Paikallisesti laadittava suunnitelma on tärkeä osa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmakokonaisuutta, jolla tuetaan toiminnan yhdenvertaista, tavoitteellista ja suunnitelmallista toteuttamista. Paikallisella opetussuunnitelmalla huolehditaan siitä, että varhaiskasvatuksen kansalliset tavoitteet ja niitä täydentävät paikalliset erityispiirteet ja -tarpeet konkretisoituvat päivittäisen toiminnan tasolla.
Raportointivelvoitteen tarkoituksena on ollut osaltaan vahvistaa varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillista kehittymistä koskevaa tietopohjaa. Samaan aikaan raportointivelvoitteen tavoitteena on ollut lisätä läpinäkyvyyttä ja vahvistaa jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen oikeutta oman osaamisensa kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen.
Toteutuessaan muutokset voivat jopa lisätä järjestäjien ja palveluntuottajien ja erityisesti päiväkodin johtajien työkuormaa. Esityksellä olisi toteutuessaan taloudellisia vaikutuksia myös laadunarviointijärjestelmä Valssille. Yksikään valiokunnan kuultavista ei puoltanut varhaiskasvatussuunnitelmista luopumista.
Varhaiskasvatuksen laatu ja toiminnalle asetettujen tavoitteiden toteutuminen kuitenkin vaihtelevat ryhmien ja päiväkotien välillä sekä kunnan sisällä. Tämän vuoksi on tärkeää, että järjestäjät ja yksityiset palveluntuottajat laativat jatkossakin suunnitelmia, jotka paitsi ohjaavat myös tukevat varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogista toimintaa ja heidän ammatillista kehittymistään juuri kyseisessä toimintaympäristössä. Velvoitteen poistaminen antaisi järjestäjille ja palveluntuottajille mahdollisuuden olla laatimatta paikallista suunnitelmaa, joka puolestaan heikentäisi lasten asemaa saada yhdenvertaisesti laadukasta varhaiskasvatusta.
Paikallinen suunnitelma on varhaiskasvatuksen toteuttamisen ja järjestäjien laadunhallinnan kannalta keskeinen rakenne, aivan kuten perusopetuksen opetussuunnitelmakokonaisuus. Parhaimmillaan suunnitelman laadinta on yhteisöllinen oppimisen prosessi, jonka avulla varhaiskasvatusta kehitetään ja tavoitteita päivitetään säännöllisesti ja jatkuvasti etenevällä syklillä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana varhaiskasvatuksen järjestäjiä on kuormittanut se, että lainsäädännöllisiä muutoksia ja perusteasiakirjaan tehtyjä päivityksiä on toteutettu verrattain usein ja lyhyellä varautumisajalla. Vaikka varhaiskasvatukseen tehdyt uudistukset ovat olleet tarpeellisia, ne ovat toteutuessaan edellyttäneet kunnilta ja yksityisiltä päiväkodeilta nopeaa reagointia ja resursseja suunnitelmien päivitykseen ja implementointiin. On vaarana, että käsittelyssä oleva esitys vahvistaa mielikuvaa poukkoilevasta päätöksenteosta, jolla kuormitetaan entisestään varhaiskasvatuksen kenttää. Suunnitelmien päivittämiselle ei ole voitu varata riittävästi aikaa paikallisella tasolla, koska ohjausjärjestelmä on ollut muutoksessa.
Yhdenvertaisuuden osalta velvoitetta laatia suunnitelma toimipaikkatasolla ollaan lopettamassa, ja perusteluna on sen siirtäminen paikalliselle tasolle. Samaan aikaan ollaan kuitenkin myös poistamassa velvoite laatia se paikallisen tason dokumentti, jossa yhdenvertaisuussuunnitelman paikka olisi nyt, kun yksikkökohtaiset suunnitelmat on päätetty poistaa. Esitykset ovat siis ristiriitaisia keskenään, ja epäselväksi jää, miten järjestäjät käytännössä toteuttaisivat suunnitteluvelvoitetta esitysten toteutuessa. Näin ollen voidaan sanoa, että esitykset toteutuessaan heikentävät lähtökohtia varhaiskasvatuksen keskeisten tavoitteiden saavuttamiselle ja laadun yhtenäisyydelle. Muutoksilla olisi mahdollisesti myös heikentäviä vaikutuksia lapsen edun yhdenvertaiseen toteutumiseen.
Varhaiskasvatuslain pykälän 22 poistuessa järjestäjien tulisi organisoida varhaiskasvatuksen informaatio-ohjaus muulla tavalla ja huolehtia siitä, että sekä kansalliset että paikalliset tavoitteet saadaan juurrutettua päiväkotien toimintaa ohjaaviksi käytännöiksi. Lisäksi Opetushallituksella tulisi tällöin olla riittävästi resursseja tarjota uudenlaista tukea perusteasiakirjan jalkauttamisessa varhaiskasvatuksen kaikkiin toimintamuotoihin. Ilman paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa vastuu kansallisen opetussuunnitelmatyön jalkauttamisesta jäisi todennäköisesti päiväkodin johtajien vastuulle. Kaikilla päiväkodin johtajilla ei kuitenkaan tälläkään hetkellä ole mahdollisuutta pedagogiikan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutusta koskeva tietopohja on puutteellinen
Esityksessä ehdotetaan henkilöstön täydennyskoulutuksen raportointivelvoitteen keventämistä siten, että varhaiskasvatuslain 70 §:n 2 momentin kohta 5 kumotaan, jolloin henkilöstön täydennyskoulutusta koskevia tietoja ei jatkossa tallennettaisi kansalliseen tietovarantoon, Vardaan. Tietojen tallentamisella on tavoiteltu yhtenäistä tietopohjaa täydennyskoulutuksen tilasta, joka puolestaan auttaisi suuntaamaan koulutuksen sisältöjä ja resursseja paremmin. Merkille pantavaa on, että esityksen toteutuessa täydennyskoulutusta koskeva tietopohja heikkenisi oleellisesti, kun henkilöstön osaamisen kehittämisestä ei olisi saatavilla kansallista tietoa.
Esityksessä todetaan lisäksi, että jos kansallista tietoa tarvittaisiin, sitä varten pitäisi toteuttaa erillistiedonkeruu. Erillistiedonkeruilla on kuitenkin vaikeaa, jopa mahdotonta saavuttaa samaa kattavuutta kuin kansallisella tietovarannolla.
Erillistiedonkeruut tuottavat myös lisäkustannuksia, sillä ne edellyttävät resursseja niin tietoa kerääviltä kuin sitä tuottavilta tahoilta.
Raportointivelvoitteen keventämisen riskinä on, että myös täydennyskoulutuksen toteutumiseen syntyy kokonaiskuvan puuttuessa vaihtelua. Tämä voi asettaa varhaiskasvatuksen työntekijät eriarvoiseen asemaan täydennyskoulutukseen osallistumisen suhteen.
Täydennyskoulutuksen kehittäminen oli myös Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin (VKF) yksi painopisteistä, jonka osana tuotettiin kansalliset täydennyskoulutuksen laatukriteerit Valssi-laadunarviointijärjestelmään (OKM 2024). VKF totesi raportissaan, että varhaiskasvatuksen täydennyskoulutus on hajanaista ja koulutusten saatavuus ja laadun varmistaminen on vaikeaa.
Henkilöstön osaamisen kehittämisen tulisi aina perustua todennettuihin tarpeisiin, joita nykyisellä tietojen tallentamisen velvoitteella on pyritty selkiyttämään.
Hallituksen esitys tuottaisi toteutuessaan taloudellisia kustannuksia Karville
Esityksellä on Karville kustannuksia tuottavia tiedonhallintavaikutuksia, sillä elokuussa 2023 avattuun varhaiskasvatuksen laadunarviointijärjestelmään Valssiin olisi tehtävä muutoksia. Muutoksilla olisi vaikutuksia Valssin kehittämistyön lisäksi myös järjestelmän kautta kertyviin arviointiaineistoihin ja niiden pohjalta tuotettaviin arviointiyhteenvetoihin eli kansalliseen varhaiskasvatuksen toteuttamista koskevaan tietopohjaan.
Paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvän lainsäädännön muuttuessa myös perusteasiakirja ja laatuindikaattorit tulisi päivittää ja muuttaa. Kaikki Valssissa olevat 29 tutkimusperusteista arviointityökalua ruotsinkielisine käännöksineen tulisi tarkistaa ja paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan viittaavat arviointikriteerit olisi joko poistettava tai muutettava. Täydennyskoulutustietojen tallentamisvelvoitteen poistaminen edellyttäisi niin ikään muutoksia järjestelmään, sillä Valssin ja Vardan välille on rakennettu tiedonsiirtointegraatio ja täydennyskoulutustietoja on hyödynnetty arviointitiedon taustamuuttujina. Esityksen toteutuessa integraatio tulisi poistaa ja kyselylomakkeiden muotoihin olisi tehtävä teknisiä muutoksia. On erittäin tärkeää, että varhaiskasvatuksen kansallista tietopohjaa vahvistetaan heikennyksien sijaan. Hallituksen esitys voi myös antaa vääränlaisen signaalin kansallisten Varda-tietojen merkityksestä, sillä tallennusvelvoitteesta huolimatta Varda-tiedon laadussa on edelleen parannettavaa.
Varhaiskasvatus on ollut lukuisten tärkeiden uudistusten kohteena kuluneen vuosikymmenen aikana. Lainsäädännöllisten uudistusten tavoitteena on ollut nostaa varhaiskasvatuksen laatua, vahvistaa lapsen edun ensisijaisuuden toteutumista ja lisätä koulutuksellista tasa-arvoa. Nykyinen lainsäädäntö asettaa selkeät ja tarpeelliset tavoitteet suomalaiselle varhaiskasvatukselle ja sen järjestämiselle. Uudistuneiden tavoitteiden juurtuminen osaksi varhaiskasvatuksen rakenteita ja arjen toimintaa vaatii kuitenkin aikaa, resursseja ja yhteisiä ponnisteluja.