olevaa EU:n vähämerkityksistä tukea koskevaa asetusta. Maatalousyrittäjinä toimiville uusjaon jako-osakkaille tuki myönnetään jatkossakin maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena. Valiokunta pitää muutosta tarpeellisena. 

Ehdotetun lain 8 §:n mukaan uusjakotoimituksen kiinteistötoimitusmaksusta jätetään valtion lopulliseksi menoksi 75 prosenttia hallinnollisten kustannusten tukena. Uusjakotoimituksen yhteydessä suoritetun tieverkostoa tai vesienhallintaa koskevan mukauttamistoimenpiteen kustannuksista jätetään valtion lopulliseksi menoksi 50 prosenttia investointitukena. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi tuen hakemismenettelyä koskevat säännökset. Erityisesti investointituen osalta EU:n maatalouden ryhmäpoikkeusasetus edellyttää tuen hakemista ennen mukauttamistoimenpiteiden aloittamista. Esityksen mukaan myös muiden kuin maatalousyrittäjien on haettava tukea ennen toimenpiteiden aloittamista. Edellä kuvattu tuki-intensiteettiä koskeva sääntely ulotetaan koskemaan maatalousyrittäjien ohella muita jako-osakkaita. Toisin sanoen kansallisella lainsäädännöllä toteutetaan järjestely, jossa investointituen hakumenettely ja sovellettava tuki-intensiteetti koskee maatalousyrittäjien lisäksi muulla kuin maatalousalalla toimivia vähämerkityksisen tuen saajia, joiden saamaan tukeen EU:n maatalouden ryhmäpoikkeusasetus ei tule sovellettavaksi. Valiokunta pitää tukien hakumenettelyn selkiyttämistä ja yhdenmukaistamista koskevia ehdotuksia asianmukaisina.  

Valitun sääntelytavan arviointia

Uusjakojen tukemista koskevan lakiehdotuksen mukaan valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus täsmentää, että ehdotetun lain 12 a §:n 1 momentissa tarkoitettu Euroopan unionin maatalouden ryhmäpoikkeusasetus on komission asetus (EU) 2022/2472 ja Euroopan unionin vähämerkityksistä tukea koskeva asetus on komission asetus (EU) 2023/2831. Ehdotettua muutosta on perusteltu muun muassa yksinkertaistamisella, joka liittyy siihen, ettei lakia tarvitse muuttaa säännösviittausten vuoksi niissä tilanteissa, joissa annetaan uusi, edellisen korvaava asetus. Tähän perusteluun liittyen valiokunta toteaa, että valtiontukisääntöjä koskevat EU-säädökset, kuten myös EU:n varoista myönnettävää rahoitusta koskevat säännökset, uudistetaan yleensä EU:n koko monivuotista rahoituskautta koskien seitsemän vuoden välein. Näin ollen perustelu säädösten yksinkertaistamisesta vaikuttaa toissijaiselta. Näin toteutettuna sääntely merkitsee sitä, että valtiontukisääntöjen muutokset eivät tule eduskunnan käsiteltäväksi, elleivät ne vaikuta laissa säädettyihin tuen ehtoihin. Myös eräissä valiokunnan saamissa lausunnoissa on pidetty asianmukaisempana yksityiskohtaisten viittausten sisällyttämistä lakiin, kun kysymys on EU:n asetuksista.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei uusjakojen tukemisesta annetussa laissa ehdoteta säädettäväksi EU:n valtiontukisääntöihin perustuvista tuen myöntämisen keskeisistä edellytyksistä toisin kuin esimerkiksi kestävän metsätalouden määräaikaisesta kannustejärjestelmästä annetussa laissa (71/2023), jossa vastaavaa viittaustekniikkaa on käytetty vähämerkityksisen tuen osalta. Viimeksi mainitussa laissa perussäännökset, myös vähämerkityksisenä tukena myönnettävän tuen ehdoista, sisältyvät lakiin. Tämä on ratkaisuna perusteltu eräissä tapauksissa silloinkin, kun kysymys on Euroopan unionin asetuksen täytäntöönpanosta. Ensinnäkin jäsenvaltiolla on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mitä EU:n valtiontukisääntöjä se soveltaa kuhunkin tukeen. Lisäksi on asianmukaista säätää tuen keskeisistä ehdoista lain tasolla silloin, kun kansallisesti päätetään soveltaa vähämerkityksisenä tukena myönnettävään tukeen kokonaan tai osittain samoja ehtoja kuin muun EU:n valtiontukisäännön perusteella hyväksyttävään tukeen. Valiokunnan käsityksen mukaan kyse voi olla sellaisesta kansallisen liikkumavaran käytöstä, joka kuuluu eduskunnan toimivaltaan. Lisäksi EU:n valtiontukisäännöt ovat luonteeltaan ensisijassa jäsenvaltioita velvoittavaa sääntelyä, joiden täytäntöönpano kansalaisia velvoittavalla tavalla edellyttää usein kansallista sääntelyä.  

Esityksessä ehdotetulla tavalla toteutettu sääntely johtaa siihen, että maatalousyrittäjälle myönnettävään tukeen sovelletaan osittain eri ehtoja kuin muulla toimialalla toimivaan vähämerkityksisen tuen saajaan, vaikka tuen kohteena on sama uusjakotoimitus. Näitä seikkoja ei ole kattavasti käsitelty hallituksen esityksen perusteluissa, vaikka tuen myöntämismenettelyssä ilmeneviä eroja on jonkin verran selvitetty yksityiskohtaisissa perusteluissa. Kun ehtoja ei yhdenmukaisteta kansallisella lainsäädännöllä, maatalousyrittäjää koskevat ryhmäpoikkeusasetuksen tuen kausautumista koskeva sääntely sekä kielto myöntää tukea taholle, jota on pidettävä ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä tai jota koskee komission takaisinperintämääräys, eivät tule sovellettavaksi vähämerkityksisen tuen saajaan.  

Edellä todettu merkitsee sitä, etteivät tuen takaisinperinnän edellytykset, joista säädetään uusjakojen tukemisesta annetun lain 21 §:ssä, tule sovellettavaksi samalla tavalla eri toimialoilla toimiviin tuensaajiin. Lisäksi valittu sääntelymalli merkitsee sitä, etteivät tulevat EU:n valtiontukisääntöjen muutokset tuen myöntämisen olennaisiin ehtoihin tule eduskunnan käsiteltäväksi, vaan kyseessä on eräänlainen ennakkohyväksyntä kaikkiin tuen ehtojen muutoksiin pois lukien ehdotettuun lakiin sisältyvä tuki-intensiteettiä koskeva sääntely ja tuen myöntämismenettelyä koskeva sääntely. Kaiken kaikkiaan valiokunta ei pidä toivottavana, että tällainen sääntelymalli yleistyy sen toimialan tukilainsäädännössä.