​Heikki Ritavuori. Kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Ritavuori. Kuva: Eduskunta

​Tie ulos umpikujasta

​Olen joka aamu ja ilta rukoillut Jumalaa hallitusmuotomme puolesta. En ole rukoillut tasavaltaa, vaan hyvää hallitusmuotoa. Minä uskon että se on saatu. Santeri Alkion päiväkirjasta 21.6.1919

Hallitusmuotoesitys oli lykkääntynyt, mutta mitä tavoittelivat sen kaatajat, kun monarkialle ei ollut enää realistisia edellytyksiä? Joillekin kelpasi väliaikainen järjestely, jossa Mannerheim jatkaisi valtionhoitajana ulkopoliittisella kriisikaudella hamaan tulevaisuuteen. Mannerheimin omasta kannasta oli ristiriitaisia tietoja; hän aprikoi sekä hallituksen että eduskunnan hajottamisella ja tuntui kaipaavan eduskunnan kesätaukoa miettimiseen. Toisaalta eduskunta saattaisi yksinkertaisella enemmistöllä peruuttaa korkeimman vallan luovuttamisen valtionhoitajalle.

Ulospääsy umpikujasta löytyi perustuslakivaliokunnasta, jossa keksittiin, ettei mikään estänyt jatkamasta Ritavuoren eduskuntaesityksen käsittelyä, joka oli keskeytynyt toukokuun puolivälissä. Luova menettelytapa ei jyrkintä oikeistoa miellyttänyt, mutta kokoomuksen kansanedustaja, arvovaltainen valtio-opin professori Rafael Erich totesi, että se ei ollut ristiriidassa valtiopäiväjärjestyksen kanssa.

Perustuslakivaliokunnasta saatu hallitusmuotoesitys (ASK 1919 5) ei asiallisesti juurikaan eronnut lepäämään jätetystä. Olennaista oli se, että työskentelyä hallitusmuodon parissa saatettiin jatkaa kenenkään menettämättä kasvojaan.

Ensimmäisessä täysistuntokäsittelyssä (PTK 1919 1, 17.6.) keskusteltiin lyhyesti menettelyn oikeutuksesta. Oikeisto ennakoi suuressa valiokunnassa tehtäviä muutoksia, joilla määrävähemmistö saataisiin kutistumaan. SDP puolestaan pelkäsi menettävänsä jälleen ja sen vasemmistosiiven irtaantumista rintamasta ounasteltiin. Ernst Estlander ehdotti, ettei hallitusmuotoa otettaisi enää käsittelyyn, mutta puhemies Lauri Kristian Relander hylkäsi esityksen valtiopäiväjärjestyksen vastaisena.

Valmiutta kompromissiin löytyi sekä oikeistolta että vasemmistolta. Suuressa valiokunnassa esityksestä (ASK 1919 5, SVM) poistettiin eduskunnan oikeus erottaa presidentti. Vasemmisto sai vastalahjaksi kirjauksen ”kansalaisten työvoima on valtakunnan erikoisessa suojeluksessa”, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan. Toisen käsittelyn muutosesitykset hylättiin salissa suurella enemmistöllä.​

​Eläköön Suomen tasavalta!

Kesäkuun 21. päivänä tasan viikko oli kulunut siitä, kun hallituksen esitys hallitusmuodoksi oli lykätty yli vaalien. Täysistunnossa keskusteltiin jälleen kiireelliseksi julistamisesta (PTK 1919 1, 21.6.). Äänessä olivat yksinomaan kokoomuslaiset, jotka perustelivat vanhoja linjauksiaan tai niiden muuttumista. Kiireelliseksi julistaminen hyväksyttiin nyt äänin 173–23, sillä kymmenen kokoomuslaista oli muuttanut kantaansa.

Täysistunto keskeytettiin SDP:n Väinö Tannerin pyynnöstä tunniksi, jonka aikana hän kertoi eduskuntaryhmälle pääministerin ilmoittamasta yleisestä armahduksesta. Myönnytys vahvisti ryhmän pysymisen, tosin yhä vastahakoisesti, hallitusmuotoehdotuksen takana. Esitys hyväksyttiin 165–22 muutaman oikeistolaisen vetäydyttyä äänestyksestä.

Asia oli eduskunnassa loppuun käsitelty. Puhemies Relander korosti aikaansaadun valtioteon historiallisuutta. Pääministeri Castrén lausui ”Eläköön Suomen tasavalta”, ja kansanedustajat yhtyivät kolminkertaiseen eläköön-huutoon. Tasavaltainen hallitusmuoto oli säädetty kansanedustajien tekemän lakialoitteen pohjalta. Perustuslain voimaan astumiseen tarvittiin vielä valtionhoitajan vahvistus.​