Naiset kansanedustajina

Eduskunta on naisistunut reilussa sadassa vuodessa

Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naista eli naisten osuus kansanedustajista oli 9,5 %. Naisten osuus on suurimmillaan vuonna 2019 aloittaneessa eduskunnassa, johon valittiin 94 naista (47 %). Eduskunta on naisistunut reilussa sadassa vuodessa niin merkittävästi, että sukupuolten kesken vallitsee tasapaino, vaikka naiset eivät vielä ole olleet enemmistönä. 

Itsenäisyyttä edeltävällä kaudella naiskansanedustajien määrä eduskunnassa kipusi muutamaan otteeseen vielä vuotta 1907 suuremmaksi (1908: 24; 1916: 25). Joka kahdeksas kansanedustaja oli vuonna 1916 aloittaneessa eduskunnassa nainen, mikä on hämmästyttävää aikana, jolloin naisia ei yleensä valittu parlamentteihin lainkaan. 

Itsenäistyminen käänsi naisten edustuksen laskuun: maailmansotien välisellä kaudella naisedustajien määrä ylsi vain kerran 10 prosenttiin (1922: 20). Aallonpohja saavutettiin vuoden 1930 vaaleissa, joissa eduskuntaan valittiin ainoastaan 11 naista (5,5 %). Selitystä tälle voidaan hakea esimerkiksi aikakauden arvoista ja yhteiskunnallisen äitiyden käsitteestä: naisten työ tehtiin kotona perhepiirissä eikä niinkään edustuksellisen politiikan parissa eduskunnassa.

Naisten määrä eduskunnassa kääntyi kasvuun toisen maailmansodan jälkeisissä vaaleissa. Erityisen nopeaa eduskunnan naisistuminen on ollut 1960-luvun lopulta alkaen, mitä edelsi pieni notkahdus 1950-luvun lopulla. Naisten osuus eduskunnassa rikkoi 20 prosentin rajan vuoden 1970 ja 30 prosentin vuoden 1983 vaaleissa. Vuoden 1991 vaaleissa tehtiin huikea ennätys 77 naiskansanedustajalla. Seuraavissa vuoden 1995 vaaleissa eduskuntaan äänestettiin edeltävää vaalia vähemmän naisia (67), ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuosikymmeneen. Vuonna 2007 meni rikki 40 prosentin raja.

​Naiskansanedustajien määrät vuosina 1907–2019

Naisedustajat-1907-2019
Kuvio 3. Naiskansanedustajien määrät vuosina 1907–2019
Tarkat numerotiedot liitteessä.

Naisten parlamentaarisen edustuksen kehitystä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavan mallin avulla:
- Miesvalta: Alle 10 prosenttia valituista on naisia.
- Naiset pienenä vähemmistönä: 10–25 prosenttia valituista on naisia.
- Naiset suurena vähemmistönä: 25–40 prosenttia valituista on naisia.
- Sukupuolten tasapaino: 40–60 prosenttia valituista on naisia (Dahlerup – Layenaar 2013, 8–10).

Eduskunnassa oli tällaisen tarkastelun perusteella muutamaa poikkeuskautta lukuun ottamatta miesvalta ennen vuoden 1948 vaaleja. Naiset ovat olleet suurena vähemmistönä vuodesta 1979 alkaen. Eduskunnassa on vallinnut sukupuolten tasapaino vuodesta 2007 lähtien.

​Naisia on valittu tärkeimpiin edustuksellisiin tehtäviin

Naiset ovat rikkoneet politiikan lasikattoja etenkin 1990-luvan alusta lähtien, jolloin eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia (77). Eduskuntaan perustettiin naisverkosto, joka on siitä lähtien ylläpitänyt keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten oikeuksista sekä tuonut naisnäkökulmaa lainvalmisteluun.

Naisten osuus hallituksen ministereistä alkoi 1990-luvulla kasvaa ja salkkuihin saatiin muutakin sisältöä kuin perinteistä sosiaali- ja opetusalaa. Elisabeth Rehnin menestys vuoden 1994 presidentinvaalissa rohkaisi tavoittelemaan tasavallan korkeimpia tehtäviä. 

Ensimmäiset naiset edustuksellisissa tehtävissä

Ensimmäinen naisministeri toinen sosiaaliministeri Miina Sillanpää 1926–1927
Valiokunnan puheenjohtaja sivistysvaliokunta 1945–1946 Hertta Kuusinen
Sosiaaliministeri Tyyne Leivo-Larsson 1949
​Opetusministeri Kerttu Saalasti 1954–1956
Toinen maatalousministeri Vieno Simonen 1956–1957
Eduskunnan varapuhemies Anna-Liisa Linkola 1975–1978
Kauppa- ja teollisuusministeri Pirkko Työläjärvi 1981–1982
Oikeusministeri Tarja Halonen 1990–1991 (ammattiministeri Sylvi Inkeri Anttila 1975)
Puolustusministeri Elisabeth Rehn 1990–1995
Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen 1994–2003
Ulkoasiainministeri Tarja Halonen 1995–2000
Tasavallan presidentti Tarja Halonen 2000–2012
Pääministeri Anneli Jäätteenmäki 2003
​Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 2011–2014


Naisministerien määrä on ollut huipussaan Matti Vanhasen II hallituksen aloittaessa vuonna 2007, kun hallituksen 20 ministeristä 12 oli naisia. Juha Sipilän 14 ministerin hallituksessa aloitti 2015 viisi naisministeriä. Antti Rinteen 19 ministerin hallitukseen valittiin 11 naista vuonna 2019. Joulukuussa 2019 aloittaneessa Sanna Marinin hallituksessa 19 ministeristä 12 oli naisia.

​Naisvaltaisimmat parlamentit 2019

Suomen nykyisessä eduskunnassa 47 % kansanedustajista on naisia. Eduskunta sijoittuu tällä osuudella kuudenneksi parlamenttien välisessä vertailussa. Ruandan ja Bolivian parlamenteissa yli puolet kansanedustajista on tällä hetkellä naisia. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu toiseksi heti Ruotsin (47,3 %) jälkeen. Toisin kuin muissa tilastokärjen maissa, Suomen parlamenttivaaleissa ei ole käytössä lainsäädäntöön tai puolueiden vapaaehtoisuuteen perustuvia sukupuolikiintiöitä. Tilaston toisesta ääripäästä löytyy kolme parlamenttia, joissa ei ole yhtään naisedustajaa.

​Edustajien määrä ​Naisedustajien määrä ​Naisedustajien %-osuus
​1. ​Ruanda ​80 ​49 ​61,3
​2. ​Kuuba ​605 ​322 ​53,2
​3. ​Bolivia ​130 ​69 ​53,1
​4. ​Meksiko ​500 ​241 ​48,2
​5. ​Ruotsi ​349 ​165 ​47,3
​6. ​Suomi ​200 ​94 ​47,0
​7. ​Grenada ​15 ​7 ​46,7
​8. ​Namibia ​104 ​48 ​46,2
​9. ​Costa Rica ​57 ​26 ​45,6
​10. ​Nicaragua ​92 ​41 ​44,6

 

Naisten osuus koko maailman parlamenttien yhteenlasketuista edustajapaikoista on tällä hetkellä 24,3 % (yksikamariset tai alahuoneet, helmikuu 2019). Pohjoismaisissa parlamenteissa naisten vahvalla edustuksella pitkät perinteet, mikä näkyy alueellisessa vertailussa:

%
​Pohjoismaat ​42,5
​Amerikka ​30,6
​Eurooppa, ilman Pohjoismaita ​27,2
​Saharan eteläpuolinen Afrikka  ​23,9
​Aasia ​19,9
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ​19,0
​Tyynenmeren valtiot ​16,3

 

Euroopan parlamentin jäsenistä noin 41 % oli naisia 2019 vaalien jälkeen. Ruotsissa (55 %) ja Suomessa (54 %) tuli valituiksi enemmän naisia kuin miehiä, Ranskassa ja Sloveniassa yhtä paljon. Suomen 13 paikasta seitsemän kuuluu naisedustajille.

 

Naisten äänioikeus 110 vuotta -tietopaketti | Historiallinen tausta | Naiset vaaleissa | Naiset kansanedustajina | Kirjallisuus ja verkkolähteet