Oikeusvertailevaa aineistoa
Hallituksen esityksessä
HE 4/2020 (pdf) kansainvälistä vertailua on tehty sivuilla 27–34.
Kansainväliset sopimukset
Seuraavat Suomen vahvistamat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ohjaavat vanhuspalveluiden kehittämistä maassamme.
YK
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
(SopS 6/1976)
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
(SopS 7/1976)
Naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus
(SopS 67/1986)
Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 27/2016)
UN Principles for Older Persons. YK:n ikääntyneitä henkilöitä koskevat periaatteet
Euroopan neuvosto
Euroopan neuvoston jäsenenä Suomi on sitoutunut myös Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan.
Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
– Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus
Tasavallan presidentin asetus uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan voimaansaattamisesta ja uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja siihen liittyvän lisäpöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaantulosta,
(80/2002)
– Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja
Euroopan unioni
Lissabonissa allekirjoitetussa Euroopan unionin perussopimuksesta erityisesti artiklat 21, 25 ja 34 koskevat ikääntyneiden henkilöiden oikeutta ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään.
Euroopan unionin perussopimukset
Euroopan unionin perusoikeuskirja. Euroopan unionin virallinen lehti
Sääntely muissa maissa
Ruotsi
Sosiaalihuollon järjestämisessä perussäädökset Ruotsissa ovat sosiaalipalvelulaki ja sosiaalipalveluasetus.
Socialtjänstlag (2001:453)
Socialtjänstförordning (2001:937)
– Katso erityisesti vuonna 2016 asetukseen otettu 2 luvun 3 §. Pykälän mukaan kuntien tulee palkata iäkkäiden tehostettuun palveluasumiseen henkilöstö asiakkaiden tarpeiden mukaan. Ei tiettyä henkilöstölukua vaan henkilöstömäärä perustuu asiakkaiden olosuhteisiin sekä tuen ja avun tarpeeseen.
Ruotsissa on viime vuosien aikana käyty poliittista keskustelua vanhuspalveluiden laadusta.
Ruotsissa hallitus nimesi selvitysmiehen vuonna 2015 laatimaan suunnitelman iäkkäiden hoitopalveluiden laadun parantamisesta. Vuonna 2017 valmistuneessa selvityksessä (SOU 2017:21) kävi ilmi, että hoidon laatu eri paikkakunnilla poikkeaa jyrkästi toisistaan, vaikka kansainvälisesti vertaillen Ruotsissa on rahoitettu runsaasti hoivapalveluita. Selvitysmies ei esittänyt lainsäädäntöön sidottua henkilöstömitoitusta eikä sellaista ole toteutettu.
– Läs mig! Nationell kvalitetsplan för vård och omsorg för äldre personer.
SOU 2017:21
Palveluiden laatua valvotaan Ruotsin kuntaliiton laatimilla laatusuosituksella, kuten on ollut tapana Suomessakin. Nykyinen Ruotsin hallitus on tarttunut vanhustenhoidon ongelmiin lisääntyneellä rahoituksella ja pyrkimällä paremmin valvomaan palvelulaatua. Marraskuussa 2019 hallitus nimitti erityisen valtakunnallisen koordinaattorin valvomaan kuntien vanhuspalveluiden kehittämistä.
Nationell samordnare för en hållbar kompetensförsörjning inom kommunalt finansierad vård och omsorg om äldre.
Dir. 2019:77
Amerikan yhdysvallat ja Australia
Australiassa Victorian osavaltioparlamentin tutkimuspalvelu on tehnyt kartoituksen hoivapalveluiden henkilöstömitoituksista eri puolilla maailmaa: Safe Patient Care (Nurse to patient and Midwife to Patient Ratios) Amendment Bill 2018. Bella Lesman et al, 1.2.2019.
Liittovaltioissa kuten Amerikan yhdysvalloissa ja Australiassa tavallisena käytäntönä on, että hoivapalveluiden järjestäminen säädetään alue- tai paikallislakien mukaisesti. Valtakunnallisia hoitohenkilökunnan henkilöstömitoituksia ei ole olemassa, mutta tietyt osavaltiot ovat saattaneet asettaa omalla lainsäädännöllään hoivayksiköitä velvoittavia hoitaja–potilas -suhdelukuja. Yhdysvalloissa tällaisia säädöksiä on 14 osavaltiossa. Näissä mitoituksissa ei välttämättä kuitenkaan ole erityisiä mittareita nimenomaan vanhushoidon hoitopaikkojen henkilöstömäärille.
Assembly Bill
(394/1999)
– Maailman ensimmäinen laki pakollisesta hoivayksiköiden henkilöstömäärästä ja hoitaja–potilas -suhdeluvusta on säädetty Kalifornian osavaltioparlamentissa vuonna 1999.
Assessing the Impact of California´s Nurse Staffing Ratios on Hospitals and Patient Care
– Laki tuli voimaan vuonna 2004 ja sen mukaan esimerkiksi leikkauksia tekevässä sairaalayksikössä pitää vähintään olla yksi hoitaja kuutta potilasta kohden. Pakollisen henkilöstömitoituksen vaikutuksista Kalifornian hoivapalveluiden laatuun on tehty useita arvioita.
Yllä mainitut henkilöstömitoitukset on tavallisesti laadittu nimenomaan laadukkaan intensiivihoidon takaamiseksi niin traumayksiköissä kuin synnytyslaitoksissakin. Harvinainen poikkeus on New Yorkin osavaltion laki
Safe staffing for quality care act (A2954), sillä siinä on mittari myös hoivakodeissa annettavalle hoidolle. Sen mukaan hoivakodissa asuvan henkilön on päivässä saatava suoraa hoitoa vähintään 2,8 tuntia.