Tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistus ja presidentinvaali

​Valtionhoitaja Mannerheim tiesi, että tasavaltaisen hallitusmuodon (ASK 1919 5) vahvistaminen tarkoittaisi mitä ilmeisimmin hänelle uskotun korkeimman vallan menettämistä. Samalla raukeaisi valtionhoitajan mahdollisuus aloittaa sotatoimet Pietaria vastaan. Voimassa olleen hallitusmuodon mukaan valtionhoitaja saattoi aloittaa hyökkäyssodan, mihin presidentin valtaoikeudet eivät enää riittäisi. Eduskunnan päätöksen jälkeen kuluikin huhujen sakeuttama kuukausi, ennen kuin Mannerheim vahvisti tasavaltaisen hallitusmuodon.

Hyökkäys Pietariin otollisella hetkellä olisi saattanut olla maailmanhistoriallisesti ratkaiseva isku bolševikkien puna-armeijan kukistamiseen. Mannerheim joutui punnitsemaan riittämättömän tiedon varassa brittien mahdollista tukea Suomelle, valkokenraalien vaatimuksia ja taantumuksellisen Venäjän suhtautumista itsenäiseen Suomeen, kun puna-armeija olisi lyöty.

Aktivistit painostivat valtionhoitajaa vahvistamaan hallitusmuodon mutta hajottamaan sen jälkeen eduskunnan, koska istuvaa eduskuntaa ei ollut valittu presidentinvaalia silmällä pitäen. Sitten olisi julistettava sota ja otettava Pietari.

Sotapolitiikan kannattajat, sekä ministerien että kansanedustajien joukossa, olivat hyökkäyssuunnitelmien takana, mutta eduskunnan keskustavasemmistolainen enemmistö ei. Vaa'ankielenä oli jälleen kokoomus, jonka kääntyminen hyökkäyssuunnitelmaa vastaan oli ratkaisevaa: Mannerheim jätti itsevaltaisen sotakortin käyttämättä.

Valtionhoitaja vahvisti tasavaltaisen hallitusmuodon 17. heinäkuuta valtioneuvostossa ja saneli pöytäkirjaan käsityksensä perustuslaista: ”Tahdon täten lausua toivomuksen, että se uusi hallitusmuoto, joka tänään on vahvistettu ja jota kannattaa Suomen eduskunnan valtava enemmistö, on luova vahvan perustuksen, jolle maamme tuleva kehitys ja pysyväinen olemassaolo ja onni rakennetaan, sekä antaa sille sen voiman ja yhteyden, joka vaaditaan pieneltä maalta tänä myrskyjä ja levottomuutta täynnä olevana aikana.”

​K. J. Ståhlberg valitaan presidentiksi

Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen. K. J. Ståhlbergin puhe eduskunnassa 25.7.1919

Mannerheim muutti kesäkuun lopulla mielensä ja päätti olla mukana presidentinvaalissa. Häntä alun alkaen kannattanut K. J. Ståhlberg, jota voidaan pitää tasavaltaisen hallitusmuodon pääarkkitehtina, suostui empien vastaehdokkaaksi. Mannerheimia kannattava upseeristo painosti Ståhlbergia luopumaan ja vihjaili vallankaappauksella. Ståhlberg katsoi lopulta ehdokkuutensa välttämättömäksi tasavallan säilyttämiseksi. Hän pelkäsi myös SDP:n reaktiota Mannerheimin mahdolliseen valintaan. Alkion ja maalaisliiton suostuminen edistyspuolueen ehdokkaan taakse oli jo ratkaiseva käänne.

Presidentinvaali eduskunnassa 25. heinäkuuta (PTK 1919 1, 25.7.) ratkesi jo ensimmäisellä kierroksella, kun keskustan ja vasemmiston ehdokas Ståhlberg sai reilun enemmistön (143) annetuista äänistä. Mannerheimia kannatti 50 kansanedustajaa, puhemies Relanderia ja Tanneria molempia yksi ja olipa uurnassa myös kaksi tyhjää lipuketta. Oikeiston pettymyksen purki pöytäkirjaan RKP:n Hjalmar Procopé: "...anser jag det vara min plikt att meddela, att jag icke bidragit till den utgång valet fått. Må ansvaret därför falla på dem, som bättre än den vite generalen tro sig företräda det vita Finland."

Seuraavan päivän täysistunnossa kuultiin presidentin juhlallinen vakuutus sekä puhemiehen ja vasta valitun valtionpäämiehen puheet. (PTK 1919 1, 26.7.). Molemmat korostivat sekä sisä- että ulkopoliittisesti poikkeuksellisen vaikeita aikoja. Veljessota oli repinyt kansan rikki, mutta eheytys ja oikeusvaltioperiaatteen tinkimätön noudattaminen kantaisivat sekä ulkoista että sisäistä vihollista vastaan.

Aunuksen retki jatkui ja aktivistipiireissä pidettiin yllä Pietarin valloitussuunnitelmia. Otollisin hetki oli kuitenkin ohitettu, sillä puna-armeija menestyi Venäjän sisällissodassa ja bolševikit pysyivät vallassa. Sotilasoperatio itärajalla päättyi tammikuussa 1920 ja saman vuoden lokakuussa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille solmittiin Tarton rauhaan.

Valtionpäämiehen laajoilla valtaoikeuksilla varustettua Suomen poliittista järjestelmää on luonnehdittu puolipresidentilliseksi. Tasavaltainen hallitusmuoto kesti etenkin 1930-luvulla siihen kohdistuneet paineet, ja Suomi säilyi demokratiana läpi kuohuvan 1900-luvun. Vuoden 1919 hallitusmuoto kumoutui perustuslain kokonaisuudistuksessa vuonna 2000.​​​