Yleistä

Tilinpäätösdirektiivin 2013/34/EU 3 artiklassa säädetään eri kokoisten yritysten ja konsernien jaottelusta taseen loppusumman, liikevaihdon ja työntekijöiden määrän perusteella. Direktiivin mukaan komissio tarkastelee raja-arvoja vähintään viiden vuoden välein inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi. Komissio on tämän perusteella antanut delegoidun direktiivin 2023/2775 mikroyritysten, pienten, keskisuurten ja suurten yritysten ja konsernien kokoluokkien raja-arvojen muuttamiseksi. 

Inflaatiokehityksen vuoksi komission delegoidulla direktiivillä on korotettu taseen ja liikevaihdon raja-arvoja 25:llä prosentilla. Hallituksen esitys liittyy pääosin komission delegoidun direktiivin kansalliseen täytäntöönpanoon. Esityksessä ehdotetaan kirjanpitolain 1 luvun 4 a—4 c §:ssä säädettyjä euromääräisiä raja-arvoja korotettavaksi komission direktiivin mahdollistamassa määrin. Esityksen tavoitteena on osaltaan keventää suomalaisten yritysten hallinnollista rasitetta. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja kannatettavana. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Yritysten luokittelua koskevat raja-arvot

Voimassa olevan kirjanpitolain mukaan suuryrityksellä tarkoitetaan kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä: 1) taseen loppusumma 20 miljoonaa euroa; 2) liikevaihto 40 miljoonaa euroa; 3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä. Keskikokoisella yrityksellä tarkoitetaan puolestaan kirjanpitovelvollista, jolla sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella ylittyy enintään yksi edellä mainituista raja-arvosta. Uusiksi raja-arvoiksi ehdotetaan taseen osalta 25 miljoonaa ja liikevaihdon osalta 50 miljoonaa euroa. Raja-arvojen korottaminen suuryritysten osalta tarkoittaa, että kirjanpitolain 7 luvussa tarkoitettuun kestävyysraportointiin velvollisten yritysten määrä vähenee. 

Asiantuntijalausunnoissa on esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä raja-arvoihin ehdotetuista korotuksista. Osa lausunnonantajista katsoo, että raja-arvot tulisi säilyttää nykyisellä tasolla, kun taas toiset kannattavat ehdotettuja muutoksia. Muutosta kannattavat tahot pitävät tärkeänä sitä, että direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa on hyödynnetty kansallisia optiomahdollisuuksia ja että yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa pyritään tällä tavoin vähentämään. 

Ehdotusta vastustavassa lausunnossa on tuotu esille huoli kestävyysraportoinnin piirissä olevien yritysten määrän vähenemisestä ja sen vaikutuksista sidosryhmien tiedonsaantiin. Lausunnossa todetaan, että raportointivelvoitteista vapautuminen johtaa suurella todennäköisyydellä myös siihen, että yrityksissä tehtävää vastuullisuustyötä leikataan, joten muutoksella katsotaan olevan negatiivisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Toisessa asiantuntijalausunnossa on puolestaan todettu, että ehdotettu raja-arvojen korotus kasvattaa epäsuhtaa finanssilaitosten tiedonsaantitarpeiden ja listaamattomista yrityksistä saatavan tiedon välillä. Raportointivelvollisuuteen vaikuttavien muutosten mahdollisena seurauksena pidetään myös sitä, että nykyisin suuryritykseksi luokiteltujen yritysten liiketoimintamahdollisuudet vähenevät, jos yrityksiä poistetaan toimitus- ja arvoketjusta puutteellisten kestävyystietojen takia. Lisäksi listaamattomien suuryritysten raja-arvojen noston katsotaan jarruttavan sekä digitaalisen tilinpäätös- että kestävyysraportoinnin käyttöönottoa ja vakiintumista Suomessa. 

Tilinpäätösdirektiivi mahdollistaa sen, että kansallisessa sääntelyssä pitäydytään keskikokoisen ja suuryrityksen määritelmien osalta nyt ehdotettua alemmissa raja-arvoissa. Tällöin velvoitteet kohdistuvat laajempaan yritysjoukkoon kuin mitä EU-lainsäädännön vähimmäissääntely edellyttää. Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on yrityksiin kohdistuvan liian sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että EU-lainsäädännön toimeenpanon yhteydessä vältetään kansallista lisäsääntelyä. Talousvaliokunta toteaa, että direktiivin mahdollistama raja-arvojen kansallinen korottaminen toteuttaa osaltaan näitä hallitusohjelmakirjauksia. Korottamismahdollisuuden hyödyntämättä jättäminen tarkoittaisi käytännössä lisäsääntelyä Suomessa ja kasvattaisi suomalaisten kirjanpitovelvollisten hallinnollista rasitetta verrattuna muiden ETA-alueiden kilpailijayrityksiin. 

Ehdotettu lainmuutos koskee noin 15:ttä prosenttia sellaisista suomalaisista kirjanpitovelvollisista, jotka voimassa olevien raja-arvojen mukaan luetaan suuryritysten joukkoon. Kestävyysraportointivelvoitteen arvioidaan poistuvan noin 270:ltä yritykseltä. Hallituksen esityksessä todetun mukaisesti suuryritystä pienemmilläkin yrityksillä on kuitenkin mahdollisuus vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin, jos se on esimerkiksi edellytyksenä rahoituksen saamiselle tai muutoin edesauttaa sitä. Rahoituksen kustannus ja saatavuus ovat omiaan ohjaamaan lakisääteisen raportointivelvollisuuden ulkopuolelle jääviä toimijoita siihen, että ne julkaisevat ja antavat tietoja kestävyystoimistaan. 

Valiokunnan muutosehdotuksia

Yritysluokkien keskinäinen suhde

Muutamassa asiantuntijalausunnossa on todettu, että kirjanpitolain 1 luvun 4 c §:n 2 momentissa säädetyssä keskikokoisen yrityksen määritelmässä on epäjohdonmukaisuus, sillä määritelmä ei sulje pois mikro- ja pienyrityksiä, vaikka kahden määritelmän yhtäaikainen soveltuminen ei ole ollut lainsäätäjän tarkoituksena. Saadun selvityksen mukaan kirjanpitolautakunta on ottanut asiaan kantaa lausunnossaan 2070/2024. Talousvaliokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että tulkintaepäselvyyksien poistamiseksi kirjanpitolain keskikokoisen yrityksen määritelmää täsmennetään vastaamaan paremmin säännöksen perustana olevan kestävyysraportointidirektiivin sanamuotoa.  

Konsernin raja-arvon määrittämismenettely

Asiantuntijalausunnossa on viitattu tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 8 kohtaan, joka sisältää vaihtoehtoisen menettelytavan konsernin kokoa laskettaessa. Mainittu direktiivin säännös edellyttää, että jäsenvaltioiden on sallittava vaihtoehtoinen laskentatapa taseen loppusumman ja liikevaihdon raja-arvon määrittelyssä. Näin ollen on perusteltua sisällyttää asiaa koskeva täydentävä säännös kirjanpitolain 1 luvun 6 a §:ään. 

Lakisääteistä koulutusta järjestävien asema

Kestävyysraportointia koskevat säännökset on lisätty kirjanpitolakiin lailla 1249/2023. Lainmuutoksen eduskuntakäsittelyn aikana 7 luvun 1 §:n 5 momenttiin lisättiin säännös, jonka perusteella kestävyysraportointia koskevaa sääntelyä ei sovelleta ammattikorkeakouluihin. Lainmuutoksen jälkeen on käynyt ilmi, että koulutussektorilla toimii muutamia muitakin voittoa tavoittelemattomia osakeyhtiöitä, jotka hoitavat laissa säädettyä koulutustehtävää ja jotka täyttävät kirjanpitolain suuryrityksen määritelmän. Ilman laissa säädettävää soveltamisalan rajausta nämä tahot kuuluvat kestävyysraportointivelvoitteen piiriin. Talousvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että julkisin varoin toimivat ja lakisääteistä tehtävää hoitavat voittoa tavoittelemattomat koulutustoimijat jätetään kestävyysraportointivelvoitteen ulkopuolelle.