Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Kansalaisluottamusta nauttineet sosiaalidemokraatit saivat äänestää ja asettua ehdokkaiksi maaliskuun 1919 vaaleissa. Vaaleissa oli kyse tasavaltaisen hallitusmuodon todellisen kannatuksen mittaamisesta. Monarkiaa ei enää pidetty Suomelle realistisena vaihtoehtona.
SDP palasi 80 edustajallaan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi. Vaalien selvin voittaja oli maalaisliitto, joka kasvatti edustajamääränsä 42:een. Porvaripuolelle oli syntynyt kaksi uutta puoluetta, Kansallinen Kokoomus kuningasmielisten vanhasuomalaisten ja Kansallinen Edistyspuolue nuorsuomalaisten työn jatkajaksi. Kokoomus sai edeltäjäänsä vähemmän edustajia (28), Edistyspuolue puolestaan kuului vaalin voittajiin (26). Ruotsinkielisten edustus pysyi entisellään (22). Monarkisteiksi uudessa eduskunnassa katsottiin kaikki kokoomuksen edustajat sekä RKP lukuun ottamatta kolmea tasavallan kannattajaa sen riveissä.
Kolme neljäsosaa uusista kansanedustajista kannatti tasavaltaista hallitusmuotoa, mikä tarkoitti sitä, että myös Ingmanin puolimonarkistinen hallitus sai väistyä. Suurin puolue SDP vetäytyi porvarillisen enemmistön oloissa hallitusvastuusta. Edistyksen Kaarlo Castrénin muodostamaan vähemmistöhallitukseen otettiin toinen vaalivoittaja maalaisliitto sekä RKP, jonka ministerit jättivät eronpyyntönsä kielipoliittisten kiistojen takia parin kuukauden jälkeen. Valtionhoitaja Mannerheim ei myöntänyt eroja.
Kevään eduskuntakeskusteluissa oli kolme suurta teemaa: hallitusmuoto, punavankien kohtelu ja Venäjän kysymys. SDP esitti heti huhtikuussa välikysymyksen valtiollisten vankien kohtelusta vuonna 1918 ja kesäkuun alussa toisen, joka koski punavankien armahdusta. Välikysymykset muistuttivat edellisvuoden jyrkistä rintamalinjoista työväenpuolueen ja porvariston välillä. Kansallisen tragedian pöyhiminen ei kuitenkaan haitannut hallitusmuodon käsittelyä.
Loppuvuoden 1918 kunnallisvaalit sekä kevään 1919 eduskuntavaalit osoittivat, että suomalainen demokratia oli toipumassa sisällissodan katastrofista. Vaalien ja hallituksen vaihtumisen jälkeen Iso-Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat vihdoin Suomen itsenäisyyden toukokuussa.