Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkaukset
Valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelman mukaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta vähennetään 100 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen, kohdistuen aiemmin toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneille aikuisille järjestettävään ammatti-, erikoisammatti- ja perustutkintokoulutukseen. Myöhemmin päätettiin 20 miljoonan euron lisäsopeutuksesta.
Rahoitusta vähennetään samanaikaisesti, kun toisen asteen koulutukseen ja sen rahoitusjärjestelmään suunnitellaan merkittäviä muutoksia. Yhtäaikaisesti tapahtuvien muutosten vaikutuksia on vaikea ennakoida. Koulutuksen järjestäjät eivät kykene arvioimaan niiden kokonaisvaikutuksia tulevaan rahoitukseensa.
Esitys heikentää aikuisten mahdollisuuksia parantaa osaamistaan työelämässä, sillä koulutuksen järjestäjien rahoituksen vähentäminen johtaa tarjonnan supistumiseen ja vaarantaa niiden toimintaedellytykset. Aikuisten mahdollisuuksia vaihtaa alaa ja hankkia uutta, työelämärelevanttia osaamista ei tulisi heikentää, sillä työnmurros ja työurien pidentäminen edellyttävät uudelleen kouluttautumista ja joustavaa siirtymistä alalta toiselle. Jatkuvan oppimisen kokonaisuuteen ja työurien pidentämiseen tarvitaan hallitukselta kokonaisvisiota, nyt sellainen selvästi puuttuu.
Leikkauksen kohdentaminen yksiselitteisesti jo tutkinnon suorittaneiden koulutuksen opiskelijavuosiin heikentää kohtuuttomasti niiden koulutuksen järjestäjien toimintaedellytyksiä, joiden koulutus keskittyy aikuisiin työelämässä pätevyyttä tai uutta koulutusta tarvitseviin. Esitetyillä leikkauksilla heikennetään erityisesti pienten koulutuksen järjestäjien toimintamahdollisuuksia ja ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta kasvukeskusten ulkopuolella. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset osuvat erikoistuneisiin koulutuksen järjestäjiin siten, että osalla oppilaitoksista ammatillisen koulutuksen budjetista leikataan yli 10 prosenttia.
Ammatillisen koulutuksen rahoitus on yleiskatteellista, joten leikkausten kohdentuminen on todellisuudessa täysin koulutuksen järjestäjän vastuulla ja koulutuksen järjestäjän arvojen ja valintojen varassa. Leikkaukset vaikuttavat myös oppivelvollisiin, koska vähentyvät resurssit tulevat vaikuttamaan koulutuksen tarjontaan sekä saavutettavuuteen ja opetuksen määrään sekä laatuun. Erityisesti perustutkintokoulutuksen ryhmissä on eri rahoitusmuodoilla (vos, työvoima, oppisopimus) opiskelevia nuoria ja aikuisia. Suunniteltu leikkaus on käytännössä mahdotonta kohdentaa pelkästään jo tutkinnon suorittaneisiin.
Hallituksen tekemät leikkaukset ammatillisen koulutuksen rahoitukseen aiheuttavat tilanteen, jossa koulutuksen järjestäjän on sopeutettava toimintaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa koulutusten lopettamista ja koulutustarjonnan supistamista, henkilöstön vähennyksiä ja opiskelijoiden saaman opetuksen vähenemistä. Monissa ammatillisissa oppilaitoksissa ovat jo alkaneet muutos- ja yt-neuvottelut tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Muutokset ammatilliseen koulutukseen (rahoitusleikkaukset ja niiden kohdentaminen, kokeilulaki, muutokset lakiin ammatillisesta koulutuksesta sekä lakiin ja asetukseen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta, aikuiskoulutustuen poisto) ovat erittäin suuria ja vaikutuksiltaan ennakoimattomia. Työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto-ongelma tulee pahenemaan entisestään ja kuntien mahdollisuudelta onnistua TE-uudistuksessa viedään näin keinovalikkoa.
Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman muutokset
Norminpurun ei tulisi olla keino vähentää rahoitusta, vaan vapauttaa resursseja koulutuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman keventäminen on sinänsä perusteltua, mutta keventämisen tulisi kohdentua enemmänkin HOKSin tietosisältöön ja rakenteeseen, joka on henkilökohtaistamisen, ammatillisen kasvun ja urasuunnittelun näkökulmasta liian tekninen ja raskas.
HOKSiin ehdotettava muutos ei todellisuudessa tuo esitettyä noin 3,5 miljoonan euron säästöä. Henkilöstön työn ajankäytön tehostamista ei ole mahdollista toteuttaa yksittäisillä, hyvin marginaalisilla (lomakkeen) muutoksilla, jollaisia esitetyt muutokset nyt ovat. Esitettävät toimenpiteet normien purkamiseksi ammatillisessa koulutuksessa vaikuttavat pistemäisiltä toimilta, joiden nojalla toteutetaan säästöjä ammatillisen koulutuksen rahoitukseen.
Kohdistamalla keventämistä laajemmin kirjattaviin tietoihin ja tiedonsiirron sujuvuuteen, olisi todennäköisemmin mahdollista saada aikaan esitetyn mukainen säästö. Näitä toimenpiteitä olisivat muun muassa opiskelijahallintojärjestelmien ja kansallisten tietovarantojen (kuten eHOKS ja Koski) saumattomampi tiedonsiirto, opiskelijakohtaisen opetuksen ja ohjauksen määrän seurannasta ja kirjaamisesta luopuminen sekä oppimisen tukeen liittyvän kirjaamistyön vähentäminen ja uusista kirjaamisvelvoitteista pidättäytyminen.
Esityksen perusteluissa todetaan, että muutos mahdollistaa joustavamman ryhmien muodostamisen ja vähentää HOKSin laatimiseen liittyvää työmäärää. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelu on perustunut reformin myötä yksilöllisiin opintopolkuihin. Ns. ryhmämuotoisia HOKSeja ei ole mahdollista toteuttaa, koska oppilaitoksessa samoissa tiloissa opiskelee samaan aikaan oppivelvollisia ja ei-oppivelvollisia, joille jokaiselle on laadittava henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma.
Osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelman poistaminen
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia muutettaisiin siten, että koulutuksen järjestäjällä ei jatkossa olisi velvollisuutta laatia tutkinto- tai koulutuskohtaista osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmaa. Tavoiteltu kustannussäästö on 0,5 miljoonaa euroa. Jotta kustannussäästöön päästäisiin, työmäärän tulisi vähentyä yhden henkilön kolmen viikon työpanoksen verran. Arvioitu työmäärän ja kustannusten säästö koulutuksen järjestäjälle on ylimitoitettu. Todellinen työmäärä on lähempänä 3—4 päivää/tutkinto. Jos velvoite osaamisen arvioinnin suunnitelmien tekemisestä poistetaan, niin niihin käytetyt resurssit tulisi kohdentaa opiskelijoiden opetukseen ja ohjaamiseen. Nyt kyseessä on pelkästään koulutusleikkaus.
Vaikka laki ei edellyttäisi koulutuksen järjestäjiä laatimaan osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmia, tulee koulutuksen järjestäjillä olla selkeät osaamisen arvioinnin menettelytavat, jotka ohjaavat opettajia, työpaikkaohjaajia ja arvioijia osaamisen arviointiin liittyvissä tilanteissa, kuten arvioijien perehdyttämisessä, arvioinnin mukauttamisissa sekä osaamistavoitteiden ja ammattitaitovaatimusten poikkeamisissa sekä arvosanasta päättämisessä. Lakiesityksessä ehdotettu osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelman laatimisvelvoitteen poistaminen ei näin ollen vähennä hallinnollista työtä ja tuo säästöjä. Yhteiset menettelytavat yhtenäistävät arvioinnin käytäntöjä ja varmistavat opiskelijoiden tasavertaista kohtelua osaamisen arvioinnissa.
Lukiokoulutuksen vuosittainen suunnitelma
Hallinnollisia resursseja vievien normien ja velvoitteiden keventäminen voi olla sinänsä järkevää, jotta lukiot voivat keskittyä laadukkaan lukiokoulutuksen toteuttamiseen. Lakiesityksessä ehdotettu lukuvuosisuunnitelman laatimisen velvoitteen poistaminen ei kuitenkaan vähennä hallinnollista työtä ja tuo säästöjä, koska lukioiden on kuitenkin suunniteltava lukuvuosittain toimintaansa.
Kun suunnittelutyö joudutaan lukuvuoden työn valmistelussa joka tapauksessa tekemään, ei velvoittavan säädöksen kumoaminen lukiolaissa siten tosiasiallisesti poista nykyisen säädöksen mukaista työtä. Näin ollen säädöksen kumoaminen ei tuo tavoiteltua kustannussäästöä. Lukuvuosisuunnitelmia tai vastaavia dokumentteja joudutaan jatkossakin laatimaan, vaikka velvoite kumottaisiin laista. Kyse on sekä keskeisestä paikallisesta koulutusjohtamisen työvälineestä että myös oppilaitoksen toimintaa ohjaavasta oikeudellisesta asiakirjasta, jolla määritetään oppilaitoksen toimintaa ja siihen liittyviä oikeudellisia vastuita.
Lukuvuosisuunnitelmassa kuvataan oppilaitoksen työajat, yhteiset tapahtumat ja toiminta sekä opetuksen järjestämistä koskevat oleelliset seikat. Suunnitelma on johtamisen keskeinen työkalu esimerkiksi opetushenkilöstön koko lukuvuoden yhteissuunnittelutyöajan määrittelemisessä. Suunnitelman laatimatta jättäminen hämärtäisi johtamisen näkökulmasta opetushenkilöstön työajan määrittelyä. Suunnitelman perusteella toteutetaan käytännössä myös arviointi oman toiminnan toteutumisesta lukuvuositasolla.
Oppilaitoksen opiskelijoiden tapaturmavakuutuksen osalta on oleellista, että lukuvuosisuunnitelmaan perustuen on osoitettavissa, mikä on oppilaitoksen lukuvuosisuunnitelmassa vahvistettua toimintaa, esimerkiksi erilaiset opintomatkat, tilaisuudet ja tapahtumat.
Opiskelijoiden, mutta myös opetushenkilöstön kannalta on oleellista tietää, miten opetus on suunniteltu toteutettavaksi. Lukuvuosisuunnitelma on kuvaus opetuksen yleisestä järjestämisestä, kuten itsenäisestä työskentelystä sekä koulutuksen hankkimisesta.
Lukuvuosisuunnitelma on keskeinen työkalu myös kotien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Sen kautta oppilaitos pystyy kertomaan omasta toiminnastaan ja tavoitteistaan huoltajille. Parhaimmassa tapauksessa lukuvuosisuunnitelma tehdään huoltajia kuunnellen ja konsultoiden. Kun vanhemmat ovat mukana lukuvuoden suunnittelussa, he ymmärtävät paremmin koulun tavoitteet ja toimintatavat ja voivat näin paremmin tukea nuoren oppimista kotona. Lisäksi vanhemmat tuovat suunnitteluun erilaisia näkökulmia ja konkreettisia toimenpiteitä, joilla on mahdollista lisätä niin yksittäisten oppilaiden kuin koko oppilaitosyhteisön hyvinvointia.
Huoltajien näkemysten selvittäminen
Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä väylä nuorten kasvun ja oppivelvollisuuden suorittamisen tukemiseen. Yhteistyö ei ole pelkästään palautteen keräämistä, vaan kyseessä on vuorovaikutussuhde, jonka kautta on mahdollista saada tietoa nuorten erityistarpeista ja opiskeluun vaikuttavista elämäntilanteista. Yhteistyö huoltajien ja vanhempien kanssa on osa oppilaitoksen toimintaa ja oppilaitoksen toiminnan kehittämistä. Oletettavaa on, että koulutuksen järjestäjä toteuttaisi palautteen keräämistä yhteistyössä huoltajien kanssa joka tapauksessa, eikä tavoiteltua säästöä tosiasiassa synny. Esitettyä muutosta voidaan siten pitää lähinnä kosmeettisena/hypoteettisena. Tässäkin tapauksessa kyseessä on ennemminkin normien purkamiseksi verhoiltu miljoonan euron suuruinen koulutusleikkaus.
Tiedonvaihdon huoltajien ja oppilaitoksen välillä tulee olla ajantasaista ja sujuvaa. Esimerkiksi lukion opiskelijoiden oppimisen tuen tarpeet ovat kasvaneet viimeisten vuosien aikana, ja sen takia tiedonvaihto on entistä tärkeämpää.
Mahdollinen yhteistyön ja tiedonvälityksen heikentyminen on erityisen huolestuttavaa hauraammassa asemassa olevien opiskelijoiden, kuten esimerkiksi kehitysvammaisten, maahanmuuttajataustaisten tai muiden erityisen tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden näkökulmasta. Kodin ja lukion saumaton yhteistyö on edellytys opiskelijan hyvinvoinnille.
Tilanteessa, jossa nuorten pahoinvointi ja oppimisen haasteet ovat lisääntyneet huolestuttavasti, kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä tulee vahvistaa sen sijaan, että sen edellytyksiä murennetaan entisestään. Tärkeänä osana toimivaa kodin ja oppilaitoksen yhteistyötä on vanhempien ja huoltajien kuuleminen tasaisin väliajoin. Hyvin toteutettu kodin ja oppilaitoksen yhteistyö tukee tutkitusti lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Se mm. vahvistaa lapsen ja nuoren itsetuntoa, edistää hyvinvointia, vähentää kiusaamista, lisää kouluun kiinnittymistä, parantaa koulukäytöstä sekä johtaa parempaan koulumenestykseen.
Lukiokoulutuksen oppimisen tuki
Toisen asteen oppimisen tuen kehittäminen on erittäin tärkeää. Lukiokoulutuksen 10 miljoonan euron rahoitus on ehdotettu kohdennettavaksi valtion rahoitusosuuteen, ja siten kunnan rahoitusosuutta koskevaa prosenttiosuutta on esitetty muutettavaksi. Lukiokoulutukseen suunnattava lisärahoitus tulisi kuitenkin kohdentaa nimenomaan oppimisen tukeen. Oppimisen tuen rahoituksen kohdentuminen yleiskatteelliseen rahoitukseen on ongelmallista, sillä se ei oletettavasti tosiasiallisesti kohdennu täysimääräisesti oppimisen tukeen, vaan uppoaa lukiokoulutuksen rahoitusvajeen paikkaamiseen. Oppimisen tukeen kohdennettava rahoitus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi perusopetuksessa vakiinnutetulla tavalla tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusrahoituksen kaltaisena korvamerkittynä mekanismina. Oppimisen tuen osalta tulisikin varmentaa tuen vahvistaminen selkeillä tuen säädöksillä.